Mistä voi hakea ammattiapua päästäkseen eroon pettämisestä? Se on minulle kuin huume- tai alkoholiriippuvuus. Taidan olla jo liian paatunut, koska esim. yhden-illan-juttuja en enää edes pidä pettämisenä, enkä sitä, jos on sellaisen kanssa, jonka kanssa on ollu aiemminkin. Pahimmillaan oli 3 "kakkosta" samaan aikaan. Iskurin ilmoitukset selaan päivittäin. Baareissa en enää juokse, mutta aina tuntuu silti tilaisuuksia ja halukkaita löytyvän. Nyt on ihan oikeesti alkanu mietityttää, et asialle pitäs tehdä jotain. Joo, ero tietysti olisi yksi vaihtoehto, silloin ei voisi pettää ketään, mutta ei sekään oiken kiinnosta.
Miten eroon pettämisestä?
Kanerva?
4176
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Tilaa aika terapeutille. Sinulla on seksiriippuvuus, josta on todella vaikeaa irrottautua ilman apua.
Mille terapeutille? Mistä sellasen tavottaa? Psykologi, mikä?
Onhan niitä psykologeja jotka ovat erikoistuneet noihin seksuaali juttuihin, mutta
kyllä mikä tahansa psykologi käy. Soitat jollekin psykologille omalla paikkakunnallasi ,kerrot ongelmasi ja kysyt uskooko hän voivansa auttaa sinua.
Jos hän ei pysty auttamaan, niin melko varmasti tietää jonkun toisen joka pystyy.
Olet kuitenkin jo voiton puolella, koska haluat päästä tuosta ongelmasta eroon.
Minulla on sama ongelma. Sen raakuutta lisää se, että yleensä vielä ihastun jopa rakastun salarakkaisiini. Ja sitten vääjäämätön eroo satuttaa syvästi.
Toki tämä on vaikuttanut avioliittooni, vaikka vaimo ei pettämisistäni suoraan tideäkään, mutta kaipaa aavistaa. Haluaa kuitenkin pysyä kanssani.
Viimeisimmän suhteeni jälkeen hain apua psykiatrilta. Kerroin taipumuksestani. Oikeastaan hän ei siihen ottanut edes kantaa. Sain lopulta diagnoosin, että olen masentunut. Sain myös lääkityksen :) No se onkin auttanut pääsemään taas tästäkin erosta kuiville. Nyt ilmeisesti kohta olen uudessa suhteessa.
Eipä tälle loppua ole näkyvissä. Loppunee kai sitten, kun en enää kelpaa nuorille naisille - sillä nuoria heidän pitää olla (ei sakkolihaa). Mutta jostai n syystä edelleen käy flaksi. Ja on se suhteen aika antavaa, vaikka koko ajan onki päällä ahdistus sen väliaikaisuudesta.
Minulla on ongelma. Tiedän. Mutta haluanko siitä oikeasti edes eroon ja alkaa elää normielämää. Epäilen.
Teet niinkuin sinusta lopulta parhaalta tuntuu. Yksi vaihtoehto on hyväksyä itsesi tuollaisena kuin olet ja yrittää kestää kaikki, mitä se tuo tullessaan. Se on se tie, jota ainakin parhaillaan minä tallaan.