Narsisti vai ei ?

niin kypsä...

Olen jo yli 40-v ja minulla on erittäin vaikea isäsuhde. Olen jo vuosia epäillyt, että isäni on narsisti, mutta hän ei oikein ole mikään oppikirjaesimerkki kuitenkaan.

Mulle olisi erittäin tärkeää saada selvyys siihen, että onko hän ihan oikea narsisti vai vain surkea paskiainen muuten. Hän on aivan selkeästi pahasti omatuntovammainen ihiminen, joka ei koskaan myönnä tekojaan. Hän turvautuu syytettäessä tyhmäksi heittäytymiseen, asian vierestä puhumiseen, kaiken kieltämiseen, valehtelee päin naamaa, vaikka molemmat tietävät mikä on totta.

Kaikesta inhottavinta on juuri tuo päin naamaa valehtelu. En muutenkaan käsitä, mitä järkeä sellaisessa on, jos kaksi ihmistä keskustelee, ei ole muita kuulijoita, ja totuus on ilmiselvä molemmille !

Kaiken huippu on, kun tällainen patologinen valehtelija ja kävelevä epäluotettavuus ilmoittaa ihan pokerina, ettei ole koskaan valehdellut sinulle tai pettänyt luottamustasi. Hän olisi varmasti tuhonnut lapsuuteni ja minut ihan kokonaan, mikäli äidin puoleinen sukuni ei olisi ihan mahtava.

Hän on äärettömän loukkaava ihminen ja halveksin häntä ihan sairaasti, joten en ymmärrä, miksi hänellä on edelleenkin kuitenkin jonkinlainen ote minusta. Osittain tuo ote on kyllä taloudellinenkin. Aikoinaan mummoni, joka sai tarpeekseen myöskin isäni teoista, lupasi asuntonsa ym omaisuutensa minulle. Mutta ei siinä niin käynytkään. Isäni, joka oli hyväpalkkainen ja varakas ihminen jo tuolloin, suostutteli mummoni kuolinvuoteella muuttamaan mielensä... Mikä oli vain yksi vitun kiva temppu lisää hänen aiempien tekojensa listaan. Minä olisin todella ollut tuolloin edes pienen taloudellisen tuen tarpeessa.

Nyt isä roikuttaa aina perintöään nenäni edessä porkkanana, jotta sietäisin häntä. Tosin hän on alkanut varoa tuota taktiikkaa, sillä viimeksi kun hän teki niin, käskin häntä työntämään rahansa persläpeensä ja hyppäämään jostain oikein korkealta. Löin luurin korvaan ja voin seuraavat 2 vuotta ihan hyvin, kun en suostunut olemaan hänen kanssaan missään tekemisissä. Äijä on jo 70, joten yksinäisyys varmaan pelottaa. Koska itse olen kuitenkin tunne-elämältäni normaali, kykenen / joudun välillä tuntemaan myös sääliä häntä kohtaan ja on vaikea kääntää kokonaan selkää.

Minä luulen että hänen kuolemansa olisi suuri helpotus, vaikka tiedänkin, että hän tekee varmaan vielä viimeisen paskatemppunsa ja todella jättää minut ns. perinnöttömäksi.

12

326

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • fa
    • seetuli

      Olen myös viime aikoina miettinyt missä kulkee narsismin raja.

      Onko sellainen ihminen, jonka omatunto ei ilmeisesti lainkaan kolkuta ja jota muiden (ihan läheistenkin, kuten lapsen) henkinen vahingoittaminen ei lainkaan näytä liikauttavan, aina narsisti ? Riittääkö se että ei kykene tuntemaan myötätuntoa tai syyllisyyttä lainkaan siihen, että on narsisti ?

      Olen joskus myös tutustunut noihin kirjoituksiin narsisteista ja vaikuttaa, että pitää olla suurinpiirtein rikollinen ja seksuaalihirviö tai uskoa olevansa Jumalasta seuraava ellei peräti Jumala... Kuinkakohan tarkkaan nuo kaikki kohdat pitää täyttää, riittääkö 50% että on aito narsisti ?

      • NPH-kriteerit

      • Mitävälii

        Mitä väliä sillä on mitkä kriteerit narsistiepäillyn tulee täyttää ollakseen narsisti, jos olet maallikko et pysty mitenkään tekemään diagnoosia. Se on vaikeaa ammattilaisellekin. Voit tietysti ajatella että henkilössä on narsistisia piirteitä, mutta et pysty satavarmasti sanomaan että hän olisi narsisti. Nämä palstat ovat täynnä ihmisiä jotka jakelevat narsistidiagnooseja. Heillä itsellään on usein ongelmia, ja tekevät syypäitä muista ihmisistä.

