Arki voi olla ihanaa!

YksVaimo

Kun osaa ajatella molempien etua ja kuinka parhaiten puolisot voivat edistää toistensa onnellisuutta ja hyvää mieltä.

Pahoittelen ehkä hieman provosoivaa tyyliäni, mutta päätimpä kokeilla.. josko muutkin innostuisi kertoilemaan positiivisia asioita ja näkemyksiään. Pareilla kun on erilaisia tapoja elää tietty ja kunhan ne kumpaakin miellyttävät, niin siinähän se hyvän ja pitkän avioliiton salaisuus piilee.. :)

Meillä on soviteltu ja päätetty asiat tähän malliin yhteisesti jo liiton alussa ja kolmatta vuotta jo mennään eikä arki ole mitenkää muuttunut avoliiton ajoista. Onneksi ehkä olemme molemmat suht rauhallisia ja kotona viihtyviä otuksia, joilla on omat omituisuutemme, joihin emme halua toisen puuttuvan.

- minä hoidan pääosin kotityöt ja sisustuksen, miehen mielipiteet huomioon ottaen. Intohimoni on puutarha ja pihan arvo kyllä on noussut kohisten tässä muutamien vuosien aikana, kun olen taloon tullut. Pieni hyötykasvien osiokin pihasta löytyy ja kyllä ne omat uudet perunat ovat taivas.. makuhermoille.

- mies hoitaa raskaammat työt, auton huollon ja yleensä lumityötkin, vaikka mielelläni kuntoilun vuoksi ne tekisinkin varsinkin vapailla ollessani.. ja puut kannan ja pinoan samalla kuntoilun merkityksellä.

- mies saa kokkailla milloin haluaa, mutta yleensä arkiruuan hoidan minä kuten leipomisetkin. Eväätkin saa ukko halutessaan töihin pullineen siis, jos tarvii. Puhtaat vaatteet löytyy kaapista, siisteissä pinoissa ja jopa joskus silitettynä. Palvelu pelaa niin sanotusti, mutta täysin omilla ehdoillani ja vapaasta halustani.

- kiitos teknisen puolen koulutuksieni, minun vastuullani on vaikkapa sähkösopimus ja hintojen tarkkailu.. olen myös kehitellyt tapoja pihistää kulutuksesta ja näin säästyneet rahat menee molempien hemmotteluun.

Koska teen enempi kodin töitä ja pidän raha-asiat tarkkailussa.. hoidan yleensä puolet kiinteistä kuluista, mikäli en ole juuri uusinut pintoja tai pistäny tolkuttomasti pihaan rahaa.. niin mies hoitaa talon maksun ja yleensä maksaa ostokset sekä pitää vaimonsa tietty kauniissa vaatteissa jne. :) En minä mikään ilmainen piika olisi.. kumpikin tekee ja maksaa mikä hyvältä tuntuu ja josta molemmat hyötyy niin sanotusti.

Niinhän sitä sanotaan.. että onnellisen vaimon rinnalla on onnellinen ja tyytyväinen mies..

Koska hiukan olen ehkä joskus liian terveysintoilija, niin mieheltä on pudonnut painoa -23 kg alkuajoista ja hurjaa, olen itse turvonnut pari kiloa, muttei vielä 55 kg ole mittariin tullut. Ja olis varaa toki tullakin, sitten kun lapsia enempi siunaantuu ehkäpä. Mielestämme kun puolisoa rakastaa, haluaa olla viehättävä myös fyysisesti ja petipuuhat on parasta yhteistä liikuntaa.. ;)
Sinkkuna mies veteli roskaruokaa ja kaljaa iltojen iloksi raskaan työpäivän jälkeen.. nyt saa kunnon kotiruokaa ja kyytiä, heh.

Toki meilläkin kriisejä on ollut.. minun sairauteni ja tiukka talous välillä, mutta kun sitä osaa nauttia vaikka yhteisestä saunahetkestä, leffaillasta ja turhien höpöttelystä. Niin kyllä sitä arvostaa, kun on rinnalla joku, joka tukee ja tuhisee vierellä vaikeinakin aikoina. Aina tulee niitä parempia aikoja, kun jaksaa kumpikin uskoa.

106

4742

Äänestä

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • 68-v

      Liian laaja kysymys tässä käsiteltäväksi?

      Olen yrittänyt tiivistää mielipiteeni kahteen sanontaan.

      1. Perushuomaavaisuutta puolisoa kohtaan on omasta terveydestään ja kunnostaan huolehtiminen.

      2. Kaikki minkä tekee pyyteettömästi, vastapalvelua odottamatta, puolison hyvinvoinnin ja viihtyvyyden edistämiseksi, vahvistaa parisuhteen perusteita.

    • hehhee

      älä huoli kyllä se vielä vitu***i menee ;D ;G

      • väärin.

        ai Dolce&Gabbana? ei sitä noin lyhennetä.

      • varamiespalvelu
    • Ihanainen81

      Löytyihän täältä positiivistakin keskustelua avioliitosta! Mielestäni rakkaussuhteessa (avioliiton tärkein sisältö) on tärkeää se, että huomioi toisen joka päivä, arjessakin. Kehuu, koskettaa, hymyilee, kiittää. Tasapuolisuus on myös tärkeää, ei niin, että toinen ahkeroi ja toinen löysäilee. Itse ainakin olen naimisissa rakastamani miehen kanssa, koska elämäni on ihanampaa, hauskempaa ja helpompaa hänen kanssaan kuin yksin. Tiedän olevani itse vastuussa onnellisuudestani ja se taas näkyy siinä, että pidän huolta itsestäni. Tiedän olevani onnekas, että olen löytänyt tuon miehen. Elämä on ihanaa, kun sen oikein ymmärtää!

      • chicken today

        Kannattaa kokeilla avioliittoa koneyrittäjän kanssa, saa takuuvarmasti tehdä kaiken omakotitalossa (sähkön kilpailuttamiseen ei tarvita tekniikan osaamista, kuulostat kanalta) itse pyyteettömästi oman palkkatyön ja lasten hoitamiselta jäävältä ajalta ja sitten kun puolisolla oli varaa palkata työntekijöitä, että jäisi aikaa perheelle niin hän tuntee itsensä ulkopuoliseksi ja viehättävämpää seuraa pitää etsiä muualta ja kappas " töitä tehdään " taas 24/7. Olen kuitenkin kaunis, itsestään huolen pitänyt nainen, puhdistan talosta rännit ja pudottelen lumet katolta, kolaan pihalta lumet, rakastan ruoanlaittoa, leipomista, lapsiani mutta en enää miestäni. AP on todellinen kana valio.

      • YksVaimo
        chicken today kirjoitti:

        Kannattaa kokeilla avioliittoa koneyrittäjän kanssa, saa takuuvarmasti tehdä kaiken omakotitalossa (sähkön kilpailuttamiseen ei tarvita tekniikan osaamista, kuulostat kanalta) itse pyyteettömästi oman palkkatyön ja lasten hoitamiselta jäävältä ajalta ja sitten kun puolisolla oli varaa palkata työntekijöitä, että jäisi aikaa perheelle niin hän tuntee itsensä ulkopuoliseksi ja viehättävämpää seuraa pitää etsiä muualta ja kappas " töitä tehdään " taas 24/7. Olen kuitenkin kaunis, itsestään huolen pitänyt nainen, puhdistan talosta rännit ja pudottelen lumet katolta, kolaan pihalta lumet, rakastan ruoanlaittoa, leipomista, lapsiani mutta en enää miestäni. AP on todellinen kana valio.

        No kiitos. Minun nuoruudessani kanan määritelmä oli jokseenkin erilainen.. mutta kuulemma iloiset kanat istuu munien päällä tjn sinnepäin, niin mikäs tässä. Vainko kanat voivat rakastaan miestään tai ovat sellaisen valioyksilön siis onnistuneet valitsemaan, sopii mulle. Voisi tehdä sullekin hyvää suorittaa tuo miesvalinta uudelleen.. vois se vaikuttaa positiivisesti tuohon havaittavissa olevaan kitkeryyteen ja eiköhän lapsetkin huomaisi eron äidissä. Ne kuule vaistoavat takuulla sinun ja miehesi välisen tilanteen. ;)

        Muutenkin höpötykseni olisi toki kaivannut tiivistystä, joten jätin mainitsematta kodin läpikäyntini mittarin kanssa sähkölaitteista ja taulukoinnin avulla puolen vuoden otannalla laskelmat peruspäiväsähkön vaiko eritellyn päivä-yö-sähkön kannattavuudesta. Siinä on paljon eroa, onko suora sähkölämmitys vai käyttääkö yösähköä varaavaan lämmitykseen sekä lisäksi kannattaa huomioida lämminvesivaraajan päivä- tai yökäyttö. Pesukoneet voi ajastaa halutessaan tuonne aamuneljältä surraamaan esim. Ok, tänä vuonna en kyllä säästänyt enää kuin pari sataa, kun ei viitsinyt tinkiä asumismukavuudesta. Enkä jaksa luudan kanssa pitää vahtia kylppärin ovella, kuka saa milloinkin suihkussa lotrata.. napautan vaan päiväkäytön sitten varaajalle, jos joku parkuu kylmää vettä.

        Ehkä sinulla "koneyrittäjän vaimona" on sitten ollut mahdollisuus valita siirtoyhtiö, kun meillä ei sitä mahdollisuutta ole ja sähkön siirtoyhtiön hintaerot perusmaksuissa kummasti vaikuttavat sähkön lopulliseen hintaan. Monelle kun tulisi halvemmaksi valita toinen laskutusmuoto, kulutuksesta ja käyttökohteista riippuen.
        Voisin kyllä pitää päiväkausia luentoja kotitalouksien säästökohteista.. jotkut hullut siitä jopa maksavatkin minulle. Tosin nyt vedän lonkkaa kevään ja leikin kotihengetärtä. Sillä aikaa ehtii moni perhe tehdä vääränlaisen sähkösopimuksen, näennäisesti halvimmalta yhtiöltä.. ;)

        Jos sinua yhtään lohduttaa, niin reilun viisi vuotta aikoinaan sain nauttia sellaisesta "ylitöitä" tekevästä hameväen perässä juoksijasta, joka samalla kusi velat niskaani. Sitten riitti.. ja käytin enempi järkeä seuraavan miehen kohdalla eli nykyisen aviomieheni. Joten kyllä, kanamaisesti nautin valinnastani täysin (riippu)rinnoin.. voisin miehelleni pyöräyttää vielä iltatähdenkin, jos ei miksikään muutu vuosien varrella. Sitähän en voi tietää, mutta ehdin murehtia sitä sitten. Eikä tuo traumoja saanut sulkasadostanikaan tai paskapussista kyljestäni, joten eiköhän paljon kestä tulevaisuudessakin!! :D

        Jotain tuossa alempana häiritsi puolison ns.miellyttäminen. Ehkä sanavalintani oli väärä, mutta.. jokainen voisi muistella sitä alkuhuumaa(juu, ei kuulemma kaikilla sitäkään ole) ja kuinka silloin teki kaikkensa toisen eteen. Vuosien varrella se tietysti vähenee, mutta jos meinaa hävitä kokonaan.. on silloin mielestäni asialle tehtävä jtn ja muutettava omaa käytöstään.

        Toista voi miellyttää tai kohdella rakastavasti tuottaen hyvää mieltä molemmille. Piste. Ei sen mitään pakkopullaa tarvi olla. Tulee siten luonnostaa teoissa.
        Itse voisin toki enempi tehdä tietyissä asioissa mieheni eteen asioita, mutta se ei enää olisi mielestäni vapaaehtoista toisen "miellyttämistä". Jotkut asiat voivat olla jollekin toiselle pakkopullaa ja minulle ne tulevat luonnostaan kivoina juttuina. Ja toistepäin.

