Nyt on noussut puheenaiheeksi uskonnonvapauden toteutuminen armeijassa. Hihhuli Pekka Särkiö kommentoi aihetta tuoreessa kirjoituksessaan: http://www.kotimaa24.fi/blogit/article/?bid=47&id=18702
Pari asiaa tästä kirjoituksesta:
Särkiö kirjoittaa: "Aktiiviset uskonnottomat ovat puuttuneet Puolustusvoimien kirkolliseen työhön ja vaatineet pappien oppitunteja sekä hartaustilaisuuksia kaikille vapaaehtoisiksi." ja sitten: "Uskonnottoman vähemmistön negatiivinen uskonnonvapaus on ollut muulloinkin perusteena yrityksille kaventaa enemmistön positiivista uskonnonvapautta"
Nyt minä kysyn että miten se kaventaa enemmistön uskonnonvapautta, että osallistuminen uskonnon harjoitukseen olisi vapaaehtoista? Jos jokainen kirkkoon kuuluva aidosti haluaa osallistua uskonnolliseen työhön, niin toki siihen on oikeus edelleenkin. Se että pakotetusta toiminnasta tehtäisiin vapaaehtoista ei mielestäni mitenkään kavenna kenenkään oikeutta harjoittaa mitään.
Särkiö jatkaa: "Puolustusvoimien nykykäytännön mukaan evankelisluterilaiseen ja ortodoksiseen kirkkoon kuuluvien palvelusvelvollisuuteen kuuluu osallistuminen kirkollisen työn oppitunnille ja hartaustilaisuuksiin. Sen ei pitäisi olla heidän vakaumustaan vastaan, kuuluvathan he kirkkoon." Niin pitäisi, ja jos se on niin hehän osallistuvat tunneille olivat ne sitten vapaaehtoisia tai pakollisia. Mitä Särkiö oikein pelkää? Sitäkö julmaa totuutta että jos kirkolliseen työhön osallistuminen intissä ei olisi pakollista niin siihen osallistuisi sama määrä kuin vapaaehtoisesti siviilissä, eli prosentti jäsenistä? Koska niin siinä väistämättä tulisi käymään. Jos kirkollinen työ armeijassa olisi vapaaehtoista oikeasti kaikille niin ei siellä kävisi kuin ne muutamat tapaukset jotka oikeasti siihen roskaan uskovat. Muut rötväisivät tuvissa naureskellen hihhuleille jotka jonkun vässykkäsotilasdiakonin kanssa veisaavat virrestä viis.
Särkiö on siis huolissaan siitä että jos armeija lakkaisi pakottamasta kirkkoon kuuluvia osallistumaan myös kenttähartauksiin ja muihin niin kävisi pian ilmi kuinka tarpeeton sotilaspapisto oikeasti on. En keksi muuta selitystä tälle, sillä pakollisen muuttaminen vapaaehtoiseksi ei pitäisi estää ketään harjoittamasta positiivista uskonnonvapautta, se vain lisäisi vapautta harjoittaa negatiivista uskonnonvapautta.
Kyllä, uskonnolliseen työhön osallistuminen armeijassa tulisi ehdottomasti olla vapaaehtoista. Pelkkää kirkon jäsenyyttä ei voida katsoa tahdonilmaukseksi osallistua uskonnon harjoittamiseen. Siviilipuolella tilanne on kuitenkin jotain aivan muuta kuin mitä se armeijassa on. Arkielämässä kirkkoon kuuluvista ihmisistä vain häviävän pieni murto-osa osallistuu viikoittaiseen jumalanpalvelukseen aktiivisesti, loput käyvät kerran vuodessa jos sitäkään. Kirkon jäsenyys ei siis ole osoitus siitä että haluaisi vapaaehtoisesti osallistua kirkolliseen työhön. Eihän ihmisillä armeijan ulkopuolellakaan ole mitään velvollisuutta osallistua jumalanpalveluksiin, vaikka jäseniä ovatkin, joten miksi tilanteen pitäisi armeijassa poiketa mitenkään tästä?
Kirkko ei ole tästä huolissaan jäsentensä takia, vaikka Särkiö niin antaa ymmärtää. Kirkko on tästä huolissaan itsensä takia, koska se tietää että ihmiset käyvät pakotettuna paljon aktiivisemmin kirkossa kuin vapaaehtoisesti, eikä se haluaisi luopua hyvästä pakkokeinosta. Vaan mitäpä uskonnosta kertoo se, että ihmiset on pakotettava siihen?
