Mieheni petti minua jokin aikaa sitten.
Samalla hän tuhosi luottamukseni häntä kohtaan, hänen puheensa ja lupauksensa eivät enää vakuuta minua.En enää koskaan tunne yhtä puhdasta rakkautta häntä kohtaan, meidän suhteemme ei koskaan voi olla niin kaunista, kuin se oli ennen pettämistä.Samalla ymmärsin sen, ettei hän olekaan tärkein ihminen elämässäni, vaan tärkeämpiä ovat ne muutamat ystävät, joilta sain tukea silloin, kun pettäminen kävi ilmi.
Jos hän tekee yhdenkin suuren virheen minua kohtaan vielä joskus, on varmaa, että suhteemme päättyy siihen.Kahta kertaa ei tarvitse antaa anteeksi.
En voi myöskään päästää häntä ystäviensä kanssa samalla lailla, kuin ennen, viettämään baari-iltoja. Jos hän kerrankin jättää tulematta yöksi kotiin, saa hän kerätä kamppeensa ja lähteä.
Parasta tässä on se, että enää minua ei vittuakaan kiinnosta, onko hän pannut jotain toista naista. Se ei minua haavoita. Aion pitää vain huolen siitä, että toista kertaa minua ei petetä, jos niin käy, voi harmi, painukoon hevonkuuseen sellainen äijä!
Lisäksi olen täysin valmis jättämään mieheni, jos läydän jostakin kiinnostavamman. Sitä hän saakin pelätä jatkuvasti, sillä miehiä on jatkuvasti tarjolla :)
Hän on minulta itse pyytänyt anteeksiantoa ja pyytänyt, että suhteemme jatkuisi kaikesta huolimatta, nyt hän saa kärsiä seuraukset.
Sen hänkin tajuaa, että koko loppuelämänsä hän saa kärsiä teostaan ja elämää elämää, joka ei olekaan enää yhtä unelmaa ja onnea. Se yksi yö kostautuu hänelle moninkertaisena.Jos ei kestä, niin lähtekööt.
Kannattaa miettiä, onko valmis kestämään tällaisia seurauksia, vai onko parempi olla pettämättä! Ennemmin vaikka jättää sellainen vaimo, jota haluaa pettää kuin asettaa itsensä tällaseen tilanteeseen.
Samalla hän tuhosi luottamukseni häntä kohtaan, hänen puheensa ja lupauksensa eivät enää vakuuta minua.En enää koskaan tunne yhtä puhdasta rakkautta häntä kohtaan, meidän suhteemme ei koskaan voi olla niin kaunista, kuin se oli ennen pettämistä.Samalla ymmärsin sen, ettei hän olekaan tärkein ihminen elämässäni, vaan tärkeämpiä ovat ne muutamat ystävät, joilta sain tukea silloin, kun pettäminen kävi ilmi.
Jos hän tekee yhdenkin suuren virheen minua kohtaan vielä joskus, on varmaa, että suhteemme päättyy siihen.Kahta kertaa ei tarvitse antaa anteeksi.
En voi myöskään päästää häntä ystäviensä kanssa samalla lailla, kuin ennen, viettämään baari-iltoja. Jos hän kerrankin jättää tulematta yöksi kotiin, saa hän kerätä kamppeensa ja lähteä.
Parasta tässä on se, että enää minua ei vittuakaan kiinnosta, onko hän pannut jotain toista naista. Se ei minua haavoita. Aion pitää vain huolen siitä, että toista kertaa minua ei petetä, jos niin käy, voi harmi, painukoon hevonkuuseen sellainen äijä!
Lisäksi olen täysin valmis jättämään mieheni, jos läydän jostakin kiinnostavamman. Sitä hän saakin pelätä jatkuvasti, sillä miehiä on jatkuvasti tarjolla :)
Hän on minulta itse pyytänyt anteeksiantoa ja pyytänyt, että suhteemme jatkuisi kaikesta huolimatta, nyt hän saa kärsiä seuraukset.
Sen hänkin tajuaa, että koko loppuelämänsä hän saa kärsiä teostaan ja elämää elämää, joka ei olekaan enää yhtä unelmaa ja onnea. Se yksi yö kostautuu hänelle moninkertaisena.Jos ei kestä, niin lähtekööt.
Kannattaa miettiä, onko valmis kestämään tällaisia seurauksia, vai onko parempi olla pettämättä! Ennemmin vaikka jättää sellainen vaimo, jota haluaa pettää kuin asettaa itsensä tällaseen tilanteeseen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Miksi annoit asettaa itsesi tuohon tilanteeseen - jäädä petetyksi, katkeraksi puolisoksi? Miksi et jättänyt miestäsi, jolloin luultavasti kummallakin olisi parempi elämä toisaalla?
