Menojen tasaaminen

Selvä kuin pläkki.

Auton omistaja maksaa auton kulut, tottakai, paitsi bensat tasan. joten omistajalle mkuuluu huollot ja muut.

Talon kulut maksaa omistaja, kuten kodinkoneiden. Pyykkikoneen kulut esimerkkinä. Autoa kun käyttää kuluu bensaa, tottakai myös renkaat ja tuulilasinperusnestettäkin välillä, ja maksaahan ne, ja jopa kohtuu paljon. Pyykkikonettakkun kuättää kuluu sähköä ja vettä, nuo kulut tasan jos molempien pyykkiä. Pesuaineen tietysti ostaa koneen omistaja, kuten autoon renkaat ja pesunesteet ja muutu huollot. Jos pyykkärin motti rikkuu tms. niin huollon maksaa omistaja.

Mikä tuossa voi ola niin vaikeeta*?=

"Kulut on hyvä tasata tarkasti!? Vai kuinka?"

Vakituisessa parisuhteessa, jossa siis asutaan yhdessä, ollaan kihloissa tai naimisissa, ja jossa on ehkä yhteisiä lapsiakin, menoja ei minusta ole mitään järkeä jakaa tarkasti. Saati, että laskisi, kumpi syö tai kuluttaa enemmän.

Vakituisessa parisuhteessahan ollaan yhdessä ja tarkoitus olisi toimia yhteisen hyvän eteen. Parisuhde, eli me, on aina ensisijalla, minä tulen vasta sen jälkeen. "Se maksaa, kellä on rahaa". Menot on hyvä jakaa suhteessa tuloihin. Suurituloisempi maksaa enemmän yhteisistä menoista, pienituloisempi vähemmän. Jotku suosivat yhteistä taloustiliä, jonne molemmat laittavat sovitun summan kuukaudesta, ja josta maksetaan asumismenot, sähköt, ruoat jne.

Esittämäsi tilanne, jossa kaikki lasketaan tasan ja omistussuhteen mukaan, kuulostaa kämppissuhteelta. Toki avoliitossa omaisuus on edelleen vain jomman kumman, mutta esimerkiksi avioliitossahan toisen nimissä oleva auto on avio-oikeuden perusteella silti yhteinen. Avioliitossahan on muutenkin elatusvelvollisuus...

Alkuperäisestä viestistäsi sai kuvan, että kyseessä olisi vasta alkanut parisuhde, jossa voi vielä puhua tyttö- ja poikakavereista, eikä puolisosta.

Toki jokainen pariskunta päättää itse, miten jakaa suhteessa syntyvät menot.

Minusta taas on itsestään selvä, että enemmän tienaava kantaa suuremman taloudellisen vastuun. Itse tienaan tällä hetkellä tuplasti mieheeni verrattuna, eikä tulisi mieleenikään vaaatia häntä osallistumaan tasaosuuksin sähkö-, vakuutus- yms. laskuihin. Toki asuntolaina on asia erikseen, mutta juoksevat elämiseen - ei omistamiseen - liittyvät kulut meillä jaetaan tulojen mukaan. Pitkän yhdessäolomme aikana on ollut jaksoja, jolloin meillä on ollut yhtä suuret tulot, miehellä isommat tulot ja nyt tällä hetkellä minä tienaan enemmän.

Muistan hyvin ensimmäisenä yhteisenä kesänä opiskelujen aikana, kun minä surkuttelin etten ollut vielä saanut kesätöitä ja millä nyt elään jne. Silloinen poikaystäväni (nyk. mieheni) sanoi, että niin kauan kun olemme yhdessä, eillä kyllä riittää ruokaa pöydälle. Hän oli siis jo yhden vuoden yhdessäolon jälkeen valmis maksamaan myös minun ruokani, laskuni jne. Muta kyllä se tuli hänelle kolauksena, kun hän jäikin valmistumisen jälkeen hetkeksi työttömäksi, ja minä työssäkäyvänä otinkin vastuuta menoista. Totesin vain, että minä jatkan hänen viitoittamallaan tiellä: yhdessähän tässä ollaan, ja samassa veneessä istutaan. En minä visi hyvällä omatunnolla syödä sisäfilettä, samalla kun hän keittää taas jälleen puuroa.

