on toisinaan yhtä odottamista. Odottaa että tietty elämän vaihe menee ohi jotta seuraava vaihe voi alkaa. Päteekö siinäkin sitten se että sen minkä taakseen jättää niin eestään löytää.
Pelottaa ihan ajatus siitä että mitä sitä itselläkin vielä edestä löytyy. Kestääkö kuormitusta ja tunteitaan? Uskaltaako sitä yleensä edes tehdä liikettäkään..
Elämä
pohtii tulevaisuutta
16
162
Vastaukset
- laksjshh
Toiset elävät koko elämänsä odottaen. Onneksi olkoon, olet juuri ymmärtänyt jotain! Minä ainakin yritän tehdä elämästäni sellaista, että on miellyttävää elää hetkessä. Hoida itsesi kuntoon, sillä ne pään sisäiset ongelmat ovat juuri niitä, joita ei voi jättää taakseen. Muut ongelmat, huonot ihmissuhteet esim. pitää jättää taakseen, koska niitä ei kuntoon saa. Pitää olla rohkea, muuten huomaa kuolinvuoteellaan, ettei ole oikeastaan koskaan edes elänyt. Sitä voi aina odottaa parempia aikoja, tai odottaa, että joku ihminen korjaa sinut kuin ihmeen kaupalla, mutta silloin saat odottaa ikuisesti. Toistan, pitää vain olla todella rohkea.
- ENFP-nainen
Ehkäpä viittaat huonoon keskeneräiseen suhteeseen? Pitkästä ja huonosta suhteesta on vaikea lähteä. Erityisesti, jos suhteessa on edes hitunen rakkautta tai toivoa jäljellä. Ihmismieli on monesti optimistinen. Kuitenkin on fakta, että harvoin isot ongelmat poistuvat tai edes vähenevät muuta kuin hetkellisesti. Jos perusongelma on vakavat, vakavat mt-ongelmat, päihteet, väkivalta, mustasukkaisuus tai uskottomuus, ei se muutu noin vain. Tuskin koskaan. Myös isojen kommunikointiongelmien muuttuminen on epätodennäköistä.
Tietysti pitkästä suhteesta, johon on sitouduttu, ei kannata lähteä hetken mielijohteesta eikä yrittämättä. Joskus kuitenkin on aika luovuttaa ja ero on parempi ratkaisu. Jatkaminen vaan rikkoo molempia. Kun ero tulee, kannattaa itsellensä armollinen.
Itsellä pitkä parisuhde 9,5v, jossa ex-puolisolla ongelmia. Liiton lopussa monta kuukautta parisuhdeterapiaa. Itse muutin monta asiaa, toinen ei pystynyt. Terapeutin sanat helpotti: "joskus on vaan parempi luovuttaa ja erota" Totta oli! Eropäätöksen jälkeen helpotus oli suuri ja elämä on muuttunut paremmaksi. Olin pitkästä aikaa onnellinen ja elämään tuli myös tasapainoa. Tuntui kuin kivireki, jota juuri-ja-juuri jaksoi vetää, oli häipynyt yhdessä yössä.
Itse pysyin miehistä kaukana melkein 1,5v eron jälkeen, prosessoin eroa ja omaa osuuttani parisuhteessa. Kannatti sekin. En ole koskaan aiemmin kasvanut näin paljon parissa vuodessa, ja ehkä sekin näkyy kun joskus on uuden parisuhteen aika? Mustavalkoisuus on hävinnyt. Oman osuutensa aika helposti siirtää seuraavaan suhteeseen, ja sen huomaa kun törmää samoihin ongelmiin uudestaan ja uudestaan. Silti, osalla ero on erotessa jo niin pitkälle prosessoitu että uusi suhde voi onnistua lyhyenkin ajan päästä tai eroa pystytään prosessoimaan yhdessä uuden kumppanin tai/ja ystävien kanssa suhteen rinnalla. Yksilöllistä.
