Parhaan ystävän luottamuksen menettäminen..

Minulla on monia hyviä ystäviä, mutta vain yksi paras ystävä. Olemme pitäneet kauan yhtä, ja hän on minuille kuin sisko jota en koskaan saanut. Olemme molemmat hyvin "voimakkaita" persoonia, eli itsepäisiä ja temperamenttisia. Monesti olemme toisillemme tiuskineet mutta mikään ei ole koskaan tullut välillemme. Näen ystävääni n. 2-4 kertaa viikossa, ja soittelemme paljoin. Olemme kuin toistemme tukipilarit.

Mokasin kuitenkin pahimman kerran, ja petin ystäväni. En kerro koko tarinaa, mutta valehtelin hänelle ja jäin kiinni valheesta, Tämä oli lähinnä "hätäinen valkoinen valhe" sen vuoksi etten halunnut loukata ystävääni. Sovimme asian kuitenkin, ja hän antoi minulle anteeksi. Kuitenkaan asiat eivät ole kuin ennen. Hän ei enään soittele, taikka emme sovi tapaamisia kuin aikaisemmin. Asia vaivaa minua, ja lähetin ystävälleni pitkän viestin jossa kerroin kuinka pahoillani olen ja en halua että ystävyytemme loppuisi. Pyysin häntä luokseni muutama päivä tapahtuneesta, mutta ilmapiiri oli kireä. Sen jälkeen emme ole olleet yhteydessä, ja hän ei ole vastannut viestiini.

Mitä voin enään tehdä? Olen pyytänyt häneltä kasvotusten anteeksi ja viestilläkin. Tiedän, ettei tosi ystävä valehtele, mutta tosi ystävä ei myöskään tuntisi näin pahaa oloa. Kuinka kauan minun pitää anella anteeksi ja olla nöyränä? Luulisi että hän ymmärtäisi ja antaisi anteeksi, aikuisia kuitenkin molemmat olemme (23-26 vuotiaita).
31921
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 3

Vanhimmat

Jos nyt vaikka lopettaisit sen anelun. Onhan se hyvin mahdollista, että hän ymmärtääkin ja antaa anteeksi, mutta siitä ei automaattisesti seuraa, että kaikki olisi niinkuin ennenkin. Jos luottamus on mennyt, sitä on vaikeaa kuitata pelkällä anteeksi pyynnöllä/annolla. Tuskin tuota muu korjaa kuin aika.

Äänestä

Niin, tapahtumasta on vähän aikaa. Anna ajan kulua, se tasoittaa tilanteen. Ystäväsi tarvitsee aikaa toipua järkytyksestä ja loukkauksesta. Itsekin saatan jonkun aikaa olla äreissäni ja mielessäni vihoitella, mikä ilmenee etäisyyden ottamisena, mutta ajan kanssa lepyn ja asiat palaavat normaaleiksi.
Eiköhän ajan kanssa tilanne normalisoidu jos on normalisoituakseen.

Äänestä

Ei se siitä välttämättä muutu enää miksikään, mä olen myös sitä mieltä että anna olla ja asian muhia rauhassa: olet tehnyt minkä voit tällä hetkellä! :) Jotkut ihmiset ovat vain sellaisia etteivät pysty ymmärtämään että ihmiset mokaavat tai että eivät joskus vain jaksa tehdä jotakin ja siksi keksivät verukkeen etteivät loukkaa toista. tai muuten vain eivät ymmärrä että toisilla voi olla oma näkemyksensä. Mä olen tietyllä tavalla samassa tilanteessa kuin sinä, en valehdellut mutta kaveri on hyvin loukkaantunut. Toisaalta hänen käytöksensä on saanut minut miettimään etttä olikohon se ehkä sittenkään niin tärkeä ihminen minulle kuin luulin.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


Hmm. kirjoitti:

Minulla on monia hyviä ystäviä, mutta vain yksi paras ystävä. Olemme pitäneet kauan yhtä, ja hän on minuille kuin sisko jota en koskaan saanut. Olemme molemmat hyvin "voimakkaita" persoonia, eli itsepäisiä ja temperamenttisia. Monesti olemme toisillemme tiuskineet mutta mikään ei ole koskaan tullut välillemme. Näen ystävääni n. 2-4 kertaa viikossa, ja soittelemme paljoin. Olemme kuin toistemme tukipilarit.

Mokasin kuitenkin pahimman kerran, ja petin ystäväni. En kerro koko tarinaa, mutta valehtelin hänelle ja jäin kiinni valheesta, Tämä oli lähinnä "hätäinen valkoinen valhe" sen vuoksi etten halunnut loukata ystävääni. Sovimme asian kuitenkin, ja hän antoi minulle anteeksi. Kuitenkaan asiat eivät ole kuin ennen. Hän ei enään soittele, taikka emme sovi tapaamisia kuin aikaisemmin. Asia vaivaa minua, ja lähetin ystävälleni pitkän viestin jossa kerroin kuinka pahoillani olen ja en halua että ystävyytemme loppuisi. Pyysin häntä luokseni muutama päivä tapahtuneesta, mutta ilmapiiri oli kireä. Sen jälkeen emme ole olleet yhteydessä, ja hän ei ole vastannut viestiini.

Mitä voin enään tehdä? Olen pyytänyt häneltä kasvotusten anteeksi ja viestilläkin. Tiedän, ettei tosi ystävä valehtele, mutta tosi ystävä ei myöskään tuntisi näin pahaa oloa. Kuinka kauan minun pitää anella anteeksi ja olla nöyränä? Luulisi että hän ymmärtäisi ja antaisi anteeksi, aikuisia kuitenkin molemmat olemme (23-26 vuotiaita).

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu