Miten löytää elämänkumppani?

"koska niitä hyviä/komeita/fiksuja ja hauskoja miehiä ei vain ole vapaana..."

Ollaas nyt realistisia: Olet jo yli 30-vuotias yksinhuoltaja. Totuus on se, ettet ole ihan ykkösvalinta kovinkaan monelle sinkkumiehelle. Tuskin ne kaikkein halutuimmat miehet sinun kanssasi suhteeseen ryhtyvät, kun heille on tarjolla lapsettomia ja nuorempiakin naisia.

Jos kaiken lisäksi olet kylmän oloinen ja pidät nettitreffaajia luusereina, niin vaikeaa voi olla.

Onpa sulla uteliaita työkavereita. Minä yksi päivä mainitsin työpaikalla jotain lapsestani niin monivuotinen työkaveri kysyi, että "XX, onko sulla lapsia? - en ole tiennytkään " Sanoin että on ollut jo 26 vuotta...

No ei ne miehet varmaan ovikelloasikaan tule soittamaan. Ellet missään käy niin ainoa paikka tavata on sitten työpaikka tai kauppa...tai lenkittäessä koiraa. Tiedän tilanteen, ollut siinä myös.

Jos slloin olisi ollut netti, olisin takuulla ollut siellä ja nytkin sieltä olen kihlattuni löytänyt, vasta kun olin yksin ollut jo 15 uskaltauduin hakemaan sieltä. Todella fiksu leskimies, teini-ikäisten isä kuten minäkin, valtion virkamies ja asiat ok kaikki. välimatkaa meillä on lähes 100 km, mutta ei se haittaa kun päivät ollaan töissä ja illalla tehdään tahoillamme huushollia. Vietämme yhdessä kaikki viikonloput perjantai-illasta maanantaiaamuun ja lomailemme ja matkustamme yhdessä. Nyt minulla on jo muksut muuttaneet kotoa pois mutta en tiedä, josko enää samaan huusholliin miehen kanssa muuttaisin kun näin on hyvä. Oma tupa, oma lupa.

Suosittelen nettiä, valitse vaan kunnon palsta mihin ilmoituksesi laitat.

Viestistäsi on luettavissa todellinen halu löytää itsellesi kumppani, mutta samalla teet sen jutun alkuun saattamisen meille miehille todella vaikeaksi. Kirjoitat helposti antavasi tylyn ja epäkiinnostuneen kuvan itsestäsi niille harvoille, jotka päättävät sinua lähestyä. Sen lisäksi vaatimuslista miehelle, jonka kelpuuttaisit on pitkä; komeutta, fiksuutta ja hauskuutta tulisi löytyä ja yleisesti hänen pitäisi osua kategoriaan "hyvä löytö". Lisäksi viestistäsi sen kuvan, että sinut tavattuasi hänen tulisi kiinnostua sinusta siinä määrin, ettei hän muiden naisten perään enää katsele, ollakseen sinusta "vakavasti otettava" yksilö.

Näillä vaatimuksilla rajaat huomattavan osan miehistä pois heti kättelyssä ja kun vielä otetaan huomioon, että kuinka moni näistä jäljelle jäävistä vaihtoehdoista on jo pariutuneet... Mieleen tulee pari mahdollista toimenpidettä, alat aktiivisesti metsästämään miestä (eli itse teet aloitteita miehille paljon) ja kiinnität huomiota enemmän myös niihin hiljaisiin hissukoihin, jotka eivät välttämättä "sytytä" samoin tavoin kun perus alphauroot. Tai sitten jatkat elämääsi niin kuin tähänkin asti ja TOIVOT, että joskus sinullakin kävisi tuuri.

Sitten vielä miehinen näkökulma tilanteeseesi. Eli oletetaan, että olisin mies, joka täyttää kaikki vaatimuksesi ja haku olisi minulla päällä. Tarkoitus ei ole mitenkään hyökätä sinua kohtaan vaan kylmästi miettiä asiat lävitse, eli mitkä ongelmakohdat nousee mieleen kun ajattelen sinusta kiinnostumista.

