Syvälle sisimpääni sattuu ja lujaa.. luulin tavanneeni henkilön jonka kanssa voisin jakaa kaiken, niin ilot kuin surutkin, mutta toisin kävi. Miten toinen voi lähteä niin ettei kerro toiselle ollaanko yhdessä vai ei, meni aikoja jolloin ei vastannut mihinkään. Kun taas sitten yllättäen soitti kuin mitään ei olisi ollutkaan. Elämäni meni useasti pirstaleiksi sillä rakastin ja rakastan edelleenkin. Hän antoi useamman kerran ymmärtää miten upeaa on olla yhdessä ja taas hetkessä katosi sanomatta milloin nähdään. Pahinta mitä voi kokea kun luottaa toiseen ja saa viestin "olen kihloissa". Sillä hetkellä menin pirstaleiksi, tunsin itseni halvaksi mitään aikaan saamattomaksi tiskirätiksi jolla korkeintaan voitaisiin pyyhkiä likaiset jätöksiset astiat.
Vähitellen olen yrittänyt paikata itseäni kasaan, mutta näin vain joutuu myöntämään ettei rakkaus vain katoa.. väliin viha ja väliin rakkaus käyvät taistelua sisälläni kumpi voittaa. Nyt olen käsittänyt miten käsikädessä oikeasti viha ja rakkaus käyvät taisteluaan ja raja on hiuksenhieno.
En tiedä miten tästä menen eteenpäin, sillä unohtaa en vain voi.. väliin menee muutama päivä etten muista mutta sitten taas tulevat itku ja valtaisa ikävä hänen lähellensä. Ne hetket jotka olimme yhdessä, ne vain olivat jotain sellaista mitä ei voi selittää.. yhteenkuuluvuuden tunne jossa ei aina sanoja vaihdettu ja silti tiedettiin molemmat mitä toinen halusi, ajatteli.
Toivon, että vielä joskus voin elää ilman tätä tunnetta kuin joku riistäisi sydämeni rinnastani ulos pienen pieninä palasina.
Tiedän että hänellä on muita ja valheet sinkoilevat.. silti toivon hänen (Mar...Kal...191) vielä joskus tajuavan, että tuollainen toiminta satuttaa sekä toista mutta myös häntä itseään.
Vähitellen olen yrittänyt paikata itseäni kasaan, mutta näin vain joutuu myöntämään ettei rakkaus vain katoa.. väliin viha ja väliin rakkaus käyvät taistelua sisälläni kumpi voittaa. Nyt olen käsittänyt miten käsikädessä oikeasti viha ja rakkaus käyvät taisteluaan ja raja on hiuksenhieno.
En tiedä miten tästä menen eteenpäin, sillä unohtaa en vain voi.. väliin menee muutama päivä etten muista mutta sitten taas tulevat itku ja valtaisa ikävä hänen lähellensä. Ne hetket jotka olimme yhdessä, ne vain olivat jotain sellaista mitä ei voi selittää.. yhteenkuuluvuuden tunne jossa ei aina sanoja vaihdettu ja silti tiedettiin molemmat mitä toinen halusi, ajatteli.
Toivon, että vielä joskus voin elää ilman tätä tunnetta kuin joku riistäisi sydämeni rinnastani ulos pienen pieninä palasina.
Tiedän että hänellä on muita ja valheet sinkoilevat.. silti toivon hänen (Mar...Kal...191) vielä joskus tajuavan, että tuollainen toiminta satuttaa sekä toista mutta myös häntä itseään.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.