Pettäminen tuhoaa luottamusta, totta- se on aina väärin toista kohtaan - totta.
Silti, yleensä se on seurausta jonkinlaisesta yksinäisyydestä, onnettomuudesta ja pahasta olosta- siitä ettei ole riittävän kypsä ilmaisemaan itseään ja toiveitaan vaan pakenee ongelmiaan muualle.
Jos suhde on ollut niin puhdas ja kaunis sinulle ennen tätä niin kylläpä olet aika kylmästi tuominnut ja rankaissut tätä kultaasi virheestä.
Voisiko olla ettei homma toin´minut alun alkaenkaan niin täydellisesti kuin nyt tahtoisit sen muistaa.
Ole vihainen- sinulla on siihen oikeus
mutta ole rehellinen- kun sitä kerran muiltakin odotat
jos et kykene antamaan anteeksi niin pistä poikki reilusti
mitä hittoa sitä katkeruuden ja koston takia mokaamaan omakin olo ja rypeä loputtomiin loukkauksessa...
Pidätkö niin paljon olla tuomari ja teloittaja että uhraat omankin hyvinvointisi suhteessa sen eteen?
Pettäjää en puolusta mutta parisuhde on aina kahden juttu- ei sitä yksin pilata. ( ei vaikka olisi ulkopuolinenkin syntipukki kuvioissa mukana)
olla aika heikko ihminen välillä ja pettämisen jälkeen masennuin. Olisin varmasti tehnyt itselleni jotakin, ellei mies olisi jäänyt luokseni. En vain pystynyt olemaan yksin, olin niin murrettu.Toisaalta hänen läsnäolonsa ahdisti hirveästi, toisaalta oli sama kuka siinä oli, kunhan oli joku tukemassa.Kun jotain tällaista sattuu, sitä menettää uskonsa ihan kaikkeen.
Parempi minun oli olla niin, että mies oli minua tukemassa kuin, että olisin kotona maannut kaikki päivät yksin. Olen itkenyt niin paljon siitä lähtien, miltei joka päivä.Tuskin kukaan pettäjä tietää millaisen tuskan voi toiselle aiheuttaa.
Uskon, että miehelläni olisi parempi elämä jos löytäisi jonkun toisen. Itse en kykenisi ikinä luottamaan enää yhteenkään mieheen. Olen menettänyt itsekunnioitukseni ja luottamukseni kaikkiin ihmisiin.Vanhempani ovat pettäneet toisiaan siitä lähtien, kun ovat olleet yhdessä. Kun sitten itse aloin olemaan seurusteluiässä, vannoin, etten koskaan ota mallia heistä, valitsen mieheni niin hyvin, ettei ole pelkoa pettämisestä tmv. Pitkän aikaa meni ennen kuin uskaltauduin ja pian löytyikin tämä nykyinen mieheni ja näinhän siinä sitten lopulta kävi.
Mitä mieltä on missään, kun ihmiset on niin julmia toisilleen??
Aviomiehen pieni hairahtuminen kaidalta polulta on tietysti ollut Sinulle hyvin traumaattinen kokemus, mutta ei maailma siihen kaadu. Jos suhteenne on muuten ollut hyvä ja taloutenne kunnossa, niin ei yhden lipsahduksen vuoksi kannata koko avioliittoa hajottaa eikä pitää ikuista vihaa. Tämän "pienen herätyksen" jälkeen Sinulla on miehesi kanssa mahdollisuus kasvaa aikuiseksi yhdessä, ja sen jälkeen rakentaa uusi parempi parisuhde.
Olen aiemmin sanonut, että tällainen kumppanin pieni hairahtuminen voi merkitä samaa kuin parkkipaikalla auton oveen tullut pieni lommo. Sen kyllä jokainen ihminen helposti huomaa, mutta omistaja pystyy kuitenkin hyvin sillä autolla vielä ajamaan. Jos asiat otetaan rauhallisesti, niin ovessa oleva lommo oikaistaan ja ovi maalataan (syyt selvitetään), jolloin kaikki on taas kunnossa, ja suhteellisen halvalla päästään taas siistiin autoon käsiksi.
