Olen au pairina perheessä jossa vahdittavanani on 1-vuotias poika. Äiti työskentelee osa-aikaisesti ja on varsinkin näin kesällä ollut melko paljon kotona. Viime aikoina on alkanut enemmän ja enemmän ärsyttämään host-äidin puuttuminen työhöni... lapsi jota hoidan on hyvin paljon äitinsä perään, joten äidin läsnäolo tekee työni melko vaikeaksi. On esimerkiksi tilanteita joissa äiti on paikalla kotona, mutta tarvitsee omaa aikaa itselleen, jolloin minun on tarkoituksena pitää seuraa lapselle. Mutta jos lapsi tietää äitinsä olevan talossa, ei hän vapaaehtoisesti suostu jäämään minun hoitooni vaan itkee ja vaatii päästä äitinsä luo. Tämä johtaa siihen, että äiti ei saa kaipaamaansa rentoutumisaikaa ja suhtautuu tämän jälkeen syyllistäen minuun. Lisäksi äiti myös ruokkii itse tätä lapsen takertuvaisuutta juoksemalla heti hätiin jos lapsi vähänkin itkee.
Tästä pääsenkin seuraavaan ongelmaan... esimerkiksi jos vaikka kylvetän lasta ja lapsi alkaa itkeä ihan silkasta väsymyksestä tai kiukusta, ryntää äiti heti paikalle hätiin kyselemään mikä on vialla. Ei lapsella välttämättä ole mitään sen suurempaa hätää, vauvat itkevät joskus ihan ilman mitään vakavempaa syytä! Tunnen itseni usein todella riittämättömäksi ja huonoksi kun en saa hoitaa näitä tilanteita itse vaan äiti ryntää heti keskeyttämään. Koen etten saa tehdä työtäni rauhassa, vaan minua vahditaan koko ajan. Ymmärtäisin tämän jos olisin antanut mitään syytä epäluottamukseen. Mutta lapsi ei ole koskaan ollut missään hädässä kanssani.
Toinen asia mikä on alkanut rasittaa on se, että host-vanhemmat kyselevät jatkuvasti mitä teen ja kenen kanssa jos menen ulos vapaa-ajallani. Ymmärrän että tarkoitus on varmaan olla ihan ystävällisen kiinnostunut, mutta en kai minä ole tilivelvollinen menoistani ja vapaa-ajanvietostani perheelle, vai olenko?
Mitä mieltä olette näistä?
Tästä pääsenkin seuraavaan ongelmaan... esimerkiksi jos vaikka kylvetän lasta ja lapsi alkaa itkeä ihan silkasta väsymyksestä tai kiukusta, ryntää äiti heti paikalle hätiin kyselemään mikä on vialla. Ei lapsella välttämättä ole mitään sen suurempaa hätää, vauvat itkevät joskus ihan ilman mitään vakavempaa syytä! Tunnen itseni usein todella riittämättömäksi ja huonoksi kun en saa hoitaa näitä tilanteita itse vaan äiti ryntää heti keskeyttämään. Koen etten saa tehdä työtäni rauhassa, vaan minua vahditaan koko ajan. Ymmärtäisin tämän jos olisin antanut mitään syytä epäluottamukseen. Mutta lapsi ei ole koskaan ollut missään hädässä kanssani.
Toinen asia mikä on alkanut rasittaa on se, että host-vanhemmat kyselevät jatkuvasti mitä teen ja kenen kanssa jos menen ulos vapaa-ajallani. Ymmärrän että tarkoitus on varmaan olla ihan ystävällisen kiinnostunut, mutta en kai minä ole tilivelvollinen menoistani ja vapaa-ajanvietostani perheelle, vai olenko?
Mitä mieltä olette näistä?
Vastaukset 1
Vanhimmat
vähän vastaavia kokemuksia itsellänikin. Olen tullut siihe tulokseen, että pienten lasten vanhemmat ovat ulkopuolisen hoitajan silmissä (varsinkin, kun hoitajalla itsellään ei ole kokemusta omista lapsista)usein varmasti ylisuojelevia ja heillä tunteet lasta kohtaan voittavat järjen. Varmaankin vielä suuremmin tämä ylihuolehtivaisuus näkyy ensimmäisen tai pienimmän lapsen kohdalla. He ovat halunneet hoitajan ja kun hoidat työsi hyvin, heillä ei pitäisi olla valittamista.
Sen sijaan omien menojen rapostointi ei kuulu mielestäni au pairin "velvollisuuksiin", eikä kaikkea tarvitse kertoa.