Kiusaajat ovat nykyään isiä/äitejä

http://keskustelu.suomi24.fi/node/10186518

Siksi jotkut ihmiset eivät kykene luottamaan entisiä kiusaajia, vaikka nämä olisivat "muuttuneet", sanotaan vaikkapa 10 vuotta myöhemmin. Merkityksiä ymmärtää vasta, jos pitää tehdä kostoja. Tiedän, ettei siitä tulisi mitään, mutta pitääkö meidän jaksaa olla koko ajan "kärsivällisiä"?

Ja kyllä se on niin, että jos satuttaa toista ihmistä, niin sillä jota satutettiin on oikeus satuttaa takaisin. Muutenhan häntä sattuu ensin ja sitten vielä toisen kerran, kun hän yrittää olla "hyvä" ihminen ja olla antamatta takaisin; pahimmassa tapauksessa kiusattua vaan sattuu koko ajan lisää, kun kiusaaja pääsee kuin koira veräjästä.

Parasta on siis että soluttautukaa "ystävänä" salaisesti Facebookissa kostoksi varten ja tehdä jotain kauheaa heidän kuvillaan/tietojaan. Tämä on siis syy, miksi vihaan virallisesti Facebookia tietoturvien takia, koska ihmiset laittavat oikeaa nimeä ja vielä oikeaa kuvakin julkisesti. Siksi sähköposti on hiukan luotettavampaa verrattu Facebookia.

häh, nyt meni ohi.
asiaan liittyviä vastauksia kiitos.

Kyllä elämä on epäreilua. Mitä lapsien tekoon tulee, oma mielipiteeni on, että suurin osa ihmisistä on itsekkäitä tai typeryksiä, kun tekee niitä.

En ole itse ollut koulukiusattu. Tosin vetäydyin yläasteen viimeisellä luokalla ja lukiossa kokonaan yksinäisyyten, jos ei lasketa internetin sosiaalisia kontakteja ja muutamaa kaveria, joiden kanssa kävin urheilemassa. Olenkin siis edelleen syrjäytymässä ja muuttumassa todelliseksi yhteiskunnan turhuudeksi. Voisin analysoida kohtalaisen hyvin syyt miksi olen yksin ja korjata tietyt asiat helposti. Itseasiassa voisin hankkia ystäviä samantien jos haluaisin. Minulla tosiaan ei ole yhtäkään ystävä perhettäni lukuunottamatta tällä hetkelle ja olen 25 vuotias mies.

Lähes kaikelle löytyy syy ja kun syy on tiedossa voi ratkaisua alkaa etsiä helpommin... Muiden ihmisten kyvystä tuntea itsensä ja tosiasioiden hyväksymisen halusta tai osaamisesta en pysty sanoa kovin tarkasti mitään järkevää koska olen ollut yksin niin pitkään tai vain hyvin pienen joukon piirissä, silloin tällöin(perheeni siis). Uskon kuitenkin että lähes kaikki pystyvät analysoimaan oman tilanteensa ja syyt sille. Sen jälkeen tai samalla tulee tosiasioiden hyväksyminen. Väitänpä että jo pelkästään kun uskaltaa hyväksyä tietyt tosiasiast omasta itsestään ja ympärillä olevasta elämästä kuten sen että mikään ei ole vaaditusti reilua eikä mitään maailmassa ole vakuuksien avulla luvattu kenellekkään, parantaa itsetuntoa, ainakin joissain tapauksissa. Uskovaisille vastaus kaikkeen löytyy tutkimalla uskontoaan.

Usein kiusatut tosiaan on pohjimmltaan hyviä tyyppejä mutta ei tietenkään aina. Heihin tutustuminen on kuitenkin vaivalloista ja jopa riskialtista oman sosiaalisen maineen ja roolin nimissä. Mielestäni kiusatut on useammin tylsiä, vaikka tietyllä tavalla saattaisi olla hyvä tyyppi. Myös mielestäni ihmisen itsensä tylsyys on erittäin ratkaiseva tekijä, kun valitaan haluaako toisesta ystävää tai jotain lähempää.

Niinkuin sanoit, kiusatut saavat vaikutteita ympäristöstä ja joutuvat kärsimään niistä monia vuosia kiusauksen loputtua. Parantuminen vie poikkeuksetta aikaa jos kiusaus on ollut pitkäkestoista jne jne.