Uskonnonvapaus armeijassa
28
325
Vastaukset
- Mee jo
pihalle raittiiseen ilmaan,ennen kuin pimahdat lopullisesti tuohon uskontokikkailuun.
- -
Noin minäkin ehkä kommentoisin, jos olisin tarpeeksi tyhmä enkä siitä johtuen keksisi itse asiaan mitään sanottavaa.
- Atte Ateisti
"Kirkko on tästä huolissaan itsensä takia, koska se tietää että ihmiset käyvät pakotettuna paljon aktiivisemmin kirkossa kuin vapaaehtoisesti, eikä se haluaisi luopua hyvästä pakkokeinosta. Vaan mitäpä uskonnosta kertoo se, että ihmiset on pakotettava siihen? "
Totta.
Nyky-yhteiskunnassa armeija onkin viimeisiä paikkoja, jossa ihmistä voi "pakottaa" asioihin.
Toinen vastaava olisi työpaikat, jos jotenkin saisi aikaan lain, että joka työpaikalla olisi pakkorukoilua erottamisen uhalla.
Kirkon ainoa oljenkorsi pakkovallan ylläpitoon onkin armeijassa ja koulussa. Vajaavaltaisissa on kirkon tulevaisuus.- Meilläpä on
"työpaikalla olisi pakkorukoilua erottamisen uhalla"
Meidän duunissa on, sitä vaan nimitetään tiimipalaveriksi.
- komppaan...
Hyvä kirjoitus Whitewash!
Tuo Särkiö taitaa muuten ole se lahtelainen kirkkoherra, joka kieltäytyy antamasta kappelia kirkkoon kuulumattoman vainajan hyvästelyä varten (vaikka kappelin kulut oletettavasti merkitäänkin hautaustoimelle, ja tätä kautta yhteisöverolla kaikkien maksettaviksi). - Näin kirkkojärjestyk
Kirkkojärjestyksen mukaan luterilaisen kirkon jäsenillä on velvollisuus osallistua jumalanpalveluksiin:
”Kirkon jäsenen tulee osallistua jumalanpalvelukseen, käyttää muutenkin armonvälineitä ja edistää seurakunnan tehtävän toteuttamista.”
Särkiö rikkoo itsekin kirkkojärjestystä. Jos Lahdessa yksikin kirkon jäsen opettaa kirkon tunnustuksen vastaisesti, niin Särkiön kirkkoherrana pitäisi häntä oikaista.
”Niitä, jotka aiheuttavat pahennusta elämällään ja laiminlyövät kirkon jäsenen velvollisuuksiaan, papin tulee opastaa kristilliseen elämäntapaan.
Kirkon tunnustuksen vastaisesti opettavaa kirkon jäsentä kirkkoherran tulee oikaista.”
http://sakasti.evl.fi/sakasti.nsf/sp?open&cid=Content344521
Kirkko voisi ottaa selvän linjan. Ne, jotka eivät jumalanpalveluksiin osallistu, erotetaan kirkosta kirkkojärjestyksen rikkomisen vuoksi.
Siinä kävelisikin sitten kätevästi ulos 99% veroeuroista! :-D
Jos ehdotus ei kirkolle kelpaa niin silloin osallistumispakko pitäsi poistaa armeijastakin. Kaiken huipuksihan valtio nyt maksaa tämän pakkouskontoa harjoittavien pappien palkat! - Rönkelö the töhö
Armeijassa sai uskonnonvapauden jos oli saatanan tyhmä. Siis sellainen muissa maailmoissa olevat uskis-töhö, joka ei osannut mitään. Se sai vapautuksen kaikesta kirkon toiminnasta, ja tämä katsoi / kuunteli ikkunasta tapahtumia kassun sisältä. Puolialasti, tottakai. (Jeesuksen puku päällä?)
Se olio aikoi lääkäriksi, ja luki kokoajan jotain lääkärikirjaa. Mitään se tyyppi ei osannut tehdä oikein. Aina myöhässä, ja puhuikin nenän kautta. Sitä EI huolittu edes Koirankynnyn leikkaajan kuvauksiin (vapautus siitäkin) koska varmaan pelättiin että KOIRA tai tämä päähahmo menettää karismansa ja työpaikkansa elokuvassa (!!)