        PS. en ole itse narsisti ja uskon että oikeitakin narsisteja on olemassa.


    • kaiju

      Totta, ei ole väliä, onko diagnoosia vai ei. Yhtä helvettiä on sellaisten ihmisten kanssa elää. Nainen, joka myös itseään äidikseni kutsuu, on juuri samanlainen kuin aloittajan isä. Haukku, solvaa, vähättelee, valehtelee, puukottaa selkään, kostaa ym ym. Olen myös laittanut välini poikki ko ihmiseen. En kertakaikkiaan enää jaksa päivittäistä solvaamista. Minusta ja kaikista lähimmistäni on käytetty kaikkia mahdollisia solvauksia joita mielikuvitus tuottaa. Ja näillä ihmisillä sitä mielikuvitusta tuntuu olevan. Viimeinen niitti minulle oli, kun ko ihminen soitti minulle ja jälleen kerran uhkasi tehdä minut perinnöttömäksi. Kun ilmoitin, että teet niikuin parhaaksi näet, sinulla on siihen oikeus haukkui hän minut mielenvikaiseksi ja hitleriksi. Minkäs teet, ilmeisesti olen mielenvikainen kun uskon, että jokaisella on oikeus tehdä omaisuudellaan mitä hyväksi näkee, eikä sillä voi minua kiristää. Ajattelin, että kun olen kuitenkin vuodesta toiseen kuunnellut päivittäisiä solvauksia, kiintiöni on tämän elämän osalta täynnä. Tosin nyt kuulen viikoittain hänen apuihmiseltä, kuinka hän solvaa ja haukku. Täysin en siis ole päässyt hänestä eroon, kun toimin em. apuihmisen terapeuttina, joka ei kuulema ole koskaan törmännyt tämänkaltaiseen ihmiseen.
      Totta on myös, että ongelma on jos lähellä oleva ihminen on näin haasteellinen. Elämä on jatkuvaa varuilla oloa. Nyt kun on aikuinen ja omillaan on tietenkin helpompaa. Lapsena ja nuorena kun oli kaikin puolin riippuvainen, elämä oli raskaampaa, kun ei koskaan tiennyt mistä milloinkin tuuli. Mieletön purkaus saattoi tulla vaikka keskellä yötä. Henkinenkin väkivalta on vähintäänkin yhtä tuhoavaa kuin fyysinen.

    • Omaelämä

      Ei voi jättää sinua perinnöttömäksi. Älä sitä mieti.
      Lakiosa aina kuuluu sinulle ja voit yrittää kumota epäoikeudemmuaisen testamentin.
      Olet tähän astikin tullut toimeen ilman isäsi omaisuutta, joten selviät edelleenkin. Sano se hänelle tyynesti.

      Mutta 40-vuotiaalla pitää olla oma elämä, joten vedä nyt ihmeessä hajurako lapsuudenkotiisi.

      • niin kypsä...

        On varmaan totta, että 100% diagnoosia ei voi saada, koska sehän vaatisi kunnon tutkimuksen kohteen itsensä myötävaikutuksella. Mutta omassa mielessäni hänen loukkaavuutensa yms. menisi silloin luonnehäiriön piikkiin eikä enää ottaisi niin itseensä sitä kaikkea paskaa. Lapsena kun oma minuuskin on vasta muokkautumassa niin ei sellainen isän irvikuva ainakaan hyvää tee.

        Olen myös kuullut että narsistit inhoavat ihmisiä, jotka pistävät hanttiin eivätkä alistu. Minä olen juuri sellainen ihminen, olin jo lapsena. Isäni ei lyönyt minua usein, mutta kun löi niin se oli kyllä kunnon pieksentä. Se sitten loppui, kun olin n. 10 v. Hän ilmeisesti pelkäsi jäävänsä kiinni. Kun viimeksi raivostuttuani syytin häntä niin hän vain kielsi kaiken. Ei ole kuulemma koskaan koskenut minuun sormellaankaan. Just joo... oikeassa reidessä on edelleenkin arpia, kun faija hakkasi vyön solkipäällä. Toinen hänen bravuurinsa oli kuvailla, miten hän allekirjoittaa jonkin sopimuksen viranomaisten kanssa ja sitten minut viedään pois kotoa. Enkä enää voi palata, koska se sopimus sitoo. Joudun todennäköisesti johonkin ihan hirveään paikkaan, jossa kukaan ei välitä minusta. Olin alle kouluikäinen kun hän harrasti tätä. Oli turvallinen olo mennä illalla nukkumaan ja nousin aina aamuisin mahdollisimman aikaisin kytätäkseni ettei faija vaan lähde jonnekin allekirjoittamaan tätä sopimusta.

