Huoraksi haukkuminen suhteessa

No, itselle tuon sanan kuuleminen miehen suusta oli se viimeinen niitti erota.
Meillä oli mennyt jonkin aikaa huonosti, mutta koskaan suhteemme/liittomme aikana en häntä pettänyt. Mies oli hyvin hallitseva persoona ja vetosi kaiken aikaa siihen, että olen ikäerostamme (7v) johtuen peräänkatsojan tarpeessa - tuohon aikaan olin kuitenkin sentään jo 28-vuotias... Sain sitten vihdoin suuni auki ja kerroin, mitä hänen asenteestaan ajattelin ja skädäm, sitten olinkin huora. Ero ei ollut aiemmin ollut mielessä kuin ohimennen vaikeina aikoina, mutta jotenkin huorittelu kirkasti ajatuksen ja sanoin riidan päätteeksi miehelle, että hänen ei tosiaan tarvitse tuhlata elämäänsä huoran kanssa, joten parempi erota. Päätökseni piti, vaikka mies yrittikin hyvitellä.
Suhteemme kesti yhteensä runsaat 6 vuotta ja nyt jälkeenpäin ajatelleen niistä noin kolme oli suht ok, muu pelkkää henkistä jalkoihin tallomista. Jäljet kulkevat mukana ikuisesti, vaikka eron tuoma helpotus ja uusi, onnellinen parisuhde paljon on korjannutkin.

Ketään en eroamaan yllytä - mutta laitapa nyt tosissaan puntariin yhteiselämänne plussat ja miinukset! Mieti, onko yhdessä olonne sen arvoista, että saat elää jatkuvasti pienessä pelossa ja sinua kohdellaan epäkunnioittavasti.

Mitä tohonkin nyt sanoo?
Jaa, että väkivaltaa ollut ja äijä huorittelee? No, jos sä vaan aina niin kovasti rakastat, niin varmaan sun tarttee rakastaa sitten, mutta tota... Mitä sulle toi rakkaus merkitsee ja parisuhde ylipäätään?
Jos mun "oma rakas" haukkuisi mua huoraksi, niin mä kyllä ihan suoraan sanottuna jättäisin sen siihen paikkaan. Tosin, sen fyysisen väkivallan takia olisi homma kerrasta poikki, eli tota kertaa ei olisi tullut. Mä en ole säälittävä kynnysmatto. Mä en kerjää marttyyrikruunua. Rakastaa voi mutta tyhmä ei tarvitse olla. Mun mielestä rakkaudella on rajat ja parisuhteella tarkoitus. Mun rakas ei huorittele eikä lyö, mä en kusipäätä rakasta. Ja jos rakastan, mä kestän kyllä kipua: mä pystyn sen myös jättämään siitä huolimatta. Mä pystyn hyväksymään asiat sellaisina kun ne on. Tai siis, ehkä säkin todella tiedostat ne ja omat syysi läheisriippuvuuteen ja tohon roikkumiseen ja siis valitset noin. Hyvä homma. Ei muuta kun kaiken kestävää rakkautta sitten vaan.

Jos sä et tiedä mitä tehdä kun mies lyö ja huorittelee, ja se on aina vaan oma rakas, niin minkäs sille sitten kukaan tekee. Kun sä niin kovasti ja loppumattomasti vaan rakastat etkä parempaa ilmeisesti ansaitse. Niin eihän siinä. Otat anteeksi pyynnöt vastaan vaan ja jatka traumojes kanssa, toivo ettei se ala juomaan enää uudelleen. Ei siinä nimittäin kukaan muu voi sua neuvoa, itsellesi valitset, sinähän omaa elämääsi elät. Mä en sitä ymmärrä, mutta eihän mun tarvitsekaan. Sä valitset miehesi ihan itse ja ihan itse siihen jäät ja siinä elät: ei siihen muiden neuvoja tarvitse.
Mä voin sanoa, että mun mielestä sulla on surkee itsetunto, sä et tajua rakkaudesta kyllä mitään etenkään itseäsi kohtaan, olet todennäköisesti vaan roikkuva riippuja ja koska pelkäät enemmän yksinoloa itsesi kanssa (ja sitä ette pärjää) kuin turpaan saantia niin olet vaikka huoriteltavana ja hakattavana...Ja ennenkuin otat vastuuta itsestäsi hoet rakkautta riippuvuuden nimeen...
Mutta... Mitäs mä siitä tiedän? Ehkä sulla vaan on kaiken kattavaa rakkautta, joka kaiken uskoo ja anteeksi antaa ja kipuhan voi olla nautintoakin. Mistä sitä tietää, jos sä oot vaikka syyllisyyden tuntoinen ja kaipaat rangaistusta, tai haluat esittää enkeliä ja pahan miehen kanssa se käy helposti? Onhan noita syitä, mitä ulkopuoliset ei ymmärrä.