- Olet kohtalaisen kiireinen kaikkine askareinesi, jos minä astuisin kuvioihin mukaan tietäisin olevani altavastaajan asemassa ajankäytön suhteen. Eli minulle liikenisi aikaa kunhan lapsesi hoidosta ja tarpeista on huolehdittu, työt eivät ole esteenä, koirasta on huolehdittu ja kun et kavereidesi kanssa ole liikenteessä. Pitäisikö minun aikatauluni joustaa, jotta kerkeäisimme tapaamaan kahden kun sinulle sopii? Entäs jos minunkin aikatauluni on samanlainen?

- Sanot ettet hirveästi jaksa lähteä jaksa lähteä mihinkään ja käyt harvoin ulkona. Tämä tarkoittanee, että tapaisimme lähinnä koti-iltojen, pikkuretkien sekä iltakävelyiden muodossa ja silloinkin todennäköisesti saisin kuulla valitteluja kun elämä on niin kiireistä ja olo on niin energiaton. Tulisiko minun vain sopeutua tilanteeseen ja ymmärtää, että sinä todennäköisesti et ole koskaan energisimmilläsi kun tapaamme? Entäs jos itse spontaania tyyppiä ja tykkään mennä päähänpistojen mukaan?

- Olet yksinhuoltaja ja joillekin miehille se voi olla turn off varsinkin jos itsellä ei ole lapsia. Tiedän, että lapsesi on sinulle ykkösprioriteetti (ja jos ei ole niin juoksen välittömästi karkuun), se tarkoittaa, että myös minun tulisi jo valmiiksi pitää lapsista tai vähintäänkin tulla toimeen niiden kanssa päivittäisissä askareissa.

- Kerrot olevasi vaikeasti lähestyttävissä kun uusi mies haluaa tehdä tuttavuutta kanssasi. On ymmärrettävää, ettei ihan kukaan tahansa kelpaa ja pieni kylmäkiskoisuus karsii nopeasti ne innokkaimmat, jotka lähestyvät sinua. Niiden innokkaimpien joukossa kuitenkin voi olla myös niitä hieman epävarmempia miehiä, jotka eivät ole tottuneet "murtamaan" sitä kylmäkiskoista käytöstä vain pystyäkseen jutella kanssasi ilman alituista tarkkailua ja puntarointia. Pitääkö minun ymmärtää ja kokea kaikki tämä vain, että pystyn käymään normaalia keskustelua kanssasi?

- Ja sitten ehkä se isoin kompastuskivi, jos tosiaan olen haluamasilainen mies, jolla on kaikki mainitsemasi asiat kunnossa ja omaan sen kaltaiset sosiaaliset taidot, että sitä kemiaa voi välillemme syntyä niin olen aika harvinainen tapaus. Todennäköisimmin olen jo parisuhteessa jonkun toisen naisen kanssa ja jos en ole, on tyrkyllä varmasti moni muukin nainen (kuten olet antanut ymmärtää, ei ole helppoa löytää sitä hyvää miestä). Voisinko löytää naisen, jolla olisi enemmän aikaa ja energiaa suunnata minuun? Kannattaisiko minun sitoutua sinun kanssasi, kun tiedän "paikkani" suhteessa ja valittavana olisi moni muukin nainen?

Noh, oikeassa olet, tosin sinun mielestä "moni muukin nainen on valittavissa", minä en olenkkaan niinkuin muut...jos haluaa olla minun kanssani, niin on hyväksyttävä ne negatiiviset asiat myös...ja lapsi ei mielestäni ole sellainen...

Totuushan on se, että aina on kauniimpia ja nuorempia naisia, mutta joskus elämänkokemus on paljon mielenkiintoisempaa kuin ns. vapaa nainen jolla ei ole mitään velvotteita...samanlaiseksihan se elämä sellaisenkin kanssa joskus muotoutuu, jos niitä lapsia sattuu tulemaan...minä sentäs pärjään omin voimin jo nyt...

Minä olen myös yli 30v yh-äiti, ja voin kyllä samaistua tuohon kirjoitukseesi. Itse olen käynyt "baanalla" joskus vuosia sitten viimeksi ja nettideittailukaan ei kiinnosta. Kuitenkin miesten löytäminen elämään ei ole ollut ongelma, koska ystävystyn helposti ja harrastan kaikkea mielenkiintoista, missä tapaa hyvin uusia ihmisiä.