        Sitten oli tietysti nämä klassiset teot kuten nyt vaikka aviorikos nippanappa täysi-ikäisen mimmin kanssa. Ainoa mitä hän ei tehnyt oli dokaaminen vaan on lähes raitis.

        Se jotenkin loukkaa niin saatanasti kun äijä vain kiistää kaikki tekonsa, tai sitten ei muka muista. Välillä tapellessani hänen kanssa tuntuu sisällä kuin taantuisi lapsen tasolle. Pelkään myös että vedän sitä vielä päähän joku päivä.


      • Zoooooooooombie
        niin kypsä... kirjoitti:

        On varmaan totta, että 100% diagnoosia ei voi saada, koska sehän vaatisi kunnon tutkimuksen kohteen itsensä myötävaikutuksella. Mutta omassa mielessäni hänen loukkaavuutensa yms. menisi silloin luonnehäiriön piikkiin eikä enää ottaisi niin itseensä sitä kaikkea paskaa. Lapsena kun oma minuuskin on vasta muokkautumassa niin ei sellainen isän irvikuva ainakaan hyvää tee.

        Olen myös kuullut että narsistit inhoavat ihmisiä, jotka pistävät hanttiin eivätkä alistu. Minä olen juuri sellainen ihminen, olin jo lapsena. Isäni ei lyönyt minua usein, mutta kun löi niin se oli kyllä kunnon pieksentä. Se sitten loppui, kun olin n. 10 v. Hän ilmeisesti pelkäsi jäävänsä kiinni. Kun viimeksi raivostuttuani syytin häntä niin hän vain kielsi kaiken. Ei ole kuulemma koskaan koskenut minuun sormellaankaan. Just joo... oikeassa reidessä on edelleenkin arpia, kun faija hakkasi vyön solkipäällä. Toinen hänen bravuurinsa oli kuvailla, miten hän allekirjoittaa jonkin sopimuksen viranomaisten kanssa ja sitten minut viedään pois kotoa. Enkä enää voi palata, koska se sopimus sitoo. Joudun todennäköisesti johonkin ihan hirveään paikkaan, jossa kukaan ei välitä minusta. Olin alle kouluikäinen kun hän harrasti tätä. Oli turvallinen olo mennä illalla nukkumaan ja nousin aina aamuisin mahdollisimman aikaisin kytätäkseni ettei faija vaan lähde jonnekin allekirjoittamaan tätä sopimusta.

        Sitten oli tietysti nämä klassiset teot kuten nyt vaikka aviorikos nippanappa täysi-ikäisen mimmin kanssa. Ainoa mitä hän ei tehnyt oli dokaaminen vaan on lähes raitis.

        Se jotenkin loukkaa niin saatanasti kun äijä vain kiistää kaikki tekonsa, tai sitten ei muka muista. Välillä tapellessani hänen kanssa tuntuu sisällä kuin taantuisi lapsen tasolle. Pelkään myös että vedän sitä vielä päähän joku päivä.

        Isäsi kuulostaa ihan joltain mielenvikaiselta sadistilta.

        Itse tekisin kyllä niin, että äänittäisin hänen sekopuheitaan kun tapaatte. Siten saisit häneltä ns. housut kinttuihin ainakin vähän. Mutta kumminkin täytyy varautua ns. hyökkäykseen ja kostoon.

        Ja siksi miksi hän kiistää kaiken - hän joutuisi myöntämään, että onkin heikko ihminen jossa on vikoja. Eikä mikään superihminen. Tämä ns. kulissi pitää hänet itsensä henkisesti kasassa.


    • JK

      VAI NIJN

    • kaiju

      Kuulostaa niin tutulta. Meillä ei kylläkään äiti käyttänyt fyysistä väkivaltaa, mutta yllytti kyllä ryyppykavereitaan hakkamaan meitä. Onneksi sain vain kerran sairaalahoitoa vaativan aivotärähdyksen, kun ystäväni tuli hätiin. Olin silloin 14-vuotias. Äiti ei luonnollisestikaan`muista´tapahtumaa, ja kun otin asian kerran esille joitakin vuosia sitten, hän koki tulleensa verisesti loukatuksi. Olin pahoittanut hänen mielen. No, jaa, minkäs teet. Ei näiden kanssa kannata. Pääse kyllä helpomalla, kun antaa olla.
      Totta on, että perinnöttömäksi ei voi tehdä. Kyse ei olekaan siitä, vaan siitä, että sitä yritetään käyttää kiristyskeinona. Painotus sanalla yritetään. Minulle on aivan sama mihin mummon omaisuus menee. Se vain kertoo minusta ihmisestä sen, että ajattelee, että voi halutessaan kiristää toisen toimimaan halutulla tavallaan. Minun ei tulisi mielenkään kiristää lapsiani.

