"Höösättävät" nuoret

Jospa he soittelevat siksi että haluavat pitää yhteyttä, ja neuvojen kysely on hyvä aihe tarttua puhelimeen. Onhan sinänsä positiivista, että omaiset soittelevat.

Jos he ovat uusavuttomia, niin siihen auttaa juuri neuvominen ja opastus tekemään erilaisia asioita omin päin. Aluksi tarvitaan neuvoja ja sitten luottamuksen osoitusta siihen että pystyvät hoitamaan hommansa. Hyvä tapa voisi olla suoran neuvomisen sijasta johdatella keskustelua niin että nuoret kokevat keksivänsä ratkaisun itse, ja niin itseluottamus vahvistuu. Kyse voi olla myös rohkeuden puutetta päättää ja tehdä asioita omin päin, jos heitä on lapsena autettu joka pikku asiassa.

Puhelujen rajoittaminen johtaa vain välien etääntymiseen, mutta sopiva ohjeistus ja rohkaisu johtaisi siihen, että he soittaessaan eivät tarvitsisikaan ohjeita vaan kertoisivat kuinka hienosti saivat hommat hoidetuksi.

Oletko varma ettei kyse ole vain siitä että et itse halua olla tekemisissä uusiolastesi kanssa ja käännät omassa päässäsi negatiiviseksi sen että heillä on läheiset välit puolisoosi. Puolisosikin väsyy soittoihin, koska ei jaksa kuunnella sinun marmatustasi. Sitä vaan että eihän neuvojen kysymisessä ole mitään pahaa?

Nyt ei ole kysymys siitä etten välittäisi "uusiolapsistani", päinvastoin he ovat minulle tärkeitä ja siksi olen lähtenyt mukaan tähän "auttamisrumbaan" myös taloudellisesti. En myöskään marmata puolisolleni vaan tuen häntä uskaltamaan kieltämään jatkuvat saman asian veivaamiset ja tukemaan nuoria itsenäisiin päätöksiin.

Kyseesä on yli kolmekymppiset aikuiset, jotka ovat asuneet omillaan jo vuosia. Ei siis ole kysymys elämän opettelusta, mutta ei myöskään suhteiden ylläpitämisestä, koska tapaamme melko usein, sillä asumme lähekkäin. Minusta on kysymys läheisriippuvuudesta nimenomaan niin päin ettei lapsi pysty irrottautumaan vanhemmastaan.

Omat vastaavan ikäiset lapseni pitävät yhteyttä normaalisti ja hyväksyvät myös uusiopuolisoni. He tekevät päätöksensä itse ja kertovat kyllä suunnitelmistaan etukäteen, mutta eivät ole koskaan vaivanneet minua (tai ex-puolisoani)puhelinrumballa pahimmillaan useita kertoja päivässä.

Olenko todellakin ainoa, jolla on tällaisia uusiolapsia/aikuisia?

Et ole ainoa.
Lähipiirissäni on juuri vastaavanlainen 30v.pariskunta, joilla on myös omia lapsia.
Rouva puhuu äitinsä kanssa vähintään 5 krt päivässä. Myös rouvan äiti aloittaa aamunsa soittamalla tyttärelleen.
Läheisriippuvuuttahan tuo on, jos mikä.

Olisi ajattelemisen paikka, että mitäs sitten kun vanhempia ei aikanaan ole.
Säälittävää, molemmin puolin.

voihan se olla että napanuorta ei ole katkaistu . mutta on niin paljon huonoja suhteita että voi ehkä katsoa asian positiivisen puolen... sen että on läheiset välit. ja onhan vain neuvojen kyselyjä. nämä aikuiset lapset on heidän vanhemmat kasvattanut:)

vai iin