Täällä saa lukea lukemattomia tarinoita siitä, kuinka seksi vähitellen loppuu. Niin kävi meillekin (17 v. yhdessä) ja kuinka ollakaan, minä (vaimo), kärsin seksittömyydestä enemmän kuin mieheni. Toisinaan ihmettelin, kuinka olenkaan olemme saaneet lapsen tehtyä.
Aikani kärvistelin ja itkeskelin tilannetta yksinäni, kunnes totesin, että eihän tämä näin voi jatkua. (Hiljaiseloa seksisaralla useampi vuosi) Rohkaistuin kertomaan tunteeni miehelleni. Seurasi ihana avoin keskustelu, jossa puimme odotukset ja koko liittomme merkityksen.
Keskustelu avasi uuden ihan tien välillemme ja päätimme olla antamatta periksi. Perheemme merkitsee meille kummallekin paljon. Keskusteluista seurasi se, että nykyään vipinää riittää ja lakanoita pöllytetään ahkeraan.
Löysimme toisemme uudelleen.
Tästä olemme kiitollisia kumpikin. En olisi ikinä uskonut, että meille käy näin. Kumpikin oikein odottaa niitä hetkiä, että pääsemme kahdestaan. Lapsiperheessä yhteistä aikaa on joskus vaikea löytyä, siispä kekseliäisyyttä tarvitaan ja sekin tuo oman lisämausteen seksiin ;))
Aikani kärvistelin ja itkeskelin tilannetta yksinäni, kunnes totesin, että eihän tämä näin voi jatkua. (Hiljaiseloa seksisaralla useampi vuosi) Rohkaistuin kertomaan tunteeni miehelleni. Seurasi ihana avoin keskustelu, jossa puimme odotukset ja koko liittomme merkityksen.
Keskustelu avasi uuden ihan tien välillemme ja päätimme olla antamatta periksi. Perheemme merkitsee meille kummallekin paljon. Keskusteluista seurasi se, että nykyään vipinää riittää ja lakanoita pöllytetään ahkeraan.
Löysimme toisemme uudelleen.
Tästä olemme kiitollisia kumpikin. En olisi ikinä uskonut, että meille käy näin. Kumpikin oikein odottaa niitä hetkiä, että pääsemme kahdestaan. Lapsiperheessä yhteistä aikaa on joskus vaikea löytyä, siispä kekseliäisyyttä tarvitaan ja sekin tuo oman lisämausteen seksiin ;))
Vastaukset 10
Vanhimmat
Sinä kasvoit aikuiseksi! Onnittelut!
Asiat ei itsestään parane ja vaatii tiettyä kypsyyttä hoitaa asia, niinkuin sinä teit!
Minä olen myös tehnyt saman asian muutama vuosi sitten.
Asiat oli hyvin, seksi vain oli lopahtanut ja yhteiselo kankeaa.
Muuten asiat oli hyvin, raha-asiat kondiksessa ja lapset teinejä.
Ajattelin, että unohdan nuoruuden vaatimukset ja aloitteen teot seksiin mieheltä ja aloitin "puumailun" ihan kohteena vain oma mieheni! ;D
Koko elämä muuttui.
Mies on ihastunut minuun jälleen ja myönteisesti yllättynyt uudestaan virinneestä, nyt todella estottomasta ja villistä
seksielämästämme. Itse olen tietenkin enemmän kuin tyytyväinen.
Seksiä on useammasti viikossa, tuskin kahta päivää pidämme väliä, muutakuin väsymyksestä ja aamuseksi on se bravuuri!
Voi sitä ihanaa aikaa olla pitkässä suhteessa olevillakin, pitää vain nostaa kissa pöydälle ja puhua asiat, mitkä vaivaa, ilman kiihkoilua selviksi.
Kiihkon voi jättää sitten iltapuuhiin..
Muuten, suutelukin oli vuosikaudet jo unohduksissa, nyt suutelemme hartaasti ja kauan!
Lienemmekö mielikuviteksettomia koska aiheen mukaisessa kanssakäymisessämme ei ole taphtunut radikaaleja muutoksia viimeistä lukuun ottamatta.
Kolme ensimmäistä vuotta, ennen pehen lisäystä, ovat oma lukunsa mutta sen jälkeinen aika on ollut melko säännöllistä.
Virikkeet ovat hiljalleen lisääntyneet 41v kestäneen liittomme loppuvuosina mutta oleellista intensiteetin muutosta ei ole tapahtunut.
Viime vuosina joutilaisuus on kannustanut 1 - 3:een sessioon / viikko.
Loppupään työvuodet eivät olleet sitä pirteämpiä.
Radikaali muutos tapahtui 3,5-viikkoa sitten.
Syöpäleikkausta edeltävän säteilytysviikon puolivälissä.