Surulliseksi se varmaan tekee, ja kai se sitten on ikävää, mutta... Mitäpä siihen sanoisi? Jos sanoo, että jätä se, sä vaan heti selität, miten kuitenkin rakastat. Jos sanoo, että se on huono mies, sä puolustelet ja keksit sata sen tapaa olla hyvä. Jos sanoo, että lähde, sä sanot syitä jäädä. Jos sanoo, että mene hoitoon, sä suutut, koska sinähän se uhri olet. Jos sanoo, että käske se mies hoitoon, ja itket, kun ei se mene.
Että eikai tohon voi sanoa, kun että voi, voi sitten niin?

Siitähän naiset tykkää kun mie haukkuu huoraksi ja on väkivaltainen. Tunnen monia naisia joiden mies tekee niin ja ne ei uskalla erota. Tos mun seinän takan asuu yks semmonen nainen jota mies on hakannut pari vuotta. turha valittaa jos ette eroo sellasesta miehestä. Mun äitikin seurusteli sellasen miehen kanssa kun oli nuori. Tiedän mistä puhun.

minun ex haukkuu minua vieläkin huoraksi vaikka olen hänen kanssaan ainoastaan ollut sängyssä. Eron jälkeen en ole vielä mennyt sänkyyn uuden miesystäväni kanssa. Olen ilmeisesti huora koska halusin erota siitä laiskamadosta.

Niin..Saatan olla sitten erilainen, mutta kun tarpeeksi kauan kuuntelin tuota huorittelua mieheltäni, totesin kerran yhden riidan yhteydessä, ( kun sain taas kerran kuulla olevani huora), että : " niin no, alappa sitten maksaa mulle, taksani on se ja se". Äijän ilme oli näkemisen arvonen ja huorittelu loppui siihen.

Ja kun sitä tarpeeksi kuuntelee, niin siihen tottuu sen verran, että siltä sanalta menee myös painoarvo.

Naiset ei arvosta itseään kun kun ei sano vastaan miesten huorittelulle. Jos olisin nainen niin suhde loppuis samantien kun joku sanois huoraks tai miks vaan. Jos mun tyttöystävä haukkuis mua jotenkin niin suhde loppuis heti.

Miksi et arvosta itseäsi? Mistä hylätyksi tulemisen pelkosi tai riippuvuutesi toisesta ihmisestä juontaa? Oletko koskaan elänyt yksin?

Miehellä ei ole moraalista oikeutta huoritella sinua, mutta et voi vaikuttaa hänen käytöseensä. Hän tulee sitä jatkamaan ja kun retkahtaa juomaan niin asiat vain pahenevat. Voit kuitenkin vaikuttaa vain itseesi ja jos mahdollistat tuollaisen käytöksen niin suosittelen selvittämään mikä menneisyydessäsi on tehnyt sinusta noin läheisriippuvaisen ihmisen.

Mitä tekisin? Ottaen huomioon, että mieheni ei ole koskaan ollut mitenkään hyökkäävä, aggressiivinen tai loukkaava, vaan pikemminkin yltiösovinnollinen ja konflikteja välttävä, niin voisin yhden kerran katsoa läpi sormien ja pitää sitä jopa parhaassa tapauksessa jonkinlaisena läpimurtona - hyvä jos mies rohkaistuu ilmaisemaan negatiivisiakin tunteitaan sanallisesti, joskin saa kyllä jatkossa valita muut sanat!

Sen sijaan sitä en ikinä voi unohtaa, että isäni huoritteli minua. Isästä ei voi eroa ottaa, mutta en kutsunut häntä pitkään aikaan isäksi, en luottanut häneen, en arvostanut häntä lainkaan ja pakkasin kamani viikkoa 18-vuotissynttäreiden jälkeen. Nyt myöhemmin koen voineeni nousta sen (ja muutaman muunkin asian) yläpuolelle, ymmärtää tuonkin reaktion johtuvan isäni rajallisuudesta, mutta en missään tapauksessa nielisi tuollaista käytöstä enää (14-vuotiaana ei ollut vaihtoehtoja tai ainakaan se ei siltä tuntunut, mutta nyt on). Suosittelen samaa sinulle.