      • im.awake.
        YksVaimo kirjoitti:

        No kiitos. Minun nuoruudessani kanan määritelmä oli jokseenkin erilainen.. mutta kuulemma iloiset kanat istuu munien päällä tjn sinnepäin, niin mikäs tässä. Vainko kanat voivat rakastaan miestään tai ovat sellaisen valioyksilön siis onnistuneet valitsemaan, sopii mulle. Voisi tehdä sullekin hyvää suorittaa tuo miesvalinta uudelleen.. vois se vaikuttaa positiivisesti tuohon havaittavissa olevaan kitkeryyteen ja eiköhän lapsetkin huomaisi eron äidissä. Ne kuule vaistoavat takuulla sinun ja miehesi välisen tilanteen. ;)

        Muutenkin höpötykseni olisi toki kaivannut tiivistystä, joten jätin mainitsematta kodin läpikäyntini mittarin kanssa sähkölaitteista ja taulukoinnin avulla puolen vuoden otannalla laskelmat peruspäiväsähkön vaiko eritellyn päivä-yö-sähkön kannattavuudesta. Siinä on paljon eroa, onko suora sähkölämmitys vai käyttääkö yösähköä varaavaan lämmitykseen sekä lisäksi kannattaa huomioida lämminvesivaraajan päivä- tai yökäyttö. Pesukoneet voi ajastaa halutessaan tuonne aamuneljältä surraamaan esim. Ok, tänä vuonna en kyllä säästänyt enää kuin pari sataa, kun ei viitsinyt tinkiä asumismukavuudesta. Enkä jaksa luudan kanssa pitää vahtia kylppärin ovella, kuka saa milloinkin suihkussa lotrata.. napautan vaan päiväkäytön sitten varaajalle, jos joku parkuu kylmää vettä.

        Ehkä sinulla "koneyrittäjän vaimona" on sitten ollut mahdollisuus valita siirtoyhtiö, kun meillä ei sitä mahdollisuutta ole ja sähkön siirtoyhtiön hintaerot perusmaksuissa kummasti vaikuttavat sähkön lopulliseen hintaan. Monelle kun tulisi halvemmaksi valita toinen laskutusmuoto, kulutuksesta ja käyttökohteista riippuen.
        Voisin kyllä pitää päiväkausia luentoja kotitalouksien säästökohteista.. jotkut hullut siitä jopa maksavatkin minulle. Tosin nyt vedän lonkkaa kevään ja leikin kotihengetärtä. Sillä aikaa ehtii moni perhe tehdä vääränlaisen sähkösopimuksen, näennäisesti halvimmalta yhtiöltä.. ;)

        Jos sinua yhtään lohduttaa, niin reilun viisi vuotta aikoinaan sain nauttia sellaisesta "ylitöitä" tekevästä hameväen perässä juoksijasta, joka samalla kusi velat niskaani. Sitten riitti.. ja käytin enempi järkeä seuraavan miehen kohdalla eli nykyisen aviomieheni. Joten kyllä, kanamaisesti nautin valinnastani täysin (riippu)rinnoin.. voisin miehelleni pyöräyttää vielä iltatähdenkin, jos ei miksikään muutu vuosien varrella. Sitähän en voi tietää, mutta ehdin murehtia sitä sitten. Eikä tuo traumoja saanut sulkasadostanikaan tai paskapussista kyljestäni, joten eiköhän paljon kestä tulevaisuudessakin!! :D

        Jotain tuossa alempana häiritsi puolison ns.miellyttäminen. Ehkä sanavalintani oli väärä, mutta.. jokainen voisi muistella sitä alkuhuumaa(juu, ei kuulemma kaikilla sitäkään ole) ja kuinka silloin teki kaikkensa toisen eteen. Vuosien varrella se tietysti vähenee, mutta jos meinaa hävitä kokonaan.. on silloin mielestäni asialle tehtävä jtn ja muutettava omaa käytöstään.

        Toista voi miellyttää tai kohdella rakastavasti tuottaen hyvää mieltä molemmille. Piste. Ei sen mitään pakkopullaa tarvi olla. Tulee siten luonnostaa teoissa.
        Itse voisin toki enempi tehdä tietyissä asioissa mieheni eteen asioita, mutta se ei enää olisi mielestäni vapaaehtoista toisen "miellyttämistä". Jotkut asiat voivat olla jollekin toiselle pakkopullaa ja minulle ne tulevat luonnostaan kivoina juttuina. Ja toistepäin.

        Hienoa, että muutkin uskaltavat hehkuttaa hyvää suhdettaan. Suhteita ja toimintatapoja on erilaisia, toiset toimivat ja toiset eivät. Teillä toimii hyvin noin, ja se on ihana asia. Aurinkoista kevättä Teille ja rakkautta jokaiselle päivälle

      • hölpötipötipötipöts
        YksVaimo kirjoitti:

        No kiitos. Minun nuoruudessani kanan määritelmä oli jokseenkin erilainen.. mutta kuulemma iloiset kanat istuu munien päällä tjn sinnepäin, niin mikäs tässä. Vainko kanat voivat rakastaan miestään tai ovat sellaisen valioyksilön siis onnistuneet valitsemaan, sopii mulle. Voisi tehdä sullekin hyvää suorittaa tuo miesvalinta uudelleen.. vois se vaikuttaa positiivisesti tuohon havaittavissa olevaan kitkeryyteen ja eiköhän lapsetkin huomaisi eron äidissä. Ne kuule vaistoavat takuulla sinun ja miehesi välisen tilanteen. ;)

        Muutenkin höpötykseni olisi toki kaivannut tiivistystä, joten jätin mainitsematta kodin läpikäyntini mittarin kanssa sähkölaitteista ja taulukoinnin avulla puolen vuoden otannalla laskelmat peruspäiväsähkön vaiko eritellyn päivä-yö-sähkön kannattavuudesta. Siinä on paljon eroa, onko suora sähkölämmitys vai käyttääkö yösähköä varaavaan lämmitykseen sekä lisäksi kannattaa huomioida lämminvesivaraajan päivä- tai yökäyttö. Pesukoneet voi ajastaa halutessaan tuonne aamuneljältä surraamaan esim. Ok, tänä vuonna en kyllä säästänyt enää kuin pari sataa, kun ei viitsinyt tinkiä asumismukavuudesta. Enkä jaksa luudan kanssa pitää vahtia kylppärin ovella, kuka saa milloinkin suihkussa lotrata.. napautan vaan päiväkäytön sitten varaajalle, jos joku parkuu kylmää vettä.

        Ehkä sinulla "koneyrittäjän vaimona" on sitten ollut mahdollisuus valita siirtoyhtiö, kun meillä ei sitä mahdollisuutta ole ja sähkön siirtoyhtiön hintaerot perusmaksuissa kummasti vaikuttavat sähkön lopulliseen hintaan. Monelle kun tulisi halvemmaksi valita toinen laskutusmuoto, kulutuksesta ja käyttökohteista riippuen.
        Voisin kyllä pitää päiväkausia luentoja kotitalouksien säästökohteista.. jotkut hullut siitä jopa maksavatkin minulle. Tosin nyt vedän lonkkaa kevään ja leikin kotihengetärtä. Sillä aikaa ehtii moni perhe tehdä vääränlaisen sähkösopimuksen, näennäisesti halvimmalta yhtiöltä.. ;)

        Jos sinua yhtään lohduttaa, niin reilun viisi vuotta aikoinaan sain nauttia sellaisesta "ylitöitä" tekevästä hameväen perässä juoksijasta, joka samalla kusi velat niskaani. Sitten riitti.. ja käytin enempi järkeä seuraavan miehen kohdalla eli nykyisen aviomieheni. Joten kyllä, kanamaisesti nautin valinnastani täysin (riippu)rinnoin.. voisin miehelleni pyöräyttää vielä iltatähdenkin, jos ei miksikään muutu vuosien varrella. Sitähän en voi tietää, mutta ehdin murehtia sitä sitten. Eikä tuo traumoja saanut sulkasadostanikaan tai paskapussista kyljestäni, joten eiköhän paljon kestä tulevaisuudessakin!! :D

        Jotain tuossa alempana häiritsi puolison ns.miellyttäminen. Ehkä sanavalintani oli väärä, mutta.. jokainen voisi muistella sitä alkuhuumaa(juu, ei kuulemma kaikilla sitäkään ole) ja kuinka silloin teki kaikkensa toisen eteen. Vuosien varrella se tietysti vähenee, mutta jos meinaa hävitä kokonaan.. on silloin mielestäni asialle tehtävä jtn ja muutettava omaa käytöstään.

        Toista voi miellyttää tai kohdella rakastavasti tuottaen hyvää mieltä molemmille. Piste. Ei sen mitään pakkopullaa tarvi olla. Tulee siten luonnostaa teoissa.
        Itse voisin toki enempi tehdä tietyissä asioissa mieheni eteen asioita, mutta se ei enää olisi mielestäni vapaaehtoista toisen "miellyttämistä". Jotkut asiat voivat olla jollekin toiselle pakkopullaa ja minulle ne tulevat luonnostaan kivoina juttuina. Ja toistepäin.

        Vaikutat hemmetin tylsältä ihmiseltä, ei voi muuta sanoa. Kana kuvaa hyvin sinua :D sori nyt vaan. Tulee mieleen yks tyttökaveri joka on tylsimmästä päästä ihmiskuntaa. Se vaan jauhaa ja jauhaa omia tekemisiään ja kun muut puhuu väliin jotain muuta vaikka puolikin tuntia, niin kun muut hiljenee niin tämä jatkaa samasta kohtaa mihin jäi. Jos jäi sana kesken niin ensin tulee loput sanasta.

      • SuperHörhö 2
        YksVaimo kirjoitti:

        No kiitos. Minun nuoruudessani kanan määritelmä oli jokseenkin erilainen.. mutta kuulemma iloiset kanat istuu munien päällä tjn sinnepäin, niin mikäs tässä. Vainko kanat voivat rakastaan miestään tai ovat sellaisen valioyksilön siis onnistuneet valitsemaan, sopii mulle. Voisi tehdä sullekin hyvää suorittaa tuo miesvalinta uudelleen.. vois se vaikuttaa positiivisesti tuohon havaittavissa olevaan kitkeryyteen ja eiköhän lapsetkin huomaisi eron äidissä. Ne kuule vaistoavat takuulla sinun ja miehesi välisen tilanteen. ;)

        Muutenkin höpötykseni olisi toki kaivannut tiivistystä, joten jätin mainitsematta kodin läpikäyntini mittarin kanssa sähkölaitteista ja taulukoinnin avulla puolen vuoden otannalla laskelmat peruspäiväsähkön vaiko eritellyn päivä-yö-sähkön kannattavuudesta. Siinä on paljon eroa, onko suora sähkölämmitys vai käyttääkö yösähköä varaavaan lämmitykseen sekä lisäksi kannattaa huomioida lämminvesivaraajan päivä- tai yökäyttö. Pesukoneet voi ajastaa halutessaan tuonne aamuneljältä surraamaan esim. Ok, tänä vuonna en kyllä säästänyt enää kuin pari sataa, kun ei viitsinyt tinkiä asumismukavuudesta. Enkä jaksa luudan kanssa pitää vahtia kylppärin ovella, kuka saa milloinkin suihkussa lotrata.. napautan vaan päiväkäytön sitten varaajalle, jos joku parkuu kylmää vettä.