      • 44yy44

        Niin justiin... kiristyskeinohan se on. Roikutetaan aina perintöä nenän edessä...

        Perinnöttömäksi voi tehdä sillä lailla, että saa vain lakiosuuden. Eli puolet jos on vaikka ainoa rintaperillinen. Tuntuuhan se perinnöttömäksi tekemiseltä jos vaikka 200 000 arvoinen omaisuus menee ensin puoliksi ja sitten joutuu riitauttamaan asian. Siitä sitten lakimiehen palkkio, verot yms. pois.


    • zooooooooombie

      Harva varmaan on 100%:sesti narstinen persoonallisuushäiriöinen. Luonteessa saatta olla ns. narsistisia piirteitä (joillakin enemmän ja joillakin vähemmän). Omalla äidilläni on jonkinasteinen narsistinen häiriö - tunnekylmä ja empatiakyvytön ihminen.

      Isäni on taas jonkinlainen "lapatossu". Tuo pokkana valehtelu on tuttua ja kun asian otti puheeksi niin asia kielletään päin naamaa. Äitini on ollut myös erittäin inhottava meitä tyttäriä kohtaan sekä hirveän itsekäs ja itserakas. Osti itselleen hienoja vaatteita ja me tytöt kuljimme vanhoissa vaatteissa yms. Olimme jotenkin aina hänen tiellään tai häiritsimme häntä yms. Vanhimman siskoni hän haukkui pataluhaksi kun oli yo-juhlat (oli niin kateellinen kun sisko sai lakin). Nuorempi sisko vietti viikonloppuja mummolassa hoidossa vaikka viikonloppuna olivat vanhemmat kotona. Kaiken tämän äitini on tehnyt "hyvällä omalla tunnolla" ja hän nukkuu yönsä hyvin (on näin kertonut).

      Itse voin enkä paremmin kun en ole häneen yhteydessä - elämäni menee aivan sekaisin hänen jutuistaan yms. kun hän syyllistää. Näin vanhemmiten hän on alkanut vielä "sääliä" itseään.

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Ruotsissa uusi vakava ongelma: Vanhusten seksuaalinen hyväksikäyttö

      palvelutaloissa ja kotihoidossa. Tämäkin on ihan puhtaasti väärän maahanmuuton vaikutusta, sillä tekijät ovat kaikki keh
      Maailman menoa
      74
      1933
    2. Työeläkkeiden maksaminen lopetettava ASAP.

      "Vanhimmat sukupolvet ovat saaneet vastinetta eläke­maksuilleen monin­kertaisesti nykyisiin ja tuleviin sukupolviin verr
      Maailman menoa
      97
      1673
    3. Millä kolmella sanalla

      Kuvailisit kaivattuasi?
      Ikävä
      147
      1217
    4. Kyllä mä oon valmis jos sä oot

      Vaikka ja mihin... mutta paikka on väärä.
      Ikävä
      59
      688
    5. Miltä se tuntuu olla

      vihattu ja kukaan ei puolusta?
      Ikävä
      198
      662
    6. Järkytys uutisten ystäville - Huomenta Suomen kesään iso muutos

      Huomenta Suomi on monen suomalaisen vakio-ohjelma. Suorana nähtävä Huomenta Suomi seuraa päivän tärkeimpiä uutisia, pol
      Maailman menoa
      6
      636
    7. Mitä mietit juuri nyt?

      🤔
      Ikävä
      54
      557
    8. Trumpille jälleen voitto

      Trump ensin tuhosi Iranin ydinohjusprojektin, jotta ko. terroristivaltio ei voisi aiheuttaa ydinsotaa. Ja nyt Trump pako
      Maailman menoa
      191
      553
    9. Aurinkoni...

      On ikävä sua ❤️
      Ikävä
      46
      498
    10. Haluan teidät molemmat elämääni

      Toista rakastan todella syvästi, ja toinen on kuin paras ystävä minulle. En voi luopua kummastakaan... </3
      Ikävä
      37
      462
    Aihe