Pelko =(

Meikäläisen putoamislista (Minkä muistan)

1. Iskän Tanskalaisen puoliverisen selästä 8vuotiaana peltoon.
2. Äidin lämminveriravurin selästä suoraan jalkoihin 12vuotiaana
3. Shettiksen selästä kaulan yli etujalkojen väliin, jälleen 12vuotiaana
4. Risteytysponin selästä kun pelästyi pulkan rahinaa ja suoraan hanurin kautta hankeen 14vuotiaana.

Numero kakkosen jälkeen alkoi pelottaa, sillä lämppäri ei ollut mitenkään pieni, mutta äiti sanoi silloin, että jos en pian uskalla mennä satulaan, se vaikeutuu, mitä pidemmälle sitä lykkää. Jos hevosista tosissasi pidät, yritä voittaa pelkosi.
Kannattaa myös keskustella ratsastuksen opettajasi kanssa pelostasi ja voit varmasti ottaa tunnille jonkun pomminvarman hevosen tai ponin, kunnes tunnet taas olosi hyväksi satulassa.

Jokainen putoaa ja joskus sattuu ja varmasti jokaisella on ollut se yksi putoaminen, jonka jälkeen on alkanut vähän pelottaa. Mutta hiljaa hyvä tulee:) Pyri voittamaan pelkosi.

Mä oon kans kerra tippunnu oman hevoseni seläst kentälle mut nousin takas melkee heti selkää.......aattelen aina jos tupun et takas vaa satulaa jos ei pahemmioo käynnyy ninku esim et vaik käsi tai jalka auki :D
mut must kyl sillai heti melkee kannattaa nousta takas selkää ehk oottaa hetki ettei sit jää sitä pelkoo et tikkuis sillai sielt uuestaa tai et ei ninku uskaltais ratsastaa enää :) mut hyvii ratsastus jatkoi sulle! :))

Mun mielestä kanttii mennä ihan rohkeesti takasin satulaan. Itse olen tippunut ensimmäisen kerran niin pahasti et käsi murtu mut oon ratsastanu vielä sen jälkeen tosi kauan. Aluksi kyllä pelotti mennä uuestaan mut sit huomasin et ei se oo paha vaan et se on tosi kivaa. Eli siis MEE SELKÄÄN VAAN JA PYYDÄ JOTAIN TALUTTAA JOS PELOTTAA.

Sun pitää ratsastaa että ei tule traumaa . Katso tää video ( sori en osaa linkittää ) http://www.youtube.com/watch?v=kp6sfMJGVfo


Ni ymmärrät mitä tarkoitan ( kato loppuun asti )

joo nousin satulaan ( ope toi sen ponin mun eteen ja siitä nousin satulaan vaikkei tehnyt mieli ) minua talutettiin lopputunti, mutta se oli ensimmäinen putoamiseni ja kaiken lisäksi se oli shetlannin poni, ja tuntui kuin kaikki vieressä vaan nauraisi, ja sitten ajattelin että seuraavalla tunnilla en osaisi enää mitään!! ja melkein tunnin lopussa olin jo melkein unohtanut koko jutun mutta sitten, taluttaja sanoi "ihan hyvin se meni..." ja alko selittää jotai et se eka putoaminen on se kaikista pahin ja kaikkee tollasta, nii sitte muistin putoamisen taas ja nousi pala kurkkuun :( turvaliivi tuli samana iltana sitten hankittua! ainakin opin sillä tunnilla pohkeenväistöä =/

On tapaus- ja ihmiskohtaista kuinka kauan menee toipua putomaisesta. Vaikka ei sattuisikaan, sitä kuitenkin varmasti säikähtää. Turvaliivi on varmasti järkevä ostos, mutta se ei silti estä satulasta putoamista. Pelkotila on korvienvälistä kiinni ja omakohtaisesti ensimmäisen putoamiseni jälkeen menin suoraan satulaan, mutta pelko tuli vasta sen jälkeen kun tulin alas. Sitä tutinaa kesti muutama tunti ja pelotti sen jälkeen jonkun verran, kunnes seuraavana päivänä taas selkään. Ja jokaisen ratsastuskerran jälkeen pelotti aina vähemmän.

