Hän oli alussa Jumalan tykönä

Jumala ei voi olla ihminen eikä ihminen voi olla Jumala. Jeesuksen kaksiluonto-oppi on virheellinen ja siitä tulee totuutta rakastavan kristityn luopua.

http://keskustelu.suomi24.fi/node/10295942

"Kaikki on saanut syntynsä Hänen kauttaan,
ja ilman Häntä ei ole syntynyt mitään, mikä syntynyt on." (Joh 1:3)

"Alussa Jumala loi taivaan ja maan." (1 Moos 1:1)
Ensin Jumala loi taivaat ja kaikki niiden joukot.
Kirkkain Kerubi, täynnä viisautta ja täydellinen kauneudessa,
sopusuhtaisuuden sinetti, enkelikunnan keskellä
kolmannessa taivaassa Jumalan Paratiisissa käyskentelevä Valtias,
Aamuruskon Poika, ei tyytynyt osaansa.
Hän halusi Korkeimman vertaiseksi, istuutua Jumalan rinnalle,
istuimelle, joka kuuluu Jumalan ainosyntyiselle Pojalle.
Lucifer ylpistyi kauneudestaan, ja niin hänen sydämensä pimentyi.
Tämän tähden hän menetti kaiken loistonsa ja kirkkautensa
tullen kauheimmaksi kaikista - pimeyden ruhtinaaksi,
joka putosi taivaasta alas maan päälle.
"Ja maa oli autio ja tyhjä, ja pimeys oli syvyyden päällä,
ja Jumalan Henki liikkui vetten päällä." (1 Moos 1:2)

Maata, jonka Jumala oli tehnyt asuttavaksi, peitti sekasorto ja hävitys.
Mutta Todellinen Valkeus tuli ja syrjäytti pimeyden.
"Ja Jumala sanoi: 'Tulkoon valkeus.' Ja valkeus tuli." (1 Moos 1:3)

Pimeys joutui väistymään Valkeuden tieltä.
Mutta pimeyden ruhtinaalle ei mikään olisi voinut olla katkerampaa
kuin kuudes päivä.
"Ja Jumala sanoi: 'Tehkäämme ihminen
kuvaksemme, kaltaiseksemme; ja vallitkoot he ..." (1 Moos 1:26)

"Hänessä oli elämä, ja elämä oli ihmisten valkeus." (Joh 1:4)

Ihminen oli saanut osakseen sen kirkkauden,
jota Aamuruskon Poika oli itselleen tavoitellut.

Eedenissä vaelsi kaksi rakkauden siteellä yhdistettyä sielua,
jotka hallitsivat kaikkea ympärillä olevaa luomakuntaa
Jumalan kuvana alasti vailla suomuja, höyheniä tai turkkia
kuitenkin verhottuna jumalalliseen kirkkauteen.

Ihmisessä ei kuitenkaan ollut elämää itsessään. Elämä oli Hänessä,
persoonassa jota Johannes nimittää Sanaksi ja Valkeudeksi.
Ihminen oli elävä Jumalan kuva,
mutta elävä kuva pimenee sinä hetkenä, kun virta katkeaa.

Jumalan hyvyys ja rakkaus ihmislasta kohtaan näkyi kaikkialla Paratiisissa. Kaikki oli Jumalan lahjaa Hänen rakastamalleen ihmiselle.
Jumala halusi ikuisen ja katkeamattoman yhteyden itsensä ja ihmisen välille.
Hän, jota varten kaikki on luotu, jonka ihastuksena ihmislapset olivat,
oli jo selvästi ilmaissut: Tahdon!

Nyt odotettiin Hänen ihastuksensa vastausta.
Elämän puun hedelmän liha ja veri oli tarjolla keskellä paratiisia.
Ota tästä ja syö!
Ja Minä ja Minussa oleva Ikuinen Elämä on sinussa.

"Ja valkeus loistaa pimeydessä, ja pimeys ei sitä käsittänyt." (Joh 1:5)

Jo ensimmäisenä päivänä Jumala erotti Valkeuden pimeydestä.
Ne eivät voi vallita yhdessä.

Samalla hetkellä, kun ihminen (Aadam) söi kiellettyä hedelmää,
poistui hänestä Elämä.
Ihminen ei enää ollut elävä Jumalan kuva.
Yhteys oli poikki. Valo oli sammunut.
Ihminen ei enää ollut puettu Jumalan kirkkauteen.
Aadam ja Eeva ’huomasivat olevansa alasti’.
Hyvä oli vaihtunut pahaksi. Rakkauden tilalle oli tullut pelko.
Valo oli vaihtunut pimeydeksi. Elämä oli sammunut kuolemaksi.
Jumalan kirkkaus riisuttu alastomuudeksi.