Rakkaus ja onnellisuus ovat asioita, jonka eteen kannattaa uskaltaa ja elää. Kun uskaltaa hypätä, elämä useimmiten kantaa. Stemppiä muutokseen!- ----------------
"Kun uskaltaa hypätä, elämä useimmiten kantaa. "
Niin, naisilla. Kun on lasilattia ja aina löytyy joku ritarimies, joka hädän tullen maksaa, huolehtii, järjestää ja majoittaa. Mies kun uskaltaa, hyppää ja sattuukin epäonnistumaan, kohtalona voi olla elämä syrjäytyneenä ja asunnottomana kadulla. - Citynainen
---------------- kirjoitti:
"Kun uskaltaa hypätä, elämä useimmiten kantaa. "
Niin, naisilla. Kun on lasilattia ja aina löytyy joku ritarimies, joka hädän tullen maksaa, huolehtii, järjestää ja majoittaa. Mies kun uskaltaa, hyppää ja sattuukin epäonnistumaan, kohtalona voi olla elämä syrjäytyneenä ja asunnottomana kadulla.Tuo ei pidä paikkaansa että naisilla aina olisi joku ritarimies.. Eipä ole täällä näkynyt. Ihan itse on pitänyt rakentaa.
Pään sisäiset ongelmat on usein myös jonkun muun tuottamat kuin itsensä. Siitäkin huolimatta että monista asioista syyttää itseään asioiden toimimattomuudesta. Jokainen miettiköön tykönänsä vaikeuttaako vai helpottaako muitten kanssaihmisten elämää. Mieti rehellisesti ja tule sitten sanomaan kenellä on pään sisässä vikaa. - --------------------
Citynainen kirjoitti:
Tuo ei pidä paikkaansa että naisilla aina olisi joku ritarimies.. Eipä ole täällä näkynyt. Ihan itse on pitänyt rakentaa.
Pään sisäiset ongelmat on usein myös jonkun muun tuottamat kuin itsensä. Siitäkin huolimatta että monista asioista syyttää itseään asioiden toimimattomuudesta. Jokainen miettiköön tykönänsä vaikeuttaako vai helpottaako muitten kanssaihmisten elämää. Mieti rehellisesti ja tule sitten sanomaan kenellä on pään sisässä vikaa.Se ritarimies on monilla nuorilla naisilla oma isä, joka rahoittaa tyttärensä "opiskeluja" (=seksilomia etelään).
Ja jos ei muualta, niin ravintoloista naisille löytyy se pelastava ritari kun vain viitsii vaivautua kysymään. Moniko nainen muka jäisi esimerkiksi ilman majoitusta ulos pakkaseen - ei yksikään, vaan aina jonkun miehen luokse pääsee jatkoille. Miehillä tilanne on aivan toinen. - ENFP-nainen
---------------- kirjoitti:
"Kun uskaltaa hypätä, elämä useimmiten kantaa. "
Niin, naisilla. Kun on lasilattia ja aina löytyy joku ritarimies, joka hädän tullen maksaa, huolehtii, järjestää ja majoittaa. Mies kun uskaltaa, hyppää ja sattuukin epäonnistumaan, kohtalona voi olla elämä syrjäytyneenä ja asunnottomana kadulla."Niin, naisilla. Kun on lasilattia ja aina löytyy joku ritarimies, joka hädän tullen maksaa, huolehtii, järjestää ja majoittaa"
Kuten jo sanoin, ensimmäiset 1,5v meni niin että kulki ritarisuodattimet silmälappuina. Ei siis huolehtijaritareita hihassa odottamassa. Nyt ehkä mieli jo sen verran heltynyt, että sellaisia voisi harkita jopa katsastavansa ;-)
Asunnon ja elatuksen olen itse maksanut. Talous on jopa parempi kuin ennen eroa, kun kukaan taloudessa ei käytä rahaa hetken mielijohteesta satasia-tuhansia elektroniikkaan, pornokauppaan, pukuihin, dvd:hin, superhintaisiin herkkuihin yms. Minusta aikuisten ihmisten pitäisi pystyä hoitamaan erot niin, että uusi asunto ehditään hoitaa tai jos asunto on vain toisen nimissä, uuden etsimiseen annetaan 1-2 kk aikaa.
