Korkeasti koulutettu nainen ja duunarimies

Minä olen akateemisesti koulutettu nainen, ja miestäni voisi kait duunariksi laskea. Hän on kyllä opiskellut yliopistossa 3 vuotta, mutta vaihtoi sen jälkeen alaa "suorittavalle portaalle". Minä myös tienaan enemmän kuin mieheni, eikä se haittaa kumpaakaan.

Olen ehkä ottanut mallia kotoa, jossa isä ei ole suorittanut mitään pakollisen oppimäärän jälkeen, mutta rakastaa työtään - jota hän on tehnyt 30v. Äitini taas on käynyt opistotason (2,5v) koulutuksen, ja on nykyään töissä kunnalla johtajana.

Kyllä näitä pareja siis löytyy.

No tiedän paikkakunnalla erään miehen, joka saalistaa näitä korkearvoisia naisia. sitten kaupungilla ääneen huutelee minun puolisoni se tai tämä.
Kuitenkin kaikki ei sujukaan ja sitten pttänyt näitä naisiaan ja eonnut jo edempaan kertaan, välillä on paikallisessa ravintolassa ollut karvahatun jaolla, jossa kylläkin valikoi naiset, joilla on asema, jotka eivät voi huudella panoöistä.

No hyvä puoli on se, että naiset ovat päässeet eroon tyypistä, mutta lapsiparat eivät kunnon isäänsä tunne, sillä tämä mies on paljon lapsellisempi kuin lapsensa, hänen täytyy olla näkyvillä joten eihän silloin voi kotosalla olla ja toinen tuntuu olevan seksiaddtikko, aina pettä ja mieli tekisikin laitta jollakin tavoin laskenta päälle, kuinka monta naista on paikkakunnalla pannut.
Nytkin on yksi paksuna, isästä ei ole tietoa, kovin viittaa tähän kundiin, tällä naisella vain ei ole tarpeeksi titteliä, joten asuu toisen katon alla ilmaiseksi, jolla on sitä tituleerausta.
Mitenkähän tämmöisen toiminta saataisiin loppumaan, jonkinlainen varoitus olisi paikallaan jo ihan siitä syystä, että noita kärsivä lapsia hänen jäljiltään on jo lesdaatiollinen lukumäärä.

Kyllä minulle kelpaa mutta itse en kelvannut kellekään vaikka olen kivan näköinen. En koskaan ole ymmärtänyt miksi. Siksi minulla on nyt lähes kouluttamaton ulkomaalainen mies, joka ei kykene (eikä halua) elättäämään minua eli omilla varoillani elän. Tosin ei hän ammattiani taida arvostaa enkä tiedä arvostaako minuakaan. Ei paljon kehtaa ystävilleen esitellä saati perheelleen. Monesti haaveilen miehestä, joka arvostaisi tai jopa ihailisi mutta sellaiset toiveet ovat osoittautuneet ihan pilvilinnoiksi ja haihatteluksi. Mutta sellaista se on...

Tunnen yhen parin. Mies on korkeasti koulutettu juoppo joka on juonut viimeiset 10 vuotta. Mies on 34 vuotias. Miehen vaimo 33 vuotias on yliopistoja käynyt ja töissä paperitehtaalla. Tienaa non 50 000 vuodessa. Niillä on kaks lasta kouluikäisiä koira.

Sinulle akateemikko nainen
Miehet pelkää lukenutta naista ja ne ei tajua että ei se ihmistä naisena muuta , mutta jos on lukenut ja tietää maailman asioista, osaa käyttäytyä ja omaa empatiaa niin jo häipyy duunarit ja muut samaan aikaan pelosta vinkuen. Eihän niiden arvolle sovi että nainen tiena paremmin, pitäähän niiden saada pyhien aikana kehua itsään toisilleen ja jokainen on ollut aina paras. Vaimot niillä on ihan toisista luokista mitä sinä olet. Joten siinä näet millaisia ne ovat, kyllästyttäviä, minun mielestäni. Mutta vakka kantensa valitsee, kaikissa piireissä----useimmiten

Omasta kokemuksesta tiedän, että näin se on, koulutuksella on väliä parisuhteessa ja etenkin naisten mielestä. Tätä on mielestäni turha kieltää, toki pieni osa naisista voi muiden avujen vuoksi laskea rimaa.
Itse olen saanut kokea tämän tilanteen, ulkomuotoni ilmeisesti on naisiin vetoava kun usein tekevät jopa tuttavuutta ja haluavat jatkoille. Vaan kun olin tavallinen duunari, niin eipä niistä orastavista suhteista koulutettujen naisten kanssa tullut mitään ja syyksi jopa ilmoitettiin, tämä koulutustason eroavuus.
Voin vain ihmetellä mitä naiset miehestä haluavat, rikas, koulutettu, komea, rakastettava, lapsille hyvä isä ja uskollinen mies?
Moni nainen voisi katsoa peiliin ja oikeasti miettiä edes mitä voi itse vaatia mieheltä, jos on AMK merkonomi, pienet aivot ja omaa siiderivalaan vartalon.