Tsemppiä:)

ite sain oman hepan viime syksyn lopulla ja sitä ennen oon tippunu vain muutamia kertoja ja takasin oon noussu koska en oo halunnu lopettaa ridaamista ja vielä mulle oli luvattu oma heppa. No sitä ennen oisko muutama kuukausi ennen kuin sain oman ponin kävi niin että olin toisella tallilla ja ratsastuksen jälkeen putsasin ratsastamani hevosen takajalkaa ja vieressä ( hevoset laitettiin ulkona vierekkäin kiinni) oleva hevonen alkoi haistela ratsuani ja kuului vain kopi kopi ja näin silmäkulmasta että viereinen hevonen pukittaa/potkaisee ratsuani jaMINÄ OLIN VÄLISSÄ! no niin siinä kävi että kerkesin nipin napin muutaman metrin päähän mutta myöhäistähän se oli, molempiin käsiini olivat kaviot osunu ja enpä voinu sitten nostaa käsiä ylös tai tehä mitään moneen viikkkoon! meinasin että lopetan ridaamisen mutta kun ajattelin omaa hevosta otin itseäni niskasta kiinni ja marssin takaisin hevosten luo. vähitellen pelko lähti mutta vieläkin on semmonen mulla että jos on vieras hevonen johon en luota tai joka ei ole super kiltti hoitaa saattaa iskee semmonen pelko. jalat tärrää ja itku meinaa tulla jne. mutta onneksi kaverit on auttanu mut yli asiasta, ja tiettyoma ponini.

tippunu oon vaikka kuinka ja ratsastanu vaikeilla hevosilla enkä pelkää sitä, mutta jos on kauhean vaikea ja "vieras" hevonen niin kaverit sen laittaa kun en mie siihen pysty kun tulee aina mieleen se potku:(

vinkkinä sulle voisin antaa et ridaa ja hoida jtn. hevosta tai ponia jota et pelkää ja joka on helppo. kerro ihmeessä opelles ja kavereille se auttaa!

Kerro vaikka ratsastusopelle ja pyydä aluks jotain toosi helppoa, ja semmosta ettei putoo korkealta.

Kun kerran ratsastin yhdellä Violalla. Se pelästy koiria, kentän ympärillä ei ollut vielä aitoja. Se pukitti ja laukkas, putosin lumihankeen. Pelkäsin kesään asti Violaa. Mutta kesällä uskallauduin sen selkään, ja nyt oon kisoihin menossa =)

putosin ensimmäisen kerran elämässäni kun yritin nostaa laukkaa. ei ollut satulaa ja tasapaino meni. putosin sen tunnin aikana 3 kertaa mutta sinnikkäästi takaisin selkään menin. Seuraavan kerran tipuin, kun heppa kiihdytti kavereiden luokse portille, teki ns. uparit ja enpä ollut siihen varautunut ja lensin alas :D ei onneks sattunut
edellisen kerran oon tippunu tässä huhtikuussa, lensin esteen jälkeen semmosen mukavan kokoisen (174cm) puoliverisen tamman selästä. Hyppäsi liian kaukaa ja oma tasapaino petti, kun en päässy hyppyyn kunnolla mukaan. Lensin selälleni ja vasen käsi jäi alleni, sattui todella! :( selkä oli tosi kipee seuraavat 3 viikkoa, en pystyny kunnolla taipuun, käsi kuntoutui nopeammin. Mutta heti kun selkä antoi myöten, niin menin takas satulaan ja oon hypännytkin putoamisen jälkeen ja viä samalla hevosella ;) ratsastusta on tullu harrastettua semmoset 8 vuotta ja jäi itellenikin pieni pelko sen edellisen rymäyksen jälkeen, mutta pääsin pelosta eroon, kun vaan rohkeasti nousin saman hepon selkään ja yritin uudelleen ;) eli tsemppiä kaikilla samaa lajia harrastaville! ei saa antaa periksi! "jos putoat, sinun on noustava uudestaan, aina uudestaan"