        Ehkä sinulla "koneyrittäjän vaimona" on sitten ollut mahdollisuus valita siirtoyhtiö, kun meillä ei sitä mahdollisuutta ole ja sähkön siirtoyhtiön hintaerot perusmaksuissa kummasti vaikuttavat sähkön lopulliseen hintaan. Monelle kun tulisi halvemmaksi valita toinen laskutusmuoto, kulutuksesta ja käyttökohteista riippuen.
        Voisin kyllä pitää päiväkausia luentoja kotitalouksien säästökohteista.. jotkut hullut siitä jopa maksavatkin minulle. Tosin nyt vedän lonkkaa kevään ja leikin kotihengetärtä. Sillä aikaa ehtii moni perhe tehdä vääränlaisen sähkösopimuksen, näennäisesti halvimmalta yhtiöltä.. ;)

        Jos sinua yhtään lohduttaa, niin reilun viisi vuotta aikoinaan sain nauttia sellaisesta "ylitöitä" tekevästä hameväen perässä juoksijasta, joka samalla kusi velat niskaani. Sitten riitti.. ja käytin enempi järkeä seuraavan miehen kohdalla eli nykyisen aviomieheni. Joten kyllä, kanamaisesti nautin valinnastani täysin (riippu)rinnoin.. voisin miehelleni pyöräyttää vielä iltatähdenkin, jos ei miksikään muutu vuosien varrella. Sitähän en voi tietää, mutta ehdin murehtia sitä sitten. Eikä tuo traumoja saanut sulkasadostanikaan tai paskapussista kyljestäni, joten eiköhän paljon kestä tulevaisuudessakin!! :D

        Jotain tuossa alempana häiritsi puolison ns.miellyttäminen. Ehkä sanavalintani oli väärä, mutta.. jokainen voisi muistella sitä alkuhuumaa(juu, ei kuulemma kaikilla sitäkään ole) ja kuinka silloin teki kaikkensa toisen eteen. Vuosien varrella se tietysti vähenee, mutta jos meinaa hävitä kokonaan.. on silloin mielestäni asialle tehtävä jtn ja muutettava omaa käytöstään.

        Toista voi miellyttää tai kohdella rakastavasti tuottaen hyvää mieltä molemmille. Piste. Ei sen mitään pakkopullaa tarvi olla. Tulee siten luonnostaa teoissa.
        Itse voisin toki enempi tehdä tietyissä asioissa mieheni eteen asioita, mutta se ei enää olisi mielestäni vapaaehtoista toisen "miellyttämistä". Jotkut asiat voivat olla jollekin toiselle pakkopullaa ja minulle ne tulevat luonnostaan kivoina juttuina. Ja toistepäin.

        Taitaa yks vaimo olla aika yks oikonen, kun vetää herneet nenään heti, kun joku kysyttyään mielipidettä sanoo sellaisen...
        Olet niin lapsellinen... Kolme vuotta, kokonaista kolme vuotta... alkuhuuma ja intohimo pysyy vaikka seitsemän tai seitsemäntoista vuotta, mutta tule kertomaan kuulumisia ja avioliiton sujumisesta sitten, kun on lapsia muutama ja joudutte OIKEASTI ottamaan vastuuta jostain muusta kuin sinä vyötärön mitastasi ja miehesi... no jaa...
        Voi hyvä Luoja sentään.
        Ps. Ei kande vetää hernettä nenuun. Jos tulee tänne puhumaan ja kyselemään tyhmiä, voi odottaa saavansa myös aika avoimiakin vastauksia....

      • muaha ha ha ha
        YksVaimo kirjoitti:

        No kiitos. Minun nuoruudessani kanan määritelmä oli jokseenkin erilainen.. mutta kuulemma iloiset kanat istuu munien päällä tjn sinnepäin, niin mikäs tässä. Vainko kanat voivat rakastaan miestään tai ovat sellaisen valioyksilön siis onnistuneet valitsemaan, sopii mulle. Voisi tehdä sullekin hyvää suorittaa tuo miesvalinta uudelleen.. vois se vaikuttaa positiivisesti tuohon havaittavissa olevaan kitkeryyteen ja eiköhän lapsetkin huomaisi eron äidissä. Ne kuule vaistoavat takuulla sinun ja miehesi välisen tilanteen. ;)

        Muutenkin höpötykseni olisi toki kaivannut tiivistystä, joten jätin mainitsematta kodin läpikäyntini mittarin kanssa sähkölaitteista ja taulukoinnin avulla puolen vuoden otannalla laskelmat peruspäiväsähkön vaiko eritellyn päivä-yö-sähkön kannattavuudesta. Siinä on paljon eroa, onko suora sähkölämmitys vai käyttääkö yösähköä varaavaan lämmitykseen sekä lisäksi kannattaa huomioida lämminvesivaraajan päivä- tai yökäyttö. Pesukoneet voi ajastaa halutessaan tuonne aamuneljältä surraamaan esim. Ok, tänä vuonna en kyllä säästänyt enää kuin pari sataa, kun ei viitsinyt tinkiä asumismukavuudesta. Enkä jaksa luudan kanssa pitää vahtia kylppärin ovella, kuka saa milloinkin suihkussa lotrata.. napautan vaan päiväkäytön sitten varaajalle, jos joku parkuu kylmää vettä.

        Ehkä sinulla "koneyrittäjän vaimona" on sitten ollut mahdollisuus valita siirtoyhtiö, kun meillä ei sitä mahdollisuutta ole ja sähkön siirtoyhtiön hintaerot perusmaksuissa kummasti vaikuttavat sähkön lopulliseen hintaan. Monelle kun tulisi halvemmaksi valita toinen laskutusmuoto, kulutuksesta ja käyttökohteista riippuen.
        Voisin kyllä pitää päiväkausia luentoja kotitalouksien säästökohteista.. jotkut hullut siitä jopa maksavatkin minulle. Tosin nyt vedän lonkkaa kevään ja leikin kotihengetärtä. Sillä aikaa ehtii moni perhe tehdä vääränlaisen sähkösopimuksen, näennäisesti halvimmalta yhtiöltä.. ;)

        Jos sinua yhtään lohduttaa, niin reilun viisi vuotta aikoinaan sain nauttia sellaisesta "ylitöitä" tekevästä hameväen perässä juoksijasta, joka samalla kusi velat niskaani. Sitten riitti.. ja käytin enempi järkeä seuraavan miehen kohdalla eli nykyisen aviomieheni. Joten kyllä, kanamaisesti nautin valinnastani täysin (riippu)rinnoin.. voisin miehelleni pyöräyttää vielä iltatähdenkin, jos ei miksikään muutu vuosien varrella. Sitähän en voi tietää, mutta ehdin murehtia sitä sitten. Eikä tuo traumoja saanut sulkasadostanikaan tai paskapussista kyljestäni, joten eiköhän paljon kestä tulevaisuudessakin!! :D

        Jotain tuossa alempana häiritsi puolison ns.miellyttäminen. Ehkä sanavalintani oli väärä, mutta.. jokainen voisi muistella sitä alkuhuumaa(juu, ei kuulemma kaikilla sitäkään ole) ja kuinka silloin teki kaikkensa toisen eteen. Vuosien varrella se tietysti vähenee, mutta jos meinaa hävitä kokonaan.. on silloin mielestäni asialle tehtävä jtn ja muutettava omaa käytöstään.

        Toista voi miellyttää tai kohdella rakastavasti tuottaen hyvää mieltä molemmille. Piste. Ei sen mitään pakkopullaa tarvi olla. Tulee siten luonnostaa teoissa.
        Itse voisin toki enempi tehdä tietyissä asioissa mieheni eteen asioita, mutta se ei enää olisi mielestäni vapaaehtoista toisen "miellyttämistä". Jotkut asiat voivat olla jollekin toiselle pakkopullaa ja minulle ne tulevat luonnostaan kivoina juttuina. Ja toistepäin.

        "...jätin mainitsematta kodin läpikäyntini mittarin kanssa sähkölaitteista ja taulukoinnin avulla puolen vuoden otannalla laskelmat peruspäiväsähkön vaiko eritellyn päivä-yö-sähkön kannattavuudesta..."
        Voi JÖSSES !!!
        Pilkunviilaaja parhaasta päästä ???
        Pidätkö itseäsi jonaina hemmetin nerona, kun osaat käyttää sähkönkulutusmittaria ja tehdä taulukoita ??? Hallitset varmaan ihan excelinkin ?? (ooooooo.......)
        Kuullostaa siltä, ettet puolen vuoden sähkönkulutusseurannan aikaan ole paljon muuhun ehtinyt paneutua !! On varmaan ollut mielenkiintoisia makuukamarikeskusteluja, kun iltaisin olet armastasi viekoitellen informoinut sähkönkulutuksesta... Huolehdithan valot himmennetyksi tai mieluiten kokonaan pois myös seksin ajaksi (... kulta... sammuttaisitko valot, katsos se ei ole vielä vaihtunut yösähkölle, niin maksaa ...) ???
        HUIPPUEROOTTINEN TYYPPI !!!
        Anteeksi vain, mutta saat itsesi tuntumaan vähän idiootilta, kun kirjoittelet tänne tällaisia...

      • Missä se valioyksilö
        muaha ha ha ha kirjoitti:

        "...jätin mainitsematta kodin läpikäyntini mittarin kanssa sähkölaitteista ja taulukoinnin avulla puolen vuoden otannalla laskelmat peruspäiväsähkön vaiko eritellyn päivä-yö-sähkön kannattavuudesta..."
        Voi JÖSSES !!!
        Pilkunviilaaja parhaasta päästä ???
        Pidätkö itseäsi jonaina hemmetin nerona, kun osaat käyttää sähkönkulutusmittaria ja tehdä taulukoita ??? Hallitset varmaan ihan excelinkin ?? (ooooooo.......)
        Kuullostaa siltä, ettet puolen vuoden sähkönkulutusseurannan aikaan ole paljon muuhun ehtinyt paneutua !! On varmaan ollut mielenkiintoisia makuukamarikeskusteluja, kun iltaisin olet armastasi viekoitellen informoinut sähkönkulutuksesta... Huolehdithan valot himmennetyksi tai mieluiten kokonaan pois myös seksin ajaksi (... kulta... sammuttaisitko valot, katsos se ei ole vielä vaihtunut yösähkölle, niin maksaa ...) ???
        HUIPPUEROOTTINEN TYYPPI !!!
        Anteeksi vain, mutta saat itsesi tuntumaan vähän idiootilta, kun kirjoittelet tänne tällaisia...

        Niin ja piti vielä lisäämäni, että kyllä varsinaiseen VALIOYKSILÖÖN (oma ilmaisusi...) törmäsitkin, kun "Sinkkuna mies veteli roskaruokaa ja kaljaa iltojen iloksi raskaan työpäivän jälkeen.. " (oma ilmaisusi...).
        Missä kohtaa silloin huomasit, että tässäpä vasta valioyksilö on !!??
        Kertomasi perusteella ei näyttäisi silmissäni kovinkaan valiovalinnalta heti alkuunsa...
        Muutoinkin näyttää sille, että ennenpitkää huomaat, että teet suurimman osan töistä ja aikanaan kun lapsia tulee, teet edelleen suurimman osan töistä ja miehesi palaa sohvaperunaksi vetelemaan roskaruokaa ja kaljaa iltojen iloksi (äläkä sano, että näin ei käy tai ei voi käydä - miksei voisi ? Todennäköisesti käykin, jos hän kerrn sellainen on ollut jo ennen sinua !!!) ja sulla käyrä nousee,eikä mene montaa vuotta, kun silmäsi aukeavat ja huomaat mikä ilmainen kyökkipiika olet ollut. Ja vähän hupsukin...

      • !!!!
        chicken today kirjoitti:

        Kannattaa kokeilla avioliittoa koneyrittäjän kanssa, saa takuuvarmasti tehdä kaiken omakotitalossa (sähkön kilpailuttamiseen ei tarvita tekniikan osaamista, kuulostat kanalta) itse pyyteettömästi oman palkkatyön ja lasten hoitamiselta jäävältä ajalta ja sitten kun puolisolla oli varaa palkata työntekijöitä, että jäisi aikaa perheelle niin hän tuntee itsensä ulkopuoliseksi ja viehättävämpää seuraa pitää etsiä muualta ja kappas " töitä tehdään " taas 24/7. Olen kuitenkin kaunis, itsestään huolen pitänyt nainen, puhdistan talosta rännit ja pudottelen lumet katolta, kolaan pihalta lumet, rakastan ruoanlaittoa, leipomista, lapsiani mutta en enää miestäni. AP on todellinen kana valio.

