Mieheni kärähti juuri salasuhteesta naiseen jonka kanssa on kirjoitellut vain netissä, ja tavanneet ovat vain yhden kerran halailun ja suutelun kera eri paikkakunnalla. Onneksi eivät harrastaneet seksiä. Salarakas oli helppo jättää, koska mieheni ei ole mitään hänelle velkaa. Miehelläni ei naimisissa olevana miehenä ole mitään oikeutta koskea toisen miehen vaimoon. Mieheni tajuaa nyt vasta, että hän ei itse asiassa edes arvosta naista, joka pettää miestään salasuhteessa - hän ei vain ollut ajatellut asiaa siltä kantilta. Omaa toimintaansa hän nyt häpeää suunnattomasti, ja on ollut halukas hyvittämään valtavan mielipahan jonka on minulle ja lapsilleen aiheuttanut kuukausien valehtelullaan. Meidän avioliittomme jatkuu nyt entistä parempana ja avoimempana - mieheni tietää että hän ei voi enää valehdella, olen antanut hänelle suuren määrän erilaisia järkiperäisiä syitä olla rehellinen omalle vaimolleen.
En todellakaan ole painanut kuukausien pettämistä villaisella, vaan puhumme asiasta päivittäin niin kauan kuin on tarvis. Ja pidän myös huolen siitä, ettei mieheni ole yhtään puutteessa, niin on helpompi unohtaa salarakas. Seksielämämme heräsi uuteen kukoistukseen tämän tapauksen myötä, ja uskon että mieheni todellakin yrittää päästä eroon vielä omassa päässään kummittelevasta salarakkaasta.
12 vuoden avioliittomme jatkuu ja olen siitä todella onnellinen! Toivon myös muille puolisoaan epäileville rohkeutta selvittää suhteen tila. Kun tällaista selvitystä tehdään, ei ole olemassa kirjesalaisuutta, puhelinsalaisuutta eikä sähköpostisalaisuutta.
Miehen salasuhde paljastui
26
2073
Vastaukset
- Yöäk !
Liitossasi ei ole kyse 'rakkaudesta' vaan omistamis-nimisestä vankilasta. Ja sinä olet vankilan johtaja, jolla on omat, omituiset säännöt, joilla ei ole hyvien tapojen, inhimillisyyden ja ymmärryksen kanssa mitään tekemistä.
Oikea rakkaus kasvaa vain vapaudessa, jos miehesi sitä kaipaa, niin sinun vankilaasi hän ei jää loppujen lopuksi kuitenkaan. Ja se on sulle iiihan oikein.- Romaanisfaktaa
Voi hyvä tavaton mitä lässytystä
- aikaa kuluu
Juuri paljastunut? ja sinä et ota itsellesi aikaa sulatella tietoa ja käydä läpi uskottomuuskriisiä, ja päättää sen jälkeen miten haluat edetä?
Minua myös petettiin tuolla tavoin "henkisesti". Miehen sivusuhde löytyi vain työpaikalta, ei netistä.
Aikaa toipumiseen meni vuosia. Pahimmat tunteet tulivat oikeastaan vasta kuukausien päästä, vaikka kävimme alusta asti terapiassa. Lopulta kyse ei ollut enää siitä sivusuhteesta vaan meidän kahden yhteisestä elämästä. Kriisin myötä revittiin kaikki mahdollinen alas, ja oli pakko katsoa rehellisesti kaikkea, mitä eteen tuli. Se vei oikeasti aikaa.
En pidä kauhean rohkeana sitä, että päätetään nopeasti, että kyse on "vain" pettämisestä joka annetaan anteeksi ja jatketaan yhdessä. Minä ainakin ajattelin, että en halua jatkaa sitä suhdetta, jossa tulin petetyksi. Lähtemiselle oli myös vaihtoehto, ja se oli kokonaan uuden suhteen rakentaminen puolisoni kanssa. Sitä pitkää ja kivuliasta prosessia minä pidän rohkeana valintana.Ja olen oikeasti ylpeä meistä molemmista mieheni kanssa, että meiltä riitti tahtoa ja rohkeutta tehdä se sietämätön matka.
Pettäminen on kipeä paikka, ja jos sitä ei putsaa kaikkialta, niin se jää kummittelemaan. Se oli terapeuttimme ehdoton kanta. Kun sen putsaa, niin ei myöskään tarvitse rikkoa sitä kirje/puhelin/sähköpostisalaisuutta. Kontrolloimalla toisen menoja saa vain oman olonsa huonoksi. Ymmärrän, ja muistan kyllä, miten se toi varsinkin alussa pikahelpotusta ahdistukseen. Luovuin siitä onneksi hyvin pian. Ajattelin, että jos mieheni on niin idiootti, että jatkaa pettämistä, niin se on hänen tyhmyyttään. Minä en ole hänen äitinsä, joka pitää aikuisen ihmisen kurissa kontrollin avulla.
Meillä on nyt miehen kanssa erittäin hyvä, avoin,läheinen ja rakastava suhde. Ennen tätä tilaa lakkasin jo rakastamasta, vihasin, lähetin avioerohakemuksen, heitin miehen pihalle, raivosin, syytin.....listaa voisi jatkaa loputtomiin. Silti joku minussa sai sinnittelemään. Enkä vieläkään tiedä mikä se oli, rakkaus vai läheisriippuvuus vai pragmaattisuus vai huoli lapsista. Ja väliäkö sillä, tärkeintä on nyt, että jaksoin.
Me molemmat kannamme nyt aivan eri tavalla vastuuta itsestämme ja parisuhteesta. Mieheni kunnioittaa ja arvostaa minua, kun sen kaiken jälkeen valitsin hänet. Minä kunnioitan miestäni, koska hän kantoi tekonsa vastuullisesti ja otti mukisemmatta vastaan usemman vuoden ajan minun kipuani ja tuskaani. Heikompi olisi hyytynyt. Sen verran hirviö minä pahimmillani olin.
Molemmat me menetimme jotain arvokasta pettämisessä. Sitä ei saa koskaan takaisin, ja se tuntui jossain vaiheessa liian epäoikeudenmukaiselta kestää. Mutta kun ymmärsin, että takasin entiseen ei ollut paluuta, niin käytännössä pakotin itseni katsomaa niitä mahdollisuuksia joita minulla yhä tässä elämässä oli. Ne eivät korvaa mitään, ne ovat uusia ja ne avasivat ovia sellaisiin tapoihin ajatella, joita olin pitänyt ennen itselleni vieraina.- luottamuspula
Kiitos tästä viestistä, "aikaa kuluu". Noin puoli vuotta sitten oma mies jäi kiinni samanlaisesta pettämisestä. Voisin kirjoittaa asiasta romaanin, mutta en siihen tässä ryhdy.. =)
Olemme päättäneet jatkaa avioliittoamme. Itse käyn läpi ihan järkyttävää vuoristorataa tunteideni kanssa. Voimat ovat välillä täysin loppu. Eniten pelkään / mietin onko mies edelleenkään rehellinen ja haluaako tosiaan minut, vai yrittääkö saada minut jäämään esim lasten takia. Miten ihmeessä tuon luottamuksen voi ikinä saada takaisin. Kiusaan itseäni myös sillä, että en voi olla varma mitä mieheni ja tämän naisen välillä on oikeasti tapahtunut. Mies sanoo kertoneensa kaiken, mutta silti en usko ja taas uskon ja sitten taas en. Esitän hänelle samoja yksityiskohtaisia kysymyksiä vähän väliä ja se käy hänen hermoilleen.
Olen alkanut jo pelätä, että mitä jos tuo luottamus ei palaudu. Tällaista elämää en itsekään jaksaisi loputtomiin.
Haluaisin kommentteja mielellään sinulta "aika kuluu", että miten pääsit tuohon tasaiseen elämään kiinni ja luottamus mieheen palautui. Sain kirjoituksestasi jotenkin niin paljon, että tulostin sen itselleni kannustukseksi jatkamaan... =? - aikaa kuluu
luottamuspula kirjoitti:
Kiitos tästä viestistä, "aikaa kuluu". Noin puoli vuotta sitten oma mies jäi kiinni samanlaisesta pettämisestä. Voisin kirjoittaa asiasta romaanin, mutta en siihen tässä ryhdy.. =)
Olemme päättäneet jatkaa avioliittoamme. Itse käyn läpi ihan järkyttävää vuoristorataa tunteideni kanssa. Voimat ovat välillä täysin loppu. Eniten pelkään / mietin onko mies edelleenkään rehellinen ja haluaako tosiaan minut, vai yrittääkö saada minut jäämään esim lasten takia. Miten ihmeessä tuon luottamuksen voi ikinä saada takaisin. Kiusaan itseäni myös sillä, että en voi olla varma mitä mieheni ja tämän naisen välillä on oikeasti tapahtunut. Mies sanoo kertoneensa kaiken, mutta silti en usko ja taas uskon ja sitten taas en. Esitän hänelle samoja yksityiskohtaisia kysymyksiä vähän väliä ja se käy hänen hermoilleen.
Olen alkanut jo pelätä, että mitä jos tuo luottamus ei palaudu. Tällaista elämää en itsekään jaksaisi loputtomiin.
Haluaisin kommentteja mielellään sinulta "aika kuluu", että miten pääsit tuohon tasaiseen elämään kiinni ja luottamus mieheen palautui. Sain kirjoituksestasi jotenkin niin paljon, että tulostin sen itselleni kannustukseksi jatkamaan... =?yritän jotain sanoa siitä luottamuksesta "luottamuspulalle". Kannattaa tosin näissä asioissa koko ajan pitää mielessä, että mikä toisella ei välttämättä minulla....
Lyhyesti luottamuksesta. Ennen pettämistä uskoin sokeasti. Sen jälkeen se paketti oli kasattava uudestaan. Yritin ensin kasata sen sokean luottamuksen, mutta oli liian paljon asioita, joihin ei vain voinut/uskaltanut luottaa entisellä tavalla. Sen tajuaminen teki kipeää ja tuntui, että joutui pakosta luovuttamaan itsestään pois jotain arvokasta.
Ilman luottamusta taas voin todella huonosti, mistään ei oikein tullut mitään, jonain päivinä epäilin jokaista miehen sanaa, toisena taas halusin uskoa, kolmantena taas en kyennyt siihen. Se kaikki kulutti voimia ja rikkoi meidän välejä. Sitten tuli se päivä, kun päätin, että otan elämäni taas haltuuni (aikaa oli kulunut reilusti yli vuosi) ja kannan vastuun omista tunteistani. Luulisin, että siihen pitää olla valmis,ja sen tuntee kun se hetki tulee, väkisin voi tuskin pakottaa itseään keskeneräisenä siihen. Ei siinä hetkessä vielä mikään muuttunut, mutta aloin sunnata ajatuksiani pikkuhiljaa siihen, miten ikinä luotan kehenkään. Aikaa taas kului,( ja kun oikaisen monta mutkaa) ja päädyin lopulta siihen, että sokean luottamuksen sijaan minä päätän keneen luotan. Päätän itse ja tiedostan, että se on minun päätökseni. Ja minä päätin luottaa mieheeni, vaikka tiesin, että tulevaisuudesta en saa koskaan varmuutta. En myöskään saanut ikinä 100%:sta varmuutta, että yhtään sanaa ei minulle oltu enää siitä suhteesta valehdeltu. Päätin kuitenkin, että elän sillä tiedolla ja toivolla joka minulla meistä oli. Totuutta tuskin enää edes miehenikään tiesi, niin paljon kaikkea oli veivattu ja käännetty, että hänkin alkoi jo jossain vaiheessa itse miettiä, että kaikkea todellisuudessa olikaan tapahtunut, ja mitä ei.
Jossain vaiheessa on siis osattava laskea irti. Se on vaikeaa, mutta ei mahdotonta. Sen jälkeen voi itse valita miten elää, katkeroituuko vai tarrautuuko kiinni niihin mahdollisuuksiin joita elämässä on. Menneisyys on menneisyyttä, tulevaisuus on ainoa asia, jota kohti kannattaa suunnata.
Pysähtyminen on silti tärkeää. On tärkeää olla sellaisessa välitilassa, jossa ei tiedä mistään mitään. Täytyy antaa vanhojen rakenteiden sortua, jotta voi kasata itsensä, ja hyvällä tuurilla parisuhteensa, kokonaan uudelleen.
Hieman kiireessä kirjoitan tätä. Suosittelen etsimään Yle Areenasta muutaman viikon takaisen Voimalan, joka käsitteli pettämistä hyvällä ja asiallisella tavalla. Siinä oli monta viisasta ajatusta ja kokemusta. Ja selviytymistä myös.
Lykkyä tykö "luottamuspula". Kaikki keinot ovat sallituja selviämisessä. Tyylipisteitä ei sillä reissulla jaella. Ja se luottamus palautuu juuri sellaisena, millaiseksi sinä haluat sen rakentaa. Pirun vaikeaa se on, ja tuntuu välillä ihan hirveän epäreilulta. Miehesi ei voi sitä sinulle antaa, vaikka hän sen vei. Se on pas....kamainen ja epäreilu juttu, ja sen kanssa on vain elettävä. Mutta mikä ei tapa, se vahvistaa. - luottamuspula
aikaa kuluu kirjoitti:
yritän jotain sanoa siitä luottamuksesta "luottamuspulalle". Kannattaa tosin näissä asioissa koko ajan pitää mielessä, että mikä toisella ei välttämättä minulla....
Lyhyesti luottamuksesta. Ennen pettämistä uskoin sokeasti. Sen jälkeen se paketti oli kasattava uudestaan. Yritin ensin kasata sen sokean luottamuksen, mutta oli liian paljon asioita, joihin ei vain voinut/uskaltanut luottaa entisellä tavalla. Sen tajuaminen teki kipeää ja tuntui, että joutui pakosta luovuttamaan itsestään pois jotain arvokasta.
Ilman luottamusta taas voin todella huonosti, mistään ei oikein tullut mitään, jonain päivinä epäilin jokaista miehen sanaa, toisena taas halusin uskoa, kolmantena taas en kyennyt siihen. Se kaikki kulutti voimia ja rikkoi meidän välejä. Sitten tuli se päivä, kun päätin, että otan elämäni taas haltuuni (aikaa oli kulunut reilusti yli vuosi) ja kannan vastuun omista tunteistani. Luulisin, että siihen pitää olla valmis,ja sen tuntee kun se hetki tulee, väkisin voi tuskin pakottaa itseään keskeneräisenä siihen. Ei siinä hetkessä vielä mikään muuttunut, mutta aloin sunnata ajatuksiani pikkuhiljaa siihen, miten ikinä luotan kehenkään. Aikaa taas kului,( ja kun oikaisen monta mutkaa) ja päädyin lopulta siihen, että sokean luottamuksen sijaan minä päätän keneen luotan. Päätän itse ja tiedostan, että se on minun päätökseni. Ja minä päätin luottaa mieheeni, vaikka tiesin, että tulevaisuudesta en saa koskaan varmuutta. En myöskään saanut ikinä 100%:sta varmuutta, että yhtään sanaa ei minulle oltu enää siitä suhteesta valehdeltu. Päätin kuitenkin, että elän sillä tiedolla ja toivolla joka minulla meistä oli. Totuutta tuskin enää edes miehenikään tiesi, niin paljon kaikkea oli veivattu ja käännetty, että hänkin alkoi jo jossain vaiheessa itse miettiä, että kaikkea todellisuudessa olikaan tapahtunut, ja mitä ei.
Jossain vaiheessa on siis osattava laskea irti. Se on vaikeaa, mutta ei mahdotonta. Sen jälkeen voi itse valita miten elää, katkeroituuko vai tarrautuuko kiinni niihin mahdollisuuksiin joita elämässä on. Menneisyys on menneisyyttä, tulevaisuus on ainoa asia, jota kohti kannattaa suunnata.
Pysähtyminen on silti tärkeää. On tärkeää olla sellaisessa välitilassa, jossa ei tiedä mistään mitään. Täytyy antaa vanhojen rakenteiden sortua, jotta voi kasata itsensä, ja hyvällä tuurilla parisuhteensa, kokonaan uudelleen.
Hieman kiireessä kirjoitan tätä. Suosittelen etsimään Yle Areenasta muutaman viikon takaisen Voimalan, joka käsitteli pettämistä hyvällä ja asiallisella tavalla. Siinä oli monta viisasta ajatusta ja kokemusta. Ja selviytymistä myös.
