Mä en enään jaksa

Paljonko vietätte aikaa, se anopin kanssa, siis ihan konkreettisesti?

Meillä puhelut ja kyläilyt tekee kuukaudessa noin 1,5 - 2 tuntia ja joka viikko nähdään.

Kaikki on suhteellista..

"Lohduton olo" lähtee kun jätät nyt anopin omaan arvoonsa ja annat miehesi hoitaa seurustelun anopin kanssa riittävän ajan. Ehkäpä miehesi voi hoitaa suhteensa äitiinsä, ja sinulle riittäisi vähempikin kanssakäyminen. Varmaan helpottaisi jos anopin kanssa tulee vietettyä liikaa aikaa, tai jos näin että ajatukset pyörii anopin ympärillä. Silloin kannattaa ottaa etäisyyttä ajoissa.

Avioliittosi on sinun ja miehesi. Ulkoista anoppi. Toinen mahdollisuus on näyttää hänelle paikkansa, mutta keskuudessamme tallustelee monia, jotka eivät sitä rautalangasta väännettynäkään ymmärrä (tai usko).

Anopillasi ei ole mitään sananvaltaa sinun ja miehesi väleihin eikä teidän asioihinne. Tietääkö myös miehesi sen?

Kiitos vastauksista, olen tehnyt selväksi, en ihan suoraan, mutta niin että jokaisen pitäisi siitä tajuta, että nyt on tullut seinä vastaan. Minä en enään pysty enkä jaksa, enkä halua, jos anoppi ei jätä rauhaan. Niin pitää käyttää jo voimasanoja, mitä en haluaisi. Mutta voimat on nyt täynnä. Mieheni tietää koko tilanteen ja hän on minun puolella, on surullinen miksi tilanne on näin ja miksi minä olen aina syyllinen muka kaikkeen. :((

Anoppisi elää omaa elämäänsä poikansa kautta.
Hänet on saatava ymmärtämään, että teillä on oma elämänne, jossa hän ei voi määrätä.

Miehesi tehtävä on tehdä se äidilleen selväksi, mikäli hän haluaa elää elämäänsä sinun, ei äitinsä kanssa.

Mitä pidemmälle asioiden selvittelyä venytttää, sitä vaikeampaa se on.

Kiitos taas..ihanat vastaukset..olo on aika huono, ja koen jo että en ole mitään, mutta kai nämä vastaukset saavat minut jaksamaan, vaikka minua ollaan peloteltu, että jos he suuttuu minulle, on leikki kaukana, mikä leikki ??????????? olen uupunut.

meillä myös anoppi uhkaili, valehteli, syytteli,haukkui ym, tuota peliä katselin 8 vuotta ja laitoin pelin poikki, nyt anopilla ei ole mitään asiaa meille.
Meidän tilanteessa mies oli minun puolellani ja anopin edessä hänen puolellaan. nyt olemme saaneet olla vuoden rauhassa,
tosin sitä en tiedä mitä se eukko miehelleni puhuu edelleen koska mieheni ei kerro....

vähän sama, mieheni ihmettelee miksi laitoin välit poikki, mutta oli pakko, loppu voimat ja turha vääntely asioista.huohkssss

On hirveää mielestäni tuollainen valta taistelu. Olen sivusta seuraajana katsellut ystäväni kamppailua olla ensinmmäinen nainen pojan elämässä, ja tuloksena pojan valtavat tuskatilat ja lääkkeiden varassa eläminen. Itse yritän pysytellä taka alalla etten häiritsisi poikani elämää mitenkään, joskus aina piipahdan pikaisesti katsomassa lastenlapsia, joten se saa riittää, en voisi kuvitellakkaan että sotkisin oman poikani perhe elämän omilla ongelmillani.Keran olen pyytänyt apua että kuskaisivat minut sairaalaan kun olin huonona ja he tekivät sen. Joten anopit, meidän äiti aika on ohi, annetaan nuoren sukupolven olla omissa oloissaan ja muistetaan omaa aikaamme miniänä, jotta ei tehtäisi itse virheitä joita itse olemme kokeneet.
Sitten on kyllä monella niin fiksuja miniöitä jotka ymmärtävät että vanhempi ja kokeneempi ihminen tietää elämästä pikkasen enemmän mitä nuoremmat, ja sellaisen miniän kanssa on ihan hyvä olla yhteydessä.