... oli ampumakiellossa, koska oli vaarallinen itselleen sekä muille. Lopulta sai aseen pois kiellosta. Tällöin sille sanoi eräs kadetti "voi voi, sittente asennatte vielä omenan sydämmen paikalle, koska olette niin omalaatuinen"
AUK_nkaan ei kelvannut ,vaikka sinne haki. = Vapautus. Paketoipa kerran kakkaansa leipäpussiin leirillä, syytä ei kertonut.
Ainoa, mistä ei saanut vapautusta oli A-mihen paperit. Sitä sai aina pelätä, koska kovapanosammunnat ja TÖHÖ ei ollut yhteensopivia.. ja sitten joku laitettiin B-mieheksi jalkakipujen takia...
Niin, ja nyt tää olio on lukemassa LÄÄKÄRIKSI yliopistolla. Että voipa tulla parin vuoden jälkeen sanomaan vastaanotolla "Hyvää potilasta nimeni on päivää"
Todella Jumala loi Hänentkin kaltaisekseen! Uskonnon harjoittaminen armeijassa on paradoksi.Raamattu kieltää tappamisen.
- Aatami9 (ei kirj.)
Itse asiassa, jos puhut eräästä kymmenen pykälän rimpsusta, niin siinä kielletään murhaaminen. Jossain määrin harhaanjohtavasti se on käännetty yleensä tappamiseksi. Murhaamaan senaikaisen käsityksen mukaan pystyi vain oman kamelintaluttajaheimon jäsenen. Vääränvärisen, vääränkielisen tai väärää henkiolentoa palvovan rajapyykin väärältä puolen kotoisinolevan tappamista ei katsottu murhaamiseksi.
- Kaikki,.
jotka on käyny armeijan niin tietää ettei siellä ketään tapeta.
Kirkko ei ole huolissaan muista kuin menetetyistä rahoista.
Loppupeleissä kyllä, mutta tässä tapauksessa sotilaspapiston tehtävä on sitouttaa kirkon jäseniä pysymään kirkon jäseninä kaveeraamalla intissä kaikkien kanssa. Kirkko pyrkii integroitumaan ihmisen elämään yhteiskunnan kautta niin pitkään kuin se on mahdollista. Siksi päiväkoti, koulu, rippikoulu, lukio ja armeija ovat paikkoja joissa kirkko pyrkii kosketuksiin nuorten kanssa, jotta eivät sitten aikuisiällä karkaisi kirkosta heti. Ja melko hyvinhän tuo näyttää toimivan, mutta ei kyllin hyvin, koska kaksikymppiset ovat pahimpia kirkosta eroajia.
Whitewash kirjoitti:
Loppupeleissä kyllä, mutta tässä tapauksessa sotilaspapiston tehtävä on sitouttaa kirkon jäseniä pysymään kirkon jäseninä kaveeraamalla intissä kaikkien kanssa. Kirkko pyrkii integroitumaan ihmisen elämään yhteiskunnan kautta niin pitkään kuin se on mahdollista. Siksi päiväkoti, koulu, rippikoulu, lukio ja armeija ovat paikkoja joissa kirkko pyrkii kosketuksiin nuorten kanssa, jotta eivät sitten aikuisiällä karkaisi kirkosta heti. Ja melko hyvinhän tuo näyttää toimivan, mutta ei kyllin hyvin, koska kaksikymppiset ovat pahimpia kirkosta eroajia.
"Kirkko pyrkii integroitumaan ihmisen elämään yhteiskunnan kautta niin pitkään kuin se on mahdollista."
Tekopyhyydellä ei ole mitään rajaa.
- Atte Ateisti
Parikymppisenä muutetaan tavallisesti pois kotoa, ja uudessa ympäristössä ei vanha kotikylän kirkko enää säilytä vetovoimaansa. Toisella paikkakunnalla ei automaattisesti hakeuduta kristillisiin piireihin vaan töihin ja opiskelemaan.
Niinpä kirkko voi käydä viivytystaistelua näistä nuorista sieluista vielä koulussa ja armeijassa ennen kuin menettävät heidät maailmalle. - andy9085
Ollessani intissä, samassa tuvassa oli toinenkin ateisti ja yksi muslimi. Kun muilla oli uskonnollistapalvelusta niin me kolme luettiin sotilaan käsikirjaa.