Elämän epäreiluuden hokeminen ei auta sinun tai maailman tilannetta (en tosin tiedä kuinka paljon sitä ajattelet). Kuka itsestäänselvyyksiä haluaa hokea tai kokoajan kuunnella? Haluat selvästi itse perheen tai edes jonku vierellesi eli itsetuntosi täytyy kohentua. Ehdottaisin tosissaan miettimään omia arvoja ja käsityksiä maailmasta sekä etsimään tietoa näiden käsitysten tueksi. Jos voimia on kannattaa aloittaa kuntoilu. Monien mielestä mielen ja kehon terveys kulkevat käsi kädessä (ei tietenkään kirjaimellisesti pidä paikkaansa...). Ihmisen kannattaa mielestäni pyrkiä kartoittamaan omat hyödyttymät päähänpinttymät ja päästä eroon niistä tosin siinä piilee omat vaaransa, jos valitsee väärin ja maailma on muutenki valintoja täynnä. Itsensä tunteminen ja hyväksyminen on tärkeää mielenterveyden kannalta...Mitkä asiat ovat yksilön heikkouksia? entä mitkä vahvuuksia? Mitä ovat pelot? tarpeet? halut? esimerkiksi näiden tietojen avulla voi rakentaa omalle elämälle jonkunlaiset ääriviivat ja suunnan ainakin helpommin. Elämä teettää työtä, muille enemmän kuin toisille ja joillekkin niin paljon ettei sieltä alta enään auringonvaloa koskaan näy, vaikka mitä tekisi. Itse kuitenkaan en luovuttaisi, jos jotain haluaisin(mutta kuten sanoin minua ei ole koulukiusattu).

Noh semmoista tuli mieleen.

moi. olen koulukiusattu kultaisina 70- ja 80- luvuilla. mulla oli puhevika eli änkytys ja ärrävika sekä suutuin helposti kun mua loukattiin.mulle oltiin muka kateellisia kun pienelle kyläkoulullemme tuli 4 uutta oppilasta molemmat olivat naapurikylästä, heti levisi huhu että yksi niistä uusista opplaista asui mun naapurissa ja en oikein tajunnut siinä iässä että muhun olitiin ihastuttu ja muut tytöt olivat katkeria mulle.... tämän pojan piiritys toi muassaan mulle vaikeuksia koulussa. mua nolattiin sillä tavalla että ihan näkyvällä paikalla mua petettiin yhen tytön kanssa ja kerran sillä gigololla oli kaksi tyttöä kainalossa.... joka kerran oli levinnyt kouluun tieto että olen sen kanssa ollut ja jne se oli muille liikaa tai sitten kaikki oli vain teatteria kuitenkin, kaikista kiusaajista olen päässyt eroon, osa kulki tossa kylän puliporukassa ja kuulin myöhemmin että ovat tappaneet ittesä, osa likoista on edelleen täällä. ovat vain nokkavia kuten aina ovat olleet. en kanna kaunaa olen saanut palsamia haavoilleni kun mulla on oma mukava elämäni on avomies ja osake tässä laukaan kirkonkylällä, on omat ystävät ja kaikkea muutakin olen saanut, haavat ovat arpeutuneet. olen aikuinen ja vaikka olen kokoenut aikuisiälläkin eräässä nimeltä mainitsemattomassa työpaikassa kiusaamista lähinnä esimieheni toimesta mm, mutta onneksi en ole siellä enää ja olen kuullut että tämä tyranni on ollut muillekkin kelju ja joutunut toivottavasti koukuistaan tilille. hyvää syksyv jatkoa kaikille lukijoille ja kirjoittajille, toivotaan valkea joulu. terv miami vice

Älä jaksa valittaa olisit hoitanu hommas sillon nuorena ryhtyny kapinaan niille "kiusaajilles" omapahan on vikas...

Niinhän se on. Tämä maailma vain on tosi raadollinen paikka. Yleensä ne kiusaajat tuppaavat vielä olemaan sellaisia voittajatyyppejä, niin totta kai he menestyvät elämässä. Näennäisesti puhutaan kaikenlaisista hienoista arvoista ja ollaan niin hyviä ihmisiä, mutta tosi paikan tullen vallitsee viidakon laki.