Onhan tosta erosta jo aikaa,ja kummallakin uudet kumppanit.Silti huomaan ajattelevani häntä aina silloin tällöin.Kaipaan sitä tiettyä jännitettä joka välillämme oli.Joka sai tuntemaan että siinä on nyt "se one and only".
Sitä on vaikea selittää,sen vain tietää. :)
Suhteessamme kumpikin teki virheitä.Aika pahojakin.Mutta tulisten luonteiden takia kumpikaan ei halunnut taipua tai tulla puolitiehen vastaan.
Itse olen tasoittunut,ja oppinut että mahdottomankin voi ratkaista yhteistyöllä.
Exästäni en tiedä.Toivon vilpittömästi että hän on onnensa löytänyt.
Minulle hän tulee aina olemaan sydämeni todellinen omistaja,minne maailma minut kuljettaakaan
Sitä on vaikea selittää,sen vain tietää. :)
Suhteessamme kumpikin teki virheitä.Aika pahojakin.Mutta tulisten luonteiden takia kumpikaan ei halunnut taipua tai tulla puolitiehen vastaan.
Itse olen tasoittunut,ja oppinut että mahdottomankin voi ratkaista yhteistyöllä.
Exästäni en tiedä.Toivon vilpittömästi että hän on onnensa löytänyt.
Minulle hän tulee aina olemaan sydämeni todellinen omistaja,minne maailma minut kuljettaakaan
Vastaukset 7
Vanhimmat
aikaa on erosta täälläkin ja aika samanlaiselta seikkailulta kun edellisellä. ainakin virheiden suhteen.
nykyisin mäkin oon tasoittunut ja elämässä menee hyvin. oma talo, ihana vaimo ja lapset. exällä taitaa mennä kaikki päin helvettiä, on silläkin lapsia useamman miehen kanssa ja on niidenkin jälkeen ollut ja mennyt. on suoraan sanottuna sellainen nainen johon en ikimailmassa sekaantuisi, mutta... on sillä kuitenkin paikka mun sydämmessäni. rakkaus ei lopu varmaan koskaan. tuntuu pahalta ja aina kun jotain kuulen niin syräntä repii.
en tiedä, enkä halua tietää, onko tunne yksipuolista. haluan kuitenkin pitää omassa mielessäni myös ne hyvät asiat vaikka välillä se raastaa ja laittaa kirjoittamaan typeria nettiin.
miksi pitää olla uusi, jos on joku jota rakastaa? Vaikea ymmärtää, mistä siihen löytyy koskaan motivaatiota? Minä en sitä löydä. Tai se ei olisi aitoa.
karavaani kulkee ja koirat haukkuu. Kaikki ei ole omas käres ja parempi olla sellaisen kanssa josta välittää, kun riutua ysikseen menetetyssä rakkaues.
Kotiolo, vittu kun koskettaa..
Samaa ihmettelen minäkin kun "ihmettelen"!
Ei vaan voi, eikä halua ei olis aitoa ei ..oon yksin!
Ootkos sä mun se oikea? Jos olet, niin tiedät mitä on kotiolo:) Siinä tapauksessa sun tulee vaan uskaltaa ottaa yhteyttä ja lähteä selvittämään asiaa. Mitään ei vaan voi katua kuolinvuoteellaan enemmän kuin sen oikean käsistään päästämistä!
En ole varmaan sun oikea. Olen ottanut yhteyttä, mutta sain vain välinpitämättömyyttä, mulla ei ole enää mahdollisuutta selvittää asiaa. Joskus mietin, että voiko siinä olla aivan todellinen kuilu,että jos aloittajakin luulee tai uskoo rakastavansa, mutta ei sitten oikeasti rakasta. Kun se todellisuus on aivan yhtä todellista, että todessa ei rakasta, tai rakastaa jotakin ihmistä, mutta sitten vain ajattelisi rakastavansa jotain muuta. Mistä ne tunteet pystyy jakamaan? Tai miksi niin ajattelisi? Tai varsinkaan toimisi? Multa se ei onnistu, ei vaikka miten haluaisin. Ja aina sanotaan, että ei ne sanat vaan ne teot. Jotenkin jostain niihin tekoihin on se motivaatio, ja toisiin ei. Lopulta.
kun pääsisi sanomaan ne kolme sanaa ja et toivoo parempaa loppuelämää jokun kanssa. Sitte vielä ootaisin syliin ja puristaisin, mutta valitettavasti kääntyisin sitte kotio päin. Sekin ahristaa, mutta kun ei uskalla kylän tohtorille kertoa että ahristaa. Ne vie vielä pyssyt pois ja niden mukana elämä..