        Olen itse ollut yrittäjä samoin mieheni. Pahimmillaan kaksi pientä yritystä käynnissä yhtäaika. Vanhemmiten "viisastuttiin" ja lähdettiin palkkatyöhön, ainakin taloudellinen tilanne parani. Meillä tuo "se tekee, joka paremmin osaa ja ehtii" on toiminut hyvin. Nykyään mies tekee enemmän siivoushommia ja minä ruokajuttuja. Lapset on maailmalla ja me vietämme rauhallista aikuisten elämää. Olemme olleet 35 v. naimisissa.

      • Mies 66v onnistunut

        Säilyhän se positiivisuus kun pitää perusarvot järjestyksessä.
        Aloittaja viittasi ulkonäköön, siihen tahtoo jotain havaittavia muutoksia tulla vuosikymmenien varrella. On silti hyvä huolehtia itsestään ja terveydestään sen takia, että jaksaa paremmin huolehtia avioliittoon liittyvistä asioista.

        Paljon tärkeämpänä pidän keskinäistä luottamusta. Se syntyy sillä, että toimii itse luotettavasti ja moraalisesti oikein. Eri ihmisillä on erilaisia moraalikäsityksiä. Siksi on tärkeää jo ennen liittoon menemistä oppia tuntemaan toisensa hyvin.

        Todella tärkeää on keskinäinen kunnioitus ja arvostus sekä toisen virheiden hyväksyminen. Ne toisen virheethän ovat sitä että jostain syystä on asioita, joita et osaa täysin hyväksyä. Siis ne ovat omia asenteita ne "toisen virheet" eivät toisen virheitä. Keskinäinen kunnioitus säilyy toista huomioimalla.

        Hellyyden tarve ja halailu ei ainakaan vielä ensimmäisen 60 vuoden aikana lopu, läheisyydestä ja lämöstä kannattaa pitää huolta.

        Työnjako ja tehtävät muuttuvat vuosien varrella tilanteen mukaan, terveyskin voi vaikuttaa asiaan. Tärkeintä taitaa olla kyky sopia asioista ja osata toimia tilanteen mukaan. Tehtävät ovat yhteisiä, se hoitaa kummalle paremmin kulloinkin sopii ja kumpi osaa, jos ei osaa, niin opettelee sitten. Sekin antaa sisältöä elämään.

        Raivoisa riitely ei auta mitään. Jotkut saarnaavat vapaaseen tunteiden purkamiseen. sillä ei ole mitään tekemistä toisen arvostuksen ja kunnioituksen kanssa, ne häviävät raivostumisien myötä ja sitä on vältettävä viimeiseen asti.

        Rauhallinen asioiden käsittely on hyvä taito. Ehkä psykologit ja psykiatrit yllyttävät hurjiin tunteiden purkauksiin saadakseen pysyviä asiakkaita.
        Tänä päivänä tiedetään jo, että ne kovat purkaukset vain vahvistavat kielteisiä tunteita, miksi niitä pitäisi vahvistaa. On parempi vahvistaa myönteisiä tunteita hellimällä ja huolehtimalla.

      • hahahahahahahahah
        Missä se valioyksilö kirjoitti:

        Niin ja piti vielä lisäämäni, että kyllä varsinaiseen VALIOYKSILÖÖN (oma ilmaisusi...) törmäsitkin, kun "Sinkkuna mies veteli roskaruokaa ja kaljaa iltojen iloksi raskaan työpäivän jälkeen.. " (oma ilmaisusi...).
        Missä kohtaa silloin huomasit, että tässäpä vasta valioyksilö on !!??
        Kertomasi perusteella ei näyttäisi silmissäni kovinkaan valiovalinnalta heti alkuunsa...
        Muutoinkin näyttää sille, että ennenpitkää huomaat, että teet suurimman osan töistä ja aikanaan kun lapsia tulee, teet edelleen suurimman osan töistä ja miehesi palaa sohvaperunaksi vetelemaan roskaruokaa ja kaljaa iltojen iloksi (äläkä sano, että näin ei käy tai ei voi käydä - miksei voisi ? Todennäköisesti käykin, jos hän kerrn sellainen on ollut jo ennen sinua !!!) ja sulla käyrä nousee,eikä mene montaa vuotta, kun silmäsi aukeavat ja huomaat mikä ilmainen kyökkipiika olet ollut. Ja vähän hupsukin...

        Hahaha, tuossapa on pureskelemista. Jäi kana sepittelystä kiinni. Valioyksilö hahaha, normaali perseetön roskaruokia syövä kaljasieppo mies.

      • Nainen 62
        Mies 66v onnistunut kirjoitti:

        Säilyhän se positiivisuus kun pitää perusarvot järjestyksessä.
        Aloittaja viittasi ulkonäköön, siihen tahtoo jotain havaittavia muutoksia tulla vuosikymmenien varrella. On silti hyvä huolehtia itsestään ja terveydestään sen takia, että jaksaa paremmin huolehtia avioliittoon liittyvistä asioista.

        Paljon tärkeämpänä pidän keskinäistä luottamusta. Se syntyy sillä, että toimii itse luotettavasti ja moraalisesti oikein. Eri ihmisillä on erilaisia moraalikäsityksiä. Siksi on tärkeää jo ennen liittoon menemistä oppia tuntemaan toisensa hyvin.

        Todella tärkeää on keskinäinen kunnioitus ja arvostus sekä toisen virheiden hyväksyminen. Ne toisen virheethän ovat sitä että jostain syystä on asioita, joita et osaa täysin hyväksyä. Siis ne ovat omia asenteita ne "toisen virheet" eivät toisen virheitä. Keskinäinen kunnioitus säilyy toista huomioimalla.

        Hellyyden tarve ja halailu ei ainakaan vielä ensimmäisen 60 vuoden aikana lopu, läheisyydestä ja lämöstä kannattaa pitää huolta.

        Työnjako ja tehtävät muuttuvat vuosien varrella tilanteen mukaan, terveyskin voi vaikuttaa asiaan. Tärkeintä taitaa olla kyky sopia asioista ja osata toimia tilanteen mukaan. Tehtävät ovat yhteisiä, se hoitaa kummalle paremmin kulloinkin sopii ja kumpi osaa, jos ei osaa, niin opettelee sitten. Sekin antaa sisältöä elämään.

        Raivoisa riitely ei auta mitään. Jotkut saarnaavat vapaaseen tunteiden purkamiseen. sillä ei ole mitään tekemistä toisen arvostuksen ja kunnioituksen kanssa, ne häviävät raivostumisien myötä ja sitä on vältettävä viimeiseen asti.

        Rauhallinen asioiden käsittely on hyvä taito. Ehkä psykologit ja psykiatrit yllyttävät hurjiin tunteiden purkauksiin saadakseen pysyviä asiakkaita.
        Tänä päivänä tiedetään jo, että ne kovat purkaukset vain vahvistavat kielteisiä tunteita, miksi niitä pitäisi vahvistaa. On parempi vahvistaa myönteisiä tunteita hellimällä ja huolehtimalla.

        Hyvin oivallettu, mies 66. Näinhän se on. Kielteisten käyttäytymismallien omaksuminen vahvistaa itse itseään. Tyytymättömyys ja arvostelunhalu syövyttää rakkautta ja luottamusta.

        Jokainen kärkäs omien etujensa puolustaja miettiköön, miltä alituinen huomauttelu ja moittiminen tuntuu. Jokainen miettiköön, miten haluaisi itse tulla kohdelluksi ja ruvetkoon toimimaan sen mukaan. Jos toiseen pystyy vaikuttamaan, se tapahtuu vain hyvällä. On ihan hirveää seurata, miten huonosti ihmiset käyttäytyvät toisiaan kohtaan. Ei mitään vastuuta omasta toiminnasta. Kasvatuksesta on kadonnut opettaminen vastuuseen omista puheista ja teoista. Kyynärpäätaktiikkaa opetetaan omille lapsillekin. Tuloksena itsekkäitä ja onnettomia aikuisia.

        Muutos lähtee omasta itsestä.

      • Juuri näiden
        hahahahahahahahah kirjoitti:

        Hahaha, tuossapa on pureskelemista. Jäi kana sepittelystä kiinni. Valioyksilö hahaha, normaali perseetön roskaruokia syövä kaljasieppo mies.

        edellisten kateellisten kommenttien takia suomalainen nainen ei ole kovinkaan arvossaan miesten keskuudessa. Varsinkaan jos niistä ihanista pikkumorsiamista tulee kymmenessä vuodessa käkättäviä ja kaikkeen tyytymättömiä akkoja. Älkää ihmetelkö jos avioeroja tulee.

      • hahahahahahahahahaha
        Juuri näiden kirjoitti:

        edellisten kateellisten kommenttien takia suomalainen nainen ei ole kovinkaan arvossaan miesten keskuudessa. Varsinkaan jos niistä ihanista pikkumorsiamista tulee kymmenessä vuodessa käkättäviä ja kaikkeen tyytymättömiä akkoja. Älkää ihmetelkö jos avioeroja tulee.

        Muaha ha ha ha ha !!!!

      • SeYKStaas
        Missä se valioyksilö kirjoitti:

        Niin ja piti vielä lisäämäni, että kyllä varsinaiseen VALIOYKSILÖÖN (oma ilmaisusi...) törmäsitkin, kun "Sinkkuna mies veteli roskaruokaa ja kaljaa iltojen iloksi raskaan työpäivän jälkeen.. " (oma ilmaisusi...).
        Missä kohtaa silloin huomasit, että tässäpä vasta valioyksilö on !!??
        Kertomasi perusteella ei näyttäisi silmissäni kovinkaan valiovalinnalta heti alkuunsa...
        Muutoinkin näyttää sille, että ennenpitkää huomaat, että teet suurimman osan töistä ja aikanaan kun lapsia tulee, teet edelleen suurimman osan töistä ja miehesi palaa sohvaperunaksi vetelemaan roskaruokaa ja kaljaa iltojen iloksi (äläkä sano, että näin ei käy tai ei voi käydä - miksei voisi ? Todennäköisesti käykin, jos hän kerrn sellainen on ollut jo ennen sinua !!!) ja sulla käyrä nousee,eikä mene montaa vuotta, kun silmäsi aukeavat ja huomaat mikä ilmainen kyökkipiika olet ollut. Ja vähän hupsukin...

        Voi sinnuu.. noh, ei näköjään kannata vääntää.. en käsittääkseni kyllä herneitä vetänyt, mutta kyllähän tuollainen haukkuminen on ihan jees. Toivottavasti tuli hyvä olo itselle, jos et muusta enää iloja revi. Kovin olette kiukkusia :)

        No sitten käy. On sillä ollut jo enempi kuin 3 vuotta aikaa muuttua, mutta sitähä ei voi ajatellakaan siellä vauhkotessaan.

        Kävin sitä itsekin kaljalla/siiderillä useammin ennen töiden jälkeen, kun ei ollut perhettä. Samalla meni alas pitsa tai joku muu annos.. joten kai sitä vakka kantensa valitsi.. ;)

        PS. Ei se kaikkien yhteiselo ala avioliitosta vasta.

    • Vaimo

      En oikein ymmäärrä, kun tässäkin ja usein oikein mietitään miten kehutaan ja kaikintavoin huomioidaan puoliso ja oikein tietoisesti pyritään miellyttämään...Minua sellainen ärsyttää ja minusta se on väkisin pykättyä ja teennäistä. Minä kun saan rakkautta mieheltäni niin se tulee silloin kun tulee ja sellaisena kuin tulee ja ah! NIIN aitona. Jos pitää oikein miettiä, että miten minä nyt tuota toista miellyttäisin, niin en minä ainakaan sellaista hellyyttä ja huomiota halua! Se pitää tulla siihen hetkeen ja suoraan sydämestä!