Osallistuin papin oppitunnilla ainoastaan kaksi kertaa vuoden aikana. Kerran alokasaikana kun pappi esitteli itsensä ja toisen kerran n.5-7 kuukautta myöhemmin kun pappi kertoi miten kuolleiden taistelutovereiden kanssa toimitaan(nämä kaksi oppitunnit olivat pakollisia uskonnosta riippumatta).
Minun mielestä homma toimi hyvin.- Atte Ateisti
"pappi kertoi miten kuolleiden taistelutovereiden kanssa toimitaan"
Pappiko sen kertoo?
No, jäin itsekin armeijan käyneenä miettimään: miten niiden kuolleiden toverien kanssa pitäisi (papin mukaan) toimia? Tarvittiinko sen kertomiseen pappia?
Tuleeko kuolleen taistelutoverin ruumiin äärellä lausua rukouksia, tehdä ristinmerkkejä, toimittaa ruumis lähimmän papin siunattavaksi - vai mitä pappi sanoi? - sErpiEntE
Omalla muutaman viikon kestäneellä asepalveluksellani meitä kirkkoon kuulumattomia kutsuttiin intissä aina rakentavasti "kirkonpolttajiksi" (yleensä siinä yhteydessä ettei meidän tarvinnut osallistua pastorin luennoille, en tosin sinä lyhyenä aikana jonka intissä lusin ehtinyt törmätä kehenkään "kohtalotoveriini").
Korvaavana toimintana jouduin täyttämään jotain jonninjoutavia etiikkamonisteista, joissa kyseltiin mm. näkökulmaani moraalikysymyksiin ja uskonko että väitteet jumalan olemassaolosta olisi mahdollista kumota ja muuta mitä lie skeidaa.
Ainoa kerta kun jouduin suoraan uskonnon kanssa tekemisiin intissä (johtuen varmasti lähinnä siitä että pääsin sieltä reilusti etuajassa pois) oli joissain kissanristiäisissä, joiden käsikirjoitus meidän varusmiesten osalta meni siten että kävelimme ylilutkulta (tai miltä lie) huonosta valmistautumisesta saatujen haukkujen jälkeen ruokala-aukiolle, jossa seistä nököttimme auringonpaahteessa kuuntelemassa kun pari uskovaissaarnaajaa ja isokenkäistä patrioottia piti yhteensä n. parin tunnin mittaisen ja sisällöltään ennalta-arvattavan puherulianssin, jonka jälkeen palasimme kasarmille kuuntelemaan ylilutkun (tai minkä lie) haukut siitä, ettemme olleet osanneet käyttäytyä kyseisissä pennunnimeäjäisissä kyllin sotilaallisesti.
Itse en tuohon papin pakolliseen esittäytymisluentoon joutunut osallistumaan, koska satuin saamaan näppärästi ajan ylimääräiseen terveystarkastukseen, kun kyseinen luento oli.
Olisi ihan jännä kuulla onko kellään muulla ollut vastaavanlaisia kokemuksia, varsinkin tuosta (kristin)uskonnottomien nimittelystä? sErpiEntE kirjoitti:
Omalla muutaman viikon kestäneellä asepalveluksellani meitä kirkkoon kuulumattomia kutsuttiin intissä aina rakentavasti "kirkonpolttajiksi" (yleensä siinä yhteydessä ettei meidän tarvinnut osallistua pastorin luennoille, en tosin sinä lyhyenä aikana jonka intissä lusin ehtinyt törmätä kehenkään "kohtalotoveriini").
Korvaavana toimintana jouduin täyttämään jotain jonninjoutavia etiikkamonisteista, joissa kyseltiin mm. näkökulmaani moraalikysymyksiin ja uskonko että väitteet jumalan olemassaolosta olisi mahdollista kumota ja muuta mitä lie skeidaa.
Ainoa kerta kun jouduin suoraan uskonnon kanssa tekemisiin intissä (johtuen varmasti lähinnä siitä että pääsin sieltä reilusti etuajassa pois) oli joissain kissanristiäisissä, joiden käsikirjoitus meidän varusmiesten osalta meni siten että kävelimme ylilutkulta (tai miltä lie) huonosta valmistautumisesta saatujen haukkujen jälkeen ruokala-aukiolle, jossa seistä nököttimme auringonpaahteessa kuuntelemassa kun pari uskovaissaarnaajaa ja isokenkäistä patrioottia piti yhteensä n. parin tunnin mittaisen ja sisällöltään ennalta-arvattavan puherulianssin, jonka jälkeen palasimme kasarmille kuuntelemaan ylilutkun (tai minkä lie) haukut siitä, ettemme olleet osanneet käyttäytyä kyseisissä pennunnimeäjäisissä kyllin sotilaallisesti.