Käärme oli päässyt pettämään ihmisen pahasti. Sillä tosi oli:
Ihminen tuli tietämään hyvän ja pahan.
Hyvä oli muistoissa, paha todellisuutta tässä ja nyt.

Jumala vuodatti viattoman veren
peittääkseen Aadamin ja Eevan alastomuuden ja häpeän.
Näin meidätkin puetaan Kristukseen,
jos Aadamin lailla lakkaamme juoksemasta Jumalaa pakoon,
kun Hän nimeltä kutsuen huutaa meitä.

Jeesuksessa on Elämä.
Ja tuo Hänessä oleva Elämä on meidän Valkeutemme,
jota pimeys ei koskaan voi saada valtaansa.

Jumala lupasi, että vaimon siemen murskaisi käärmeen pään.
Mutta samalla käärme murskaisi tuon vaimon siemenen kantapään.
Golgatalla tämä toteutui. Ikuinen Elämä on taas tarjolla.
"Totisesti, totisesti minä sanon teille:
ellette syö Ihmisen Pojan lihaa ja juo hänen vertansa,
ei teillä ole elämää itsessänne.
Joka syö minun lihani ja juo minun vereni,
sillä on iankaikkinen elämä ..." (Joh 6:53-54)

"Totinen valkeus,
joka valistaa jokaisen ihmisen, oli tulossa maailmaan." (Joh 1:9)

Hänen kauttaan syntyi maa.
Mutta eräänä päivänä maa oli kuollut, pimentynyt,
syvien vesien alle hautautunut.

Mutta kun Valkeus tuli pimeyden keskelle, maa syntyi uudelleen.
Ihminen Jumalan kuvana hallitsi ympärillään olevaa luomakuntaa,
mutta menetti maan hallintaoikeuden.
Käärme oli sylkenyt myrkyn, sanat suoraan Valheen isältä.
Kuolema astui maailmaan.
Ja niin maa ja maan tomua oleva savimajamme,
tekevät taas kuolemaa.

Messias syntyi. Valkeus tuli jälleen pimeyden keskelle.
Mutta nyt Hän ei enää tehnyt sekasortoisesta maasta paratiisia.
Mutta Hän tulee Jumalan valtakunnan Kuninkaana,
Hallitsijaksi sydämeen, jota peittää syvät vedet ja pimeys.
Pimeys väistyy ja Elämä syntyy,
kun sisimpäämme astuu Todellinen Valkeus.

Samoinkuin sekasortoinen maa ei itse itseään muotoillut,
ei ihminenkään voi potkaista itse itseään elämään.
Jumalan lapseksi ei voi ponnistaa. Jumalan lapseksi synnytään.

"Mutta kaikille, jotka ottivat Hänet vastaan,
Hän antoi voiman tulla Jumalan lapsiksi,
niille, jotka uskovat Hänen nimeensä,
jotka eivät ole syntyneet
verestä eikä lihan tahdosta eikä miehen tahdosta,
vaan Jumalasta." (Joh 1:12-13)

Ottamalla Hänet vastaan me synnymme uudesti.
Siirrymme kuolemasta elämään.

Sydämemme ovessa ei ole vedintä.
Hän ei halua väkivalloin tempaista sitä auki.
"Katso, minä seison ovella ja kolkutan;
jos joku kuulee minun ääneni ja avaa oven,
niin minä käyn hänen tykönsä sisälle ja aterioitsen hänen kanssaan,
ja hän minun kanssani." (Ilm 3:20)

Ja silloin Jumalan valtakunnan Kuningas on astunut savimajaamme.
Sillon Valkeus on tullut pimeyden keskelle.
Silloin juuri minulle on syntynyt Vapahtaja.
Elämä, iankaikkinen elämä, on alkanut.

Silloin virrat puhkeavat sydämen erämaahan,
ja uusi alku puhkeaa taimelle.