      • Ymmärtämyst' kiitoa

        Sinä et voi määritellä rakkauden osoittamistapoja; jokainen rakastaa tavallaan ja jos haluaa miettiä, miten voisi puolisolleen olla hyvä, siinä ei ole mitään pahaa.

        Aitouskin on suhteellinen ja venyvä käsite, joten aidon rakkauden määritteleminen on mahdotonta.

      • Vaimo
        Ymmärtämyst' kiitoa kirjoitti:

        Sinä et voi määritellä rakkauden osoittamistapoja; jokainen rakastaa tavallaan ja jos haluaa miettiä, miten voisi puolisolleen olla hyvä, siinä ei ole mitään pahaa.

        Aitouskin on suhteellinen ja venyvä käsite, joten aidon rakkauden määritteleminen on mahdotonta.

        Joo, kaikin mokomin jokainen pariskunta saa minun puolestani tehdä niinkuin haluaa. Kerroinkin vain oman mielipiteeni. Jotkut kun oikein merkkaa kalenteriin, että koska on seuraavaksi "sellainen" hetki...heh..

      • 68-v

        Tietoinen ja aito, suunniteltu ja spontaani?

        En usko miellyttämään pyrkimisen kantavan kovin pitkälle.

        Mitä tulee spontaanisuuteen niin meillä se on jäänyt kaikissa asioissa melko vähäiseksi.
        Suunnittelua ja valmistelua vaativat tehdään useiden kuukausien tähtäyksellä.
        Tässä iässä emme enää katso tarpeelliseksi tehdä mitään PTS:aa.

        Intiimeissä asoissa juttu on aika lailla sama.
        Kotona ollessamme osa päivistä täyttyy samoilla, vapaaehtoisilla rutiineilla jotka tarkoittavat arkisten aamupäivien "omia" ohjelmia.
        Viikon loput ovat vailla ulkoista ohjelmointia.

        Elintoimintoni ovat siinä määrin hiipuneet että aina silloin, tällöin on pieni piristys paikallaan.
        Viikkorutiineihin liittyen on vaimoni kiintiöinyt sessiomme yhteen kertaan viikossa ja, ilman kalenterimerkintää, ajankohta on todellakin tavallisesti launatai.
        Tuleepa mieleeni lapsuuteni 50-luvun koti.

      • ihana pävän aloitus
        68-v kirjoitti:

        Tietoinen ja aito, suunniteltu ja spontaani?

        En usko miellyttämään pyrkimisen kantavan kovin pitkälle.

        Mitä tulee spontaanisuuteen niin meillä se on jäänyt kaikissa asioissa melko vähäiseksi.
        Suunnittelua ja valmistelua vaativat tehdään useiden kuukausien tähtäyksellä.
        Tässä iässä emme enää katso tarpeelliseksi tehdä mitään PTS:aa.

        Intiimeissä asoissa juttu on aika lailla sama.
        Kotona ollessamme osa päivistä täyttyy samoilla, vapaaehtoisilla rutiineilla jotka tarkoittavat arkisten aamupäivien "omia" ohjelmia.
        Viikon loput ovat vailla ulkoista ohjelmointia.

        Elintoimintoni ovat siinä määrin hiipuneet että aina silloin, tällöin on pieni piristys paikallaan.
        Viikkorutiineihin liittyen on vaimoni kiintiöinyt sessiomme yhteen kertaan viikossa ja, ilman kalenterimerkintää, ajankohta on todellakin tavallisesti launatai.
        Tuleepa mieleeni lapsuuteni 50-luvun koti.

        Meillä keskinäinen rakkautemme on kestänyt ja riittänyt yli kolmekymmentä vuotta. Sessioita on harrastettu joka aamu ja välillä muulloinkin.

      • kenen kellit
        Ymmärtämyst' kiitoa kirjoitti:

        Sinä et voi määritellä rakkauden osoittamistapoja; jokainen rakastaa tavallaan ja jos haluaa miettiä, miten voisi puolisolleen olla hyvä, siinä ei ole mitään pahaa.

        Aitouskin on suhteellinen ja venyvä käsite, joten aidon rakkauden määritteleminen on mahdotonta.

        Olipa nuijasti sanottu, et taida olla ihan viisas...

      • äöloiuygfd
        Vaimo kirjoitti:

        Joo, kaikin mokomin jokainen pariskunta saa minun puolestani tehdä niinkuin haluaa. Kerroinkin vain oman mielipiteeni. Jotkut kun oikein merkkaa kalenteriin, että koska on seuraavaksi "sellainen" hetki...heh..

        Jos on lapsia ja kumpikin käy työssä, niin valitettavasti monessa kiireisessä perheessä on pakko raivata kalenterista tilaa pariskunnan yhteiselle ajalle ja pitää hommata lapsille siksi aikaa hoitaja. Ei ehkä kovin romanttista, mutta yhteisen ajan ottaminen on täysin toinen asia, kun pariskunta on lapseton.

        Oma mieheni teki reissuhommaa ja minulla oli koko ajan paineita ylitöihin. Siihen kun lisäsi sen, että meillä ei oikein ollut varahoitajia esim. lasten sairastuttua ja maksullista MLL:n hoitajaakaan ei saanut tunnin varoitusajalla, niin kyllä siinä joutuu aika lailla joustamaan, että saa asiat hoidettua.

    • Cloetta...

      Kyllä arki on ihanaa, kun sen oivaltaa. Meillä mieheni kanssa on yhteisiä vuosia reilut 30. Asuimme nuorena parina kahdestaan viitisen vuotta ennen kuin saimme ensimmäisen lapsemme. Silloin kahdestaan asuessa arki muodostuis työssä käynnistä ja riehakkaasta vapaa-ajan vietosta kahdestaan tai porukassa. Arki oli silloin melkein juhlaa siinä mielessä, että koko ajan oli jotain menoja tai meininkia, matkustamista ja juhlia. Pikku hiljaa alkoi tuollainen arki alkoi kyllästyttää ja toivoimme elämäämme jo aitoa sisältöä. Ja saimme ensimmäisen lapsen. KOlmen lapsen kotiäitinä voin sanoa, että silloin arki oli oikeasti ihanaa ja antoisaa. Tykkään puuhastella kotona. TOki riitoja oli paljonkin mieheni kanssa ajan käytöstä kun mieheni on menevää sorttia ja työ sekä liikuntaharrastus vei mielestäni kohtuuttomasti hänen aikaansa.

      Kaikesta selvittiin ja lapsemme ovat kaikki jo aikuisia tai nuoria aikuisia. Mieheni on ollut hyvänä miehen mallina pojillemme vaikken sitä ole aina ymmrärtänytkään.

      Nyt meidän kahden keski-ikäisen arki voisi taas muodostua siitä mistä se muodostui nuorena parina ollessa vaan sellainen ei enää kiinnosta ja eihän se anna elämälle sisältöä juurikaan. Meille ihana arki on yhdessä olemista vaikka vain televisiota katsellessa tai lyhyen hiihtolenkin merkeissä. Kummoisia ei ihanaa arkeen tarvita - lasten vierailua, lämmin iltahali, sujuva arki jne.

      Tavallista arkea ei ole aina helppoa sietää, saatikka silloin kun tulee ongelmia mutta olen valtavan tyytyväinen ja ylpeäkin siitä, että olen saanut, voinut ja uskaltanut jakaa arkeni puolisoni kanssa näin monta vuotta ja yhä odotan yhteistä vanhuutta innolla.

      • 7vuottayhes.

        Aloittaja sanoikin onnen avaimet: kun ei anna toisten puuttua niin hyvin menee. Ja kun on kumppani joka tykkää olla kotona, minun kanssa niin jes.

    • My best friend

      15 onnellista vuotta takana. Näistä aineista se on leivottu:

      1. Puolisosi on myös paras ystäväsi.
      2. Huumori
      3. Luottamus
      4. Tiimityö
      5. Oma aika

      • Esko60

        Onnellisesti on jo 35 yhteistä vuotta takana ja edelleen viihdytään moitteettomasti toistemmme kanssa. Tansseista se alkoi ja harrastus on edelleen pysynyt vahvasti mukana, kai ne meidän askeleet sitten muutenkin on sopinut yhteen.

        Puoliso on tosiaankin myös se hyvä ystävä. Kyllä toiselle pitää myös antaa omaa aikaa, jokainen haluaa olla omassa rauhassaankin.
        Voi vain ilolla ajatella niitä lukuisia yhteisiä onnistumisia ja hankkeita. En kyllä antaisi päivääkään pois.

      • Frendit

        21 vuotta, samansuuntaisia mietteitä:


        1. Puolisosi on myös paras ystäväsi. Ainoa ystävä. Ja vain ystävä. Elämä on!
        2. Huumori. Savolainen vs. eteläpohjalainen, ei aina natsaa.
        3. Luottamus. Ollaan toistemme facebook-kavereita, siinäpä se.
        4. Tiimityö: Pakko myöntää, että kyllä, kun katsoo vuosien mittakaavassa. Viikkosykilissä joskus savu nousee korvista.
        5. Oma aika. Menee aivan kuten ed. kohta. Jos nyt sen aikaa pysyisi hengissä, että lapset saisi kaikki toiselle kymmenelle. Sitten voisi helpottaa pitemmäksi aikaa.

        Joskus on ollut hankalaa, mutta tylsää ei koskaan!

      • Juuri noin

        Meillä takana jo 29 vuotta ja hyvin menee.

    • aikansa.......

      Onnea sopivan puolison löytymisen johdosta. Omalla kohdallakin löytyi sopiva puoliso ja liittoa kesti 30 vuotta. Ero tuli siinä vaiheessa mutta pidin yhteiselämää ja liittoa silti onnistuneena. Olihan se tosi pitkä aika ja lapset kerkesi kasvaa aikuisiksi. Riidoissa emme ole nyt eron jälkeenkään. Nytkin elän hyvää aikaa ja saan kaiken aikani ja oman huomioni vain itselleni.

    • Ihanaa!

      Voi kun olen onnellinen teidän onnellisten puolesta!!! Ihan oikeesti, nauttikaa jokaisesta päivästä ja muistakaa olla kiitollisia siitä, mitä teillä on!
      Toivon, että löytäisin myös rakkauden, jota saisin vaalia.

      • 30v naimisissa

        voi että olen kanssasi samaamieltä. itselläni eisitä kuitenkaan ole

    • järjenjättiläinen...

      Juu se fyysinen puolihan onkin just se minkä takia toisen kans ollaan :D Ei voi muuta kuin nauraa ja oikein kolme vuotta jo yhdessä oltu.. Hmm.. tiedän paljon pareja jotka ovat olleet jopa 15 vuotta yhdessä onnellisena ja kaikenlaista traumaa on koettu autokolarista lähtien mistä on jäänyt pysyvät vammat kroppaan eikä siinä pahemmin ole ollut kiinni toisen ulkonäkö...get a brain bitch.

    • luulin minäkin

      En edes viitsiny lukea juttuasi - etusivun teksti kertoi kaiken oleellisen.
      Tuleppa kymmenen vuoden ja 3-5 tenavan jälkeen kertomaan lisää...
      Luulen, että teillä on kriisi valmis jo kun se ensimmäinen näyttää merkkejään.
      Kuten joku muukin, viisas, sanoi; älä huoli, kyllä se vielä vituiks menee... ♥

      • bveiuavorjn

        Ei halunnut lukea loppuun kun on niin katkeroitunut. Niitä ihmisiä täällä vasta riittää ja niiden takia meidän muidenkin elämä on välistä hyvin hankalaa. Rakkaus jäi matkan varrelle... Voi lapsiparat, taas kerran.

      • elämäopettaa

        11 vuotta avioliittoa, 4 lasta. Kroppa EI ole kummallakaan enää vetävä, toisella ohimo jo kiiltää. Rakastamme toisiamme syvästi, rakkaus on syventynyt tämän perhe-elämän myötä, tiukkaa selviämistä on ollut. Mutta kaikki saavat pitää romantisoituneet kuvat itsensä huolehtimisesta, se on ilman lapsia vielä HELPPOA.

