ärsyttää miehen teot taas

Välittää se juopottelusta. Mut sehän ei ole mikään yllätys et naiset rakastaa juoppo miehiä.

Et nyt itsekään ole hoitanut kunnolla avioliittoasi. Mene ensi tilassa juttelemaan avioliittoneuvojalle, neuvolapsykologille tms. Aloita parannus omasta itsestäsi, niin miehesi joko on pakko parantaa itsekin tapojaan tai ymmärtää hävetä ja lähteä. Tunteettoman leikkiminen lähinnä kertoo hänelle, että olet paska ämmä joka vihaa miestään. Itsekin ymmärrät kuinkas paljon tämä innostaa kotona ajan viettämiseen.
Toistatteko kumpikin huonoja vaimon ja miehen roolimalleja lapsuuden kokemustenne mukaan? Oliko äitisi pahasuinen, etäinen ja häijy isällresi?
En usko että torailulktanne saatte kaksin asioita korjattua. Antakaa ulkopuolisten auttaa. Ja mitä sinä tarkoitat, että et pääse ulos kun mies ei katso lapsia. Otat ystävän, sukulaisen tai MLL:n lapsenvahdin kerran-pari viikossa teille ja vain lähdet kyselemättä mitään ukolta. Saat tuuletettua päätäsi ja vähän avarampaa näkökulmaa kauheaan liittoonne.
Huonossa liitossa ei kannata olla minkään tekosyyn varjolla. Mies alkoholisoituu nytkin, vaikka "pidät huolta" hänestä. Joko yhdessä parannatte liittonne tai eroatte.

En ole hoitanu en, tiedän sen. Mut en vaan enää jaksais. Vaikka tiedän että yksin olis niin paljon helpompaa ni se lähteminen on vaan vaikeeta. Ja mikä pahinta olen sortunu pettämiseen. Vaikka vois toisaalta kuvitella että mulla olis huono omatunto asiasta ni ei ole, ainut mikä harmittaa ni pystytää näkemää todella harvoin tämän toisen miehen kanssa. Kai sen avulla toisaalta jaksankin tätä omaa liittoa vielä kattella.

Mä olen joskus ehdottanu tota pariterapiaa mut sain kyllä niin jyrkän vastalauseen siihen että en edes viitsi toistamiseen ottaa puheeksi. Ja mitä tulee noihin lapsenvahteihin niin sukulaiset asuu niin kaukana että lapset on sitten pari kertaa vuodessa siellä viikonloppu hoidossa ja meille ei kuulemma mll:n hoitajia tule. Vaikka olen hyvin perustellu niin tähän taloon niillä ei ole lupa astua jalallakaan oli miehen vastaus.
Ja joo meillä todellakin mies päättää ja mulla ei pahemmin sananvaltaa ole näihin asioihin vaikka minä olenkin se kuka aina kaiken maksaa. Mut koska en jaksa kuunnella sitä valitusta mikä syntyy jos teen eritavalla kun mies haluaa nii mun on vaa helpompi myötäillä ja raivota sitte yksinäni omaa tyhmyyttäni ja sitä miten helppo mun yli on kävellä!

Luuletko todella ettei se että olet pettänyt ja haikailet seikkailusi perään vaikuta käyttäytymiseesi kotona ja sitä kautta siihen miten miehesi käyttäytyy?

Olisiko nyt korkea aika nosta kissa pöydälle ja päättää jatkatteko yleensä yhdessä. Tuskin asiat selviävät jos et uskalla olla rehellinen

Nyt onnistutte todella mainiosti provosoimaan esille ne pahimmat puolet molemmissa, se että sitten kaduttaa hetken päästä ei paljon tilannetta paranna.

Todennäköisesti uskottomuutesi paljastuu jossain vaiheessa, joko niin että itse kerrot tai joku muu kertoo miehellesi.

Jaksamista!

Jos hyvä ystäväsi, josta todella välität, kertoisi liitostaan niin kuin sinä aloittaja, minkä neuvon hänelle antaisit?
Lue oma tekstisi uudestaan, ja mieti, vaikuttaako tilanteesi hyvältä, toimintasi loogiselta, kannattaako yhtä äijää pelätä niin että oma elämä jää kokonaan elämättä muualla kuin hellan ja nyrkin välissä. Toistan: se ei kuulu miehellesi jos itse hankit lapsenvahdin ja menet. Viikoloppuna ehdit varmaan jo kotiinkin ennen kuin hän edes tulee.
Jos jonkin perversion takia haluat elää huonossa liitossa, antaa lasten kuunnella huutoanne ja opetella huonoa puolison kohtelua, siitä vaan. Sinuna kyllä kokeilisin jättää avioerohakemuksen heti. Jos miehesi puolisona jotenkin ihmeparantuu tämän johdosta, kiva.
Tarkoitin että sinä menet pariterapeutille tms juttelemaan, koskapa molemmat olette korvia myöten uponneet huonoon liittoon. Se, että hän jotenkin on tyytyväinen sinun alistettuun asemaasi, ei ole syy jättää hakematta apua itsellesi ja lapsille.

Ongelmasi on siis yksinäisyys. Onhan niitä erilaisia kerhoja aamupäivisin ja iltaisin taaperoikäisten äideille. Siellä tulee huolia purettua ja ystävyyssuhteita syntyy. Minkä ikäiset lapset sinulla on? Lähdet vaan mukaan reilusti elämään, välillä lasten kanssa, välillä yksin. Eikö todella ole ketään, työkavereitakaan? Sitten taidat olla väärällä paikkakunnalla. Jos ei ero jää pelkäksi jahkailuksi, harkitse voisitko palata kotiseudulle edes pariksi vuodeksi, nyt kun lapset ovat pieniä. Tärkeintä olisi nyt ne tukijoukot löytää taas rinnallesi, pelkäämättä mitään. Oma arkuutesi ottaa elämästä ote ja vastuu taitaa nyt näkyä asenteena jossa syytät miestä vaikeuksistasi. Itse jäin yksin kolmen kanssa joista pienin oli vuoden, kun oikeastaan ajoin ilkeän, määräilevän miehen pois. Ja helpotti henkisesti kovasti!
Käy oikeusaputoimistossa. Riippuen tilanteesta mies saa lähteä lapsiperheen asunnosta asumuserotilanteessa, jos se on yhteinen. Juridisesti siis lapsilla ja äidillä on oikeus pysyä kodissaan ensisijaisesti. Ymmärrämme molemmat että näin on helpoin. Käy itse juttelemassa neuvolassa ainakin, älä häpeile asioitasi. Yksinäisyys, ärtymys ja masennus pilaavat lastenkin lapsuuden, siis marttyyriydestä sinua eivät tule edes lapset kiittämään vartuttuaan.
Vielä lisään, että viimeinen sääliteltävä tuo kapakoissa viihtyvä miehesi on. Viriilissä iässä olevalle miehelle on monta ottajaa, kun vain päästät menemään. Ehkä joku toinen nainen on luonteeltaan sopivampi hänelle?