Mitä tehdä, kun suhde on muuttunut?

Mitä tehdä, kun suhde ei enää tunnu samalta? Olen (24 v.) onneton ja onnellinen. Monet miettivät, miten se voi olla mahdollista, mutta tunnen molempia tunteita samaan aikaan parisuhteessani. Kyllä, rakastan puolisoani (26 v.) yli kaiken, mutta en voi kuitenkaan sanoa rakastuneeni kyseiseen henkilöön. Rakkauteni häntä kohtaan on ystävämäistä, jopa ehkä sisarusrakkauteen viittaavaa. Intohimo on kadonnut kokonaan, mikäli sitä koskaan suhteemme aikana on ollutkaan. Viihdymme toistemme seurassa erinomaisesti, olemme matkustelleet (vieraat kulttuurit ovat erityisen lähellä minun sydäntäni) yhdessä ulkomailla, asumme yhdessä ja omistamme jopa yhteisen lemmikin. Kuitenkaan en halua suudella häntä enää saatikka harrastaa seksiä. Ajatus seksistä saa niskavillani nousemaan, eikä kyseistä aktia taloudessamme myöskään usein harrasteta. Puolisoni haluaisi useammin sitä kyllä, mutta itse en vain kykene.

Olen aiemmin ollut suhteessa, jossa seksi oli maailmaa järisyttävää, mutta itse henkilö täysi ääliö. Jostain syystä en osaa päästää ajatusta tuosta uskomattomasta seksistä, sillä uskon, että minullakin on oikeus siihen. Miksi juuri minun pitäisi luopua siitä? Voidaan kuitenkin ajatella, että joskus ihmisen vain tulee valita - kaikkea ei voi aina saada. Jos kerran sain jo hyvän miehen, niin miksi edelleen valitan?

Parisuhteemme on muuttunut viimeisen vuoden aikana radikaalisti. Olin viime talvena opintojeni työni puolesta ulkomailla, jona aikana tunsin olevani oma itseni jälleen. Kaipasin puolisoani alussa joka hetki, mutta kun ikävä katosi, tunsin olevani kokonainen ihan yksinkin. Olemme tämän kolmen vuoden suhteen aikana pohtineet kihloja, mutta nyt sekin ajatus alkaa tuntua oudolta. Onko suhteesta lähteminen kihlojen jälkeen vielä vaikeampaa, mikäli tunnemaailmani pysyy samana? Olemme valinneet myös tulevan vihkisormukseni ja puhuneet tulevaisuutemme asunnosta. Ja vaikka nyt teille vaikuttaakin siltä, että suunnitelmamme ovat suhteellisen yhtäläiset, en silti halua viettää koko elämääni Suomessa. Olen aina halunnut asua ulkomailla, työskennellä siellä ja ostaa asunnon sieltä. Puolisoni ei kuitenkaan jaa samaa intohimoa kanssani.

Loppujen lopuksi kyseessä on vain se pelko, teenkö itselleni hallaa, mikäli eroan tai olen eroamatta. Mitä mieltä te olette? Monet teistä saattavat ajatella, että eiköhän minun itse pitäisi asia tietää (ja varsinkin päättää), mutta haluaisin lähinnä vertaiskokemuksia omaan ongelmaani liittyvistä tarinoista ja siitä, mitä ihmiset loppujen lopuksi päätyivät tekemään.