      • tietää mistä puhuu
        bveiuavorjn kirjoitti:

        Ei halunnut lukea loppuun kun on niin katkeroitunut. Niitä ihmisiä täällä vasta riittää ja niiden takia meidän muidenkin elämä on välistä hyvin hankalaa. Rakkaus jäi matkan varrelle... Voi lapsiparat, taas kerran.

        Ei kyllä se on ihan luonnollista, että se vituttaa, kun on tehnyt kaikkensa elämänsä ja perheensä eteen ja miehet osoittautuvat olemaan pääasiassa typeriä paskiaisia, jotka ei Todellista Perhe-elämää kestä ja kaikki työ ja vastuu jää naisen harteille. Niinkuin näistä lähtökohdista ja tällä elämänkokemuksella, (liki 20 vuotta yhdessä ja lähes 10 vuotta toisessa parisuhteessa/liitossa eläneenä monen lapsen äitinä) kolmisen vuotta parisuhteessa / avioliitossa eläneen, lapsettoman naikkosen neuvot "onnistuneen avioliiton salaisuuksista" näyttävät lähinnä naurettavilta =)

        Aina naurettavammaksi tilanteen tekee se, jos ei aloittaja -ja muut samaa vaaleanpunaista utua elävät- kykene myöntämään sitä, että avioliiton ja puolison kestävyys koetellaan vasta sitten, kun eletään TODELLISTA arkea, jossa pitää huolehtia muustakin kuin omasta vyötärönympäryksesta (esim. lapset) ja jossa koetellaan muutakin kuin sähkönsäästökeinoja...

        Ps.Vaikka toisessa liitossani lapsia oli jo edellisestä liitostani monta, ja yhteisiäkin saatiin useampi heti ensimmäisten 5 vuoden aikana, niin intohimo kesti ja seksiä oli vähintään kaksi kertaa päivässä sen ensimmäisen yli viiden vuoden ajan... Että sellaisen lapsikatraan kanssa hehkumme oli harvinaista ja kesti pitkään - mutta ei loputtomasti sekään, sillä Arki tuli miestä vastaan. Hän huomasi, että lisää lapsia = lisää työtä ja he sitovat sinua paljon. Jäljelle jäin siis minä. Nainen, joka se aina vaan jaksaa =) =) Koska lapset ovat tärkeintä, kun heitä on omasta halusta tehty, niin heistä myös huolehditaan. Hyvin.

        Ihania, aitoja ja asiantuntevia täällä ovat kommentit niiltä, jotka ovat jakaneet elämänsä saman puolison kanssa jo vähintään 20 vuotta, ovat kasvattaneet liudan lapsia - he TIETÄVÄT mistä puhuvat ! Ja heidän puheiden todenmukaisuus on elämässä koeteltu - siinä ei ole poikkipuolista sanaa. Mutta tulla tänne hehkuttamaan KOLMEN VUODEN JÄLKEEN... huoh !

        Olenko katkera ? Totta helvetissä olen ! Mutta en niin paljon, etten jaksaisi jo ympärilleni vähän katsella laajemmallakin näkökulmalla... TosiNaiselle kyllä löytyisi ottajia =) ♥ Mutta saman katon alle en enää huoli yhtäkään.

      • muista tämä

        Älä luule että kaikkien liitto on itseslainen, jos sinulla on tuolainen kanta meilläkin on takana jo 35v. lapsia kyllähin vaan kaksi mutta ei niiden takia olla riidelty kertaakaan.Nyt ovat maailmalla ollaan mummoja ja ukkija 9 lapselle .Sinun laiset tarvitsei miestä ja perhettä perustaa ollenkaa.Pää kirjoitukselle toivotan samanlaista ajatusta te pärjäätte.Minun mielestä te olette aloittaneet hyvin alun.Mutta tämä nimim. luulin minäkin tuliko vieraat vai viina kuvioihin olisko pitänyt päästä menee joka viikonl. kun lapset tai lapsi syntyi vai miksi meni v¤¤¤¤.

    • usko mua vaan

      "Sinkkuna mies veteli roskaruokaa ja kaljaa iltojen iloksi raskaan työpäivän jälkeen.. nyt saa kunnon kotiruokaa ja kyytiä, heh."
      Jos lähtökohtaisesti mies on ollut tuollainen - hän tulee sellaiseksi muuttumaan uudestaan. Usko minua ja muista tämä sitten, kun huomaat asian. Ja siihen ei kauan mene... Eka lapsi kehiin niin sulla on juoppo kaljamahanen paskiainen rinnallasi ja saat terveysintoilla ihan rauhassa, äijä tuijottaa ennen pornoa kuin sinua...
      Sori vaan =/

    • onnellinen mummo

      Onnea vaan sinulle, ja olkaa monta vuotta viellä ennen lasten tekoa, koska sitten se muuttuu ei nautita silloin mieli tekisi , vauva vaatii huolen pitoa ympärivuorokauden.Ja silloin miehen täytyy olla mukana kaikessa .Minulla on ollut sen puoleen hyvä avioliitto joka on kestänyt 40v. eli te olette alussa taipaleella.Minä tuossa muistelin alkupuolta avioliitosta, meillä syntyi eka poika kun oltiin oltu kaksi vuotta naimisissa, se oli raskasta aikaa taloudellisesti.Nykyisin on hyvät alut kun mennään naimisiin.Mutta me rakastimme toisiamme ja poikaa niin paljon että kestimme.Nyt kun sairaudet vaivaa niin on mukava toiselle kertoa miltä tuntuu, ja laittaa salvaa toistemme selkään kun jomottaa.Mutta ei saa kun riita tulee niin se täytyy selvittää ennen yöunille menoa.Silloin ei ole aamulla pahamieli kun on asia selvitetty, vaikka olisi yöunet jäänny vähiin.Nyt ei enää viitsi riidellä on jo mukava olla mummona ja ukkina.Olemme yrittäneet puhua omille 5 viidelle lapselle että pitää puhua.Ja täytyy sanoa hyvin näyttää niillä menevän, ei yksikään ole tullut meidän luokse valittaa, lapsenl. ovat ihania kun ovat aina yökylässä.Hyvää jatkoa teille puhukaa ja viellä kerran puhukaa ja halikaa pieni sipaisu ohi kulkiessä sanoo että minä rakastan sinua.

    • ei täydellistä

      No joo. Sinä siis sanelet ja kehut tekeväsi kaiken muun paitsi auton huollon ? Noh, minulla on sähköalan ammatti ja olen nainen, silti en esim. yksikseni päätä sähkön ostosta, enkä edes jaksa alkaa sellaiseen. Mutta minä huollan myös autoa, teen kotitöitä, joo mies ei saa pullaa evääksi jos ei käy ostamassa, en leivo pullaa koskaan. Joskus leivon pizzaa, ilman hiivaa ja koko perhe tykkää. En ole lihonut ollenkaan koko yhdessä olon aikana, vaikka lapsiakin. Kulut menee melkein puoleksi, mies maksaa enemmän kun tienaakin enemmän. EN ole kotiorja, olen jättänyt ruoan laitonkin muille, kun ei huvita, vaikka olisin ollut päivän kotona.

      Yhdessä päätetään ja ostetaan kaikki sisustukseen liittyvä. Ukko vetelee kaljaa perjantai-iltaisin kotona. Entä sitten. Itse otan jotain jos otan. Ja joo, meillä ei ole ollut kriisejä, kun ajoissa pidetään toiselle saarnat. Edes minun vakava sairaus ei ollut mikään kriisi, kun ei olla kriisiytyvää sakkia.

    • kokemusta on

      Onneksi olkoon teille, että olette löytäneet yhteisen sävelen. Se todella kannattaa, että keskustellen puolison kanssa etsitään yhteinen sopimus elämän eteen tuomista tehtävistä. Kodin moninaiset askareet kannattaa todellakin miettiä tehtäväksi niin, että puolisot tekevät niitä töitä mitkä luontuu itselle mieluisesti. Ne työt joita kumpikaan ei oikein viitsisi tehdä kannattaa pyrkiä tekemään yhdessä. Toinen toisensa kannustaminen, kunnioittaminen ja hoivaaminen on myös tärkeää. On otettava huomioon se seikka, että huomenna sinä tai minä emme kuitenkaan välttämättä jaksa olla ymmärtäväisiä tai ystävällisiä. Silloin on muistettava katsoa onnellisiin hetkiin eilen. Ne kantavat vaikeiden aikojen yli ja ANTEEKSIANTO JA PYYTÄMINEN lujittavat yhteyttä. Hellyys on parisuhteen kiinni liimaava laasti. Kokemusta on yli kolmekymmentä vuotta!

    • onkaksneljä

      "Meillä on soviteltu ja päätetty asiat tähän malliin yhteisesti jo liiton alussa ja kolmatta vuotta jo mennään eikä arki ole mitenkää muuttunut avoliiton ajoista. "

      Miksi ihmeessä parisuhde muuttuisi, kun naimisiin mennään..? Tämä on varmaan elokuvien, tv-sarjojen jne luoma outo yhtälö, jossa avioliitto "kahlitsee" ja arjesta tulee taianomaisesti tylsää ja yksitoikkoista. Ei avioliitto parisuhdetta muuta - ihmiset muuttavat kun muuttuvat itse.

      YksVaimo, puhut paljon siitä, kuinka sinä hoidat toiset asiat ja mies toiset. Mies laihtunut, sinä olet pitänyt painosi vakaana. Raha-asioissa ollaan järkeviä. Määrittelevätkö ne sinulle hyvän parisuhteen?

      Monet sanovat, että kumppania pitää kannustaa ja arvostaa - eikö kaikkia pidä...?

    • KilpailuLaskeeHintaa

      Sähkön kilpailutus on numerotaidottomien synteettistä huumetta. Kannattaako muutaman kympin takia käyttää yhtään aikaa? Silloin kun ei tarvitse töissä olla niin oman ajan hinta on vähintään 100 e/h.

      • kuoriämpäri

        Laskin sähkölaskuni kilpailutuksen vuotuisen säästöni 500€/vuosi, ja tämän laskemiseen meni noin 1minuutti päässä laskien, eli yli 500€/minuutti, joten tuntipalkaksi kertyy 30000€, joten kyllä kannattaa...tietenkin leikki kokoomuslaiset kerrostaloissaan ei ymmärrä mitään sähkön hinnoista kun ei ne kopperoissa joissa on kaukolämpö ole kuin joitakin kymppejä kuukaudessa kokonaisuudessaan. Aivottomien hommaa olla kilpailuttamatta. 100€ en persettäni penkistä nosta, mutta penkissä istuessani mielelläni tienaan 500€ minuutissa.

    • vielä vaimo

      kyllä minusta näyttää että kovin ykspuoleisesti homma toimii. Noin toimi meilläkin vajaa kolmekymmentä vuotta sitten. Olin sokea , hyväuskoinen ja rakastunut niin tottakai tein paljon. Sitten tuli lapset ja heidänkin kasvatus yms jäi minun nojalle (ei haittaa, tuli fiksuja lapsia :D ) Nyt on mitta täysi passausta. Kun viimeinen lapsi muuttaa kotoa niin silloin loppui täysihoitola.

    • kcaö-IV

      30 vuotta avioliittoa takana ja yhtään en kadu. Tärkeintä on keskinäinen luottamus ja kunnioitus sekä samanlaiset arvot. Olen voinut luottaa siihen, että mies tulee töistä kotiin ja samoin hän on voinut luottaa siihen, että minä tulen töistä kotiin. Molempien toiveita on soviteltu kompromisseja tehden. Meillä rahat on aina olleet ns. yhteiset vaikka molemmilla on oma tili eikä olla laskettu kumpi tienaa/tekee enemmän. Mieheni on mun paras kaveri ja oli tukenani äitini kuollessa yhtä lailla minä olin mieheni tukena hänen äitinsä kuoltua. Varsinaisia riitoja ei ole ollut vaikka joskus ollaan hyvinkin eri mieltä asioista. Kumpikin on saanut pitää omat mielipiteensä ja uskomuksensa. Siinä sivussa on kasvatettu kaksi lasta. Mutta samanlaista tuulipukua en aio hankkia mieheni kanssa ikinä...