Kiitos kaikille vastanneille ! =) olin eilen taas tunnilla ja siinä ryhmässä oli vaan minä ja kaverini ja saatiin valita mitkä hepat vaan. Päätin olla koko tunnin ajattelematta tapahtunutta, ja ei yhtään pelottanut! en kyllä mielelläni mene sen hepan selkään jolta putosin... Mutta ei silti enää pelota!!



KIITOS KAIKILLE!

rohkeasti vaan tallille! minäkin olen pudonnut jo noin 45 kertaa ja olen 12v:) Olen mennyt aina takaisin reippaasti selkään. olen pudonnut:esteen päälle, voltilla,selälleni,päälleni,ojaan, lumihankeen,kentällä,maastossa mutta en ole kovin korkeilta pudonnut korkein oliko se nyt 147 cm? :) En todellakaan aio lopettaa!!

Mullakin tuli kauhee heppapelko ekan putoamisen jälkeen. Sen jälkeen putosin viel kaks kertaa. Myöhemmin lopetin ratsastuksen mut en pelon vaan innostuksen lopahtamisen takia.

Joo kannattaa heti vaan mennä takasin selkää :D ekan kerran ite tipuin vuos sitte, ku poni peälsty ja lähti käsist. Ei siin auttanu ku mennä heti takas. saman tunni aikana tipuin sit viel kaks kertaa lisää. Itselle ei oo jääny mitää pelkoo, mut ope ei antanu samaa ponii mul hetkee, mut nykyään kyseinen poni on melkee mun lemppari. Muutenki oon tipahdellu monis eri tilanteis, eikä mitä pelkoo oo jääny. :D

Jokanen tippuu joskus- se on mun periaate. Itekki oon varmaan tippunut jotain 50 kertaa hepan selästä ja vaan kerran on murtunut käsi :DD Kun tippuu, niin kannattaa mennä heti takas selkään.

Se on jännä, kun minäkin tipuin, niin ilmalennossa ajattelin, että "se on menoa nyt" : DD

Itselläni oli ratsastuskammo tiputtuani yhdeksän vuotiaana lämppäriltä. Se oli hirveää enkä uskaltanut mennä enään isoilla hevosilla. Vähän ajan päästä aloin vuokraamaan erästä ponia. Se oli niin säyseä ettei tehnyt YHTÄÄN MITÄÄN! Lopulta halusin koittaa isoa hevosta. Ratsastuksenopettajani ei tiennyt kammostani ja laittoi minulle korkean kuuman estehevosen tunnille. Mutta se oli vaan hyvä asia koska sain takaisin itseluottamuksen.

ite oon ratsastanu 4-vuotta ja kerran oon pudonnu, yheltä new forestin ponilta, (säkä oli joku 140cm). Kulmassa piti nostaa laukka ja sit poni kyl nosti mut sit joku varis lenti niiku ehk metri sen pää yläpuolel ni se pelästy, teki toosi tiukan kurvin keskel ja mä lensin alas. sit poni taju et ratsastaja puuttuu ni se pysähty ja katto ympärillee sit näki ku mä nousin ni se ravas mun tyköö.