Itse en tuohon papin pakolliseen esittäytymisluentoon joutunut osallistumaan, koska satuin saamaan näppärästi ajan ylimääräiseen terveystarkastukseen, kun kyseinen luento oli.
Olisi ihan jännä kuulla onko kellään muulla ollut vastaavanlaisia kokemuksia, varsinkin tuosta (kristin)uskonnottomien nimittelystä?No minulla ei ole. Muistan, että yksi kirkkoon kuulumaton oli komppaniassa ja hän oli saanut vapautuksen piruntorjuntamenoista, joissa otettiin - RUKOUSASENTO! Lähinnä häntä ihailtiin siitä ("ovela jätkä"), että pystyi luistamaan typerästä paskasta, kuten kaikkia muitakin jotka siihen pystyivät ei-uskonnollisen paskan suhteen (ja paskaa ja paskanjauhantaahan tuo aikuisten päiväkoti on yli 90-prosenttisesti.)
- andy9085
Atte Ateisti kirjoitti:
"pappi kertoi miten kuolleiden taistelutovereiden kanssa toimitaan"
Pappiko sen kertoo?
No, jäin itsekin armeijan käyneenä miettimään: miten niiden kuolleiden toverien kanssa pitäisi (papin mukaan) toimia? Tarvittiinko sen kertomiseen pappia?
Tuleeko kuolleen taistelutoverin ruumiin äärellä lausua rukouksia, tehdä ristinmerkkejä, toimittaa ruumis lähimmän papin siunattavaksi - vai mitä pappi sanoi?No esim. että mikä joukkue vastaa kuolleiden pois viemisestä ja kuka vastaa paperitöistä. Lisäksi meille esiteltiin ruumissäkki ja pari tyyppiä pääsi kokeilemaan sitä.
sErpiEntE kirjoitti:
Omalla muutaman viikon kestäneellä asepalveluksellani meitä kirkkoon kuulumattomia kutsuttiin intissä aina rakentavasti "kirkonpolttajiksi" (yleensä siinä yhteydessä ettei meidän tarvinnut osallistua pastorin luennoille, en tosin sinä lyhyenä aikana jonka intissä lusin ehtinyt törmätä kehenkään "kohtalotoveriini").
Korvaavana toimintana jouduin täyttämään jotain jonninjoutavia etiikkamonisteista, joissa kyseltiin mm. näkökulmaani moraalikysymyksiin ja uskonko että väitteet jumalan olemassaolosta olisi mahdollista kumota ja muuta mitä lie skeidaa.
Ainoa kerta kun jouduin suoraan uskonnon kanssa tekemisiin intissä (johtuen varmasti lähinnä siitä että pääsin sieltä reilusti etuajassa pois) oli joissain kissanristiäisissä, joiden käsikirjoitus meidän varusmiesten osalta meni siten että kävelimme ylilutkulta (tai miltä lie) huonosta valmistautumisesta saatujen haukkujen jälkeen ruokala-aukiolle, jossa seistä nököttimme auringonpaahteessa kuuntelemassa kun pari uskovaissaarnaajaa ja isokenkäistä patrioottia piti yhteensä n. parin tunnin mittaisen ja sisällöltään ennalta-arvattavan puherulianssin, jonka jälkeen palasimme kasarmille kuuntelemaan ylilutkun (tai minkä lie) haukut siitä, ettemme olleet osanneet käyttäytyä kyseisissä pennunnimeäjäisissä kyllin sotilaallisesti.
Itse en tuohon papin pakolliseen esittäytymisluentoon joutunut osallistumaan, koska satuin saamaan näppärästi ajan ylimääräiseen terveystarkastukseen, kun kyseinen luento oli.