Ei se koulutus ihmisyyttä määrittele. Mieluumin duunari, jos osaa arvostaa aidosti toisia ihmisiä, osaa rakastaa ja näyttää tunteensa, kun statuksen perässä laukkaava koulutettu mies, jolle pinnallinen puoli ja ulkokuori ovat tärkeintä. Sama pätee kumpaankin sukupuoleen. En ylipäätään ymmärrä jaottelua tällä palstalla, naiset sitä ja naiset tätä. Ihan älytöntä, ei kai sitä kaikkien voi yleistää olevan tietynlaisia, vaikka laumassa täällä ollaankin vaan sillä perusteella että jollakin on huonoja kokemuksia.

Jaa, ja mitä ne siellä yliopistossa opettaa sellaista mikä tekee normaalin parisuhteen solmimisesta vaikeaa? Menettekö te tittelin kanssa naimisiin? Itse kyllä haluaisin ihmisen vierelle, en titteliä.

Ei se korkea koulutus ole minusta mitenkään älykkäämpää tehnyt. Kirjoja voi lukea kuka vaan jota kiinnostaa, yliopistossahan vaan osoitetaan mikä kirja pitää lukea ja minä päivänä sen voi tenttiä. Onpas haastavaa!
Yliopistotason tietokin on jo valmiiksi kerättyä, joku on sen todennut ja tutkinut, mitä ihmeellistä on siinä että lukee kirjasta valmiita teorioita? Ei se juurikaan omaa älykkyyttä ja ongelmanratkaisukykyä kasvata, lähinnä kasvattaa lampaaksi.

Mutta elämänkoulu se vasta haastava koulu onkin, ja onni niillä jotka saavat kumppanin jolla on paljon sosiaalisia lahjoja ja elämäntaitoja!

Meillä tästä on tullut jopa ongelma, että minä (nainen) olen miestäni korkeammin koulutettu. Onko muilla ollut sellaista napit vastatusten oloa, että mies tuntisi liian suuren kahdenkeskeisen eroavuuden parisuhteessa johtuvan juurikin koulutuseroista? Meinattiin ihan sen takia erotakin kun mies alkoi moisia puhua, mutta asiat setvittiin.

Minkä sitä mahtaa, että itse kokee kutsumusammatikseen jonkin sellaisen, johon vaaditaan korkea koulutus. Toinen sitten taas on löytänyt kutsumuksensa ihan vaikka amiksen ekalla. En minä itse ymmärrä, mitä vikaa tai ongelmaa siinä on. Tiedän myös jo, että kutsumusammatissani tulen jopa joka tapauksessa tienaamaan vähemmän kuin kuka tahansa ammattikoulusta töihin siirtynyt, mutta eipä tuo mitään. Ehkä miestä pelotti, että tienaisin häntä enemmän? Enpä tiedä.

Olemme aloittajan otsikossa mainitun kaltainen perhe.Vaimo akateeminen johtavassa asemassa oleva ja itse olen fyysistä työtä tekevä duunari.Opiskelu aikanaan vaimoni synnytti kolme lasta ja hoiti heitä neljä vuotta opiskelunsa ohessa.Siihen aikaan kävin töissä yksin ja elätin perheeni.Nyt sitten on toisin.Vaimo tekee uraa ja pitkää päivää.Hän on ehdottanut minulle kotiisän roolia jota en kuitenkaan ole ostanut.Hänen mielestään hänen palkallaan tulisimme aivan hyvin toimeen joten minun palkkaa ei tarvittaisi.Nytkin kotityöt ja lastenhoito on lähes kokonaan minun harteilla mutta silloin jos jäisin kotiin minulla olisi aikaa enemmän lapsille ja heidän ei tarvitsisi käydä päivähoidossa.Voi olla että joudun suostumaan hänen ehdotukseensa.Yleensä vaimo on tottunut saamaan tahtonsa läpi sekä kotona että työssään. Että tälläinen on meidän stoori.

Uskon että tämä suhde toimii (nainen korkeammin koulutettu ja tienaa paremmin), vain jos miehellä on helvetin hyvä itsetunto, joten ei koe minkäänlaista alemmuuden tunnetta siitä että vaimo tuo leivän kotiin.

Tunnen tosi monta paria, joissa nainen esim. lääkäri, maisteri tms. ja miehellä takana vain peruskoulu tai jokin ammattikoulututkinto. Itse olen sillee rajoittunut, että haluaisin miehellänikin olevan yliopistotason koulutus. En tiedä, mistä moinen johtuu. Tai ehkä siitä, että tunnen olevani samalla aaltopituudella koulutettujen kanssa. Mutta sitten tunnen oikein hyvin joitakin peruskoulun käyneitä miehiä, jotka ovat tosi fiksuja. Sellaisen kyllä kelpuuttaisin. Joillekin sivistys tuntuu tulevan äidinmaidossa.

Mutta tuo ap:n näkökulma eli akateeminen vaimo toisi statusta, on kyllä tosi etova. Ei mikään niin ällöä kuin titteleillä keikarointi. Entä jos ap:llä olisi se yliopistokoulutus??? Taitaisi olla leuhka mies. Kelpaisiko hänelle duunarivaimo vai pitäisikö vaimon tuoda hyvän koulutuksensa avulla vielä bonusta perheen statukseen, luulenpa niin.

Kyllä se parisuhteeseen sopivuus on ihan muusta kiinni kuin koulutustasosta. Minusta nimenomaan se samanlainen elämänasenne on se ratkaiseva. Ei auta vaikka puoliso olisi kuinka akateeminen, jos häntä ei ollenkaan kiinnosta samat asiat kuin itseä. Esim. monia Diplomi-insinäöörejä ei kiinnosta kulttuuri tai taide tipan tippaa ja moni KTM ei voisi vähemmän välittää filosofiasta tai muista "pehmeistä humanistitieteistä" (anteeksi rankka yleistys kaikki DI:t ja KTM:t).
Itse olen löytänyt miehen joka ei ole muuta kuin ylioppilas mutta on sen jälkeen tehnyt vaikka minkälaisia hommia, useat luokiteltavissa ns. "duunarihommiin". Hän on kuitenkin todella monipuolisesti kiinnostunut maailmasta ja historiasta, tietää taiteista valtavasti jne. Eli yleistieto paljon parempi kuin minulla maisterin tutkinnostani huolimatta. Ja juuri siksi meidän keskustelummekin ovat niin mielenkiintoisia ja yhteinen aika kuluu kuin siivillä.
Ja kun hän on vielä loistava isä lapsillemme ja kotihommatkin sujuvat, minä voin tehdä vapaammin uraa kuin muuten olisi mahdollista. Eli en kyllä vaihtaisi häntä mihinkään.

Tiedän muutaman parin ystäväpiiristäni, jossa nimenomaan nainen on se korkeasti koulutettu ja mies ei esim. nainen on kauppatieteiden maisteri ja mies on autonkuljettaja ja eräs toinen pariskunta on sellainen, että nainen on juristi ja mies ns. yleismies-jantunen. Kummassakin tapauksessa kyse pitkästä parisuhteesta, on lapsia, omakotitaloa ja ovat oikein onnellisia.

Minusta kyse on siitä, että antaa luvan olla sellainen kuin on. Kummallakin ptiää olla tilaa toteuttaa itseään haluamallaan tavalla.

Olen korkeasti kouluttautuva mies, enkä halua duunarinaista. Ulkonäkö on tietenkin näin maailman kauneutta rakastavan näkökulmasta tärkeä asia, mutta ei yksin riitä. Jotain täytyy olla niiden kasvojen takanakin. Älykkyys on puoleensavetävää koska se mahdollistaa vuorovaikutuksen niin monella muullakin kuin tylsin arkisin tavoin.

Korkea koulutus ja tavoitteet viestivät kunnianhimosta ja itsevarmuudesta. Epäitsevarmat ja vähään tyytyvät ihmiset ovat tyypillisesti epämielenkiintoisia, eikä sellaisia jaksa edes kavereina, saati elämänkumppanina.

"Korkea koulutus ja tavoitteet viestivät kunnianhimosta ja itsevarmuudesta. Epäitsevarmat ja vähään tyytyvät ihmiset ovat tyypillisesti epämielenkiintoisia, eikä sellaisia jaksa edes kavereina, saati elämänkumppanina."