Kiitti vastanneille!!
Putosin tässä kuukausi sitten risteytykseltä (säkä 160cm) ja meni siinä jalat vähän niks ja naks. se pelästy toista hevosta jota talutettiin kulman takaa ja sitten aattelin "no, tuskin se siitä mitään.." mut mun ratsu hyppäs sivulle ja alotti pukkilaukan. Putosin Selkä edellä. Käsi jäi hevosen kavion alle ja jalat ei kantanu enää kunnol. Mut ei ollu murtumia jaloissa mut käteen tuli kyl... =)
Et ei kyl enää pelota koko homma =)
Ei se mitään! paitsi tuli ratsastus taukoo käden takia.. ;(
mut ei pelota!! =D
t. koko keskustelun aloittaja =)

Lueppas Pieni kauhukauppa ja muita mielikuvaharjoituksia...auttaa sua nyt varmasti!
löytyy kirjastosta ja onhan se kai kirjakaupassakin.
suosittelen 10

Ite oon tippunu ainakin kahesti.. tai kolmestikkin :D..

Eka tippuminen:

joskus vuonna 2008 (olin silloin ratsastanut ehkä vuoden tai kaksi), tipuin nykyiseltä hoitsultani. Olin siis tunnilla ja ravailin vain ihan rauhassa.. kunnes, yhtäkkiä maneesin katolta tippui lumet alas ja olinpa vielä juuri sillä pitkällä sivulla.. no, Rölli sitten säikähti ja lähti kiitolaukkaan heitti pukit ja siitä sitten lensin kaulan ympäri. Nousin vain heti ylös ja rölli lähti kävelemään pois luotani ja tunninpitäjä otti sen kiinni. Mihinkään minua ei sattunut paitsi selkäni vain vähän tärähti.. Menin takaisin selkään ja vähän aikaa tunninpitäjä käveli vieressäni ja sitten jatkoin normaalisti tuntia. Tuo oli siis ensimmäinen tippumiseni ja siitä minulle jäi ainakin viikon traumat..(viikkoon en käynyt ratsastamassa), kunnes sitten taas uskalsin ja nykyään siis Rölli on hoitohevoseni, ollut jotain 2 vuotta, eikä minua pelota enään yhtään, että siltä tippuisin, se on vaan niin ihana

Siskoni lopetti ratsastamisen ensimmäisen putoamisen jälkeen.

Itse olen tippunut lähemmäs kahtakymmentä kertaa huonon tasapainon takia.

Ensimmäisen putoamiseni tein samalla tyylillä kuin sinä. Mutta 160 cm ex-ravurilta joka menee kyllä suhteellisen kovaa ravia kun sille päälle sattuu.
Sen jälkeen nopeasti vain selkään ja tunnin jälkeen huomasin että olin saanut lievän aivotärähdyksen (putosin pää edellä).

Sen jälkeen olen tippunut jopa kerran 7 kertaa peräkkäin esteen jälkeen samalla tunnilla. Siinä vaiheessa toki rupesi jo pelottamaan.
Seuraavana päivänä vain heti uudestaan satulaan. Niin ne pelot voitetaan. Päättäväisyyttä myös!

Minun putoamislistani:

- pukittelevan hevosen selästä kymmeniä kertoja
- kerran 2 esteen sarjassa ponini päätti hypätä molemmat yhtäaikaa ja eihän se päässyt yli, joten kaatui esteen sekaan ja minä alimpana...piipaa autolla sairaalaan epäiltynä niskamurtumaa..
- kaatunut hevosen kanssa muutaman kerran
- muut potkut ja puremat

Ei yhtään murtumaa, yksi ainoa aivotärähdys..VIELÄ =D

Olen pudonnut kaksi kertaa...
Ensimmäinen kerta tapahtui näin: Oli ensimmäisiä tuntejani. Menimme ensimmäistä kertaa kentällä (ennen olimme menneet maneesissa). Sain n. 165 senttisen hevosen ratsukseni (en ollut ennen ratsastanut kyseisellä hevosella). Eli asiaan: Piti mennä pitkä sivu ravissa (tuulesi kamalasti). Kun olin suunnilleen puolivälissä pitkää sivua toinen jalustimeni irtosi. Jalkani osui hevosen kylkeen (mainittavan vielä, että hevonen oli arka). Hevonen lähti kentän poikki laukkaamaan ja tietenkin teki äkkipysäyksen aidan eteen. Lensin pää edellä maahan. Ei sattunut pahemmin. Nousin selkään ja jatkoin tehtävää ei jäänyt traumoja.