Lykkyä tykö "luottamuspula". Kaikki keinot ovat sallituja selviämisessä. Tyylipisteitä ei sillä reissulla jaella. Ja se luottamus palautuu juuri sellaisena, millaiseksi sinä haluat sen rakentaa. Pirun vaikeaa se on, ja tuntuu välillä ihan hirveän epäreilulta. Miehesi ei voi sitä sinulle antaa, vaikka hän sen vei. Se on pas....kamainen ja epäreilu juttu, ja sen kanssa on vain elettävä. Mutta mikä ei tapa, se vahvistaa.ISO KIITOS TÄSTÄKIN!! Jostain syystä sinun kirjoituksesi "rauhoittaa" ja antaa kovasti uskoa tulevaan. =) Oikein hyvää jatkoa sinulle!!
- Vaimo!!
Näin tapahtuu yllättävän usein. Kun on huomannut, ettei se ruoho ole yhtään vihreäpää siellä aidan toisella puolelle, usein jopa päin vastoin.
Meillä tapahtui sama ilmiö,sillä erotuksella, että minä oli pettäjä, joka tosin viisastui kerrasta ja tajusin samalla, mitä kaikkea mieheni on minulla verrattuna huithapeleihin, joita tuntuu olevan joka nurkassa.
Onnea teille! - Nainen -77
Ei ole mikään pakko tehdä asiasta enää yhtään pitempää helvettiä! Jos nostetaan kissa pöydälle, käydään avoimesti läpi asiat jotka johtivat tekoon ja pohditaan mitä kumpikin tahtoo ja miten jatketaan, niin ei asiasta tarvitse ruveta tekemään yhtään sen suurempaa numeroa. Se on jo iso numero sellaisenaan. Meillä ongelma oli miehen valehtelu, hän oli ajautunut valehtelukierteeseen, minkä vuoksi oli pakko käydä muitakin asioita läpi, joiden muistamisessa esim. sähköpostien ja muiden viestittelyjen läpikäyminen oli todella tärkeää. Kun pahat asiat nimetään, ne voidaan myös korjata. Mies myönsi sen, että on paljon helpompaa olla rehellinen, kun tietää, että vaimo näkee myös sähköpostit - kun rehellisyys onnistuu luonnostaan, voi tällaisen avoimuuden jättää poiskin. Ei minua kiinnosta valvoa toista, mutta tässä tilanteessa se oli tarpeellista. Olen ensimmäistä kertaa eläessäni lukenut mieheni saamia viestejä. Kun tietää missä mennään, tietää mitä tehdä jatkossa.
Meillä on tässä ollut useita uhreja jo kuukausien ajan, eikä ole mitään järkeä siinä, että kukaan jatkaisi uhrina olemista yhtään kauemmin. Kyllä voin sanoa että olen ollut totaalisen v*ttuuntunut, vihoissani, loukattu ja petetty, mutta mies tietää sen. Tiedämme nyt mikä johti pettämiseen ja tiedämme että kun keskitymme enemmän toisiimme ja perheeseemme palaamme takaisin hyvään parisuhteeseen joka meillä aikaisemmin oli. Minun ei tarvitse jäädä säälimään itseäni, koska tiedämme molemmat etten minä ole tehnyt mitään väärin - minua on kuitenkin ymmärretty väärin joissakin asioissa. Se on korjattavissa kun se on tiedossa. Mieheni teki väärin, mutta hän tietää sen onneksi itsekin ja katuu, ja osaan nyt tukea häntä enemmän ja auttaa henkisesti. Tämä on meidän avioliittomme ja onneksi saamme pitää sen jatkossakin.- nainen minäkin
Kai ymmärrät miten helppoa on aukaista salasähköposti ja puhelinliittymä? Meillä pettämisen jälkeen kaikki oli myös minun nähtävilläni koko ajan. Sain vapaasti seurata miehen kehotuksesta puhelut, tekstiviestit, sähköpostit. Vaan en tiennyt näistä salajutuista mitään. Oli vaan mies joka esitti kaikinpuolin avointa. Hänen puhelinliittymänsä jopa siirrettiin minun nimiini salaiseksi, ei päässyt kukaan ylimääräinen soittelemaan ja erittelystä näin tosiasiat ettei puhelutietoja oltu poisteltu. Meni muuten täydestä minuun.