Eli siellä omien elämiensä parissa, töissä, harrastuksissa ja kotona ne kivat (vapaat) miehet ovat. Hyvällä meiningillä vaan tutustumaan ja ystävystymään. Itse en ole koskaan "deittaillut" tai harrastanut irtosuhteita, koska laajasta ystäväpiiristä on sitten löytynyt aina ne, joiden kanssa suhdetta on halunnut viedä pidemmälle.

Esim tällä viestillä. Olen sinkku, ihan ok näköinen. Muutaman vuoden vanhempi. Itselläni lapsia enkä halua baarista kerätä ketään mukaan. Se on vain se yksi yö humalassa eikä sen enempää. Jos kiinnostuit niin laita jotain viestiä lisää.

miten on?, jos lapset jo aikuisia, eikä asu kotona voiko olla sinkku? Kun kysytään profiilin laadinnassa, onko lapsia, mikä vastaus?
Sillä eihän aikuiset lapset jotka ei asu kotona, ole enää mielestäni mainittavissa tässä asiassa.
Voiko eronnut, olla sinkku?, sekin hankala laittaa profiiliin.

ei sitä koskaan tiedä mikä tulee nurkan takaanta ? voi olla että,läpi elämän kestävä rakkaus.

vai mitä yksinäinen mami ?? ps paikkakunta hakusessa.

Ehkä suojelet itseäsi jotenkin, ja se estää tutustumisen? Jos olet etukäteen päättänyt, että elämäsi on kiireistä, ja aikaa tutustumisiin ei ole, niin sitten elämäsi on sitä. Se on myös valintakysymys. Lisäksi elät sitä ikävaihetta, kun elämä on oikeasti kiireistä. Myös ikäryhmäsi miehet ovat paljolti vielä baarinkyntämisvaiheessa. Ehkä kannattaisi suunnata katse vanhempiin miehiin tai sitten oman paikkakunnan ulkopuolelle -esim. maaseudulle/toisiin kaupunkeihin?

Mieti, haluatko oikeasti alkaa seurustella. Jos olet vielä siinä vaiheessa, että toisiin ihmisiin tutustuminen tuntuu vievän vain aikaa, niin kannattaa varmaan vielä olla omillaan.

Kyllä se aika vielä tulee, kun tekee mieli ottaa vähän rennommin ja järjestää kalenteria löyhemmäksi.

Valtettavasti olet sen ikäinen yksinhuoltaja, että ikäisesi miehet hakevat mielummin lapsetonta partneria.
10 vuotta lisää ja olet paljon paremmassa asemassa.
Sorry vaan,,näin se menee.
harvasta kolmekymppisestä miehestä on uusioperheen "isäksi" varsinkaan jos omia lapsia ei ole.

Kolmekymppisillä on kiireitä naisjahdissa tai oman vaimon ja lasten kanssa. Koiran ja lapsen kanssa voisi esim. mennä johonkin porukkaan, mistä löytyisi nelikymppinen viikonloppuisä. Tällaisella miehellä olisi ymmärrystä sekä lapsesta että koirasta.

Pakko kompata, itse olen ollut yksin jo 11v, naisystäviä minulla on ja suhteen yritelmiä matkan varrella, mutta vielä ei ole löytynyt ihmissuhteeseen ilmaa siipien alle.
Liekö syynä nykyaikaa vaivaava pinnallisuus? Tarjontaa on yllinkyllin ja molemmille sukupuolille luulisi löytyvän se oikea, mutta meno on kuin autokaupassa. - "Jospa mä vielä koeajaisin ton ja sitte ton...".
Ja kun koeajot on tehty ja se ensimmäinen ajopeli parhaaksi todettu, se onkin jo mennyt.
Ja toisaalta ihmetyttää, kun naiset ja miksei myös miehet etsivät sitä "ihan tavallista" miestä tai naista, mutteivät siltikään löydä omaansa ja se seikka, että ne astetta paremman näköiset tuntuvat roikkuvan senssipalstoilla kuukaudesta, ellei vuodesta toiseen.
Mene ja tiedä, ehkä nykyaika on tehnyt ihmisistä itseään häpeäviä ja toisaalla taas turhankin itseriittoisia ja itsekeskeisiä....
Olen jo sisäisesti asennoitunut siihen, että sinkkuna mennään hautaan saakka, ehkä sitten siellä ylemmässä hiippakunnassa odottaa hän, ketä en maan päältä löytänyt.
M54