Toinen kerta tapahtui seuraavanlaisesti: Piti laukata ympyrällä puolet ja ravata puolet. No eipä siinä vielä mitään... Mutta, kun toinen hevonen lähti kiitolaukkaan uralle, niin lähti minunkin. Hevoset menivät rinnakkain, kuulin vain, kun opettaja huuti jotain. Ja tein pahan virheen katsoin maahan ja näin toisen hevosen jalat, ehdin ajatella vain kuolevani, jos lennän kavioihin. Sitten ilmeisesti tipuin (en onneksi kavioihini). Jäin maahan makaamaan. Kun avasin silmät seuraavan kerran näin kaksi laukkaavaa hevosta päädyssä. Ja toisen ratsastajan maassa. Opettajani kysyi taas jotain nousin maasta, jalkaa hieman sattui. Menin vielä selkään.

Tämän jälkeen jäi melkoiset traumat! Pelkäsin kuollakseni laukkaamista. Kerran, vain päätin laukata tapahtukoon mitä tahansa... No pääsin pelostani ja olin taas oma rohkea itseni.

No kerrompa mitä eräällä este tunnilla tapahtui...
Menin lempi hevoseni. Piti hypätä pitkällä sivulla este. Olin hypännyt jo kerran (meni hyvin). Toisella kerralla hevoseni pukitti ja "lähti viemään" minkä kintuistaan pääsi. Se teki niin kolme kertaa, joka kerta sinnittelin kyydissä. Pelotti sen jälkeen kyllä vähän. Ei jäänyt pahempia traumoja siitä.

Joskus minua pelottaa tunnilla, silloin vain päätän, että mä oon rohkea ja teen niinkuin sanotaan! Jonka jälkeen huomaan, että siinä ei ollutkaan mitään pelottavaa...

Onnea ja menestystä sinulle!

Terv. minä ;-)

Tippuminen on ratsastuksessa niin yleistä, että melkein kaikki tallilla olijat ja ratsastajat ovat joko tippuneet tai saanut huonoja kokemuksia hevosista yms...Eli, jos tiput niin minun tallillani ainakin ope kysyy että 'Sattuko'? niin sanot että joo tai ei.Ei pahalla jos oli jotain hirveetä:)

Ensimmäinen tippuminen oli estetunnilla. Mentiin pysty pysty ja okseri sarjaa no okserin kohdalla maahan. Opettaja sitten kysyi voinnin ... JA uudestaan hevosenselkään laukannosto volttilaukassa ja sitten kohti estesuoraa. Jännitti todella hirveesti! Mutta kunnialla mentiin yli!

itse tipuin shetlanninponilta ja enkä enää uskaltanut mennä takaisin, koska pelkäsin tippuvani uudelleen, mutta opettajani käski nousta selkään. Noin 10 minuutin kuluttua kun nostin laukkaa. Ponini pukitti 5 kertaa ja lensin toisen kerran. Lopputunnin uskalsin mennä käyntiä taluttajan kanssa, enkä ole vieläkään sen jälkeen ratsastaan ku en oo uskaltanu mut lauantaina uus yritys

Tää viesti tulee aika myöhään, mutta ehkä tästä on apua jollekin muulle. Jos on mitenkään vaan mahdollista niin mene takaisin hevosen selkään heti pudottuasi ettei jää pelkoa. Mene, vaikka talutuksessa jos ei muuten uskalla. Sitten jos pelottaa seuraava tunti niin kannattaa kysyä opettajalta josko saisi jonkun todella kiltin ja rauhallisen hevosen tunnille ja siitä eteenpäin mennä niillä rauhallisilla ja sitten kun saa lisää itsevarmuutta voi alkaa menemään myös niillä ei niin rauhallisilla. Kannattaa puhua pelosta, vaikka opettajalle. Hän kyllä ymmärtää pelkosi!