    • mies

      Kolme vuotta avioliittoa, olen onnellinen puolestasi. toivottavasti elän niin pitkään että voin kysyä kuulumisiasi ja kokemuksiasi 35 vuoden päästä, onko alku huuma todellakin muotoutunut oikeaksi rakkaudeksi ja myötäelämisen taidoksi niin hyvässä kuin pahassakin.
      Kaikkea hyvää sinulle.....

      T: 52 vuotta naimisissa 6 lasta, monta lastenlasta, rakastan edelleen vaimoani kuin hääpäivänä, molemminpuolien arvostus on vuosien myötä liisääntynyt. Sinulla tämä tie on vasta alussa, me olemme kulkeneet sen melkein loppuun.
      Toivon että sinäkin voit joskus sanoa, ihana tie oli se, kulkisin sen milloin tahansa uudestaan yhdessä sinun kanssasi ja vain sinun kanssasi.

    • SUUTARI

      Lähes 40-vuoden avioliittokokemuksella olen sitä mieltä, että avioliitot kestävät, jos miehet keskittyvät miesten töihin ja naiset naisten töihin. Mies ja nainen on niin erilaisia, että turha tuputtaa kovin vahvaa roolien sekoittumista, tulee vain ongelmia. Vanha sanonta, että suutari pysyköön lestissään!

    • gdffffffff

      Miksi auton huoltoa sanotaan raskaammaksi työksi, vaikka kodin siivoaminen viikottain on huomattavasti raskaampaa?

      • järki-ihminen ?

        Käytä päivässä 10 minuuttia siivoamiseen, ei tarvitse tehdä mitään viikkosiivouksia.

    • avoarmaspuoli

      On aina kivaa kuulla, että parisuhde toimii. Niin meilläkin. Tekstisi olisi voinut olla omaa iloista vuodatustani vielä noin 5 vuotta suhteen alkamisesta. Nyt hurmos on onneksi hiukan tasaantunut. Ja ehkä emme enää niin kiinnitä huomiota ulkoisiin tekijöihin, mikä kuulemma on ihan luonnollinen vaihe pidemmissä suhteissa. Olemme kaksi iloista sohvaperunaa likistellessä toisiamme :)

      Meitä yhdistää se, että emme kumpikaan arvosta pintakiiltoa, vaan aitoa henkistä täyttymystä, fyysinen puoli sitä täydentäen. Rahan käyttömme on identtistä, mikä tuntuu olevan aika virstan pylväs monessa suhteessa.

      Tärkein kaikista on silti mielestäni yhteinen huumori. Sillä olemme päässeet ensimmäisen kriisinkin yli. Välillä nauramme keskenämme vedet silmissä ja mahat solmussa, ilman että saadaan purkausta millään loppumaan. Mieheni mukaan hänen tehtävänään on tehdä minut onnelliseksi -voiko sitä enää kauniimmin tunteitaan julistaa.

    • 14+1

      Ihmisen on helppo uskotella itselleen olevansa onnellinen kun kulissit ovat kunnossa. Sisimmässään hän kuitenkin tietää olevansa epäonnellinen, mutta välttääkseen tämän asian kohtaamisen, hän pitää itseään kiireisenä kaikenlaisella tekemisellä. Tämä välttäminen näkyy paljon jo siinä, että niin herkistä asioista ei jutella, vaan jutut liikkuu neutraaleissa asioissa.

      Olen lukenut erästä kirjaa, jonka mukaan ihmiselle on jo lapsuudessa iskostettu mieleen käsikirjoitus elämälle, ja miten tässä suuressa teatterissa tulee esittää kunnon miehen tai hienon naisen roolia. Näitä rooleja hiotaan ja niistä väitellään sekä luodaan uusia "oikeita" tapoja joiden mukaan kaikkien tulisi toimia.

      Sehän on selvä, että jos elämä on teatteria niin sama pätee myös parisuhteisiin, eli sekään ei ole aitoa. Epäaidoksi sen tekee jo se, että esittää roolia, mutta toki parisuhteille on kaiken lisäksi vielä oma käsikirjoitus. Parisuhteet pysyvät pystyssä yhtä kauan kun osalliset pitävät roolistaan kiinni, ja jos se kaatuu ihminen kokee tuskaa sillä huomaa eläneensä illuusiossa koska joutuu törmäämään todellisuuteen.

      Kirjan avulla oppii tarkastelemaan ajatuksia mielessään, ja kun ajatus paljastuu, siitä tulee tietoiseksi ja siksi sen voi valita pois. Sitä ennen se vaikuttaa tiedottomuudesta, eikä sitä edes huomaa. Ajatuksia paljastaessa tietoisuus omasta itsestä kasvaa koko ajan aina kunnes tuo opittu rooli on kadonnut kokonaan, jolloin jäljelle jää aito oma itse. Tämä mahdollistaa myös aitojen suhteiden rakentamisen. Kirjasta lisää täällä www.alkuajatus.org

      Suosittelen tutustumaan, kirja todella toimii!

    • Tuddi

      Kolmatta vuotta? Juu, se oli ihanaa....

    • aingman

      Visst strävar många till ett lyckat äktenskap. Dock finns inget "gör så här" Eftersom det är allt för många som inte lyckas. Vi glömmer bort att det är på bådas ansvar att acceptera varandra. Man kan faktiskt hitta varandra utan nät bank. Men många tjänster är sådana att nät bank är inblandad för att få ut nyttan. Jag är ej passiv. Men många tvekar. Inte ens lite fika & snack någonstans lockar! Folk säger: "jag vill hitta den stora kärleken" Somliga "tror" sig att det finns bara en för en. Så naiv är jag inte. Men språket kan ha betydelse i mitt fall. För vi är ju ca: 5% i Finland Så till vida att jag inte provar på finska sidan. Så lycka till för er som finner den stora kärleken & bevarar den livet ut! Man behöver inte nödvändigtvis vara kristen & troende för att lyckas.

    • pöaå

      Mekin olemme vasta alkutaipaleella, 5v yhdessä, joista 1v naimisissa. Onnellista aikaa on ollut ja toivon, että onnea kestää vielä monen monta vuotta.
      Luonteelta olemme niin samanlaisia ja kuitenkin niin erilaisia. Mies on paaaljon sosiaalisempi, puhuu paljon ja tutustuu helposti uusiin ihmisiin. Minä taas olen pohojalaanen, joka puhuu kun on asiaa ja lämpenee ihmisille hitaasti. Rakkauteni näytän enemmän teoilla, kuin sanoilla ja mies taas sanoilla.

      Meitäkin yhdistää huumori ja se taitaakin olla yksi tärkeimmistä asioista parisuhteessa. Paljon nauretaan ja vitsaillaan. Ihanaa onkin, että se toinen myös nauraa ja ymmärtää hölmöjä juttujani.

      Makuuhuoneenkin puolella hommat toimii loistavasti ja mies saa tuntemaan itseni kauniiksi ja unohdan vammaisuuteni saman tien kun vaatteet tippuu. Olen onnellinen, kun löysin ihanan miehen, joka ei katso pelkkää ulkokuorta, vaan rakastaa minua juuri tällaisena :)

    • Onnellisesti

      Kohta 38 vuotta ollaan oltu aviossa. Mukavaa on yhteiselo, kun kunnioittaa toista ja molemmilla on oma vapaus elää.

      • joskus yksin

        Just näin omaa elämää, ettei joka kerta tarvitse pyytää saanko mennä vaikka hyvän ystävänsä luona iltaa.-istumaan.Ja älkää liikaa toitottako siitä tasa-arvosta naiset .Meillä ei siitä ole ollut puhetta se joka tulee tai tuli ekana töistä rupesi laittaan jos ei ruokaa niin kotia järjestelemään se haki lapset hoidosta joka pääsi ekana töistä toinen kävi sitten kaupassa.Mutta yleensä pyykit ja tarkemman siivouksen hoidin naisena minä kun oli vapaata, jos mies oli lähettyvillä niin nakkasin maton kainaloon ja käskin viedä ulos tuulettumaan.Ei meillä riidelty siivouksista ja talous töistä,minua ihan huvitaa kun kuulee puhuttavan että kun ei mies tee mitään, kyllä se varmaan jotain tekee kerrost. ei olekkaan mitään tekemistä mutta jos omistaa omakotitalon niin siinä on työtä ja yleensä se lies näkee mitä pitää tehdä,lumet auraa minäkin tykkään hyötyliikunnasta.Mutta nyt ollaan kaksistaan eläke ikäisiä mutta ei viellä oikeells eläkkeellä vaan sairaseläkkeellä.Niin lapset käy mielellään auttamassa talvella lumitöissä.Me taas autamme lasten hoidossa näin se menee 42v näin on toveruus pysynyt joskus on myrskyjäkin ollut mutta sovittu on.Onnea vaan ja paljon vuosia.Harva liitto nykypäivänä näin pitkälle on

    • JK

      NINKÖ

    • maatalonemäntä25

      Kiva kuulla muistakin onnellisista aviopareista :)
      Minä olen ollut naimisissa mieheni kanssa 2v. (vasta)
      Yhdessä 9v.
      Arki on muokkautunut omanlaisekseen.
      Tietysti meillä tulee paljon ns. kuivia kausia. Olenkin maatalonemäntä.
      On aikoja, jolloin miestäni ei näy kotona. Hän tekee omien töidensä lisäksi muillekin töitä, milloin minä hoidan yksin kodin, lapset ja navetan.
      Mutta en valita. Meille tämä sopii, olemme vieläkin täysin rakastuneita toisiimme!
      Sydän jyskyttää kun näen hänet, vapaa hetkillä nautimme toisistamme täysin!

      Ihana mies minulla♥

      Näin se arki saadaan kulkemaan, tavalla mikä sopii joka osapuolelle :)

    • hienoa että

      rakkaus ja tyytyväisyys kestää ja kestäköön koko avioliiton.

      • lisätään nyt vielä

        että hienoa että avioliittokin kestää koko elämän kaikkineen.

    • mies 35v Lappi

      avaaja lienee Super-Marjo, hehe. Todella täydellistä. Kyllähän pitkäikäisen avioliiton pystyssä pitäviä voimia ovat

      1. yhteinen näkemys
      2. lapset
      3. kahden keskinen aika

      • Tziiz

        Outo tuo lapset? Jos lapset pitää liittoa kasassa ei voi enää parisuhteesta puhuakaan...

    • odotellessa

      Niin se meilläkin oli n.10 vuotta,keskustelimme usein kaikista asioista (molemmat)
      kävimme yhdessä lenkillä,hellittelimme toisiamme,nauroimme paljon,teimme yhdessä hyvää ruokaa,matkustelimme yms.
      Silti meillä oli myös menoja erikseen.
      Täydellinen suhde.

      Mutta kuitenkin tuli se 50 villitys ja toinen nainen,johon sanoi rakastuneensa,niinpä me erosimme,minulle se oli elämäni mullistavin kokemus.
      Siitä on 6 vuotta ja vieläkin koskee,olen kyllä seurustellut lyhyitä aikoja,mutta ei vain natsaa.

    • pööki täältä jostain

      ".. se on salaisuus, salaisuus, se on salaisuus, sen oppinut oon kellä onni on sen piilottakoon!.."

      siinä teille vinkki miten säilyttää onnellinen parisuhde

    • youngatheist

      Mielestäni pitkäaikainen suhde on vain ihmisen keksimä ihanne johon yritetään pyrkiä vain perinteen pakosta. Kysymyks onkin, miksi ihmiset haluavat viettää aikaa vain yhden ihmisen kanssa vaikka häneen olisi jo kyllästynyt. Me harvoin näemme suhteitä missä kemiat toimivat niin hyvin, ettei suhde muuttuisi lopulta hyvin harmaaksi. Jos syysi olla suhteessa vaikka, et haluaisi on uskonnollinen, en voi sinua neuvoa, mutta jonkunainen koko elämän kestävä suhde on mielestäni vain satua, enkä itse näe sen tavoittelun olevan tarpeellista.