Olisi ihan jännä kuulla onko kellään muulla ollut vastaavanlaisia kokemuksia, varsinkin tuosta (kristin)uskonnottomien nimittelystä?Siihen aikaan kun itse olin, eli v. 2003 niin kielenkäyttö oli enimmäkseen poliittisesti korrektia kaikilta osin. Ei puhuttu "sotamiehistä" vaan "taistelijoista" ja VMTL:ää saaneita sanottiin vapautustaistelijoiksi, kirkollisesta työstä vapautettuja kirkollisesta työstä vapautetuiksi, eli mitään lempinimiä ei käytetty. Kenties tästä aiheesta oli tullut runtua sen verran kantapeikoille ja alikessuille että siitä oltiin tarkkoija.
Meidän komppaniassa oli ilahduttavan paljon kirkollisesta työstä vapautuksen hakeneita jannuja, ja kirkollisen työn korvaavana toimintana oli tyypillisesti se että luettiin "käsimiehen sotakirjaa" päivystäjän pöydän luona. Mielekästä se tuskin oli, mutta eipä tarvinnut sateessa laulaa virsiä...- ???
Whitewash kirjoitti:
Siihen aikaan kun itse olin, eli v. 2003 niin kielenkäyttö oli enimmäkseen poliittisesti korrektia kaikilta osin. Ei puhuttu "sotamiehistä" vaan "taistelijoista" ja VMTL:ää saaneita sanottiin vapautustaistelijoiksi, kirkollisesta työstä vapautettuja kirkollisesta työstä vapautetuiksi, eli mitään lempinimiä ei käytetty. Kenties tästä aiheesta oli tullut runtua sen verran kantapeikoille ja alikessuille että siitä oltiin tarkkoija.
Meidän komppaniassa oli ilahduttavan paljon kirkollisesta työstä vapautuksen hakeneita jannuja, ja kirkollisen työn korvaavana toimintana oli tyypillisesti se että luettiin "käsimiehen sotakirjaa" päivystäjän pöydän luona. Mielekästä se tuskin oli, mutta eipä tarvinnut sateessa laulaa virsiä..."käsimiehen sotakirjaa"
:)
- Pyhä velvollisuus
Minusta mikään ei kuvaa sotilaspastorin toimintaa ja luonnetta paremmin kuin Stalingrad-elokuvan kohtaus, jossa sotilaspastori pitää kaupungin ulkopuolelle kokoontuneille saksalaisille kristityille sotilaille innostavan puheen. Kehottaa heitä katsomaan vyönsolkeaan jossa lukee "Jumala kanssamme" ja kertoo, että likaisilla iivanoilla ei lue mitään sellaista missään kohtaa asepuvussaan.
http://nobeliefs.com/mementoes.htm
Ja että on heidän kristittyjen sotilaiden pyhä velvollisuus näyttää niille kirotuille jumalattomille bolshevikeille kuka maailmaa oikein hallitsee. Ja sitten ne kristityt sotilaat hyökkäävät kaupunkiin ja tappavat puoli miljoonaa ihmistä maailmanhistorian ehkä julmimmassa kaupunkisodassa ikinä. Kristittyjen pyhä velvollisuus. Tappaa, tappaa ja taas tappaa. Sotilaspastorien innoittamina.
Toinen yhtä hyvä esimerkki siitä, mikä on sotilaspastoreiden pyhä velvollisuus, tuli ilmi dokkarissa joka kertoi Irakissa taistelevien amerikkalaisjoukkojen sotilaspastoreista. Kaikkien ulkomailla taistelevien amerikkalaisjoukkojen mukana kun kulkee aina sotilaspastoreita. Näiden tehtävänä on kertoa sodan mielettömyyttä ja jatkuvia siviiliuhreja ihmettelemään alkaneille nuorille epävarmoille sotilaille, että kyllä Jumala ehdottomasti hyväksyy kaikki nämä tappamiset ja Jumala on puolellamme ja että sinä et ole tehnyt mitään väärää. Jatka silmitöntä tappamista, se on sinun pyhä velvollisuutesi kristittynä. Jumala hyväksyy aina kaikki tappamisesi, koska olet kristitty ja Jumala on puolellasi. - DarkNH
Eli tiiviisti voi vetää valan tai vakuutuksen. Vakuutuksen jälkeen uskonnonopetuksessa järjestetään teoriassa elämänkasvatusta. Hartauksiin ja joihinkin seppeleiden laskuihin ei ole sitten asiaa mutta harvemmin sitä kielletään.
Parempi kuitenkin jokotaiei ollenkaan.
