voiko narsistin kanssa olla parisuhteessa??

Voi, jos haluaa tehdä elämästään maanpäällisen helvetin. Kokemusta on myös täällä.

Voin kertoo että ei voi. Siitä ei mitään hyvää seuraa jos sellasen kanssa on.

Oikeastaan ei voi tietää kuka on. Tai täytyy olla katkerien kokemusten kasvattama "narsistitutka", joilloin jo asiaan perehtynyt voi jopa muutamassa sekunnissa luokitella oikein uuden ihmisen.
Tyypillistä tutustumis/koukutusvaiheessa on uhrin tunne ihanasta ihmisestä, joka täyttää salaisimmatkin toiveet ja on juuri oikeanlainen. Ns. liian hyvää ollakseen totta!

kokenutkaikentietää kirjoitti:

Oikeastaan ei voi tietää kuka on. Tai täytyy olla katkerien kokemusten kasvattama "narsistitutka", joilloin jo asiaan perehtynyt voi jopa muutamassa sekunnissa luokitella oikein uuden ihmisen.
Tyypillistä tutustumis/koukutusvaiheessa on uhrin tunne ihanasta ihmisestä, joka täyttää salaisimmatkin toiveet ja on juuri oikeanlainen. Ns. liian hyvää ollakseen totta!

Lue lisää

Ei ketään, siis EI KETÄÄN, voi kukaan luokitella millään tutkalla muutamassa sekunnissa yhtään miksikään. Jos on oikeasti kokemusten kasvattama, tämän tietää ja tajuaa, eikä kuvittele omien silmäyksiensä olevan mitään kaikkiteitäviä. Niin voi tehdä ja sanoa narsisti, mutta ei oikeasti uhri, koska jokainen kokenut tietää, että sitä tekee ensipäätelmiään ja -vaikutelmiaan niin paljon luulojen ja mielikuvien perusteella.

Tai siis, luokitella voi, mutta sitä kutsutaan tuomitsemiseksi tuntematta toista. Se ei ole oikein, vaikka olisi miten saanut huonoja kokemuksia.

Luulisi että nimenomaan kasvanut ihminen tajuaisi, että ihmistä ei voi tuomita eikä tuntea pikaisesti oikein, hyvässä eikä pahassa, vaan silloin ainoastaan arpoo. Ihmiset täytyy tuntua, jopa narsistit, hieman kauemmin.
Katkerat ihmiset kyllä peloissaan ja ennakkoluuloissaan tuomitsevat helposti muut, ymmärrettävästi, koska ovat saaneet köniinsä ja ovat kipeitä. Jo pelkkä katkeruus kertoo haavoista, jotka eivät meinaa arpeutua. Mutta katkeruus ei kyllä lisää mitään psykologista silmää ylimaallisen tarkaksi. Katkeruus saattaa jopa sokeuttaa entistä pahemmin.

Narsistitutkaa ei ole olemassakaan, ja narsistin uhri saattaa tuomita liian helposti kaikki muut: muuttuen itse siksi, mitä eniten vihaa ja mikä häntä on satuttanut.

Lisäksi kaikissa ihmisissä on joitain ja ainakin hetkellisiä narsistisia piirteitä. Jokainen voi olla kylmä, huonolla tuulella, oikukas, jokainen pystyy manipuloimaan ja turvautuu valkoisiin valheisiin. Ihminen saattaa olla syystä tai toisesta todella paskamainen juuri sillä hetkellä, olematta sitä kuitenkaan koko ajan. Lisäksi möläytyksistä, sammakoista puhumattakaan. Tai siitä, että on vaan kasvanut itsekeskeiseksi: tarkoittaa hyvää, tuntee empatiaa, mutta ei osaa auttaa, koska on kökkö ja yksinkertainen. Semmoisiakin tunnen.
Lisäksi olen tuntenut semmoisia vahingoittuneita ihmisiä, jotka ovat olleet todella suorastaan vihamielisiä alussa, mutta olen opetellut tulemaan heidän kanssaan toimeen, koska niissä olosuhteissa on ollut pakko. Heistä ei ole paljastunutkaan narsistia, vaan herkkis.

Ihminen on niin monisävyinen, että ei voi tietää millään tutkalla ja tämä on ihan elämän kokemusta.

Kannattaa mun mielestä suhteen alussa ottaa rauhassa ja muistaa, että haaveet, toiveet ja unelmat muodostavat vahvojakin mielikuvia. Kuunnella, mitä toinen puhuu ja verrata osuuko käytös ja puheet yksiin. Liikaa mielistelevä ja imarteleva saattaa olla epävarma, tai narsisti, ja toisaalta, pelien pelaajat puhuvat itsensä rehellisen ihmisen kanssa pussiin ihan muutamassa kuukaudessa. Sitten tullaankin siiihen vaikeimpaan osuuteen: luopuako omista toiveistaan ja uskoa totuus, vai jäärätä ja satuttaa itsensä.

Monella se liian hyvä tunne, johtuu myös siitä, että on niin kovasti toivonut ja se alkuhuuman vaihe on usein ihan jopa teeskentelyä, kumminkin päin. Se on sitä seksiä ja romantiikkaa, haaveita ja kaikenmoista toisen mielistelyä monella. Ei se pettymys aina tarkoita että toinen olisi ollut narsisti, joskus vaan arki tulee vastaan eikä itsekään ole ihan se pyyteetön rakastaja, mikä jaksoi olla ekat 6 kk... Se pitäisi vaan muistaa eikä odottaa niin kamalasti ihmeitä, kun ihminen on melko tavallinen.

Narsisti kyllä alkaa puhua nopeasti muista ja siinä huomaa, miten. Väheksyvästi usein. Hänen negatiivinen asenteensa alkaa näkyä pienissä asioissa ensin. Väheksyminen, arvostelu ja leikkiminen, semmoinen että ensin ottaa lähelle, sitten potkii kauas, ensin kehuu ja sitten haukkuu, ristiriitaiset viestit on pienoinen varoitus.

Kaksoisvietsintä ja semmoinen manipulointi. Se alkaa pienestä, kun ekan kerran huomaat miettiväsi oletko tosiaankin näin vaikeasti ymmärrettävä, vai eikö se toinen vaan kuuntele... Miten se nyt näin väärin käsitti... Siis hetkinen... Voiko tää olla yksin mun vika tosiaan... Olenko mä tosiaan näin kylmä ja itsekäs, onko tää tosiaan kaikki mun vikaa... Miksi tää on niin kamalaa, miksi tää on niin vaikeaa... Ehkä mun pitääkin suostua, antaa, olla, joustaa, mä olen tyhmä, väärässä, en osaa, no enhän mä tosiaankaan...
Niin tiedät että moro! Nimittäin suhteessa keskustellaan eikä koko ajan sysätä toisen niskaan kaikkea, eikä asiat ole oikeasti niin vaikeita, ja jos sä koko ajan epäilet itseäsi, se suhde ei tee sulle hyvää, oli toisen diagnoosi mikä vaan. Jos sulla on ollut oikeita ystäviä, niin on helpompi verrata. Mulla ainakin auttoi.

Mutta niiltä narsisteilta välttyy kun itse on rehellinen: etenkin itselleen. Silloin ei tarvitse diagnosoida muita, kun tietää että se mikä on hyväksi, on hyväksi ja se mikä ei ole, sen voi jättää.

PS. Narsistin kanssa ei voi olla terveessä parisuhteessa, koska semmoiseen kuuluu rakkaus ja kunnioitus. Narsisti ei rakasta eikä kunnioita ketään. Edes itseään. Se on surkea kohtalo.

Eka meni oikein kirjoitti:

Ei ketään, siis EI KETÄÄN, voi kukaan luokitella millään tutkalla muutamassa sekunnissa yhtään miksikään. Jos on oikeasti kokemusten kasvattama, tämän tietää ja tajuaa, eikä kuvittele omien silmäyksiensä olevan mitään kaikkiteitäviä. Niin voi tehdä ja sanoa narsisti, mutta ei oikeasti uhri, koska jokainen kokenut tietää, että sitä tekee ensipäätelmiään ja -vaikutelmiaan niin paljon luulojen ja mielikuvien perusteella.

Tai siis, luokitella voi, mutta sitä kutsutaan tuomitsemiseksi tuntematta toista. Se ei ole oikein, vaikka olisi miten saanut huonoja kokemuksia.

Luulisi että nimenomaan kasvanut ihminen tajuaisi, että ihmistä ei voi tuomita eikä tuntea pikaisesti oikein, hyvässä eikä pahassa, vaan silloin ainoastaan arpoo. Ihmiset täytyy tuntua, jopa narsistit, hieman kauemmin.
Katkerat ihmiset kyllä peloissaan ja ennakkoluuloissaan tuomitsevat helposti muut, ymmärrettävästi, koska ovat saaneet köniinsä ja ovat kipeitä. Jo pelkkä katkeruus kertoo haavoista, jotka eivät meinaa arpeutua. Mutta katkeruus ei kyllä lisää mitään psykologista silmää ylimaallisen tarkaksi. Katkeruus saattaa jopa sokeuttaa entistä pahemmin.

Narsistitutkaa ei ole olemassakaan, ja narsistin uhri saattaa tuomita liian helposti kaikki muut: muuttuen itse siksi, mitä eniten vihaa ja mikä häntä on satuttanut.

Lisäksi kaikissa ihmisissä on joitain ja ainakin hetkellisiä narsistisia piirteitä. Jokainen voi olla kylmä, huonolla tuulella, oikukas, jokainen pystyy manipuloimaan ja turvautuu valkoisiin valheisiin. Ihminen saattaa olla syystä tai toisesta todella paskamainen juuri sillä hetkellä, olematta sitä kuitenkaan koko ajan. Lisäksi möläytyksistä, sammakoista puhumattakaan. Tai siitä, että on vaan kasvanut itsekeskeiseksi: tarkoittaa hyvää, tuntee empatiaa, mutta ei osaa auttaa, koska on kökkö ja yksinkertainen. Semmoisiakin tunnen.
Lisäksi olen tuntenut semmoisia vahingoittuneita ihmisiä, jotka ovat olleet todella suorastaan vihamielisiä alussa, mutta olen opetellut tulemaan heidän kanssaan toimeen, koska niissä olosuhteissa on ollut pakko. Heistä ei ole paljastunutkaan narsistia, vaan herkkis.

Ihminen on niin monisävyinen, että ei voi tietää millään tutkalla ja tämä on ihan elämän kokemusta.

Kannattaa mun mielestä suhteen alussa ottaa rauhassa ja muistaa, että haaveet, toiveet ja unelmat muodostavat vahvojakin mielikuvia. Kuunnella, mitä toinen puhuu ja verrata osuuko käytös ja puheet yksiin. Liikaa mielistelevä ja imarteleva saattaa olla epävarma, tai narsisti, ja toisaalta, pelien pelaajat puhuvat itsensä rehellisen ihmisen kanssa pussiin ihan muutamassa kuukaudessa. Sitten tullaankin siiihen vaikeimpaan osuuteen: luopuako omista toiveistaan ja uskoa totuus, vai jäärätä ja satuttaa itsensä.

Monella se liian hyvä tunne, johtuu myös siitä, että on niin kovasti toivonut ja se alkuhuuman vaihe on usein ihan jopa teeskentelyä, kumminkin päin. Se on sitä seksiä ja romantiikkaa, haaveita ja kaikenmoista toisen mielistelyä monella. Ei se pettymys aina tarkoita että toinen olisi ollut narsisti, joskus vaan arki tulee vastaan eikä itsekään ole ihan se pyyteetön rakastaja, mikä jaksoi olla ekat 6 kk... Se pitäisi vaan muistaa eikä odottaa niin kamalasti ihmeitä, kun ihminen on melko tavallinen.

Narsisti kyllä alkaa puhua nopeasti muista ja siinä huomaa, miten. Väheksyvästi usein. Hänen negatiivinen asenteensa alkaa näkyä pienissä asioissa ensin. Väheksyminen, arvostelu ja leikkiminen, semmoinen että ensin ottaa lähelle, sitten potkii kauas, ensin kehuu ja sitten haukkuu, ristiriitaiset viestit on pienoinen varoitus.

Kaksoisvietsintä ja semmoinen manipulointi. Se alkaa pienestä, kun ekan kerran huomaat miettiväsi oletko tosiaankin näin vaikeasti ymmärrettävä, vai eikö se toinen vaan kuuntele... Miten se nyt näin väärin käsitti... Siis hetkinen... Voiko tää olla yksin mun vika tosiaan... Olenko mä tosiaan näin kylmä ja itsekäs, onko tää tosiaan kaikki mun vikaa... Miksi tää on niin kamalaa, miksi tää on niin vaikeaa... Ehkä mun pitääkin suostua, antaa, olla, joustaa, mä olen tyhmä, väärässä, en osaa, no enhän mä tosiaankaan...
Niin tiedät että moro! Nimittäin suhteessa keskustellaan eikä koko ajan sysätä toisen niskaan kaikkea, eikä asiat ole oikeasti niin vaikeita, ja jos sä koko ajan epäilet itseäsi, se suhde ei tee sulle hyvää, oli toisen diagnoosi mikä vaan. Jos sulla on ollut oikeita ystäviä, niin on helpompi verrata. Mulla ainakin auttoi.