Kerrankin joku anoppi oikeasti käsittää mistä on kysymys!!!

Nostan hattua, ja pyrin itse samaan kun on oma aikani olla anoppi .. Etten pyörisi kivenä kengässä arvostelemassa elämää, joka ei ole omani. Sillä lapsiemme elämä on heidän omaansa, emmekä saa puuttua liikaa.

Kun vähän avartaa näkemyksiään niin huomaa mikä elämässä todella on tärkeää.
Nuorille aikuisille ne ovat "omat siivet joilla voi lentää". Oman lapsen liiallinen sitominen itseensä väkisin on todellakin vaurioittavinta mitä tiedän. Mieheni kärsi vuosia äitinsä takia. Nyt vasta on anoppini käsittänyt (?..) miten minun haukkumiseni loukkasi ja haavoitti koko perhettä.

mulla loppu välit, asiallinen, asia ja siinä kaikki, ei muuta, asia ja normaali kuulumiset, ja ei mitään ylimääräistä, helppo ja helppo olla.

mulle oli apin kanssa sama ongelma.. olin kuulemma ihan perseestä ja turha jätkä, kokoaja haukuttii ja yritettii pilata suhde. sit vaa sanoin eukolle et: "mä seurustelen sunkaa en sun isän kas.. oon yrittäny tulla senkaa juttuu mut sei halu tulla munkaa minkä sille voin. voit nähä isääs ku käyt sen luona kyläs mä en sitä kotiini halua enkä halu kuulla koko ihmisestä mitään enää" ja asia oli sillä sovittu ja enää mtn ongelmia

se on jotai 1800-lukua et puolison vanhempien kanssa pitäis olla hyvät välit(tai välit ollenkaa).. kun aletaan seurusteleen ja kun mennään naimisiin niin kysyykö se pappi siinä: "tahdotko ottaa tämän pirkon ja hänen koko suvun vaimoksesi ja rakastaa niitä...." jos on hyvät välit appii ja anoppii nii seo hyvä plussa mut jossei tuu toimee nii sit ei vaa tuu...

Minulla kanssa ihan hirvee anoppi. Kaikki oli mun syytä ja sovinnotkin oli vain teatteria että voi jyrätä uudestaan. Yritin aikani mielyttää n. 4 vuotta kunnes romahdin lopulta miehelleni ja sanoin että en tule enää sinne koskaan. Mun kotiani haukuttiin kun tupareihin kutsuin. Sen jälkeen se ämmä ei ole täällä käynyt. Ja lisäksi yritti saada myös poikansa vihaamaan mua lähettämällä haukkukirjeen poikansa ja minun aviomieheni työpaikalle. Siitä kuulin vasta myöhemmin. Se oli viimeinen asia. Koko ajan tunsin olevani väärässä paikassa.
En ole ollut tekemissä yli neljään vuoteen heidän kanssaan. Mieheni hoitaa oman perheensä ja eikä sukulounaitakaan vietetä kuin vain tän mahtiminiän seurassa joka on keskimmäisen pojan vaimo. Se siitä perheestä! painukoon helvetiin. Onneksi ei ole lapsia niin ei tarvi olla tekemissä jos ero joskus tulee.

tälläistä on liikkeellä.. jopa täällä palstalla huomaa anoppiväen silmille hyökkäyksen heti kun joku nuorempi miniän reppana suunsa avaa..
Moni anoppi ei tunnu edes käsittävän että palsta on tarkoitettu nimenomaan heistä ja appiukosta puhumiseen..

Ei kannattaisi anoppien lukea jos pitää tulla tänne samantien valittamaan.. Antakaa miniöitten purkaa täällä rauhassa, kiitos!