Olen 9 9:n kanssa samaa mieltä siitä, että jos yhteisessä taloudessa asuu lisäksi sinun ja minun ja yhteisetkin lapset, homma mutkistuu.

Yleensä ne jotka jahtaa parisuhdettaan taskulaskin kädessä, ovat jo tietoisesti tai tiedostamattaan sinetöineet suhteen loppuneeksi. Tämä laskujen jahtaus on vain ja ainoastaan tulevan eron katkeruuden ennaltaehkäisyä. Jos toinen on maksanut vähemmän kuin toinen, materiaa jaettaessa saattaa ottaa pattiin.

Jos suhteessa ollaan 100 lasissa ja mieli miettii että tässä ollaan ja ikuisesti yhdessä, ei mieti laskujen tasaustakaan.

Näin se vaan on, nähty ympärillä olevissa ja omissa ihmissuhteissa lukuisat kerrat.

Miksi pienen naisen pitäisi maksaa ison miehen syöminen, ja aikuisen miehen autoilu, jos itse syö vain vähän ja autoa tarvitsee harvoin?

KYllä se oikein on, että vähän maksetaan sen mukaan mitä kuluu. Vjuokra puoliksi tuloista riippumatta, jos vuokralla asutaan. Jos asunto toisen niin omistaja maksaa, kuten auton kulut auton omistaja.

Sä oot ihan sekopää! en ikinä voi elää tollasen pilkun nuss#ijan kans!!! mitä helv tollanen on eikö parisuhde merkkaa enää mitään?
maksa itte romu autos ja ruokas läski!

Heh...hauskaa luettavaa, kun mietitään kuka maksaa parisuhteessa mitäkin. Kun saman katon alla asutaan, niin ei sitä mitään euroja ruveta laskemaan.
Minusta tuntuuu todella hassulta tuollainen rahojen laskeminen.

Teille jotka haluatte elää rahoja laskemalla, muutama hyvä vinkki: Molemmille jääkaappiin oma hylly.Auton omistaja ottaa kilometrikorvauksen toisen kyydittämisesta tai auton lainaamisesta. Näin se parisuhde alkaa kukoistamaan :)

Jos toinen omistaa auton, asunnon ja kaikki kodinkoneet ja hän maksaa niiden uusimiset, niin silloin olisi oikeudenmukaista, että se niitä käyttävä maksaisi vuokraa asumisestaan ja käyttöoikeudesta.

Jos minä esimerkiksi tällä hetkellä maksan asumisestani noin 1000 euroa kuukaudessa, niin jos tähän muuttaisi mies, niin edellyttäisin ilman muuta, että hän maksaisi esim. 300 euroa kuukaudessa siitä, että saa asua luonani. Eihän asuminen hänelle olisi ilmaista missään muuallakaan!!! Sitä paitsi jos maksan sähkön, netin, tv-lupamaksun, asunnon vakuutuksen jne, niin olisihan se outoa, että toinen "loisii" eikä maksaisi niistä mitään, vaikka niitä käyttäisi.

Eri asia on se, jos omistava osapuoli on niin varakas, että hänelle sopii mainiosti se, että hän elättää siinä siivellä kumppanin, niin sopiihan sekin, mutta harva kuitenkaan on niin varakas.

Toki siivouksella, ruoanlaitolla ja ruokien ostamisella voi kompensoida asiaa esim. siten, että asumisesta ei tarvitse maksaa, mutta hän ostaa ruoat ja valmistaa ne. Kumpikin voi sitten ostaa omilla rahoillaan päihteet, herkut tms. ylimääräiset.

Jos asuisin avoliitossa edellyttäisin, että kumpikin maksaisi kuluja nettotulojen suhteessa. 50/50 jako myös onnistuisi, jos kummallakin suunnilleen samanlaiset tulot.

Tuo siivellä sana paljastaa asennoitumisesi rahaan ja materiaan ylipäätään, hinnoittelet kaiken. Kuin voit sanoa rakkaalle ihmiselle, että hän elää siivellä, jos ei ihan räikeästä toisen hyötymisestä (esim. mies ei oikeasti rakasta sinua ja asuu silti kanssasi) ole kyse? Eikö se vasta olisi kamalinta mahdollista jos mies näyttelisi rakastavansa sinua. Sellaisia kutsuisin siipeilijäksi.