Cool toi video hei!! :D Itse pelasin vuosia sitten Starshine Legacy -nimisiä heppapelejä, onko toi joku jatko-osa koska näyttää todella samalta ja saman nimisiä henkilöitäkin paikkoja?? Esim. toi Herman ja Jorvikin talli.

Sori, ei nyt ihan liittynyt aiheesee :B

Haloo! Meitsi (eli minä) on tippunu jo yli 1 000 000
Olen ollu erittäin huonokäyttöisien SUURTEN hevosten selässä, minulla murtui solisluu mutta heti kun parannuin menin heti selkään. Menin rauhallisen hepon selkään. Sitten taas minulle annettin oisko kuukauden päästä murtumasta se kauhea hepo. Meni mainiosti!!

Jos niitä hevosia rakastaa,luottaa niihin ja uskoo niihin onnistuvan niin kyllä kaikki pelot lentävät tuulen tullessa :;)
Sun täytyy uskaltaa kerro pelostasi äidille ja opelle jotta antaisivat sinulle tunneille aluksi rauhallisen ja taitavan ratsun :)

Mä tipuin maastossa ensimmäistäkertaa jopa kahdesti. Ekalkerral me hypättiin ojanyli mistä meille ei kerrottu ja ei oltu aijemmin hypitty. Sitten tokalla kerralla hevonen veti pukit joten lensin selästä. Ja tuon kerran jälkeen ajattelin että ehkä ratsastus ei olekkaan mun laji. Mutta silti menin seuraavalla viikolla tunnille ja en vaan miillään pysty olemaan ilman ratsastusta. Tiedän että tippuminen pelottaa mutta siitä pääsee yli joskus.

Mun putoamiset:
-kaksi kertaa estekisoissa welshiltä, säkä 120
-kaksi kertaa lumihankeen laukasta miniatyyrihevodelta, säkä 85
-kaksi kertaa soralle maastossa shettikseltä, säkä 95
-kerran shettikseltä maastossa, säkä n. 110
-5-10 kertaa muutenkin, milloin esteillä ja milloin koulussa

Ja tottahan toki muakin jännitti putoamisen jälkeen, mutta onneksi en ole ikinä ratsastusta tuon takia lopettanut. On se vaan niin rakas harrastus mulle, että enää en pystyis ees miettimään hevostelun lopettamista

Ensimmäinen tippuminen tietysti pelottaa jälkeenpäin, mutta älä pelkää, ole rohkea! Kannattaa mennä uudestaa, eikä pelätä. Älä välitä, mitä muut sanovat, ja pelottelevat.Ei sinun tarvitse pelätä, koska jos pelkäät, et ehkä enään ikinä uskalla mennä hevosen selkään. Ensimmäinen tippuminen on aina pelottavaa, mutta siitä pääsee yli..Se ei tarkoita, että jos kerran tiput, tiput aina..Kyllä sinä tiedät, ettei se ole niin. Mene vain rohkeasti uudelleen satulaan, niin huomaat, ettei se olekaan niin pelottavaa (=

Tuun nyt vähän myöhäs tänne kommentoimaa XDD, mut siis ehk joku about puol vuotta sitte (?) mie sain jotku traumat ku mie olin tulos mun lempihevosen selästä pois nii siin sit tapahtu jotenki nii et ne suitsien ohjat jäi sen jalkoihi sillee jänskästi ja se sit säikähti. Noh mie sain ne ohjat pois sen jaloista, mut ku piti ottaa niit hepoil varusteet pois, ym nii mie tyylii vaa pidättelin mun itkuu siel tallilla naama iha punasena ::DD Sen tapahtuman jälkee muistaakseni en oo tallilla käyny ku siitä jäi vaa semmone huono olo ;( Mut nyt oon suunnitellu et menisin taas ratsastaa :]

