Kaikki olikin mun syytä!

Tuossa tilanteessa mies ei voi syyttää, kuin itseään ja anopin on turha tulla mussuttamaa sinulle, että olet muka huono vaimo ja ajoit miehesi elämän tuohon suuntaan. Jokainen meistä valitsee polun mitä kulkea.. toinen voi olla suuntaa antava puolisko. Anoppi ei halua kohdata oman poikansa virheitä ja siksi hän heijastaa sen sinuun viattomaan osapuoleen, jonka kautta taas lapsetkin kärsivät. Älä anna anopin kuitenkaan lannistaa vaan jatka lapsiesi kanssa elämistä vaikka olisikin kurjaa, kun lapset eivät nää mummoa, mutta kuka tollasta mummoa haluaisikaan nähdä saatikka sitten isää, vaikka olisikin yhteishuoltajuus tallella.

En oikein osaa auttaa mitenkään, kun itselläni ei ole kokemusta hunostoa anopista. Itse olen tällä hetkellä oman anoppini kanssa hyvää pataa, en ole vielä naimisissa eikä minulla ja miehelläni ole lapsia.. seurustelu vaiheessa vasta.

stereona?

Anoppi näköjään haluaa tehdä pojalleen tien tasaiseksi täystuhoon.

Onpa kurja tilanne! Ei varmaan auta kuin odotella. Jos anoppi on aiemmin järkevältä vaikuttanut, eiköhän se järkevyys palaakin. On varmaan tunnekuohussa ja kuten tuossa yllä sanottiin, yrittää vierittää syyn sun niskoille kun ei halua miettiä sitä, onko miehen kasvatuksessa mennyt jotain vikaan. (Eikä miehesi käytös tietysti anopinkaan syytä ole, kyllä aikuinen ihminen on ihan itse vastuussa tekemisistään. Anoppisi silti varmaan salaa syyttää itseään.) Helpointa siis varmaankin antaa hänen rauhoittua, itsellesikin on liian repivää jos rupeatte keskenänne vielä kiistelemään.

Sinuna odottaisin vaikka muutaman viikon, keskittyisin saamaan päivittäiset asiat järjestykseen ym. Sitten kirjoittaisin anopille pitkän kirjeen tapahtumista ja omista tuntemuksista. Siihen loppuun voisi rakentavasti lisätä, että ymmärrät, että tapahtunut on hänelle järkytys, mutta että toivoisit välien vielä palautuvan. Heitä siis pallo hänelle, että saa ottaa yhteyttä kun on siihen valmis.

Voi sinua, minä tunnen tuon tyylin ja en ihmettele yhtään että anoppi laittaa syyt sinun niskoille, niin ne tekevät jottei tarvitsisi katsoa omiin vierheisiinsä joita ehkä on tapahtunut pojan kasvatusvaiheessa. Joten tiedän mitä on saada syyttömänä syyt niskoilleen toisen ihmisen muuttumisesta viinan voimalla. Ja anoppisi luulisi edes haluavan tavata lapset jotka ovat hänen poikansa joten ehkä hän on jonkinlaisessa sokissa kaikesta tapahtuneesta mitä poikansa on aiheuttanut. Yritä jaksaa ja kokemuksesta sanon TOTUUS tulee aina voittamaan joten ole vahva ja huolehtiva äiti lapsillesi. Sillä sinä et ole voinut muuttaa ihmistä, siitä hän kantaa itse vastuun ja se pitäisi anopinkin älytä.

Yleensähän kyllä noin on että miehen syrjäytyminen on naisen syytä. Ihan siis rehellisiä jos ollaan niin näin on.

Anopille täytyy olla joku syyllinen kun ei kestä sitä että poika on vaipumassa alkoholismiin ja täytyy keksiä syntipukki ja sanoppa anopille että on kasvattanut huonosti poikansa kun noin rupeaa ryyppäämään eikä tajua että ei se viina juomalla lopu.

Jatka lastesi kanssa taakse katsomatta. Mitä tahansa sieltä entisestä kaipaatkin, niin päästä irti ajatuksistasi. Kerro lapsille rehellisesti, miten mennään nyt. Valoa kohti!

anopillesi on kamala paikka ollut tuo miehesi käytös, nyt olette vielä kaikki järkyttyneitä ja poissa tolaltaan anoppia myöden.. Anna anopin rauhoittua ja odota aikasi.. anopillesi tälläinen on ollut myös yhtä helveettiä joten älä suotta ota itseesi. Jatka eteenpäin ja rauhoita nyt vaan sitä omaa mieltäsi omien ystäviesi, terapeutin/ sukulaistesi kanssa.. miehesi hakee tukea äidistään.. ja vaikka olisi millainen renttupoika niin tuskin ikinä vanhemmat kääntävät omille lapsilleen selkäänsä. Ethän sinäkään voisi niin tehdä omillesi.

Valoa kohti! Asiat järjestyy ajallaan. Anoppisi ei vihaa sinua vaan sitä tilannetta missä olette. vaikka purkaa sinuun..ota etäisyyttä nyt. Voimia! itsekkin väkivaltaa kokenut..

VAI IIN