miten pääsee mustasukkaisuudesta eroon ???

Vaimoni on mustasukkainen, ollut jo 30 vuotta ja on edelleen syystä että olen naisiin menevä mies.
Eli kokemukseni perusteella vastauksena on, ei mitenkään.
Se on luonteenpiirre jota ei voi muuttaa, valitettavasti.

Heippa!

Olen historiassani ollut hyvin mustasukkainen nainen. Edellisissä parisuhteissa pelkäsin olla yksin, epäilin poikaystäviäni koko ajan pettämisestä (yksi sitten oli pettänytkin), tahtdoin tietää kaiken heidän menemisistään ja suutuin, jos he lähtivät poikaporukalla vaikka baariin, jne.

Mutta, olen kokenut nyt "valaistumisen" - nimittäin siten, että olen ensimmäistä kertaa miehen kanssa, johon OIKEASTI LUOTAN! Hän nimittäin sanoillaan, teoillaan ja olemuksellaan joka päivä vakuuttaa minut, että minun ei tarvitse pelätä eikä olla mustasukkainen mistään. Hän osoittaa minulle, että olen hänen elämässään ainoa nainen, ja hän ei muita tahdo.

Eli ennen olin ilmeisesti vain "mustasukkaisuutta ruokkivissa suhteissa", jotka eivät sopineet minulle. Edelliset poikaystäväni olivat alkoholiin meneviä, tykkäsivät juhlia, piilottelivat puhelintaan taskussa, eivät aina tahtoneet viettää aikaa kanssani, eivät huomioineet minua siten kuin tarvitsin.. Ja nuo asiat loivat minussa mustasukkaisuutta! Minun kohdallani mustasukkaisuus oli kai sitä, että kuollakseni kaipasin sanoja ja kosketusta.. Mutta en vain niitä saanut.

Nyt tässä parisuhteessa kaikki on toisin. Rakkaani ei juhli kuin tosi harvoin, hän puhuu kaikesta aina avoimesti ja hänen puhelimensa lepää keskellä keittiön pöytää ja siinä on äänet päällä, hän ei piilottele mitään! Lisäksi hän antaa minulle rakkaudenosoituksia ja tahtoo aina puuhailla kaikkea minun kanssani.

Tässä parisuhteessa ei ole syytä olla mustasukkainen, koska tiedän että olen hänen ainoansa.

Ehkä sinäkin olet pitkän päälle väärässä suhteessa..? :/ Kenties teidän tunne-elämänne eivät vain kohtaa? Oletko aidosti onnellinen?

toi oli kyllä osuvasti kirjoitettu olen kyllä sanaton

en ole mustasukkaista luonnetta, en kysele perään sun muuta. Mutta mua petettiin....ja siihen se loppui plus muut syyt...mun vika kai, että luotan ihmiseen..

Entä jos nainen on alkanut epäilemään puuhiani vaikken juo, en käy baareissa, olen avoin asioissa, en yritä salailla mitään vaan kerron asiat suoraan. Hän kuitenkin kertoi että on hieman mustasukkainen jos puhun muiden naisten kanssa ("koska oot niin komea"- hän sanoi) ja on pelännyt että petän. Hän on kuulemma pari kertaa juossut kotiin (jos olen ennen häntä kotona) jotta "saisi minut kiinni itse teossa". Olen kysynytkin, että olenko tehnyt jotain sellaista mikä saisi hänet epäilemään? Hän sanoi että ei, mutta on pelännyt sitä koska miten hän on itse käyttäytynyt minua kohtaan. Hän itse on ollut keskittyneempi kavereihinsa ja muihin "unohtamalla" minut (kyllä se on vähän pahalta tuntunut kun suurin osa ajasta menee facebookissa tai puhelimessa kavereiden kanssa jutteluun ja unohtaa minut siinä ja kaikki kotityöt). Eli hänen mukaan "hän on antanut minulle aiheen pettämiseen"? Hän tahtoo muutenkin olla enemmän "menevää" tyyppiä joten minun tässä "pitäisi" enemmän olla mustasukkainen/epäileväinen hänen menoistaan. Mutta hän on kuitenkin saanut minut vakuuttuneeksi että tahtoo olla minun kanssani loppuelämän eikä tekisi mitään sellaista mikä pettäisi minun luottamukseni häneen (ja sen uskonkin).

Minä olen mustis. Uskon ja Tiedän asioita jotka eivät ole tosia.
Näen tapahtumia, jotka eivät ole tapahtuneet.

Ja olen onnellisessa parisuuhteessa.
Syy siihen on oma kontrolli asiaan. Kun tiedostaa ja myöntää asian, sitä on helpompi kontrolloida.
En halua olla mustis. En halua epäillä.
Silti mietin.
En tutki mieheni kännykkää. Tai taskuja. Hän saa käydä yksinkin baarissa. En kysele.
Hän on aikuinen, ja suhde perustuu luottamukseen.
Olen kertonut ongelmani.
Työstän sitä PÄIVITTÄIN. Mielialani vaihtelee tunneittain.
Silti kontrolloin käytökseni.

nim. se on kaikki itsestä kiinni ( ja ehkä vähän kumppanistakin ;))