En yleensä avaudu nettikeskusteluissa vaikka varmaan jollekkin näistä suurta apua saattaa olla. Tänään on vaan ollut jotenkin erityisen tympeä olla ja on pakko kirjoittaa tänne jotta saan edes jollekin kertoa tuntemuksistani.
Elämäni viimeinen vuosi on ollut aikamoista alamäkeä,en väitä etteikö monella menisi paljon huonommin mutta itse en ole näin huonossa tilaantessa ollut aikoihin.
Ensin meni työ ja sen jälkeen tuli ero,Näiden tapahtumien jälkeen en tuntenut mitään aivan kuin en olisi uskonut näin tapahtuneen.
Nyt viimeisinä kuukausina olen huomannut että olen oikeastaan aika yksinäinen ja se on alkanut ahdistamaan aina vaan enemmän. Noin parikuukautta takaperin ajattelin että nyt on otettava itseään niskasta kiinni ja alettava harrastamaan ja urheilemaan toden teolla jotta en jäisi neljän seinän sisälle märehtimään... mutta nyt oon kuitenkin huomannut että ei tuosta ole apua kuin juurikin hetkeksi ja koko ajan saa lenkkareita kuluttaa että olo pysyy edes jollain siedettävällä tasolla.
Baareissakin tulee jonkin verran käytyä ja juteltua tuntemattomille mutta ei sekään tunnu oikeen yksinäisyyden tunteeseen tepsivän.
festareillakin tuli käytyä mutta sielläkin yksin, aika säälittävää eikö?
Kavereihin olen yrittänyt pitää yhteyksiä mutta perheellisinä eivät ehdi läheskään aina kahville lähtemään.
Uuden työnkin löysin mutta on todella yksinäistä hommaa ja sielläkään ei juttu kaveria koko päivänä välttämättä ole.
Välillä kaikki tuntuu todellakin turhalta ja jotenkin on alkanut tuntumaan että parempaakaan ei ole luvassa. Mitään treffi palstoja en kaipaa kun en erostakaan ole oikeen toipunut.Mitä tässä pitäisi tehdä?
Tunnen itseni aina vain yksinäisemmäksi
1
194
Vastaukset
Ehkä se tunnetila pitää vain kokea. Itse en pääse tästä tosiasiasta yli enkä ympäri. Kun ero tulee, niin jossain vaiheessa, viiveelläkin, alkaa ahdistaa. Puhuminen auttaa joskus. Ei se, että yritetään väkisin piristää, vaan nimenomaan se, että joku auttaa käsittelemään kanssani ajatuksia ja tunnetiloja. Sanotaan, että ei ole ongelmia vaan ratkaisuja, jos asioihin ei takerru ja tee niistä ongelmaa. Uskon, että sinunkin kohdallasi ahdistus muuttuu ennen pitkää suruksi, joka on läsnä aikansa. Sitten pääset yli.
Festareilla käyminen yksin ei ole mielestäni lainkaan säälittävää. Minä olen käynyt niillä aina yksin ja siksi olenkin ollut ihmeissäni, kun tänä vuonna olen löytänyt keikoille ja festareille seuraa. Uskon, että tämä on pohjimmiltaan tottumuskysymys. Sinusta voi tuntua oudolta liikkua yksin, jos kumppani on ollut aiemmin mukanasi.
Elämäntilanteesi ei vie ihmisarvoasi. Olet oma rakastettava itsesi, ja tunteiden kokeminen kuuluu elämään. Edellä mainitun hyväksyminen auttaa jo paljon. Myöskin viestin kirjoittaminen tälle palstalle on osa ylipääsemisprosessia ja huolen pitämistä itsestäsi.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Paras olisi vain unohtaa
Tuleekohan tähän meidän tilanteeseen ikinä mitään selvyyttä. Epätoivo iskee taas, enkä jaksaisi enää odottaa. Kohta lop781423- 681215
Mietitikö nainen koskaan
Miksi me ollaan päädytty tähän pisteeseen. Lähestmistapaa ei ole. Tarvitaanko me oikeasti enää tätä.1021044huono omatunto
johtuu siitä, että minulla on tunteita sinua kohtaan. Se vaikuttaa asiaan. Kaipasin sinua tänäänkin.55954Nämä kaikki alla olevat aloitukset on saman naisen aloituksia
Kuinka paljon täytyy vintissä viheltää että esiintyy välillä jopa miehenä, ja sitten itse vastailee omiin kysymyksiinsä?139928Suomalaisia naisia lennätetään seksimatkoille
https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/1f5f5e20-8c36-4907-9640-8e0c3b017c5a Gambia on jo vuosia ollut yhtä kuin munanhaku ma162843Päätin juuri että
En odota että meidän välillä enää tapahtuisi mitään. Tämä on aivan liian monimutkaista ja kyllä sinäkin olisit joskus mi31814Onnistuit sohaisemaan mua
Kaikkein herkimpään kohtaan ja kyseenalaistamaan mun luottamuksellisuuden. Kun sitä ei ole niin ei ole mitään muutakaan59794- 61786
- 76685