Pettämätön makuaisti.

Makuaistimme on kehittynyt lajillemme löytämään eri aineista juuri ne, joissa on eniten energiaa. Ihminen pystyy erottamaan hyvin helposti sokeri- ja rasvapitoiset aineet. Vasta keinotekoisilla uusilla aineilla on jossain määrin pystytty huijaamaan ihmisen makuaistia, kuten keinotekoiset makeutusaineet.

Tämä ominaisuus on ollut lajiemme kehityksessä hyvin tärkeä kyky, joka on auttanut selviytymään. Ihmiset ovat saattaneet nähdä nälkää pitkiäkin aikoja ja ne, jotka ravintoa saadessaan ovat osanneet valita juuri sellaiset aineet, joissa on eniten kaloreita, ovat selviytyneet muita paremmin. Myös taipumuksemme lihomiseen on saman kehityyksen tulosta. Ne, jotka ovat kyenneet syömään "likaa" ja varastoimaan kehoonsa vararavintoa, ovat selvinneet paremmin kausista, jolloin ruokaa ei ole ollut riittävästi saatavilla.

Ongelmaksi nämä hyvät ominaisuutemme ovat tulleet vasta nyt hyvinvoiville ja yltäkylläisyydessä eläville ihmisille. Meillä on kyky ja halu hankkia mahdollismman paljon energiaa varautuaksemme pitkiin nälkäkausiin. Näitä nälkäkausia vain ei tulekaan ja ihmiset vain lihovat ja sairautuvat siitä johtuviin sairauksiin.

Halumme syödä rasvaa ja sokeria on ihmisille hyvä ominaisuus, mutta se, ettemme enää näekään nälkää on tällaiselle liikaa syövälle eläimelle huono ominaisuus.

Jos ihmiskunnan yltäkylläisyys jatkuu ja lisääntyy, karsii evoluutio sellaisia yksilöitä, joiden on kaikkein vaikein olla syömättä liikaa kaloripitoisia ruokia. Nuoret, jotka lihovat jo teini-iässä muodottomiksi ja sairastuvat erilaisiin tästä aiheutuviin tauteihin, saavat keskimäärin paljon vähemmän jlkeäisiä kuin terveinä pysyvät. Geenistömme tulee siis tältä osin olosuhteiden ollessa tällaiset kuin nykyään Suomessa hilajlleen muuttumaan vahemmän makeaa ja rasvaa suosivaksi.

Juuri näin. Lajimme historian aikana ongelma on ollut riittävän ravinnon saanti eikä elintasosairaudet. Sinällään mielenkiintoinen osoitus evoluutiosta, että edes jatkuva yltäkylläisyys ei ole tilanne, johon ei tarvisi sopeutua. Me emme ole sopeutuneet ja kehomme varastoi energiaa yhtä tehokkaasti kuin se teki toistuvia nälkäjaksoja kokeneella esi-isillämme.

Ei pidä paikkaansa.

Pilaantunut liha/hedelmä/vihannes = paha haju karkottaa kenen tahansa ruokahalun. Ja terveellistähän ne ei ole.

Raaka peruna, maistuuko hyvälle? No ei. Ei maistu hyvälle paljaaltaan keittetynäkään. Tärkkelys ei erityisen terveellistä olekaan.

Että kyllä maku/hajuaistiin voi luottaa syömisessä, jos kyse on tuotteista joihin ei ole lisätty ulkopuolisia maku ym. aineita, mausteet mukaanlukien

"Luulisi, että ne kuolisivat pois jotka söisivät kaikkea epäterveellistä, mutta ei näin näköjään asiat ole, tai siis, ainakin ne jotka söisivät pelkästään. "

Kuolema ei ole este perimän selviämiselle, jos eliö elää riittävän pitkään lisääntyäkseen ja kasvattaakseen jälkeläiset.

Lohen matka yläjuoksulle kuolemaan saattaa vaikuttaa täysin järjettömältä yksilön kannalta, mutta lisääntymisen kannalta on oleellista, että lohi tekee sen matkan.

Monilla lajeilla on suorastaan haitallisia ominaisuuksia niiden yksilöiden selviytymisen kannalta, mutta koska ne ominaisuudet ovat merkittäviä seksuaalivalinnassa, eivät ne ominaisuudet häviä populaatiosta.