Miehet kyllä taitaa eroissa olla enemmän altiita syrjäytymiselle, mutta aika usein silloin on ollut kyse siitä että mies on pysynyt pystyssä ex-naisen tuen avulla tai vaikka päihteiden käyttö on ollut pakko pitää kurissa parisuhdesovun takia (ei kokemusta, mutta voisin kuvitella näin). Kuitenkin jokainen ihminen vastaa siitä, että seisoo omilla jaloillaan. Vastuuta ei voi vierittää muille. Myönnän kyllä, että ehkä naisilla keskimäärin on paremmat "työkalut" käsitellä eroa. Käsittelemättömätön suru, kuten ero, rasittaa henkistähyvinvointia mutta niin rasittaa ongelmainen suhdekin. - Sinkkumies 30 v
Citynainen kirjoitti:
Tuo ei pidä paikkaansa että naisilla aina olisi joku ritarimies.. Eipä ole täällä näkynyt. Ihan itse on pitänyt rakentaa.
Pään sisäiset ongelmat on usein myös jonkun muun tuottamat kuin itsensä. Siitäkin huolimatta että monista asioista syyttää itseään asioiden toimimattomuudesta. Jokainen miettiköön tykönänsä vaikeuttaako vai helpottaako muitten kanssaihmisten elämää. Mieti rehellisesti ja tule sitten sanomaan kenellä on pään sisässä vikaa."Tuo ei pidä paikkaansa että naisilla aina olisi joku ritarimies.. Eipä ole täällä näkynyt. Ihan itse on pitänyt rakentaa."
Kyllä se usein pitää paikkansa. Naisille löytyy mies kohtuuhelposti, myös yh-äideille.
- kelkasta pudotettu
Elämä on tässä ja nyt mutta siitä huolimatta kannattaa joskus odottaa. Oman itsensä vuoksi tai jonkun toisen. Toisinaan huomaa että aika on ajanut jonkun vaiheen ohi.
- Citynainen37
Minä en odota elämää vaan elämä odottaa minua.
Kevät.. - Kahden vaiheilla
Milloin elämäsi "alkoi" tai "loppui"?
Kannattaako uskotella että vaikkapa opiskelemaan pääsy tai valmistuminen tai vaikka naimisiinmeno ovat sellaisia käännekohtia jolloin elämä todella alkaa? Kertokaa kokemuksia, ei harhakuvitelmia "teininaisista"!- ENFP-nainen
Aina voi odottaa: täysi-ikäisyyttä, opiskelupaikkaa, valmistumista, työpaikkaa, vakituista työpaikkaa, parempaa työpaikkaa, eläkettä.
Aina voi odottaa: neitsyyden menetystä, tyttö/poikaystävää, puolisoa, perhettä, lapten kasvamista, lasten aikuistumista, lastenlapsia, lastenlasten lapsia.
Elämä ei "ala" tai "lopu", se on tässä hetkessä. Mutku-sitkuelämä on harvoin onnellista. Listassa on hyviä asioita, mutta jos odottaminen on se juttu, elämä jää helposti elämättä. - Newsflash
ENFP-nainen kirjoitti:
Aina voi odottaa: täysi-ikäisyyttä, opiskelupaikkaa, valmistumista, työpaikkaa, vakituista työpaikkaa, parempaa työpaikkaa, eläkettä.
Aina voi odottaa: neitsyyden menetystä, tyttö/poikaystävää, puolisoa, perhettä, lapten kasvamista, lasten aikuistumista, lastenlapsia, lastenlasten lapsia.
Elämä ei "ala" tai "lopu", se on tässä hetkessä. Mutku-sitkuelämä on harvoin onnellista. Listassa on hyviä asioita, mutta jos odottaminen on se juttu, elämä jää helposti elämättä.Kyllä elämä alkaa ja loppuu.
- kahden vaiheilla
ENFP-nainen kirjoitti:
Aina voi odottaa: täysi-ikäisyyttä, opiskelupaikkaa, valmistumista, työpaikkaa, vakituista työpaikkaa, parempaa työpaikkaa, eläkettä.
