Monet nuorena avioliittoon päätyneet valittavat sitä, että jäi nuorena paljon kokematta.
Montako partneria teillä on ollut ennen avioliittoa?
Montako partneria teillä on ollut ennen avioliittoa?
Gallup: montako partneria ennen avioliittoa?
Mate
142504
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
ja sitä ennen kolme vakavaa suhdetta plus kuusi seksisuhdetta.
Kahden vuoden kuluttua olisi aikomus mennä naimisiin. Sitä ennen minulla ei ole ollut yhtään seksipartneria. Tuleva aviomieheni on ensimmäiseni, ja minä hänen. Emme usko, että tulemme koskaan katumaan ettemme saaneet nuorena kokea seksiä monien kanssa.
Taidatte olla tuore pari, nuoripari ajattelee AINA noin. Ongelmat useimmiten alkavat ehkä 10 v päästä. Toivottavasti selviätte ilman niitä.
...kiinni siitä, montako seksisuhdetta on ehtinyt käydä läpi ennen yhteen lyöttäytymistä.
Kriisi voi tulla, oli partnereita ollut nolla tai sata. Sitä on kuitenkin täsmälleen turha murehtia etukäteen, koska 1) silloin heittäytyisi helposti mustasukkaiseksi ja 2) mustasukkaisena saattaisi ajaa toisen vieraaseen sänkyyn vieläkin aikaisemmin.
Suhteen yksi perusta on luottamus. En tarkoita sinisilmäisyyttä vaan jonkinlaista lähtökohtaa. On hyvät mahdollisuudet, ettei toinen menekään vieraisiin. Ja jos menee, onhan siinä ollut ehkä 10 luotettavaa vuotta ennen sitä. Nekö pitäisi heittää hukkaan? Ehei, ehei. Päinvastoin: niiden varassa on mahdollista päästä vieraasta sängystä takaisin ruotuun. *tietää omasta kokemuksesta todettuaan, ettei pettäminen sovi itselle*
Ei vielä naimisissa, eikä kihloissakaan.
Poikaystävän kanssa oltu n.8kk yhessä ja hän on ensimmäinen kumppanini ja minä hänen. Suhteemme on vakavalla pohjalla perustuen luottamukseen, avoimuuteen, rehellisyyteen, ystävyyteen jne. tärkeisiin arvoihin.
Kolmikymppisenä naimisiin noin viiden vuoden seurustelun jälkeen ja sitä ennen oli yksi ihastuminen sekä yksi seksisuhde.
Ensimmäinen rakastuminen nelikymppisenä, joka päättyi katastrofiin ja rakastamani nainen lähti kuvioista. Nyt olen ollut kolmisin kahden lapseni kanssa pari vuotta.
Sanoisin, ettei ole mitään järkeä mennä naimisiin hätiköidysti ensimmäisen sopivantuntuisen kanssa. Kannattaa vähän katsella ja kokeilla - muistaen ehkäisy.
Ennen ensimmäistä avioliittoa noin 15 ja ennen toista avioliittoa 17. Eli yhteensä 34.
Olen 35 v enkä ole vieläkään avioliitossa. Partnereita on ollut yhteensä 9.
Olen kuitenkin ollut 7 v sen 9. miehen kanssa, eikä loppua suhteelle näy. Emme me sille minkään virallisen tahon "siunausta" tarvitse, eikä se hyödyttäisikään, koska taloutemme kokisi konkurssin jos menisimme avioon!
Eli emme ole vielä avioituneet...ja mikäli nyt avioiduttaisiin...Olisi meidän kokemuksemme seuraavat:
Minä 4 nykyinen = 5 :)
Mies 2 nykyinen = 3 :)
Ei kovin paljon. Mutta tarpeeksi, että tietää mikä on hyvä...sekä seksin kannalta ja mikä tärkeämpää: yhteiselämän kannalta.
Ei kai se seksi voi olla niin tärkeää, että hyvästä parisuhteesta kannattaisi sen vuoksi lähteä pois?