Mutta niiltä narsisteilta välttyy kun itse on rehellinen: etenkin itselleen. Silloin ei tarvitse diagnosoida muita, kun tietää että se mikä on hyväksi, on hyväksi ja se mikä ei ole, sen voi jättää.

PS. Narsistin kanssa ei voi olla terveessä parisuhteessa, koska semmoiseen kuuluu rakkaus ja kunnioitus. Narsisti ei rakasta eikä kunnioita ketään. Edes itseään. Se on surkea kohtalo.

Lue lisää

Pysyn edelleen väitteessäni että kunnon psykopaatin tunnistan jo kehonkielestä, pukeutumisesta, maneereista, puhetyylistä jne. aivan intuitiolla enkä varmasti ole ainoa. Ja väistän takavasemmalle. Olen hyvin herkkä, intuitiivinen ihminen. Kaipa psyyken särkymisestä ja oman itsetunnon romuksi ajamisesta edes tämä pikku ilo suodaan. Et tunne minua etkä voi todistaa, ettenkö pysty intuitiivisesti tunnistamaan narsistista ihmistä joukossa. Itse ehkä olet perustavis jolla tätä "lahjaa" ei ole. OK, olkoon niin.

12 + 15 kirjoitti:

Pysyn edelleen väitteessäni että kunnon psykopaatin tunnistan jo kehonkielestä, pukeutumisesta, maneereista, puhetyylistä jne. aivan intuitiolla enkä varmasti ole ainoa. Ja väistän takavasemmalle. Olen hyvin herkkä, intuitiivinen ihminen. Kaipa psyyken särkymisestä ja oman itsetunnon romuksi ajamisesta edes tämä pikku ilo suodaan. Et tunne minua etkä voi todistaa, ettenkö pysty intuitiivisesti tunnistamaan narsistista ihmistä joukossa. Itse ehkä olet perustavis jolla tätä "lahjaa" ei ole. OK, olkoon niin.

Lue lisää

Ja tämä vastaus kertookin pika-analyysien tekijöistä aika paljon. Todella vaatteethan ne kertoo kuka on kukin ja tottakai, juuri sinulla on spesiaali lahja ja muut vain "taviksia". Kärsimykset elämässä hyvitetään juuri sinulle selvännäkijän lahjoilla ja sinä jaat oikeita tuomioita. Väistää toki saa ketä haluaa ja silloin kun haluaa, se on jokaisen oikeus. Seuransa saa valita ilman diagnoosiakin. Kukaan ei varmasti tunne sinua eikä ole yrittänytkään todistaa mitään.

Minä ainakin olen ihan mielelläni perustavis, ilman sinun kaltaistesi "lahjoja". En aio edes kuunnella pika-analyyseja, koska olen niin tavis, vaan uskallan ihan itse ottaa selvää. Olen niin tavis, etten noista intuitioista ymmärrä, vaan ihan joudun ottamaan tilanteen kerrallaan, ihmisen kerrallaan enkä osaa kenenkään ulkonäön perusteella heitä tuomita. Tai siis "diagnosoida". Vanhanaikaisesti siis joudun ihan oikeasti ottamaan selvää, miettimään moneltakin kannalta ja menemään tietojen perusteella sitten. Enkä edes kuuntele kaltaisiasi "intuitivisia ihmisiä" jotka näkee vaatteet ja niistä päättelee aatteet. Olen niin tavis, etten usko pikatuomioihin tai kaikennäkeviin, en profeettoihin enkä yliluonnolliseenkaan.
Sori vaan. Pysy toki väitteessäsi jatkossakin, onnea ja menestystä.

Pysy ihan rauhassa kirjoitti:

Ja tämä vastaus kertookin pika-analyysien tekijöistä aika paljon. Todella vaatteethan ne kertoo kuka on kukin ja tottakai, juuri sinulla on spesiaali lahja ja muut vain "taviksia". Kärsimykset elämässä hyvitetään juuri sinulle selvännäkijän lahjoilla ja sinä jaat oikeita tuomioita. Väistää toki saa ketä haluaa ja silloin kun haluaa, se on jokaisen oikeus. Seuransa saa valita ilman diagnoosiakin. Kukaan ei varmasti tunne sinua eikä ole yrittänytkään todistaa mitään.