Aina voi odottaa: neitsyyden menetystä, tyttö/poikaystävää, puolisoa, perhettä, lapten kasvamista, lasten aikuistumista, lastenlapsia, lastenlasten lapsia.
Elämä ei "ala" tai "lopu", se on tässä hetkessä. Mutku-sitkuelämä on harvoin onnellista. Listassa on hyviä asioita, mutta jos odottaminen on se juttu, elämä jää helposti elämättä.toisaalta tiedän ihmisiä jotka ovat selvästi muuttuneet, hyvään tai huonoon, esim. työelämään siirryttyään tai päästyään maalta kaupunkiin kouluun. ehkä sinulla ei vain ole ollut tuollaista kokemusta vaan olet osannut aina elää?
- Liian fiksu kenties?
Newsflash kirjoitti:
Kyllä elämä alkaa ja loppuu.
Joo alussa ja lopussa, muttei keskellä.
- ENFP-nainen
kahden vaiheilla kirjoitti:
toisaalta tiedän ihmisiä jotka ovat selvästi muuttuneet, hyvään tai huonoon, esim. työelämään siirryttyään tai päästyään maalta kaupunkiin kouluun. ehkä sinulla ei vain ole ollut tuollaista kokemusta vaan olet osannut aina elää?
Olen ihminen joka tekee asioita joko intohimolla tai sitten hoitaen pakolliset asiat kunnialla mutta minimipanostuksella. Se näkyy elämässäni, siinä mitä olen tehnyt ja varmaan myös mitä tulen tekemään. Isoja muutoksia elämässäni on ollut useita. Moni on taatusti ajatellut, että "tuo" on hullu kun lähtee hyvästä vakkarityöstä johonkin paljon epävarmenpaan tai jättää ulospäin turvatun näköisen tilanteen yms. Mutta muutos ei tarkoita etteikö voisi elää täysipainoisesti ennen muutosta ja ennenkin sitä. Elämä on vain erilaista.
Sen sijaan, jos jää odottamisen oravanpyörään alkaa helposti odottaa seuraavaa steppiä eikä osa nauttia siitä mikä tällä hetkellä on. Hienovarainen, mutta olellinen ero. Unelmat ja tavoitteet on tärkeitä elämässä, mutta niistä ei saa tulla itsetarkoitus.
Myönnän että olen joskus syyllistynyt mutkusitku-elämään. Paljon ennen lapsia. Tein liikaa töitä, kun kotona odotti pahoinvoiva tyhjä parisuhde. Tiedän, ettei pakeneminen ollut oikea tapa ratkaista asiaa, mutta siinä tilanteessa ainoa tapa minkä jaksoin kantaa. Ajatukseni nousee juuri tuosta ajasta, ei niinkään kokemuksen puutteesta.
- levanah
Moni ihminen havahtuu elämään vasta jonkin järkyttävän tapahtuman,esim. syöpään sairastumisen jälkeen.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Ruotsissa uusi vakava ongelma: Vanhusten seksuaalinen hyväksikäyttö
palvelutaloissa ja kotihoidossa. Tämäkin on ihan puhtaasti väärän maahanmuuton vaikutusta, sillä tekijät ovat kaikki keh952318Työeläkkeiden maksaminen lopetettava ASAP.
"Vanhimmat sukupolvet ovat saaneet vastinetta eläkemaksuilleen moninkertaisesti nykyisiin ja tuleviin sukupolviin verr1791903- 1791446
- 246900
- 78875
Järkytys uutisten ystäville - Huomenta Suomen kesään iso muutos
Huomenta Suomi on monen suomalaisen vakio-ohjelma. Suorana nähtävä Huomenta Suomi seuraa päivän tärkeimpiä uutisia, pol11796- 62789
- 55702
Trumpille jälleen voitto
Trump ensin tuhosi Iranin ydinohjusprojektin, jotta ko. terroristivaltio ei voisi aiheuttaa ydinsotaa. Ja nyt Trump pako213643Haluan teidät molemmat elämääni
Toista rakastan todella syvästi, ja toinen on kuin paras ystävä minulle. En voi luopua kummastakaan... </349611