- Nainen -77
nainen minäkin kirjoitti:
Kai ymmärrät miten helppoa on aukaista salasähköposti ja puhelinliittymä? Meillä pettämisen jälkeen kaikki oli myös minun nähtävilläni koko ajan. Sain vapaasti seurata miehen kehotuksesta puhelut, tekstiviestit, sähköpostit. Vaan en tiennyt näistä salajutuista mitään. Oli vaan mies joka esitti kaikinpuolin avointa. Hänen puhelinliittymänsä jopa siirrettiin minun nimiini salaiseksi, ei päässyt kukaan ylimääräinen soittelemaan ja erittelystä näin tosiasiat ettei puhelutietoja oltu poisteltu. Meni muuten täydestä minuun.
Kyllä todellakin tiedän! Olin jopa aivan varma että hänellä oli muita liittymiä ja tilejä, mutta hän on onnistunut vakuuttelemaan, että hänellä ei ole mitään sellaisia mitä minä en tietäisi. Hän vannoo oppineensa läksynsä. Ja kyllä, epäilen häntä silti, minkä vuoksi käymmekin varmaan aika kauan keskustelua aiheesta. En siis päästä häntä helpolla tilanteesta, vaikka moni näytti niin ymmärtävänkin.
- aikaa kuluu
Hyvä jos teillä menee hyvin. Pari juttua kuitenkin kalahti. Valehtelija ei valitettavasti "muutu" jos muutos perustuu kontrolliin. Ei se juoppokaan lopeta juomista toisen mieliksi tai kontrollin alla. Katkolle voi mennä, mutta loppuiäksi....kyllä valehtelijan täytyy itse se asia oivaltaa, miten isosta asiasta rehellisyydessä on kyse. Ja mitä on tullut tehtyä. Kun ne oivaltaa, sisäinen kontrolli pitää kyllä aikuisen ihmisen ruodussa.
Toiseksi, tieto asioiden olemassaolosta tai niiden nimeäminen ei riitä mihinkään. Kyllä useimmat ihmiset tajuavat ja osaavat nimetä mitä tekevät väärin. Tahto ja halu muuttua tai muuttaa mitataan vasta kun asiat alkavat konkreettisesti muuttua. Ajatus ei muuta mitään, teko muuttaa.
Ja kun suhteessa petetään, suhteessa on muutakin pielessä kuin se pettäminen. Kyse on usein aivan jostain muusta kuin siihen suhteeseen liittyvistä asioista. Kommunikointi, tarpeet ja niistä kertominen, erilaiset odotukset parisuhteelle....onhan noita. Kysyitkö mieheltäsi, että mitä sellaista hän sai siitä suhteesta, jota hän ei sinulta saanut? Se on ehdottomasti jatkon kannalta tärkein kysymys. - 50v
Samaa mieltä kuin ap n-77, meillä kävi myös näin ja kyllähän se on tervettä itsesuojeluvaistoa saada tietää ja ottaa selvää vaikka vähän väkisin, mitä selän takana tapahtuu. Ei kukaan prkl halua tulla petetyksi ja saada tietää vuosien päästä.
Hienoa kun uskalsitte käydä kipeydet läpi ja yleensähän siellä on käsittelemättömiä asioita, pelkoja, turhautumista, loukkaantumisia jotka möykkyyntyy ajan mittaan.
Käytiin myös läpi ja helpompi ja vapaampi olo kun kumpikin sai ja uskalsi myöntää pettämisen. Jatkossa ajattelen niin että en tee sellaista mitä en uskaltais vaimolle sanoa, enkä sellaista joka taas loukkaisi.
- nainen minäkin
Melkein kuin minun elämästäni. Mies selvitti kaiken tapahtuneen kanssani, häpesi ja katui eikä antanut minkäänlaista arvoa tuolle naiselle. Hyvitteli monin tavoin erehdystään.
Arvaapa mitä oli kahden vuoden päästä? Todellinen pommi, tuo suhde kun oli salassa jatkunut koko ajan. En tosiaankaan osannut epäillä mitään. Mies oli mitä ihanin minua kohtaan, vannoi rakkauttaan itkujen kera, pyyteli syvästi anteeksi, vannoi ja vakuutti ettei koskaan enää. Minä olen hänen elämänsä nainen josta ei ikinä halua luopua.