Ensimmäinen tunnusteko, jonka Jeesus teki, oli veden muuttaminen viiniksi.
Palvelijat täyttivat kiviastiat vedellä. Jeesus muutti veden viiniksi.
Kohta viini virtasi häävieraiden suonissa.
Tämän ihmeen Jeesus haluaa meissä tehdä.
Ja silloin tuo elävä vesi alkaa virrata myös meidän suonissamme.
”Mutta juhlan viimeisenä, suurena päivänä Jeesus seisoi ja huusi ja sanoi:
'Jos joku janoaa, niin tulkoon minun tyköni ja juokoon.
Joka uskoo minuun, hänen sisimmästään on,
niinkuin Raamattu sanoo, juokseva elävän veden virrat.'
Mutta sen hän sanoi Hengestä,
joka niiden piti saaman, jotka uskoivat häneen" (Joh 7:37-39)

Nikodemos, jos kuka, tunsi Jumalan niin hyvin,
kuin se vanhan liiton aikana oli mahdollista.
Hän oli fariseus, juutalaisten neuvoston jäsen,
Israelin opettaja. Ja vilpitön sydämeltään.
Hän ymmärsi Jeesuksessa olevan jotain erikoista,
jota Nikodemoksessa itsessään ja muissa lainopettajissa ei ollut.
Ja siksi Nikodemos lähestyi Jeesusta, joskin salaa yöllä.
Keskustelu (Joh 3:1-21) osoittaa, ettei Nikodemos,
tosiasiassa ymmärtänyt yhtään mitään Jumalan valtakunnasta.
Jeesus ilmaisee heti kärkeen syyn Nikodemoksen ymmärtämättömyyteen, hengelliseen sokeuteen:
"Totisesti, totisesti minä sanon sinulle:
joka ei synny uudesti, ylhäältä, se ei voi nähdä Jumalan valtakuntaa."

Nikodemos ihmettelee, kuinka ihminen voi vanhana syntyä.
Jeesus vastaa kertoo ensin, kuka tulee kärsimään synnytystuskat:
"Ja niinkuin Mooses ylensi käärmeen erämaassa, niin pitää Ihmisen Poika ylennettämän".

Ihmisen Poika asetettiin käärmeen paikalle.
Mutta Hän oli viaton, myrkytön pronssikäärme.
Nikodemos tiesi tarkalleen, kuinka tuo pronssikäärme
pelasti ihmiset kuoleman kidasta.
Kun ne, joita käärmeet olivat purreet,
katsoivat pronssikäärmettä, he jäivät eloon.

Siis kuinka ihminen voi vanhana syntyä?
"... että jokaisella, joka häneen uskoo, olisi iankaikkinen elämä.
Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut,
että hän antoi ainokaisen Poikansa..."

Katseen kääntäminen ylös pronssikäärmeeseen,
usko Jeesukseen, pelastaa meidät varmalta kuolemalta,
saa aikaan uuden elämän ihmeen.

Kun Joh 1:1:n mukaan "Sana oli Jumalan tykönä", niin miten Sana voi olla tuo Jumala, kenen tykönä hän oli?

"Ja hänen täyteydestään me kaikki olemme saaneet,
ja armoa armon päälle.
Sillä laki on annettu Mooseksen kautta;
armo ja totuus on tullut Jeesuksen Kristuksen kautta.
Ei kukaan ole Jumalaa milloinkaan nähnyt;
ainokainen Poika, joka on Isän helmassa, on hänet ilmoittanut." (Joh 1:16-18)

Jumala antoi ensin lupauksensa ja lakinsa.
Viisauden kutsu soi taustalla.
Mutta ihminen ei oppinut viisauden avulla Jumalaa tuntemaan.

Nyt Isä lähetti Poikansa, Elävän Sanan,
joka elämällään, puheillaan ja ihmeillään
opetti opetuslapsensa tuntemaan Jumalan.
Mutta oppijakso kesti vain kolme vuotta.

Ja sitten Jeesus alkoi puhella, että Hän tulisi kuolemaan,
ja tämä teki opetuslapset levottomiksi. Niinpä Jeesus lohdutti heitä ja sanoi:
"Älköön teidän sydämenne olko murheellinen.
Uskokaa Jumalaan, ja uskokaa Minuun.
Minun Isäni kodissa on monta asuinsijaa.
Jos ei niin olisi, sanoisinko minä teille,
että Minä menen valmistamaan teille sijaa?
Ja vaikka Minä menen valmistamaan teille sijaa,
tulen Minä takaisin ja otan teidät tyköni,
että tekin olisitte siellä, missä Minä olen." (Joh 14:1-3)

Se mitä Jeesus nyt sanoo, osoittaa,
että Hänen omansa ovat kihlattuja Hänelle.
Sillä Jeesuksen sanat olivat sulhasen eli yljän sanoja.