Minä ainakin olen ihan mielelläni perustavis, ilman sinun kaltaistesi "lahjoja". En aio edes kuunnella pika-analyyseja, koska olen niin tavis, vaan uskallan ihan itse ottaa selvää. Olen niin tavis, etten noista intuitioista ymmärrä, vaan ihan joudun ottamaan tilanteen kerrallaan, ihmisen kerrallaan enkä osaa kenenkään ulkonäön perusteella heitä tuomita. Tai siis "diagnosoida". Vanhanaikaisesti siis joudun ihan oikeasti ottamaan selvää, miettimään moneltakin kannalta ja menemään tietojen perusteella sitten. Enkä edes kuuntele kaltaisiasi "intuitivisia ihmisiä" jotka näkee vaatteet ja niistä päättelee aatteet. Olen niin tavis, etten usko pikatuomioihin tai kaikennäkeviin, en profeettoihin enkä yliluonnolliseenkaan.
Sori vaan. Pysy toki väitteessäsi jatkossakin, onnea ja menestystä.

Lue lisää

Kiitos vaan. Itse koen elämäni muuttuneen helpommaksi ja miellyttävämmäksi viime aikoina, kun oman egon säpäleiksi pirstomisen jälkeen en niin perusta muidenkaan pullistelevista egoista ja muista pönötyksistä. Koen että elämässä tärkeintä on rakkaus. Tämä asia perustavanluonteisesti erottaa minut narsisteista, ja henkisen muukalaisuuden ansiosta olen hämmästyttävää kyllä päässyt nöyrässä elämässäni täysin narsistivapaaseen elin- ja sosiaaliseen ympäristöön. Taivas maan päällä : )
ja säälin niitä kanssasisaria, jotka joko lakkaamatta sotkeutuvat narsististen ihmisten verkkoihin tai lopulta eivät uskalla enää luottaa kehenkään ihmiseen. Voimia heille.

12 + 15 kirjoitti:

Pysyn edelleen väitteessäni että kunnon psykopaatin tunnistan jo kehonkielestä, pukeutumisesta, maneereista, puhetyylistä jne. aivan intuitiolla enkä varmasti ole ainoa. Ja väistän takavasemmalle. Olen hyvin herkkä, intuitiivinen ihminen. Kaipa psyyken särkymisestä ja oman itsetunnon romuksi ajamisesta edes tämä pikku ilo suodaan. Et tunne minua etkä voi todistaa, ettenkö pysty intuitiivisesti tunnistamaan narsistista ihmistä joukossa. Itse ehkä olet perustavis jolla tätä "lahjaa" ei ole. OK, olkoon niin.

Lue lisää

Siis ihan oikeasti, narsistia ei kyllä tunnista vaatteista/maneereist/ulkoapäin. Itse olen erehtynyt parisuhteeseen narsistin kanssa joka on käynyt terapiassa yli kymmenen vuotta ja on oppinut peittämään narsisminsa. Valitettavasti minäkin huomasin sen liian myöhään, ja menetän paljon rahaa narsistimiehen takia. Mutta mieluummin köyhä kuin rikottu henkisesti

Olen juuri ennen joulua päässyt lopullisesti eroon narsistimiehestä. Hyvä, että hengissä selvisin, niin koville ottaa narsistin kanssa eläminen. Monet asiat, joista tässä on kirjoitettu, on aivan totista totta. Narsistin kanssa eläessä tulee voimakkaana se oman riittämättömyyden tunne ja outoa on se, kun toinen ei ole mihinkään tyytyväinen. Alistamista jatkui kohdallani vuosia, kunnes itse tajusin, että tässä on jotakin mätää.Aloin vahvistua vasta, kun uskalsin kertoa reilusti perhehelvetistämme ulkopuolisille ja sen myötä uskalsin olla eri mieltä asioista ja väittää vastaan. Narsisti vihaa vahvaa kumppania ja löytää kyllä aina uuden alistettavan kilteistä ja hiljaisista ihmisistä. Kuulemma uusi uhri onkin jo kiikarissa;se kiltti ja hiljainen.