Tällä hetkellä ex poikaystäväni joka jätti mut just ja sano että ei tykkää musta ja että jättää mut ja haukku huoraks ja kaikkee sen jälkeen exäni kaveri tulee laittaan snäppää ja kertoo exäni sanoneen vammaiseksi huoraksi ämmäks ja kaikkee

Mä ehdotin vaimolle panoa, vaimo sanoi maksa niin saat persettä, oletko huora kysyin, joo sun oma pikku huora. Huoritella voi huumorilla ja vaimo sen tietää, jos sanois riidan päätteeksi tulis ero.

Meillä vaimoni kanssalienee vanhanaikainen asenne.
52 vuotisen liiton aikana emme olekertaakaan menneet henkilökohtaiseen solvaukseen miedommassakaan muodossa saati huorittelemalla.

Yritän kuvitella tilannetta jossa päästäisin suustani moisen. 99%:n todennäköisyyden mukaan edessä olisi mattojen halkileikkaus.
Myöskään joidenkin viljelemä erolla uhkaus ei ole käynyt mielessä. Ei ole ollut syytä.
Se olisi huorittelua miedompi ilmaisu ja saattaisi selvitä selittelyllä.

Fyysistä väkivaltaa en voi kuvitellakaan! Jos olisin lyönyt vaimoani suutuspäissäni niin siinä olisi luita hajonnut.

Olemme molemmat ja varsikin vaimoni melko temperamenttisia joten siitä ei nokittelu ole kiinni.

Sanoisin, että "Heippa hei ja hyvät jatkot. Tämä huoraa ottaa ja poistuu nyt sun elämästäs. Ota yhteyttä, jos satut joskus kasvamaan aikuseksi."

Jätä mies. Kokemuksesta sanon,että tuollainen on ylimustasukkainen ja kontrolloiva narsku. Ihminen joka toista arvostaa ja rakastaa ei arvostele,mustamaalaa saati huorittele. Lähde niin pian kuin kykenet.🧡

Etkö tosiaankaan halua tunnustaa, että mies ei pidä sinusta. Yrität estää ja dominoida häntä, joten reaktio on tuo. Pahin mahdollinen, tietää, että se loukkaa sinua ja silti haluaa sen tehdä. Haluaa lyödä sinut joko sanoillaan tai nyrkeillään kanveesiin, kun ei muuhun kykene.
Silloin, kun mies käy aseettomaksi naiset edessä, se on joko nyrkkiä tai huoraksi haukkuminen.
Ota kuule vakava keskustelu, jos aiot jäädä siihen moksittavaksi ja mieti myös oma osuutesi riitoihin.

"Ota kuule vakava keskustelu, jos aiot jäädä siihen moksittavaksi ja mieti myös oma osuutesi riitoihin."

Riidoilta ei parisuhteissa vältytä, se on selvää, mutta tuollainen nimittely on ehdottomasti rankka riman ylitys.
Suuttua voi ja saa, eri mieltä saa ja voi olla. Toisen solvaaminen mitä alhaisimmin ja rumimmin on ehdottomasti tuomittavaa.. En jäisi kuuntelemaan hetkeksikään.
Ja vielä aikuinen 36-vuotias mies! Aikuinen pitäisi ainakin olla, myös henkisesti. Tuo ei ole.

Ei ole mahdollista, että haukkuisi, koska valikoitunut aina sellainen mies, jolla vihanhallinta toimii ja järki myös.
Arvostan itseäni ja elämääni, enkä tuhlaa sekuntiakaan sellaisen miehen seurassa, josta vaistoan tai huomaan jotakin. Mulla on erittäin tarkka vaisto, tosin siihen on ainakin yhtenä syynä muulla tavoin pettymyksen tuoneet miehet. En päästä helpolla lähelle.
Huoraksi haukkuvat miehet ovat idiootteja, kesken kasvuisia ja mahdollisesti myös narsisteja.

Noin ala-arvoista ja halventavaa kielenkäyttöä minun tarvitsisi kuulla vain yhden, 1, kerran. Se on jo liikaa.

En VALITSISI! viettä yhtään sekunttia tuon tason olion kanssa.

Tietysti sinä,ap, itse VALITSET kunka haluat itseäsi kohdeltavan. Saat aivan millilleen sitä mitä valitset haluta.

Sanoisin vaimoa huoraksi jos aihetta olisi, vielä ei ole ollut. Vaimo taas suuttuessa haukkuu mua joskus mulkuksi. Kerran kun nussin vaimoa takaapäin sanoin mitä pikku huora, vaimo ei suuttunutkaan vaan...

Soitan vielä Juhalle, nyt kaveria kuskaan asioilla

Ikävä myöntää. Ei ole rakkautta.