Tuohon aikaan kihlaus merkitsi hyvin vahvaa sitoumusta.
Kihlauksen aikana opittiin tuntemaan toisiansa
ja valmistauduttiin tulevaan yhteiselämään.
Sulhasen tehtävänä oli kihlauksen jälkeen palata kotiinsa
valmistamaan sijaa morsiamelleen. Tästä Jeesus nyt puhui.

Morsian ei voinut muuta kuin odottaa sulhasen saapumista.
Hän ei tiennyt, milloin ylkä tulee. Hänen tuli olla koko ajan valmiina.
Yleensä sulhanen tuli yöllä.
Siksi morsiamen valmiusvarustukseen kuului lamppu ja öljyä.

Jeesus on meidän ylkämme. Hän oli alussa Jumalan tykönä.
Sitten Hän tuli maan päälle. Tuli lihasta ja verestä osalliseksi,
ja näin Hänestä tuli Lunastaja, Sukulunastaja.
Kuolemallaan Hän maksoi niin suuren hinnan,
että sillä lunastettiin koko maailma Hänen omakseen. Myös sinut ja minut.

Ja sitten Hän palasi Isänsä tykö. Valmistamaan sijaa omilleen.
Keskiyön hetki lähestyy. Pian Hän tulee ja ottaa omansa tykönsä.
Vie kihlattunsa Isänsä Kotiin.

Johannes tallensi viimeiset Raamatussa olevat Jeesuksen sanat:
"Totisesti, minä tulen pian."
Ja Johannes vastaa:
"Amen, tule, Herra Jeesus!"

Näin kuin Johannes ikävöiden huutaa
Raamatun toiseksi viimeisessä lauseessa,
näin me kaikki saamme huutaaJeesukselle.
Jos Hän ei vielä ole saanut tulla sinun sydämeesi asumaan,
sinä voit nyt kutsua Häntä: "Tule, Herra Jeesus!"

"Herran Jeesuksen armo olkoon kaikkien kanssa. Amen."

Edellä oli 7-osainen Kalamoksen tervehdys joulun aikaan 2011.
Sen pohjana oli seuraava teksti Jumalan Sanasta.

Joh 1:1-18

Alussa oli Sana,
ja Sana oli Jumalan tykönä,
ja Sana oli Jumala.
Hän oli alussa Jumalan tykönä.

Kaikki on saanut syntynsä hänen kauttaan,
ja ilman häntä ei ole syntynyt mitään, mikä syntynyt on.
Hänessä oli elämä,
ja elämä oli ihmisten valkeus.
Ja valkeus loistaa pimeydessä,
ja pimeys ei sitä käsittänyt.

Oli mies, Jumalan lähettämä; hänen nimensä oli Johannes.
Hän tuli todistamaan, todistaaksensa valkeudesta,
että kaikki uskoisivat hänen kauttansa.
Ei hän ollut se valkeus, mutta hän tuli valkeudesta todistamaan.

Totinen valkeus, joka valistaa jokaisen ihmisen, oli tulossa maailmaan.
Maailmassa hän oli, ja maailma on hänen kauttaan saanut syntynsä,
ja maailma ei häntä tuntenut.

Hän tuli omiensa tykö, ja hänen omansa eivät ottaneet häntä vastaan.
Mutta kaikille, jotka ottivat hänet vastaan,
hän antoi voiman tulla Jumalan lapsiksi,
niille, jotka uskovat hänen nimeensä,
jotka eivät ole syntyneet verestä eikä lihan tahdosta eikä miehen tahdosta,
vaan Jumalasta.

Ja Sana tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme,
ja me katselimme hänen kirkkauttansa,
senkaltaista kirkkautta, kuin ainokaisella Pojalla on Isältä;
ja hän oli täynnä armoa ja totuutta.

Johannes todisti hänestä ja huusi sanoen:
"Tämä on se, josta minä sanoin:
se, joka minun jälkeeni tulee, on ollut minun edelläni,
sillä hän on ollut ennen kuin minä."

Ja hänen täyteydestään me kaikki olemme saaneet,
ja armoa armon päälle.
Sillä laki on annettu Mooseksen kautta;
armo ja totuus on tullut Jeesuksen Kristuksen kautta.
Ei kukaan ole Jumalaa milloinkaan nähnyt;
ainokainen Poika, joka on Isän helmassa, on hänet ilmoittanut.