Sinkkuus vs. parisuhde -dilemma

Jaa, että epätoivoinen?

Tekisi mieli sanoa ettei kannata olla mutta mikä minä olen sinulle niin sanomaan kun en sinun tunteita hallitse ja ihmiset on erilaisia.
Omalla kohdalla eniten pelottaa ehkä juuri se että olen niin pirun itsenäinen ja häilyn noiden kahden vaihtoehdon välillä.

Jonkinlainen tarve, muttei epätoivo sentään oli tuossa pari-kolme vuotta sitten. Etsin aika tiiviisti kumppania ja kun sitä ei löytynyt niin näin aika hyvin parisuhdemarkkinat sekä yleisesti kun olen huomannut jo kavereista miten parisuhteet menevät monilla niin sinkkuus tuntuu mahtavalta vaihtoehdolta. Liiankin hyvältä suhteessa siihen miten laiskottaa etsiä kumppania.

Uskon että naisille tilanne voi olla eri koska ainakin minulle miehenä tulee olo että täytyy tehdä valtavasti töitä että löytäisi edes yhden vähän sinne päin sopivan naisen jonka pitäisi sitten vielä olla kiinnostunut.

Itse harrastan liikuntaa ja treenaan ihan itseäni varten. Mielestäni ei moista voi tehdä naisia varten enkä ole huomannut että sillä olisi ollut vaikutustaa naisten kiinnostukseen koska ei se ulkonäkö noin muuten muutu vaikka keho vähän paremmassa kondiksessa olisikin.

Sinulla kuitenkin juttu on selvä, sun täytyy miettiä keinoja millä saisit parhaalla todennäköisyydellä kumppanin.
Älä kysy minulta koska kokeilin useampia juttuja ja totesin että moni seuranhakutapa on ainakin itselle täysi umpikuja tai tuottaa "osumia" jotak eivät itseä hirvittävästi miellytä ja sinkkuus on parempi vaihtoehto tuolloin.

En osaa sanoa onko se teillä naisilla ihan eri juttu, mutta hieman kuitenkin.
Tuntuu että te voitte luottaa ainakin osittain että "törmäätte" johonkuhun.

Samaan aikaan kun itse etsin kuumeisesti seuraa ja vaikka vähän mistä tutustuen vain harvoihin niin samaan aikaan muutama naistuttavani oli useiden miesten piirittämä tekemättä yhtään mitään paitsi useimmiten vain olemalla läsnä jossakin.

En voi todellakaan luottaa ja uskoa miehenä varsinkaan kun en varmasti ole mikään naisten mieleinen valioyksilö päällisin puolin että olisi varaa odotella tai jäädä vartomaan että jos joku osuu kohdalle.
Joko etisn ja ehkä löydän tai sitten olen etsimättä ja olen yksin. Siinä ne vaihtoehdot ovat.

Jokainen on muuten kranttu omalla tavallaan. En viitsi valottaa omia kriteerejä mutta ne ovat aika harvinaisen väljiä tietyiltä osin ja toisilta osin taas varsin tiukkoja.

Suosittelen kyllä naisellekin aktiivisuutta että miehelle on helpompi löytää ja äkätä sinut. Piilossa oleskelu tuskin helpottaa asiaa, mutta sehän on sinun päätöksesi tahdotko tehdä niitä kompromisseja vai tahdotoko olla vapaa sinkku.

Itse en tiedä onko hinta liian korkea maksettavaksi siitä kaikkinensa että vain saisi olla parisuhteessa varsinkin kumppainin kanssa joka ei ole aivan ideaali.

Pohdiskelua kirjoitti:

En osaa sanoa onko se teillä naisilla ihan eri juttu, mutta hieman kuitenkin.
Tuntuu että te voitte luottaa ainakin osittain että "törmäätte" johonkuhun.

Samaan aikaan kun itse etsin kuumeisesti seuraa ja vaikka vähän mistä tutustuen vain harvoihin niin samaan aikaan muutama naistuttavani oli useiden miesten piirittämä tekemättä yhtään mitään paitsi useimmiten vain olemalla läsnä jossakin.

En voi todellakaan luottaa ja uskoa miehenä varsinkaan kun en varmasti ole mikään naisten mieleinen valioyksilö päällisin puolin että olisi varaa odotella tai jäädä vartomaan että jos joku osuu kohdalle.
Joko etisn ja ehkä löydän tai sitten olen etsimättä ja olen yksin. Siinä ne vaihtoehdot ovat.

Jokainen on muuten kranttu omalla tavallaan. En viitsi valottaa omia kriteerejä mutta ne ovat aika harvinaisen väljiä tietyiltä osin ja toisilta osin taas varsin tiukkoja.

