Vihaan pelkään ja säälin miestäni

Kiitos kaikille kommenteista. Ei ole helppoa rikkoa täydellistä avioliittoa vain sen vuoksi ettei ole onnellinen.
Kiitos että ymmärsitte, etten tahallani ole kiittämätön, tyytymätön ja tyhmä. Eroa olen muutaman kerran ehdottanut, mutta mies ei ole siihen suostuvainen ja jotenkin se on sitten aina jäänyt. Kerran se oli todella lähellä, hän itse ehdotti eroa ja me sovimme jo kaikki käytännön asiat ja olimme samaa mieltä siitä että erota pitää, koska emme ole onnellisia kumpikaan. En tiedä mitä siinä tapahtui, mutta lopulta samana iltana huomasin itkien pyytäväni mieheltä vielä yhtä mahdollisuutta yrittää ja lupasin parantaa tapani ja käytökseni jatkossa jos hän vain suostuu jatkamaan ja hän armollisesti suostui jatkamaan vielä kanssani.Tätä pelkään nytkin, että pääsen erossa pitkälle ja tavallaan tuhoan meidän nykyisen elämän jakamalla omaisuuden ja elämän ja sitten alankin katua ja matelen miehen luokse takaisin. Hän tuntee minut niin hyvin ja tietää mistä narusta vetää jotta saa minut hallintaansa ja tuollaisen epäonnistuneen kapinan jälkeen olisin vielä tiukemmassa vankilassa kuin nyt. Voi kun saisin jonkin syyn, jota vasten voisin nojata ja tuntea itseni riittävän vahvaksi ja päättäväiseksi ja saisin elämäni takaisin itselleni.

pelkuri kirjoitti:

Kiitos kaikille kommenteista. Ei ole helppoa rikkoa täydellistä avioliittoa vain sen vuoksi ettei ole onnellinen.
Kiitos että ymmärsitte, etten tahallani ole kiittämätön, tyytymätön ja tyhmä. Eroa olen muutaman kerran ehdottanut, mutta mies ei ole siihen suostuvainen ja jotenkin se on sitten aina jäänyt. Kerran se oli todella lähellä, hän itse ehdotti eroa ja me sovimme jo kaikki käytännön asiat ja olimme samaa mieltä siitä että erota pitää, koska emme ole onnellisia kumpikaan. En tiedä mitä siinä tapahtui, mutta lopulta samana iltana huomasin itkien pyytäväni mieheltä vielä yhtä mahdollisuutta yrittää ja lupasin parantaa tapani ja käytökseni jatkossa jos hän vain suostuu jatkamaan ja hän armollisesti suostui jatkamaan vielä kanssani.Tätä pelkään nytkin, että pääsen erossa pitkälle ja tavallaan tuhoan meidän nykyisen elämän jakamalla omaisuuden ja elämän ja sitten alankin katua ja matelen miehen luokse takaisin. Hän tuntee minut niin hyvin ja tietää mistä narusta vetää jotta saa minut hallintaansa ja tuollaisen epäonnistuneen kapinan jälkeen olisin vielä tiukemmassa vankilassa kuin nyt. Voi kun saisin jonkin syyn, jota vasten voisin nojata ja tuntea itseni riittävän vahvaksi ja päättäväiseksi ja saisin elämäni takaisin itselleni.

Lue lisää

Ei siihen syytä tarvita mihin nojata, se kaikki on sinun oman pääsi sisällä. Tulee joskus aika kun kyllästyt olemaan pelkäävä marionetti.

Eihän tätä irrottautumista ja/tai itsensä vahvistamista tarvitse yksin tehdä, vaan hae joku hyvä terapeutti. Käy siellä vaikka salaa mieheltäsi, niin ei tarvitse kuunnella kuittailuja. Muutenkin voisit puhua läheisille tai muille ihmisille, jotka asennoituvat oikein. Kohtalotoverien kanssahan voit puhua aluksi netissä, jossain narsistien uhrit -sivustolla. Kannattaa varmasti varautua jo kauan etukäteen myös siihen, miten lasten tapaamisasiat hoidetaan, jos mies rupeaa tahallaan hankalaksi. Siihen voidaan ottaa joku kolmas henkilö, joka luovuttaa lapset ja jolle lapset taas palautetaan, ja joka pitää yksinomaan kirjaa siitä, että sopimusta noudatetaan. Säästyy turhilta yhteenotoilta, jotka tietysti kiusaajalle kelpaavat paremman puutteessa. Ainakin tällaiseen palveluun pitäisi olla mahdollisuus.

Ehkä voisit jopa saadakin hänet jättämään sinut olemalla muka tahtomattasi vastenmielinen, "epänaisellinen". Etkä enää pelkäisi mitään huomautuksia, koska sinulla ei ole tarvetta miellyttää häntä. Riidelköön yksinään, ja sinä vain lueskelet rönttökunnossa sängyllä naistenlehtiä ja syöt suklaata ja muita miesten morkkaamia herkkuja jokaisen lapsilta liikenevän hetken. Kun mies käyttäytyisi huonosti, hän olisi sinulle kuin ilmaa, etkä vastaisi mihinkään asiattomuuksiin, vaan keskustelisit vain lasten kanssa. Sehän olisi salaa sinulle vain onnistuminen, kun et olisi hänen mielensä mukainen nainen... Kun hoidat lapset ja kodin normaalisti, hän ei voi syyttää sinua muille mistään muusta kuin siitä, ettet huolehdi ulkonäöstäsi, ja sehän ei ole rikos. Jos vaikka lihot viisi kiloa, niin saatat päästä sänkypuuhistakin, jos et uskalla muuten kieltäytyä. Sanot vaan äkäisesti paplarit päässä, että jos ei kelpaa, niin nukutaan. Harjoittele myös uskottavaa kuorsaamista.

Et ole narsistin kanssa koskaan ollut tekemisissä arkielämässä, jos nämä ovat hyviä neuvoja mielestäsi. elämä on sinulle helppoa nenäkkyytesi ja sanavalmiutesi, röyhkeytesi ansiosta.
Narsisti ei koskaan objektiivisesti näe itseään oikein "ulkopuolelta", eikä varsinkaan ymmärrä mitä käytös suhteelle/toiselle tekee. Tai jos ymmärtääkin, niin nimenomaan sairaan nerokkaasta näkökulmasta, aina osaa iskeä kumppanin lättänäksi jos toinen esim. vaikuttaa iloiselta jostakin miehestä riippumattomasta syystä.