Mikäli se on se syy...Olisiko parisuhteessa ollut muita ongelmia?
Voihan se olla, että mikäli eka suhde vie vihille asti, jossain vaiheessa pohtii että mitä on jäänyt kokematta...Mutta onko se silloin enää niin tärkeää? Jos asiat on muuten hyvin, eiköhän tuollainen "kokemattomuus" ole silloin hyvin pieni asia?
Ennen aviomiestäni oli kaksi miestä ja yksi nainen. Aivan liian vähän:-(
Jestas näitä ihmisiä jotka valittavat että jostain on muka jäänyt paitsi, jos on mennyt nuorena naimisiin...itsehän olette sen valinnan tehneet. Ei sinkkuilua ja pitkää parisuhdetta voi edes verrata toisiinsa. Menisittekö muka hoidollenne kertomaan seksifantasianne ja odottaisitteko vastakaikua? On siinä hurjasti niin ihmeellisiä "kokemuksia", kun ähelletään pusikossa 5 min tuntemattoman kanssa...Sitten on tosi kova tyyppi, kun on vähintään 1000 kumppania, sehän elämän tekee elämisen arvoiseksi.
Kieltämättä pitkässä suhteessa on helpompi kertoa toiveistaan kumppanille ja toteuttaa hänenkin toiveitaan...
Se se vasta on nannaa kun vielä usean vuoden suhteen jälkeen voi rakkaansa kanssa vaikka painua sinne puskaan äheltämään! Ei paineita, ei pelkoja (taudeista tai siitä että osuu psyko kohdalle)...
Noh...voin kertoa että antaisin mitä vaan jos saisin sellaisen "jäi paljon nuorena kokematta-elämän",olen ääripää tuosta ja vasta päälle parikymppinen nainen ja nyt kyllä parisuhteessa,ihan vakavassa sellaisessa.Mutta ennen tätä suhdetta minulla on ollut yhdenillanjuttuja tai hiukka pitempiä lähes 40,en edes tarkkaan tiedä.Arvatkaa kärsinkö nyt tästä eletystä elämästä.Jos jotain saisin muuttaa niin tämän asian.Minulla oli useita vuosia sellainen ei mitään väliä millään-meininki ja kunhan sai vaan tuntea olevansa pidetty tai haluttu tai jotain.Kyllä varmasti teidänkin puolisot ovat mielummin teidän kanssanne kun ette ole olleet tälläisiä horoperseitä kun minä,harmittaa niin älyttömästi.Ja kyllä avomieheni jaksaa välillä asiasta huomauttaakin.Itsehän mä olen sen aiheuttanut.Mutta täs tällänen tapaus kun on paljon nuorena koettu...
Mitä sen sinun avollesi kuuluu mitä kenties olet tehnyt alaikäisenä... Eihän lapsilta ja nuorilta voi odottaa kovin vastuullista käyttäytymistä.
Ja jos olet suuren osan yhdenyön napsautuksista suorittanut humalatilan vallassa, niin tuskin sinä niistä edes muistat järin kummoisia... Joten eivät ne mielestäni merkkaa sitä tai tätä. Ihmiset vain tekevät suurta numeroa asioista joiden muka kuuluu olla Suuri Juttu.
Sanoi minuakin kerran mieheni huoraksi jonkun riidan aikana, kun minulla on ollut peräti 9 kpl miehiä yhteensä, ja hänellä naisia 3. Eli kyllä ne osaavat olla julmia, miettimättä yhtään että mikä milloinkin on ollut syynä kuhunkin hoitoon. Se voi olla huono itsentunto ja "rakkauden" etsintä. Se voi olla Sen Oikean etsintä.
Mutta se oli kyllä sitten ensimmäinen ja viimeinen kerta se huoraksi huutaminen, en sellaista alkaisi enempää kuunnella. Ja mieskin uikutti että se vaan lipsahti kun sitä on naapurissa huudettu (siellä poika huoritteli äitiään).