Tämä ehkä kertoo enemmän sinusta ja ajatuksistasi kuin ihmisistä yleensä. Ensinnäkin korkea koulutus ei ole sama asia kuin korkeat tavoitteet. Monet hankkivat korkean koulutuksen vain koska mikään käytännön ala ei kiinnosta ja yliopistosta taas löytyy itseä kiinnostava ala. Epävarmoja ja vähään tyytyväisiä ihmisiä on myös kaikissa koulutusryhmissä sillä se on enemmän luonteenpiirre, ei koulutuskysymys..
Itsevarmat ja kunnianhimoiset ihmiset ovat todella usein ensialkuun mielenkiintoisen tuntuisia. Välillä vaan he paljastuvat sitten pitemmällä ajalla vain omaa hyväänsä ajaviksi itsekkäiksi ihmisiksi joiden kanssa pitkä parisuhde ei ole mikään onnellisuuden tae.

Mulla on korkeakoulutus ja mun mies on sitten duunari, mutta tienaa vielä muakin paremmin :) Jos olet ahkera, niin kyllä sitä ilman korkeakoulutustakin voi pärjätä vaikka kuinka hyvin taloudellisesti. Mä en oo koskaan kattonut ihmisessä sitä koulutusta ja mun mielestä hauskempaa ja monesti myös hyväsydämisempää porukkaa on ollut ne vähemmän koulutetut... mut tää on vaan mun mielipide.

Meillä kuitenkin keskustellaan ihan kaikesta maan ja taivaan välillä ja tykätään elämässä niin paljon samoista asioista ja ollaan paljon saman tyylisiä muuten, niin tämä koulutusero ei ole mua haitannut.

Minäkin olen akateemisesti koulutettu ja mies on käynyt ammattikoulun. Ei vaikuta suhteeseen, paitsi ehkä joskus vähän turhauttaa mieheni yleissivistyksen puute tiettyjen aihepiirien saralta.

Minun miesystävä ei ole käynyt mitään koulua peruskoulun jälkeen eli ollaan ihan ääripäitä :). Mutta se hassu juttu on siinä, että hän on ensimmäinen mies, joka on todennut, että olen älykäs ja tykästynyt siihen (hän on vaivautunut kuuntelemaan minun juttuja). Yleensä ihmiset luulee minua täysin tyhmäksi esim lapseni opettaja kohtelee minua kuin olisin täysin kouluttamaton ja tyhmä vaikka olen paljon koulutetumpi (ja uskoakseni älykkäämpi) kuin hän - testien mukaan opin jopa 5 kertaa tavanomaista nopeammin ;). En ole koskaan vaivautunut korjaamaan hänen ennakkoluulojaan, jotka hän on muodostanut varmaan pukeutumiseni perusteella.

Minunkaan mies ei ole käynyt koulua peruskoulun jälkeen, mutta pärjää työelämässä (duunarina tietenkin) loistavasti sillä on pätevä, motivoitunut ja hyvä tyyppi, ja on jo melko nuorena luonut itselleen hyvän maineen ja hyvät verkostot. Itse opiskelen todella arvostettua alaa yliopistossa, ja luultavasti tulen olemaan korkeatuloinen kunhan saan graduni valmiiksi. En vaihtaisi silti miestäni mistään hinnasta :) Hänellä on jalat maassa, toisin kuin esimerkiksi monilla opiskelukavereistani. Ollaan olevinaan jotain niin hienoa, ja samalla elämän perusasiat unohtuu täysin. Korkea koulutus ei takaa menestystä, eikä koulutuksen puute estä loistavan uran luomista!

"Sillä voisin kehua ja leikkiä olevani hienompi kuin muut miehet koska olen saanut niin hienon muijan. "

miehet kattoo kuule vaimon naamaa, ei titteliä. Hyväperseistä sihteeri arvostetaan paljon korkeammalle vaimona kuin tavis lekuri.

Itselleni ei ole mitään väliä, mikä ammatti puolisolla on, kunhan hän vaan itse pitää siitä. Eksäni oli vain peruskoulupohjalta liikenteessä, mutta rahaa meillä oli aina ja hänellä töitä. Nykyisellä siipalla on korkeampi tutkinto kuin itselläni (ainakin toistaiseksi), mutta ei tulisi mieleenkään valita puolisoa ammatin perusteella! Minua itseasiassa ärsyttää, koska mieheni on insinööri ja kehuskelee jatkuvasti ammatillaan ja "arvoasemallaan" yhteiskunnassa. Mulle olis ihan sama, vaikka se olis paskakuski, tykkäisin siitä silti.