Sen jälkeen on ollut eunukinomainen olotila.
Pientä elpymistä on havaittavissa mutta vatsapuolen 4 ylimääräistä aukkoa ja ohutsuoliavanteen kyljessä roikkuva pussi toimivat tehokkaina jarruina.
Selin makuulla taannoiset elintoiminnot muistuttavat olemassaolostaan ja antavat lupauksen toipumisesta.
Viime vuosien inhottavana reunaehtona on ollut ko. elintoiminnon asettama raittiusvaatimus.
Ei ehdoton mutta vahvasti rajoittava.
Olen kateellisena kuunnellut ikäisteni, 67v, ukkojen juttuja ettei ilman kossupullon kumaraa viitsi puuhaan edes ryhtyä.
Minulla ei se toimi enkä kyllä yritäkään.
Aikaa ja enrgiaa oli ennen leikkausta.
Kunhan tilanne palautuisi edes likimain samanlaiseksi!
Näin sivusta kirjoituksiasi seuranneena olen huomioinut tuon mainitsemasi avanteen haittaavuuden ja pakko tänne nyt siitä hiukan mainita.. :)
Ok, onhan se kamala järkytys saada "paskapussi" kylkeen aluksi. Mutta.. yleensä avannehoitajilla on ammattitaitoa neuvoa seksuaalisen kannakäymisen ongelmiin avanteen kanssa.
-On olemassa ns. pikkupusseja, jotka ovat huomaamattomampia.. mutta niitä voi käyttää sitten, kun suolen turvotus on laskeutunut eli jonkin aikaa menee leikkauksesta.
Käsittääkseni pariskunnat voivat saada myös kuntoutusta kurssien muodossa ym. Itsellä ei ole kokemusta niistä sopeutumisvalmennuskursseista tosin.
Itselläni on myös pysyvä ohutsuoliavanne ja aviopuolisoa se tuntuu vähemmän haittaavan kuin itseäni. :)
Tsemppiä!!
Kiitos kannustuksesta!
Vatsaani revittiin niin perusteellisesti ettei mätipuoli ole likimainkaan siedettävässä kunnossa.
Olen ollut nyt kotona reilu 3-viikkoa.
Syyskuun lopulla on tarkoitus katsoa onko avanne suljettavissa.
Ehkä tämä toivo väliaikaisuudesta vaikuttaa psyykeeni?
Mutta ei fysiikkakaan vielä toimi likimainkaan normaalisti.
Kaiken lisäksi pakollinen laiskottelu on masentavaa verrattuna leikkausta edeltävään, 10:n intensiivisen kuntoilutunnin tasoon / viikko.
Kohta mittarissa on 68-v enkä taatusti palaudu leikkausta edeltävälle tasolle.
Tämän epätietoisuuden koen hiton häiritsevänä.
Vielä ei ole varmuutta "levinnyt vai ei"!
Kyllä kai tähänkin olotilaan pakon edessä tottuu mutta siinä tapauksessa toivon itselleni muistihäiriötä.
haista paska
Hienoa ja onnea Teille!
Meillä sama ongelma, olen asiasta puhunut asiallisesti ja rakentvasti. Ja ollut aktiivinen, mutta ei ole auttanut.
"Kukaan ei olisi uskonut" kuvaa mielestäni hyvin monien liittoja tänään. Ihmiset eivät tiedä, missä liitto menee. Kommunikaatio ei pelaa. Sitten kun se saadaan pelaamaan, tulee asioita paljastetuksi, joita ei ole uskallettu sanoa, ja lopputulos kuitenkin useimmiten onkin hyvä.
Kiitos, että jaoit tämän kokemuksen täällä. Niin tärkeätä se puhuminen on! Toivottavasti kaikki otamme oppia. Valitettavan usein täälläkin näkee kommentteja että "ero vaan jos ei toimi ja on tunteet lukossa", "ei liittoa mikään korjaa, se on pötypuhetta", "jos asioista tarvitsee puhua, se on väkinäistä liiton jatkamista"
"tulee asioita paljastetuksi, joita ei ole uskallettu sanoa, ja lopputulos kuitenkin useimmiten onkin hyvä"
Oho, aika rohkea väite. Onko tilastoviitettä?
Just tällanen katkeroitunu tilastovikisijä... Huoh..
Kyllähän se on totta että yleensä keskustelu, huom ei riitely, selventää suhdetta..
Varsinki jos molemmat osaa ottaa huomioon toisen näkökulmat ja yrittää ymmärtää niitä. Mut eihän se onnistu katkerilta tylsiltä suomijupeilta..
Aivan samaa mieltä AP:n kanssa, samanlaista rataa kulki meilläkin ja nyt on taas asiat hyvin ja lakanat pöllyää!