Sekopää vai lapsellinen?

..Tai sitten molempia.
Riitelen todella usein pikkusiskoni(11v) kanssa; ihan mitättömistä asioista.
Yleensä se menee niin, että stressaantuneena ärsyynnyn pienimmistäkin asioista ja alan nimitellä siskoani niin kauan että saisin pahoitettua hänen mielen, ja jos en saa, niin käyn joskus käsiksi(en ole lyönyt nyrkillä koskaan, enkä toivottavasti lyö).
Pelkkä samassa huoneessa oleminen ja siskon näkeminen saa raivon partaalle. Joskus harvoin taas saatan pyytää esim. yökylään ja tehdään kaikkea kivaa, mutta jo viimeistään aamulla näytän ovea.
Emme vaan yksinkertaisesti tule toimeen ja suurin syy on se, että koen olevani vähempiarvoisempi vanhemmilleni ja että pikkusisko on niin hemmoteltu ja KIITTÄMÄTÖN.
Hävettää kun jo täysikäinen "nainen" ei osaa hillitä itseään ja antaa vaan olla jos toinen ärsyttää...
Tiedän, että tarvitsen apua ja minulla on muutenkin paha olla, mutten pystyisi puhumaan tästä tuntemattomalle kasvotusten, esim terapia tms. ei tule kysymykseenkään.
Kaipaan asiallisia kommentteja ja neuvoja, TIEDÄN että toimin väärin ja lapsellisesti, mutten raivostuneena voi sille mitään, varsinkaan jos pikkusisko yllyttää riitelemiseen.