Mitä jos ei enää jaksa?

pitää unohtaa..antaa itselleen anteeksi------------

soita omalle terveysasemallesi ja varaa aika psykiatriselle sairaanhoitajalle tai psykologille ja mene juttelemaan!! kyse on sinun elämästäsi ja sinulla on niitä yski. älä jää masentumaan elämääsi vaan tee jotain asialle. älä luovuta! voimia, uskon että löydät elämänilon mikäli sen eteen haluat tehdä töitä. välitä itsestäsi!!

Terveysasemalta voi olla näin kesällä vähän vaikea saada aikaa heti, kun on tota työntekijäpulaa. Jos sulla tulee semmonen olo, että et ole varma satutatko itseäsi jollain tavalla, niin soita hätäkeskukseen ja kerro tilanteestasi. Lähettävät ambulanssin ja pääset psykiatriselle, jossa tapaat psykiatrisen sairaanhoitajan ja lääkärin. Jos et todella jaksa, voit jäädä osastolle lepäämään päiväksi tai muutamaksi. He myös laittavat lähetteen eteenpäin ja saat keskusteluapua.

Jos olet 12-29-vuotias ja asut pääkaupunkiseudulla, voit mennä myös Nuorten kriisipisteelle ilman ajanvarausta. http://www.nuortenkriisityo.fi/?sid=6

Olen itse kamppaillut masennuksen kanssa jo vuosia. Apua oli hankala hakea, kun en välttämättä jaksanut nousta sängystä saati sitten edes vastata puhelimeen ystävillenikään. Kävin vuosien varrella koulukuraattorilla, nuorten kriisipisteellä ja terveysasemalla, mutten kokenut saavani niistä minkäänlaista apua. Lopulta olin siinä jamassa, että halusin päättää päiväni. Tietysti ajatus siitä oli pyörinyt jo pitkän pitkän aikaa mielessäni enemmän tai vähemmän, mutta silloin olin varma, että nyt lähden jos en todella saa apua. Soitin hätäkeskukseen, minulle lähetettiin ambulanssi ja minut vietiin Auroran psykiatriselle. Sain saman tien keskusteluapua, tapasin lääkärin, joka vaihtoi lääkkeeni sopivimmaksi, kuin terkkarilta saamani lääkkeet, joista tuli vain huonompi olo. Aurorasta laitettiin lähete Itäkeskukseen psykiatriselle poliklinikalle, jossa olen käynyt kerran viikossa juttelemassa tunnin ajan. Nyt tilannettani lähinnä seuraillaan ja tarkaillaan. Syksyllä saatan aloittaa parin vuoden hoitojakson psykoterapiassa. Masennusta en ole vielä saanut nujerrettua enkä tiedä olenko saanut otettua vielä montakaan askelta onnellisuuteen päin, mutta ainakin tiedän, että apu on nyt lähellä.

kiva huomata et heti ku jollain on ongelma/vaikeeta kommettia tulee.. etenkin kaikkitietäviltä naisilta..neuvoja ja viisauksia on joka lähtöön..on valinnanvaraa.. mä en kysele mitää.. parempi olla kyselemättä tarpeeksi ( ......) menee ilman kyselyitä... ei ihmisiin voi luottaa.. kenenkään ei voi luottaa.. luotan vaistooni ja tyhmään järkeeni..siinä tarpeeksi jo yhdelle elämälle;))

On sellaisia aikoja, jolloin ei vain jaksa ja on aikoja jolloin jaksaa enemmän kuin yhden ihmisen pitäisi. Se on ihan normaalia elämää. Istahdat ja otat rennosti. Parempia aikoja tulee varmasti. Ota kaikki irti siitä hetkestä kun et vain jaksa. Käännä se hyödyksi. Kirjoita vaikka siitä kuinka on kurjaa ja huomaat ettei se ole pysyvä olotila.

Vastasin vaikka minulla onkin hyvin lyhytaikaisia nuo olotilat. Elämäni on pääasiassa kuitenkin hyvin virikkeellistä. Se auttaa jaksamaan. Jos muut eivät pidä sinua "varpaillasi", niin kokeile itse. Aloita vaikka jokin harrastus. Pakota itsesi ulos, liikkeelle. Jäämällä sohvan pohjalle helposti hyytyy.

Ps. Aurinkoista kesää.

Kiitos R000pe.

Eipä tarvitse enää edes yrittää vastailla asiallisesti suomi24:n sivuille. Mietin vaan mistä nää kaikki urpot tulee.

Mä rakastan ihmistä, jolla on samanlaiset fiilikset. Mutta se ihminen ei halua muuttaa mitään..ei näe ulospääsyä pienin askelin. Juhannuksena onnistuin saamaan sen hetkeks onnelliseks, mutta taas arki vei fiilikset samoihin ympyröihin.Meren rannalla oli onnelliset hetket. Nyt on vaan muistot ja se ei ees jaksa tavata..

Joskus kannattaa nukkua vaan reilusti, vaikka monta päivää. Aina ei tarvitse jaksaa. Sen verran kannattaa jaksaa että hommaa aluksi ruokaa muutamaksi päiväksi, mieluiten jotain hyvää ja terveellistä.

Kärsit varmaankin masennus tilasta,joka luultavasti ollut sinulla pidempään. Tilanne on nykyään hyvin hoidettavissa,tilaa aika omalta lääkäriltä,akuutissa tilanteessa jos ahdistus iskee pahana soita kriisikeskus. Voimia ja tsemppiä,kesää vielä jäljellä! :)

Meitä on varmaan suomessa monta samanmoista.Itseäni auttoi paljon psykologin kanssa juttelu, vaikka tuntuikn että menen muka tuhlaamaan hänen aikaansa joltain joka on "oikeasti" enemmän tarpeessa. Luonnollinen ajatus ahdistuneelle, mutta muista että juuri sinä olet ihan yhtä tärkeä kuin kaikki muutkin. :) Sielllä muuten vasta huomasin pikkuhiljaa kuinka solmussa olen oikeasti ollut. Tsemppiä vain teille kaikille samojen ongelmien kanssa painiville! :)

En jaksa , kuka auttaa. En voi häiritä lähimpiä enää, hekään eivät jaksa minua..