Onhan näitä kaveripiirissäkin yksi vastaava ja juu samaa miältä parempi puhua tietyn tyyppisestä luonteesta kun mistään narsistista.
Sopis varmaan jonnekkiin armeijaan paremmin ku suhteeseen.

leila laila kirjoitti:

Onhan näitä kaveripiirissäkin yksi vastaava ja juu samaa miältä parempi puhua tietyn tyyppisestä luonteesta kun mistään narsistista.
Sopis varmaan jonnekkiin armeijaan paremmin ku suhteeseen.

Lue lisää

Ja niin juu sama pelisielläkin haluavat kai tapella yhdessä ja nauttivat siitä, mikäs siinäei voi ku ihmeetellä

jatkoaaa kirjoitti:

Ja niin juu sama pelisielläkin haluavat kai tapella yhdessä ja nauttivat siitä, mikäs siinäei voi ku ihmeetellä

Jep, kukin tavallaan..

"Kaikkien ex-mies on narsisti, vaikka se nyt on jo tilastollisesti mahdotonta."

Onks ex- nainen sitte narsissi? :)))

leenu m kirjoitti:

"Kaikkien ex-mies on narsisti, vaikka se nyt on jo tilastollisesti mahdotonta."

Onks ex- nainen sitte narsissi? :)))

Ei, välttämättä. Ei narsissi eikä narsisti. Vaan pettyneitä ihmisiä, jotka haluaa pettymykselleen jonkun syyn.
Olisi parempi tietenkin olla hieman tasapuolisempi, ja vaikka inhimillisesti todeta, ettei kaikki vaan sovi yhteen ja joskus vaan ei onnistu. Kaikkien kanssa ei vaan kaikki voi olla.

uif kirjoitti:

Ei, välttämättä. Ei narsissi eikä narsisti. Vaan pettyneitä ihmisiä, jotka haluaa pettymykselleen jonkun syyn.
Olisi parempi tietenkin olla hieman tasapuolisempi, ja vaikka inhimillisesti todeta, ettei kaikki vaan sovi yhteen ja joskus vaan ei onnistu. Kaikkien kanssa ei vaan kaikki voi olla.

Lue lisää

Niin, mitä me ihmiset olemme toisillemme diagnooseja antamaan?

Toinen juttu on se, alkaako itse uhriksi. Suhde on suurin piirtein tasapainossa silloin, kun kumpikin saa siitä suurin piirtein yhtä paljon, eikö vain? Ja koska toiseen ei voi vaikuttaa, ainoa keino on vaikuttaa itseen: anna toiselle aikaa ja ajatuksia vain niin paljon, kuin itse saat.

Tämä on minun oma selviytymiskeino tuon naisen kanssa. Se puhuu vain itsestään, ei mistään muusta kuin itsestään. Ei sitä kiinnosta kyläily, yhdessäolo tai edes television katselu (ei siis mikään muukaan), kun se vain vaatii, että minä olen läsnä ja kuuntelen sitä. Enimmäkseen se valittaa, seuraavaksi eniten suunnittelee menoja itselleen, sitten seuraavaksi eniten haukkuu minua tai lapsia tai työkavereitaan tai muita ihmisiä.

Että tällaista.

Ja tästä, kuten huomaatte, selväjärkinen nainen, jolla oma itsetunto on kunnossa, opitte että narsistista pääsee eroon. Ei ole diagnoosilla väliä, jos jätkä/mimmi on hanurista, niin olkoon, siitä voi erota. En ymmärrä marttyyri-itsesäälikertomuksia, missä kerrotaan ja valitetaan vuosien ja taas vuosien kohtelusta ottamatta mitään vastuuta itse. Itsellä ei ole muka mitään vastuuta suojella itseään, ei mitään oikeutta erota, ja vaikka olisi miten paha olo, niin toisessa on pakko roikkua.

Mutta tosiasiat ovat niin, että jos alunperin on itse terve, niin eihän tuommoista käytöstä katsele kovin kauaa. Jos joku hullu yrittää lyntätä ja koko ajan tulee paha mieli, niin terve hankkiutuu eroon siitä hullusta. Jos koko ajan tuntuu, että toinen riitelee, manipuloi ja valehtelee, niin sen voi jättää!