Ei halua koskaan erota vaan vanheta kanssani. Ei hän perheellensä enää tuottaisi häpeää.
Valheiden verkossa olen elänyt ja uskonut miehen sanoja. Mutta en enää.
Älkää haukkuko vaimoja sinisilmäisyydestä, mies voi osata todella hyvin peittää tekemisensä. Ei ollut mitään syytä epäillä.- Nainen -77
Tämä oli hieno kirjoitus, kiitos siitä. Tämä on suuri pelkoni, ja olen sanonut sen myös miehelleni. En halua tulla uudelleen petetyksi ja hyväksikäytetyksi.
- luottamus on ansaitt
"Ei ollut mitään syytä epäillä."
Pettämisen jälkeen kannattaa aina epäillä.
Hyvä motto on: "Luota, mutta varmista jälkikäteen."
- Woi h-i !
Luin vuodatukset läpi. Ootteko kaikki ihan täysipäisiä aikuisia? Uskomatonta potaskaa, vahtimista, vainoamista, kyyläämistä, epäluottamusta ... Kuin pahaiset kakarat kotileikeissä, vahtimassa toinen toisiaan elämän anneilta ja asioilta.
Mun ukolla on rajaton vapaus käyttää oma aikansa, tahtonsa ja tarpeensa juuri niin kuin itse parhaakseen näkee. Toivottavasti hänellä on hyviä naisjuttuja ja -suhteita. Mikä minä niitä olen aikuiselta ihmiseltä kieltämään. 'Rakkaus' ja tunteet kasvavat ja kukoistavat vain vapaudessa.- kuuma lady
Mites sun vapautesi laita?..vai pihtaatko?..
- Kuvittelet vaan
kuuma lady kirjoitti:
Mites sun vapautesi laita?..vai pihtaatko?..
En ymmärrä, mitä kumpikaan kuuluu sulle tai kenellekään. Mutta olen vapaan taivaan lintu, ei ole esteitä, estoja, rajoja eikä ahtautta.
- ihana kakkonen
Vankilalta kuulostaa.ei tehoa noi vakuuttelusi liiton onnellisuudesta..Miehelläsi on kaulassa panta ja sä vedät siitä narusta..liekö onnelisuuden tae?---
- Terapeutti T
höpsistä pussiin !
Avioliiton oletus on, että rehellisyyttä on.
Siihen SITOUDUTAAN.
Jos sitten on niin aikaansaamaton mies, että ei viitsi tehdä asioita itselleen vaikeasti = ottaa ero ja sitoutua uuteen ihmiseen, pitää kaksi, ettei tarvitse tehdä ratkaisua, joka voi ollakin väärä.
Ts. voi menettää suhteet lapsiinsa, menettää joka tapauksessa suhteita lähipiiriinsä, menettää ikuisesti luottamusksen toisen silmissä.
Aviovuoteeseen ei voi tuoda kolmatta.
Jos mies kusettaa pelkkää mukavuuttaan, ja näitä tapauksia on todella paljon, niin siinä on naisella kestämistä- tietysti on miehelläkin, jos asetelma toisin päin.
Mutta ei se mitään liekaa ole kenenkään kaulan ympärille.
- jos ei kestä sitä, että tulee kontrolloiduksi, ei pidä sitoutua.
Kun sen Tahdon käy sanomassa , missä sitten ikinä käykään,tekee sekä henkisen, hengellisen, että laillisen sitoutumisen tähän ihmiseen.
Joten jos moinen toimi on pannan puristusta ja liekaan laittamista, ÄLKÄÄ MENKÖ VIHILLE; YHTEISESTI ASUMAAN tms. jonka tuloksena on kahden ihmisen ja ties miten monen lapsen kärsimys.
Jos ukko on saamatonta sorttia, syntyy tunnevaje, jonka tuloksena koko perheen tasapaino kärsii.
Nyt sanoisin tälle , joka yrittää saada uskallusta elämäänsä ja rohkeutta luottaa, että anna itsellesi aikaa miettiä, mitä todella olet valmis tekemään suhteenne hyväksi.