>>Eihän ihmisillä armeijan ulkopuolellakaan ole mitään velvollisuutta osallistua jumalanpalveluksiin, vaikka jäseniä ovatkin, joten miksi tilanteen pitäisi armeijassa poiketa mitenkään tästä? - Tapani33223
Miksi olette alun alkujaan liittyneetkään sellaiseen kirkkoon, jonka toimintaan ette halua osallistua? Tai no onhan mullakin kuponkeja pizzerioista, joissa en ole käynyt kuin sen yhden kerran, mutta silti.
- Kastettu...
Aika paha sitä on vauvana sanoa kastetilaisuudessa: "Ei, älä roiski sitä vettä. En ole kiinnostunut kristinuskosta tai kirkkoon liittymisestä."
- filezo
Pekkä Särkiö on pimeimmästä päästä papistoa.
Tiedä sitten onko hän todella noin tollo vai puhuuko tietoisesti palturia tarkoituksenmukaisuussyistä, eli kiekon ja sen tyäntekijöiden etu mielessään.
kirjoituksesi 3. kappale sumaa asian hyvin. Särkiö ja monet muut uskovat eivät tajua tasa-arvosta ja uskonnovapaudesta j niiden toteuttamisesta yhtään mitään. Kirkon etuoikeuksien poistaminen eli tasa-arvoisuuden ja todellisen vakaumuksenvapauden ajaminen näyttäytyy heille uskovaisten syrjimisenä. Toki se tarkoittaa heidän suosituimmuusasemansa ja etuoikeuksiensa ja vahvan asemansa rajoittamista, mutta niin pitääkin, koska ne etuoikeudet ovat perusteettomia ja muita syrjiviä.
En minä eikä käsittääkseni muutkaan ateistit halua muuta kuin todellista vakaumusten välistä tasa-arvoa. Ei me vaadita ja yritetä saada itsellemme ja vakaumuksellemme samanlaista etuoikeutta kuin mitä uskonnollisella vakaumuksella vielä tälläkin hetkellä hyvin laajasti ja voimakkaasti on. me ollan nähty tämä epäoikeudenmukaisuus emmekä halua epäoikeudenmukaista suosituimmuusasemaa itsellemme. Todellinen tasa-arvo rittä ihan hyvin, kiitos. - ujioptg
Jehovilla on niin vahva uskonnonvapaus että ei tarvi suorittaa tätä kansalaisvelvollisuutta missään muodossa. Muut totaalit pannan 6kk vankilaan. Ja uusi puolustusministeri ei näe tässä suurta ongelmaa.Jopa pikkuruista lahkoa suoisitaantörkeästi uskonnollisen vakaumuksen varjolla.
- fhjli
Hartaustilaisuuksiin vaikka sitten aseella osittaen. Jos et mee ni ammutaan selkään.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 904503
Onko jollakin navetassa kuolleita eläimiä
Onko totta mitä facebookissa kirjoitetaan että jonkun navetassa olisi kuolleita eläimiä? Mitä on tapahtunut?613385Minä en ala kenenkään perässä juoksemaan
Voin jopa rakastaa sinua ja kääntää silti tunteeni pois. Tunteetkin hälvenevät aikanaan, poissa silmistä poissa mielestä1132561Pekka Aittakumpu ja Jenni Simula kiistävät väitetyn aviorikoksen
"Yleisessä tiedossa oleva asia”, sanovat Kalevan lähteet https://www.kaleva.fi/pekka-aittakumpu-ja-jenna-simula-ki1092551Miksi olet riittämätön kaivatullesi?
Mistä asioista tunnet riittämättömyyden tunnetta kaipaamaasi ihmistä kohtaan? Miksi koet, että et olisi tarpeeksi hänell1282464- 422085
Tiedän, että emme yritä mitään
Jos kohtaamme joskus ja tilaisuus on sopiva, voimme jutella jne. Mutta kumpikaan ei aio tehdä muuta konkreettista asian282017Aloitetaan puhtaalta pöydältä
Mukavaa iltaa mukaville. 😊 ❤️ ⚜️ Minusta ei kaikki täällä tykkää, eikä tarvitsekaan. Kun eivät ymmärrä, niin sitten ei2241773Näin pitkästä aikaa unta sinusta
Oltiin yllättäen jossain julkisessa saunassa ja istuttiin vierekkäin, siellä oli muitakin. Pahoittelin jotain itsessäni91667- 291628