Ei tarvitse antaa sitä koiraa pois, jotkut valittaa, miten se käski tehdä sitä ja tätä: käskeköön tehdä mitä käskee, onko pakko totella kun joku lapsi, aivokääpiö, tahdoton nukke? Kyllä ihmisellä on vastuu omista valinnoistaan.
Tässä näämme fiksun ihmisen. Hän ei antanut koiraa pois, käytti omia aivojaan, ja lopulta, kun toinen on hullumpi ja hullumpi, hän sanoo että suksi kuuseen ja etsii paremman.

Näin. Jos nyt joku "uhri" miettii mitä tehdä, niin tässä näätte. Jos toinen on sekopää, niin jättäkää se sekoilemaan yksinään.
Jos toinen syyttää vain teitä, niin antakaa sille vapaus valita parempi.
Jos toinen käskee luopumaan kaikesta omasta, niin luopukaa siitä.
Jos toinen riitelee ja raivoaa, niin etsiköön jonkun vapaaottelijan jonka kanssa voi painia mielinmäärin häkissä.
Jos joku on liian mustavalkoinen, jättäkää se etsimään muita värejä.
Jos joku on teitä kohtaan teoilla ja sanoilla täysi per**läpi, niin tajutkaa, että se vaan ei rakasta teitä, ei nyt, eikä tulevaisuudessa eikä koskaan: se ei rakasta teitä ja se on aivan sama, minkä diagnoosin te kotisohvaltanne annatte.

Joko jäätte itse siihen uhriksi, tai sitten lähdette etsimään jotain parempaa. Jos diagnosointi, roikkuminen ja parantaminen on tärkeämpää, niin itsepähän valitsette. Jos haavekuvassa roikkuminen on niin iso juttu, ettei voi myöntää tosiasioita itselleen, niin eikös teidän sitten niin pidä tehdä, mutta ruikuttamatta? Jos tosiasiat lyö teitä jatkuvasti kasvoille, niin haloo, eikö teillä ole itsellännekin vastuu tajuta jotain?
Enkä tarkoita pahalla, vaan sillä tavalla, että te itse päätätte omasta elämästänne, ja teillä ON voima ja valta itseenne. Vastuu, oikeus ja velvollisuus. Teidän ei ole pakko olla mikään uhri eikä narsisteissa ole mitään taikavoimia eikä maagisuutta. Kus*päisyyttä aimo annos ja jos joku haluaa 3-6 kk:n romantiikan takia kestää mitä tahansa monta vuotta, niin oma on ongelmansa, mutta aikuisen pitäisi jo tajuta että jos se on liian hyvää ollakseen totta, se usein myös on.
Ihmistä ei opi tuntemaan vuodessakaan, ja se pitäisi aikuisena jo tajuta. Ihastua voi ja haaveita voi olla, mutta kun faktat tulevat esiin, ne tulevat esiin. Sitten on oma vastuu päättää.

Ja oikeus.

Ei kovin paljon muuta kuin lähteä vähin äänin ja kauas. Asia pitää valmistella hyvin ja salassa. Saatat ollakin läheisriippuvainen, ainakin jos jäät vuosikausiksi kuuntelemaan haukkumisia. Tarmokasta kevättä!
P.S. suvulle ja kavereille on ihan turha mitään yrittää selittää, miehesi on jo tehnyt oman osuutensa niin että lähipiiri uskoo hänen olevan se vastuuntuntoinen "hyvis" ja sinun olevan jotenkin peräänkatsottava tapaus. Lähde, on neuvoni!

Totta.Tuttuja juttuja ovat nämä kaikki.Itse juuri tekemässä eroa 3 vuoden suhteen jälkeen narskusta.On se outoa miten itsenäionen oman arvonsa tietävä nainen alistuikin siihen syyttelyyn, huutamiseen ja raivoamiseen näinkin kauan.Jopa selkeitä pettämisen merkkejä joista jäi kiinni.Niistä ei tietnkään puhuttu vaan ne ohitettin aina jotenkin.Eristi mut ystävistä ja melkein jo sukulaisistakin.saattoi laskea tosi typerää leikkiä musta muiden seurassa.Oli meillä hyviäkin hetkiä.Nyt Lauantaina lopullinen ero ja soittaa ja lähettelee vioestejä että mitä helvettiä oot sä muka eronnu musta.Haukkuu päälle kusipääksi ja arvostelee.Ei tätä eroa kai kannattaisi edes surra.Mieluumminki olla ikionnellinen että näin vihdoin kävi.

nii just