Monessa parisuhteessa pettämisen jälkeen ei osata ajatella järkevästi tapahtunutta vahinkoa. Ei malteta rauhallisesti tarkastella sitä pientä lommoa ovessa eikä haluta välittömästi korjata sitä, vaan annetaan vihan ja katkeruuden sokaista ajatukset niin täydellisesti, että aletaan porukalla takoa koko autoa hajalle. Nyt Sinä tällä katkeralla ja vihamielisellä asenteellasi olet saanut autonne ( avioliittonne) siihen kuntoon, että kohta sillä ei voi ollenkaan ajella. Hetken päästä autostanne on jäljellä pelkkä romukasa.
Pettämisen tultua julki on tärkein tehtävä lisävahinkojen välttäminen. Vaikka pettäminen onkin vaimolle rankka kokemus, niin ei tilannetta tee yhtään paremmaksi se, että järjestät miehellesi tarkoituksellisesti mahdollisimman piinallisen elämän. Mitä ihmettä uskot siitä hyötyväsi? Tällä varmistat ainoastaan sen, että miehesi lopulta lähtee suhteesta, koska Sinulle on tärkeämpää kumppanisi piinaaminen kuin pettämiseen johtaneiden syiden avoin selvittely. Et siis ollut valmis korjaamaan halvalla ovessa ollutta pientä lommoa.
Jotenkin minusta vaikuttaa siltä, että todellisuudessa haluat nyt kostaa vanhempiesi uskottomuuden omalle aviomiehellesi, koska lapsuudessa et uskaltanut vanhemmillesi asiasta pelkäämättä puhua. Nyt miehesi pieni hairahdus antoi Sinulle oivan tilaisuuden purkaa lapsuudessa kokemasi vääryydet turvallisella tavalla, ja tietenkin käytit tilanteen täydellisesti "hyödyksesi". Vaikka miehesi onkin pettänyt Sinua, niin nyt jälkipelissä hän todellisuudessa maksaa isäsi tekemiä syntejä. Onko se mielestäsi oikein ja tasapuolista?
Kirjoitustesi mukaan Sinulla on hyvä ja ymmärtäväinen mies, koska hän halveksittunakin suostuu olemaan tukenasi vaikeina hetkinäsi. Hän tietää Sinun olevan niin heikko, että ei halua jättää Sinua yksin vaikeassa tilanteessasi. Syy miehesi pettämiseen saattaa olla juuri siinä, että olet tiedostamattomasti halunnut ajaa parisuhteesi sellaiseen tilanteeseen, jossa miehesi pettäminen tulisi parhaiten mahdolliseksi. Tällöin Sinulla olisi pätevä ja hyväksyttävä syy saada purkaa lapsuudessa kokemasi vanhempiesi uskottomuus omalle miehellesi turvallisissa olosuhteissa.
Tekstisi perustella Sinulla ei ole ollut mitään halua selvittää miehesi pettämiseen johtaneita todellisia syitä ( löytyy teidän parisuhteestanne) rauhallisesti, vaan paljon tärkeämpänä pidät sitä, että pystyt järjestämään petturimiehellesi jatkuvan helvetin. Tämä toimintatapa johtaa täydelliseen tuhoon, mutta tämä on kuitenkin ajan henki nykyaikana. Järkeä ei kukaan enää halua käyttää.
Valitettavasti tälläkin palstalla aina kehotetaan kaikkia pienissäkin parisuhdevaikeuksissa vaihtamaan heti kumppania, eikä korjaamista kannata enää juuri kukaan. Monesti korjaamisella kuitenkin saavutettaisi erittäin hyviä tuloksia, mutta se edellyttäisi molemmilta puolisoilta voimakasta tahtoa ja avointa mieltä. Useat ovat vihkikaavassa kyllä luvanneet tahtoa rakastaa kumppaniaan myös vastamäessä, mutta käytännössä tätä tahtoa ei kuitenkaan koskaan löydy. Paljon helpompaa näyttää olevan vaihtaa kumppania heti vastamäen alettua.
etten ole tajunnut aiemmin sitä, että minä todellakin olen niin katkera isälleni hänen teoistaan, että olen ikäänkuin valmiiksi jo miehelleni yrittänyt kostaa hänen (isäni)tekojaan.Uskon, että olet oikeassa. Isäni pahoinpiteli äitiä jatkuvasti ja he riitelivät aina humalassa, tuon aiemmin kertomani pettämisen lisäksi. Tuntuu, kuin itse toistaisin kaikki heidän virheensä.
Jos mieheni on vähänkin korottanut ääntään humalassa tai huitonut käsillään, kuitenkin lyömättä, olen huutanut hänelle pää punaisena, että uskallakkin lyödä kerrankin, niin olet mennyttä sen jälkeen,samanlainen väkivaltanen paskiainen sä olet, kun isäni. "Kyllä meillä on suvussa miehiä, jotka sitten tulevat sinut hakkaamaan".