Meillä ei miehen kanssa lasketa senttejä :D Kumpikin maksaa omat laskunsa esim. puhelinlaskun ja yleensä minä maksan vuokrat ja muut yhteiset laskut ja mies tilin tultuaan antaa ns. "käyttö" rahaa jos on tarvis ja yleensä mies maksaa kaikki kauppareissut :) Ja itsellä juuri tippunut tulot kun jäin vanhempain vapaalle :) Eihän siitä tulisi mitään jos kaikki yhteiset laskut laitettaisiin puoliksi ja samaten kaikki kauppareissut.. Alku suhteessa kun mies muutti mun luokse niin maksoin kaiken koska mies ei ollut saanut mistään töitä ja ei saanut kuin 35€ tukia kuukaudessa koska sossun yms mielestä tienaan niin paljon että 2 ihmistä elää sillä hyvin..

Omalla kohdallani käynyt parikin kertaa niin, että mies mielellään käyttää omat rahansa esim. ryyppäämiseen ja käyttää sitten mielellään minun ostamia shampoita, ruokia jne. Pidemmässä suhteessa myös liinavaatteet ja astiat kuluvat sekä esim. tyynyjen käyttöikäkin on vain rajallinen. Ehdotin eräälle miesystävälle aikanaan, että olisimme enemmän hänen luonaan kuluttamassa hänen kotiaan, astioitaan, kodinkoneitaan jne, niin mies totesi samantien, että ei, kun ollaan sun luona vaan, kun sulta löytyy kaikki tarpeellinen. Niin, keneköhän rahoilla ostettuna...

Jos rahaa on paljon, ei ole mitään ongelmaa kustantaa toisenkin kuluja. Jos kuitenkin oma vaatimaton varallisuus on ansaittu kovalla työllä, nuukuudella yms, niin en enää suostu siihen, että mies siipeilee. Edelleen olen valmis maksamaan puolet kuluista, mutta en sen enempää. Ennen avoliittoa pitää selvittää se, että kumpi maksaa mitäkin, jotta käytännön arki lähtee rullaamaan sujuvasti heti alusta asti.

Tämä taitaa olla niitä avoliiton peruskysymyksiä, eikä siihen oikeaa vastausta ole. Vastaus löytyy tasan parisuhteessa olevien osapuolten väliltä. Siispä ap:lle, tehää niin kuin teille molemmille sopii, mitä tulee kuluihin ja toisen rahoihin.

Meillä molemmat elättävät vuorollaan toisiaan, välillä toisella on suuremmat tulot, välillä toisella. Koemme siis järkeväksi elää samoilla rahoilla. Se jolla on enemmän rahaa tilillä maksaa vuokran, toinen suuren osan laskuista. Ruokaa, herkkuja, alkoholia, käyttötavaraa molemmat ostavat molempien rahoilla. Isommat ostokset, kodinkoneet esim, joko ostamme puoliksi tai pelkästään toisten rahoista, emme siis liioin määrittele mikä on kummankin omaa. Meillä on omat tilit (kohta avaamme yhteisen säästötilin), ja tarvittaessa toinen siirtää toiselle vaikka useamman satasen. Syynä se, että haluamme että että elintaso on sama molemmilla.

Suunnittelemme myös naimisiinmenoa, joten tuntuisi hullulta alkaa vääntään kättä tällaisissa asioissa. Olemme myös kokeneet huonommilla tuloilla elämisen, silloin KAIKKI hankinnat on suunniteltu yhdessä, eli toinen ei ole mennyt yhtäkkiä ostamaan mitään satasen arvoista heräteostosta. Pääsääntönä ollut kuitenkin että kaikki on yhteistä.

Mutta se ei ole toki ainoa tapa, yks tuttavvapariskunta laskee sentilleen pienimmätkin menot ja jakavat ne tasaisesti, ettei kumpikaan joudu maksamaan enempää. Tämä on hyvä ja toimiva ratakaisu heille, tarkkoja ihmisiä kun ovat. Ei näihin juttuihin ole yhtä ja oikeaa vastausta.