Kertaakaan en ole viellä tippunut mutta tiputtautunut/hypännyt pois satulasta olen kerran. Mentiin kaverin kanssa maastoon ja heppani yks kaks pelästyi jotain ja sitten mentiikin jo kiitolaukkaa kohti tallia. Hiekkatie oli mutkikas ja erittäin pitkä eikä hevoseni hidastanut mutkiin juuri ollenkaan. Viimeisessä mutkassa minulta lähti jalustin irti ja yritin viimiset 300 metriä pysyä satulassa. Oloni tuntui niin pelastuneelta kun päästiin tallille mutta sitä kesti vain hetki kun huomasin ettei se perkuleen polle pysähdy edes tallinpihallekkaan. Asentoni oli jo kaiken mutkittelun jälkeen niin huono (irronneen jalkkarin takia) enkä saanut heppaa pysähtymään niin minulla ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin hypätä pois kiitolaukkaavan hevosen selästä. Tippuminen ei tuntunut missään vaikka maa olikin todella kovaa hiekkaa ja hevonenkin pysähtyi kuin seinään hyppyni jälkeen. Tämän jälkeen kiipesin uudestaan selkään ja mentiin sinne maastoon toista kautta ja kaikki sujuikin oikein hyvin :)

Henggittele ja kokeile toisella hevosella joka on pieni ja kiltti tai isolla ponilla kyllä se siitä ja voit pyytä myös apua

Hei! Tämä tulee vähän myöhässä, mutta ajattelin jos jotkut vielä lueskelevat tätä palstaa, niin saisivat vaikka itsekin rohkeutta mennä uudelleen.:)

Valitettavasti putoaminen kuuluu lajiin, ja se voi kyllä kehittääkin ratsastajaa. Minulle on käynyt lähes samalla tavalla. Voin kertoa lyhyesti.
Sain ensimmäisen kerran ratsastaa shetlanninponi Unelmalla, ja pian ratsastustunnin alussa kävikin selväksi että oli tallin yksi reippaimmista. Lähes koko tunti meni ihan hyvin, mutta sitten... Menimme hetken käyntiä, ja yhtäkkiä Unelma lähti laukkaamaan hirmu pompottavaa laukkaa muiden heppojen ohi maneesin kulmaan. Sitten se teki äkkipysähdyksen ja lensin sen pään yli. :( Minulta kysyttiin sattuiko, ja kun ei sattunut niin sanottiin, että takaisin vaan selkään.:) Minua vähän pelotti. Ajattelin jopa ehkä sekunnin murtoosan ajan etten enää ratsastaisi.

Mutta, siitä on kulunut nyt jo varmaan puoli vuotta ja ratsastan edelleen, kesäleiri ja joululomaleirikin takana. Ei voi muuta sanoa kuin, että hevoset/ponit on vaan ihania otuksia!:) Joten pääsin pelkoni yli ajattelemalla järkevästi, rakastin hevosia/poneja joten jatkoin. Ja olihan ratsastus ihanaa. Joten sinulle neuvoksi, mene vaan rohkeasti, ajattele, että putoaminen kuuluu lajiin. Ja jos rakastat hevosia oikeasti kovasti niin et voisi jättää niitä!;) Voithan sinä vaikka kysyä opettajaltasi, että olisiko mahdollista jos voisit jollain tunnilla tai vaikka sillä tunnilla mennä sillä hevosella/ponilla miltä putosit taluttajan kanssa. En tiedä ratsastustasoasi, mutta se on tehokas tapa päästä yli pelosta, ratsastamalla samalla hevosella uudelleen. Ja toinen vinkki: varaa tallilta yksityistunti ja valitse se hevonen/poni miltä putosit. Näin opettaja pystyy keskittymään vain ja ainoastaan sinuun. Voit oppia sen tunnin aikana paljon sen hevosen/ponin kanssa.:)PS kirjoitin sen takia hevosen/ponin kanssa, koska tässä on vinkkiä myös ns."tämän päivän ihmisille";)

ROHKEASTI SELKÄÄN VAAN!!!:)