Minulla on ollut sellanen pakottava tarve ärsyttää häntä sellaiseen tilaan, että hän olisi valmis lyömään minua.Muutaman kerran hän on hermostunutkin niin, että on käyttänyt kovia otteita, muttei sentään nyrkillä koskaan lyönyt.
Hermostuuhan sitä väkisinkin, jos toinen syyttää sellaiseksi ihmiseksi, mitä ei oikeasti ole. Olen yrittänyt tehdä hänestä oman isäni kaltaisen, että sitten voisin kostaa hänelle kaikki ne vihat, jotka minulla on isääni kohtaan.
Olet myös oikeassa siinä, että ennen pettämistä olin todella skeptinen hänen suhteensa. Epäilin jatkuvasti, että hän pettäisi minua varmasti tilaisuuden tullen ja, että hän on sellainen samanlainen epäluotettava mies, kuin kaikki muutkin. Aiheutin turhaa riitaa välillemme ja tein hänestä uskottoman, ennen kuin hän edes sitä oli ollut. Sitten yhtenä iltana, kun meillä oli ollut kova riita, hän meni baariin ja vei naisen sieltä mukaansa. Mieheni vielä tiesi, minun tietävän, että hän petti minua silloin. Ystäväni oli nähnyt heidän lähtevän yhdessä baarista ja minä soitin miehelleni heti, kun sain tietää. Mutta silloinkin hän vain luuli, että halusin vain lisää ärsyttää häntä ja sulki puhelimen. Niin hän sitten makasi sen naisen kanssa ja minä olin toimettomana toisella puolen Suomea, en pystynyt sitä estämään.
Seuraavana aamuna menin asunnolle ja siellähän se nainen vielä oli. Mieheni oli koko ajan ajatellut, että suhteemme oli kokonaan ohi. Mutta hetken aikaa juteltuamme hän kuitenkin kysyi, että onko tätä mitenkään mahdollista vielä sopia? Ja kyllä minä sitten häneen tarrauduin, olo oli niin hirveä!En kuitenkaan ymmärrä miksi hän teki niin tyhmästi, että oli sen naisen kanssa?!
Asia kaivertaa minua jatkuvasti. Näen painajaisia monena yönä viikossa siitä, että hän pettää minua toisen naisen kanssa. Yllätän hänet itse teosta ja hän vaan nauraa, eikä näe, kuinka pahalta tuntuu ja itkettää.
Suhteemme on nyt todella pahassa jamassa. Tuntuu, että olen ihan seurusteluun kykenemätön ihminen, kun en voi luottaa kehenkään.Meillä on jatkuvaa riitaa ja kaivelemme (minä kaivelen) menneitä.Olen niin vihainen hänelle välillä, etten aina edes ymmärrä mistä se kaikki viha tulee. Hän on koko ajan yrittänyt ymmärtää ja tehnyt työtä suhteemme eteen. Välillä hän sanoo, ettei enää jaksa tätä. Mutta silti minä vaan en pysty unohtamaan!
Ajattelen niin, että hän on surkea ihminen ja minä teen väärin, kun olen hänen kanssaan, olisin onnellisempi jossain muualla. Mutta samalla taas tuntuu, että kaikki vika on minussa. Että olen koko elämäni elänyt ympäristössä, joka on kasvattanut minusta tällaisen katkeran ihmisen, joka ei luota.
Kukaan toinen ei varmastikaan olisi minua kestänyt näin kauaa.
Olen itse se osapuoli, joka petti suhteessa. Tiedän tehneeni typerästi, mutta aina ei järki toimi. Ja nyt puolisoni toimii melko samalla tavalla kuin sinä, eli yrittää tehdä elämästäni ns. helvettiä, joskus enemmän ja joskus vähemmän. Olen monta kertaa miettinyt eroa koska en jaksa kuulla koko loppuelämäni ajan virheistä joita tein. Ajatus sattuu sillä rakastan puolisoani, mutta ei tuollaista ikuisuuksiin jaksa. Eli neuvoni sinulle on se, että todella yritä unohtaa menneet ja aloita puhtaalta pöydältä miehesi kanssa, jos teillä muuten menee suhteessa hyvin. Jos olet antanut anteeksi, olet antanut anteeksi. Toista ihmistä ei saa "kiduttaa" tuolla tavalla. Ymmärrän kyllä tunteesi, mutta yritä unohtaa ne. Ja jos et pysty siihen, jätä mies. Jos jatkat tuota, lopulta miehesi luultavasti lähtee kuitenkin.