tähän on tultu

Olemme olleet yhdessä 11 vuotta ja meillä on 2 alle kouluikäistä lasta. Suhteemme on jo kauan aikaa ollut suhteeton.
Emme ole paljon puhuneet keskenämme, olemme olleet vain hyvä vanhemmat. Seksiä olemme harrastaneet harvoin mutta kun olemme niin se on ollut upeaa. Meidän välillä on vallinnut hiljainen vihamielisyys toisiamme kohtaan. Vaimoni on kunnostautunut nalkutuksessa. 5 minuutissa saatan saada huomauttelua niin paljon että jos tuon kaiken ottaisi tosissaan niin tuntisin itseni maailman huonoimmaksi ihmiseksi. Minä olen useimmiten vain paennut tilannetta ja mielessäni näyttänyt hänelle keskisormea.
Joskus olemme tapelleet ja sopineet ja alkaneet katsomaan tv:tä eli asia on lakaistu maton alle.
Minä olen luonteeltani aika ehdoton. Kun jotain päätän niin päätäni ei saa helposti kääntymään ja vaimoni on nyt sanonut että hän pelkää minussa tätä piirrettä (ja minä siis pelkään nalkutusta jota hänen äitinsä harrastaa hänen isälleen)
6 kk sitten hän oli kavereitten kanssa baarissa ja mulle jäi epäillys tuosta illasta ja ratsasin hänen puhelimensa. Siiltähän löytyi viestittelyä kyseiseen iltaan liittyen. Raivosin tästä aikani mutta lopulta uskoin ettei ollut mitään syytä epäillä häntä, kyseessä oli vain vanha tuttu mutta hänen idiootti kaverinsa oli sanonut ettei tuosta kannata turhaan mainita minulle.
Viikko sitten raivoistuin ja meukkasin hänelle kun hän kämmäsi yhden sovitun asian ja minä meinasin olla kunnolla kusessa. Hän ei aluksi suostunut pyytämään edes anteeksi mutta ei kait se ihme ole kuin minä kävin täysillä päälle (missään nimessä en fyysisesti häntä/ketään satuta). Vihdoinkn hän pyysi anteeksi ja sanoi että jos meillä ei olisi lapsia niin hän haluaisi pitää tauon ja katsoa saadaanko meille vielä toimiva suhde.

Tästä on sitten lähtenyt pallo liikkeelle ja olen kertonut miltä minusta tuntuu ja että voisin olla onnellisempi ilman häntä mutta rakastan häntä todella paljon ja kun meillä ei ole ongelmia niin meillä on todella hauskaa yhdessä.
Meistä kumpikaan ei halua palata tuohon aikaisempaan suhteettomaan suhteeseen takaisin mutta tuntuisi oudolta jatkaa yhdessä. Nyt nukumme eri huoneissa ja yritämme olla toistemme kanssa mahdollisimman vähäsen tekemisissä, paitsi nyt olemme iltaisin aina jutelleet pitkään ja ennen nukkumaan menoa halaamme toisiamme.
Käy miten käy niin pelottaa todella paljon. Jos eroamme niin kaikki menee hetkeksi palasiksi ja jos jatkamme niin pelkäämme milloin ajaudumme entiseen tilanteeseen.