Suosittelen kyllä naisellekin aktiivisuutta että miehelle on helpompi löytää ja äkätä sinut. Piilossa oleskelu tuskin helpottaa asiaa, mutta sehän on sinun päätöksesi tahdotko tehdä niitä kompromisseja vai tahdotoko olla vapaa sinkku.

Itse en tiedä onko hinta liian korkea maksettavaksi siitä kaikkinensa että vain saisi olla parisuhteessa varsinkin kumppainin kanssa joka ei ole aivan ideaali.

Lue lisää

Niin, no en kyllä itte luota mihinkään. Jos alan aatella asiaa tarkemmin, luultavasti panikoijun ja menetän toivoni loppuiäksi, mistä ymmärrettävästä syystä oon pohtimatta koko asiaa liikoja :) Koska jos vaikka aattelen koko edeltävää elämääni, ni miulla ei oo mitään perusteita uskoo että sopiva kumppani kävelis jostain vastaan. Kai se on, että en oota asiaa tapahtuvaks, mutta toivon kuitenkin, uskon vielä hokemaan, että sitten se tulee ku sitä vähiten oottaa. Ja jotenki sitä pitää omaa elämäänsä rakentaa, koska muuten jää vellomaan ittensäälin loputtomaan mereen, että mie en ikinä löyvä ketään (koska onhan naisiakin, jotka on epätoivosia..).

Mie oon sitä mieltä, että liian korkeeta hintaa parisuhteen vuoksi ei pijä maksaa. Jos toinen ei oo yhtään sopiva, niin eihän siinä oo mitään mieltä.. Surua vaan pitemmän päälle. Tietystihän kukaan ei oo täydellinen ja jokaisessa on varmasti piirteitä, joista ei tykkää niin paljon, joten ei ehkä pijä oottaa myöskään mitään täysin ideaalia. Uskon siihen, että sitä vaan tietää sitten ku se oikee tulee kohalle, että sitä rakastaa kaikista niistä "huonoistakin" puolista huolimatta, ja ehkä just niitten takia.

"kaiken parisuhdemarkkinoilla koetun jälkeen." = eli sua on pantu niin että raikaa?

Entäs ne miehet joita ei kukaan nainen ole koskaan huolinut?

En tiedä minkä ikäinen olet, mutta viitaten tuohon sinun viimeiseen lausahdukseen niin eikö sinua askarrutta yhtään se välinpitämättömyys joka sinulla nousee?

Ehkä se on minulla jonkinlaista tahtoa yrittää ja toisaalta olla luovuttamatta sekä tahtoa olla yhteydessä johonkuhun toiseen, että olisi tärkeä hänelle ja hän olisi tärkeä minulle. Että voisi jakaa tämän maanpäällisen kokemuksen jonkun kanssa.

Mniulla tuo prosessi menee niin että olen aina ollut tasapainoinen itsenäisenä yksilönä mutta jostakin tulee tuo kuvaamani tarve. Mutta kun katsoo niitä vaihtoehtoja niin palataan piirustupöydälle ja valo alkaa himmetä kynttilästä joka ei pelkästään usko vaan jaksaa panostaa mihinkään muuhun kuin siihen olemassaolevaan parisuhteeseen itsensä kanssa.

Itse en kyllä kutsuisi ketään "ylijäämäyksilöiksi". Kaikkia ei voi miellyttää ja voi tavata todella mukavan naisen esimerkiksi joka seksuaalisesti voisi kiinnostaa myöskin, mutta kun alkaa vertailee juttuja niin näkee ettei yhteistä paljonkaan ole ja kokemus toisesta on aika pintapuolinen.

Sanoisin siis että jos joku on kelvoton minulle ei tarkoita että se kaikille olisi, mutta minä katsonkin lähinnä yhteensopivuutta ja toki tiettyjä perusjuttuja joiden tulee olla naisessa kunnossa että voin syttyä (tai näin olen päätellyt että mikä minut sytyttää ja mikä ei).

Naisilla helppoa kirjoitti:

"kaiken parisuhdemarkkinoilla koetun jälkeen." = eli sua on pantu niin että raikaa?

Entäs ne miehet joita ei kukaan nainen ole koskaan huolinut?

Just, ihme kommentti tämäkin *huooh*
Yksin rauhassa omassa kotona _huomattavasti_ miellyttävämpää kuin seksinnälkäisten ruikuttajien arvioitavana.
Mukavaa loppuelämää sinnekin, heh. :-)

"Olen tapaillut aika paljon menestyviä miehiä"

Eli olet jakanut limalettuasi YT-miehille ja nyt haluat "älykön" eli tylsän KTM:n leikkimään kotia kanssasi. Se pääsee sitten kiitollisena nuolemaan YT-väen jämät.

"Nuole oikein kunnolla siitä klitan juuresta, Manuel aina roiskaisi siihen hirveän mällin!"

"Kyllä, kulta."

Aina tätä samaa paskaa, naiset on perseestä.