Ja sen jälkeen kartoittamaan tilanne ulkopuoliselle taholle.
Väestöliitto, kirkon parisuhdeterapia, yksityiset terapeutit, onhan noita.
- älä yritä ratkaista ongelmaa vain oman pääsi sisällä, saati suhteenne sisällä, joudut vielä pahasti pettymään, sillä mitkään omat ponnistelusi eivät miehelle tuo tarvetta tai tahtoa korjata virheellistä käytöstään.
Älä alistu vaan tartu rohkeasti tähän-
jokainen kriisi on myös mahdollisuus parempaan. - MeDuuu**'
Hyvä nainen, tee itsekin jotain mukavaa ja mieltä virkistävää. Hullu nainen, joka yhden miehen takia menettää mielenrauhansa. Ei kannata alentua kyttäämään yhtä miestä, miehiä on jonoksi asti jokaiselle naiselle. Valitettavasti pettäjämies pettää jatkossakin. Eli tee nainen samoin, miksi ihmeessä olla uskollinen yhdelle pettävälle kuvatukselle.
- norahja
kerran pettää varmasti aina pettää.
- huijattu olen minäkin
Pettäminen satuttaa. Mutta mitä mieltä olette siitä, pitäisikö sen toisen osapuolen aviopuolisolle vihjaista tapahtuneesta?
- petettymyös
huijattu olen minäkin kirjoitti:
Pettäminen satuttaa. Mutta mitä mieltä olette siitä, pitäisikö sen toisen osapuolen aviopuolisolle vihjaista tapahtuneesta?
Itse jätin "vihjaisematta". En halunnut alentua siihen, enkä tuottaa sitä samaa tuskaa minkä itse koin kenellekään muulle.
- aikansa kutakin
Pettäminen on joillekin sellaista, etteivät eroon pääse eli ovat tapapettäjiä, itse olin vuosikymmeniä parisuhteessa jossa säännollisin väliajoin paljastu salasuhde, mutta olihan siinä liitossa hyvääkin, lopetin sen kuitenkin ,vanhemmiten vaan ei jaksa ja olen antanut anteeksi pettäjälle, ei hän voinut sille mitään kun oli niin suosittu muiden naisten taholta, kuten mainitsi itsekkin, hyvää elämää hälle myös jatkossa.
- Eläytymisen avuksi
Voittehan jossain välissä tehdä ihan sellaisen mielikuvitusleikin, että kehotat pettänyttä puolisoasi kuvittelemaan tilanteen toisin päin eli että sinä olisit paljastunut pitkäaikaisen salasuhteen ylläpitämisestä. Millaisia olisivat tunteet ja luottamus ja millä lailla miten kauan toinen olisi valmis sen jälkeen panostamaan suhteenne parantamiseen. Kelpaisiko hänelle, että ollaan vain niin kuin ei oltaiskaan, kunhan arki vain sujuu niin kuin ennenkin. Miettisikö kenties maksamista samalla mitalla?
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Ruotsissa uusi vakava ongelma: Vanhusten seksuaalinen hyväksikäyttö
palvelutaloissa ja kotihoidossa. Tämäkin on ihan puhtaasti väärän maahanmuuton vaikutusta, sillä tekijät ovat kaikki keh872071Työeläkkeiden maksaminen lopetettava ASAP.
"Vanhimmat sukupolvet ovat saaneet vastinetta eläkemaksuilleen moninkertaisesti nykyisiin ja tuleviin sukupolviin verr1361756- 1801316
- 236756
- 59708
Järkytys uutisten ystäville - Huomenta Suomen kesään iso muutos
Huomenta Suomi on monen suomalaisen vakio-ohjelma. Suorana nähtävä Huomenta Suomi seuraa päivän tärkeimpiä uutisia, pol10701- 65699
Trumpille jälleen voitto
Trump ensin tuhosi Iranin ydinohjusprojektin, jotta ko. terroristivaltio ei voisi aiheuttaa ydinsotaa. Ja nyt Trump pako211598- 49556
Haluan teidät molemmat elämääni
Toista rakastan todella syvästi, ja toinen on kuin paras ystävä minulle. En voi luopua kummastakaan... </337492