      • emonaaras

        Pitkän suhteen arvo on jo siinä ajan pituudessa itsessään. Vaikka on tietenkin mahdollista tuntea toinen jo hyvin lyhyessäkin ajassa, ei 'yhdessä kasvaminen' ole mikään ontto klisee. Kun elää yhdessä ja kokee yhdessä asioita ei niitä voi enään koskaan kokea jonkun muun kanssa. Kun elämästäsi häviää tärkeä ihminen häviävät osittain nuo yhteiset kokemukset. Kukaan muu ei voi jakaa niitä kokemuksia sinun kanssassi. Enkä tarkoita välttämättä puhumista niistä kokemuksista, vaan sitä hiljaista, osittain tiedostamatonta tietoa, jonka avulla oikeasti tuntee toisen. Kun elää yhdessä kauan on ehtinyt tutustumaan itseensä ja toiseen hyvin monelta puolelta. On nähnyt toisensa heikoimillaan ja kukoistavimmillaan -toivottavasti. Lyhyessä suhteessa ei ehdi nähdä kuin 'väläyksen'.

        Minusta toinen ihminen on niin kiehtova, että haluan -jos vain suinkin mahdollista- 'lukea/ nähdä hänet loppuun, hieman kuin hyvän kirjan tai elokuvan...

    • aloitus on.....

      ......ehkä jonkun narsistin unelma

    • ie

      Onkohan sillä ukolla pullo siellä puskassa, kun se viihtyy siellä pehikossa? Me on oltu naimisissa 29v. Ei ole vielä selvinnyt kumpi tekee mitäki, se on vain selvinnyt, että neljä penskaa ei tee mitään. Kummallakin omat tilit, ei kuljeta käsikkäin kaupoissa, ei le samanlainen tuulipuku, ei kytätä toisen pukeutumista, ei kytätä toisen menoja, välillä riidellään, niinkuin jokaisessa perheessä tehdään, vaikka ne näyttääkin niin ikionnellisilta. Mutta me ollaan loppujen lopuksi onnellinen pari.

    • tutustumisjaksoa...

      Jo ihan kolmatta vuotta avioliitossa ja hyvin menee? WOW.

      herranduudelis näitä lapsukaisia...

    • Toivottavasti jatkuu

      Että ihan jo kolmatta vuotta Onnellisia;))))Hih!

      • my camel boots

        Täällä on paljon näitä väheksyviä kommentteja. Hassua, että 30v. yhdessä olleet halventavat aloittajan kokemuksia. Totta kai nuorelle ihmiselle kolme vuotta onnellista yhteiselämää on saavutus. Niin paljon puhutaan siitä, kuinka vetovoima katoaa parissa vuodessa ja alkaa tylsä arki. Monia pareja tuollainen voi hieman pelottaa. Rakkautta ei niin vain löydä tästä kyynisestä maailmasta. Kun sellaisen sitten löytää ja huomaa, että tämähän näyttää toimivan, on varmasti onnellinen.

        Itse olen etsinyt kauan todellista rakkautta, mutta vielä ei sellainen onni ole kohdalle osunut. Mutta en ole menettänyt toivoani. Jotenkin jopa arvostan enemmän ihmisiä, jotka ovat luovineet elämässä ilman puolison tukea. Se vaatii rohkeutta, itsenäisyyttä, kykyä pärjätä. En halua miehekseni miestä, jolla on pitkä parisuhde takana. En tiedä oikein, miksi en. Jotenkin kuitenkin tuntuu, että sellainen mies on liian tottunut siihen, että toinen on aina saatavilla. Hänen elämänsä on ollut tietyssä mielessä liian helppoa. Ihanteeni on sellainen camel boots man ;)

        Ehkä tämä kommentti ei kaikitellen liity aiheeseen, mutta tulipa mieleeni.

    • Viiskyt mittarissa

      Itse olen ollut mieheni kanssa 32 vuotta, siitä 28 naimisissa. Lapsia on viisi, nuoria aikuisia jo kaikki. Meitä naurattaa, kun kuuntelemme toisiaan sättiviä anoppia ja appiukkoa, että koskahan meistäkin tulee tuommoisia. Meillä ei ole koskaan riidelty kotitöistä, eihän niitä nykyaikana juuri edes ole, kun on pyykkikoneet, tiskikoneet, keskuspölynimurit. Kun ajattelee, millaistaedellisten sukupolvien elämä oli, on aika naurettavaa tapella jostain roskapussin viemisestä. Keittiötyöt teen minä, koska se nyt vaan luontuu minulta paremmin. Jos on tullut lunta, meillä oikeastaan kilpaillaan siitä, kumpi ehtii ensin kolan varteen. Olemme molemmat liikunnallisia ihmisiä, ja lumityöt tai nurmikonajo ovat oivaa arkiliikuntaa. Vuosien jälkeen sitä näkee jo toisen nenän asennosta, jos hän on väsynyt. Silloin on mukava auttaa toista tekemällä semmoinen homma, jonka toinen tekee normaalisti. Sama juttu seksin kanssa. Jos huomaan, että nyt miehen tekee mieli, totta kai ryhdyn leikkiin, vaikkeivat sänkypuuhat itselläni päällimmäisin asia mielessä olekaan. Eihän se herranen aika ole minulta pois, jos toinen nauttii. Ja tiedänpähän saavani "koko hoidon" sitten, kun itse olen siinä mielentilassa, että nyt tarttis saada. Ja yksi salaisuus pitkälle liitollemme on varmaankin se, että meillä on paljon omia juttuja. Mies esimerkiksi ei välitä tippaakaan matkustamisesta, kun taas minä tykkään, että pieni reissu silloin tällöin piristää kummasti. En raahaa häntä väkisin ulkomaille kitumaan, mutten toisaalta jää kotiin narisemaan, miksei koskaan mennä mihinkään, vaan menen yksin tai lasten kanssa.

    • ylämäkialamäki

      Kuulostaa siltä, että kympintyttö suorittaa onnellista avioliittoa. Omien vain ulkoisten kriteerien mukaan? Kai miehesikin nauttii siitä?

    • PekkaHaavistoAuki

      Meillä ainakin vaan arkiaskareiden välillä paneskellaan pakoputkeen.

    • petetty1

      "Arki voi olla ihanaa"....akka juoksee vieraissa ja mä löhöön kotona.Näin meillä.

    • Kaveria ei jätetä

      Olen ruma, lihava ja pahapäinen vaimo. Ukko on myös ruma ja pahapäinen. Riitelemme yhdessä päivittäin. Siinä ohessa matkustelemme ja harrastamme.
      Lupasimme, että kuolemaan asti.
      Kaveria ei jätetä.

    • en ole itse eronnut

      Juuri tälläiset jotka hehkuttaa ai jai niin hyvää avioliittoaan sitten kun ero tulee he piilottelevat ja häpeilevät että nyt tulikin ero ja eivät meinaa päästä eteenpäin.

      Ei kannata hei koko elämää ja ajatusmaailmaa sen yhden ukon tai akan ympärille rakentaa. täytyy olla jotain omaa. suomessa eroaa vuostittain hirveä määrä ihmisiä.
      Suosittelen siis valmistautumaan miten selviäisi itse jos ero tulee ja kuitenkin sillä aikaa panostaa tietenkin suhteeseen ja avioliittoon.

    • tasapaino

      Kylläpä monia harmittaa toisen onnistunut avioliitto. Löytävät kai itse aina niitä epäluotettavia ilkeitä juoppoja pettäjiä jotka eivät kestä arkea.

    • Näin se menee...
    • Yksin kaksin

      Hyvin toimiva seksi on liiton tärkein asia. Se vaikuttaa henkiseen puoleen ja fyysiseen terveyteen. Takana 14v avioliittoa joka on ollut tosi läheistä ja huumaavaa, mutta nyt miehen sairaus on vienyt hänet pois minulta ja itken monta kertaa viikossa, kun elämä koettelee liikaa. Ei ole enää läheisyyttä, kun toinen jaksaa just päivän iltaan ja lääkkeet väsyttää.Minun sydän on särkynyt.

      • Onko itsekästä

        Noin käy kun seksin varaan rakentaa,se loppuu aikanaan...
        Eikö ole muunlaista läheisyyttä suhteessanne??

    • tahdon asia

      Sinulle nimim "yksin kaksin"

      Viestisi sai tunteet pintaan, tiedän täsmälleen nuo ajatukset. Meillä takana 10 v myötä- ja vastoinkäymisiä. (33 ja 34 -v.)
      Mies joutuu elämään elämänsä kroonisen kivun kanssa ja rikkinäinen ruumis rikkoo mielenkin. Puolisoni on kerran ajautunut itsemurhayritykseen syvän masennuksen aikana, luojalle kiitos siitä on päästy ylöspäin. Pelkäsin pitkään masennuslääkkeiden muuttavan minulle niin rakkaan ihmisen persoonaa, turhaan. Olen vuosien varrella hyväksynyt sen tosiasian, että meidän elämä tulee jatkossakin olemaan tätä, pieniä tavoitteita ja lyhyen tähtäimen suunnitelmia, huomisesta kun ei voi tietää. Olen opetellut iloitsemaan arjen pienistä asioista ja yritän edelleen tunnistaa mikä on normaalia väsymystä ja mikä avuntarvetta. Ei se rakas ihminen pois ole mennyt, mutta muuttunut kyllä, väsyneeksi, rikkäinäiseksi, ikäistään vanhemman oloiseksi. Seksi? Onnistuu, joskus, onneksi...ja senkin merkitys asettuu oikeisiin mittasuhteisiin kun ymmärtää ettei kyse ole mistään henkilökohtaisesta, sairaalla ihmisellä vaan ei ole seksuaalisuus kovin pinnassa. Rakkaus ei kuitenkaan ole kuollut vaikka tavat sen osoittamiseen ovat rajoittuneet.
      Tuska on välillä mieletön kun muistaa ne ajat kun kaikki oli vielä hyvin ja tiedostaa senkin, että jokin on pysyvästi muuttunut. Elämä ei aina kulje suunnitelmien mukaan eikä edes kovin reilusti. Koska kyseessä on kuitenkin asia, johon kumpikaan meistä ei voi vaikuttaa, on vaan sopeuduttava. Minä vaimona jaksan niillä hyvillä päivillä, välillä paremmin, välillä huonommin. Joskus huudan ääneen, joskus itken salaa ja olen kasvattanut melkoisen suodattimen - kipuileva, sairas ihminen ja lääkkeet eivät aina tuo niitä luonteen parhaita puolia esille, kenestäkään. Yritän muistaa senkin, että se läheisin ihminen on se, joka joutuu toimimaan ukkosenjohdattimena toisen huonoina päivinä. Pidä itsestäsi huolta, sillä sinun läsnäolosi on kuitenkin se, joka puolisoasikin auttaa jaksamaan. Toivon teille valoisampia aikoja jatkossa, jo pelkkä tieto siitä, että samassa elämäntilanteessa on muitakin, lohduttaa....vaikka näin kasvottomana netissäkin.

    • toisenhuomioonottami

      Hyvän laatuinen mies on pitkänliiton ja onnellisuuden tae

      • niinhän se on

        Hyvän liiton tae on se, että molemmat osapuolet ovat hyvänlaatuisia/ -luonteisia ja hellyydenkipeitä ja epäitsekkäitä ja yhteistyökykyisiä ;))))

    • pukki¤

      40-vuotta aviossa olleena tiedän, että onnellisen parisuhteen takaa se, että käy niin paljon vieraissa, että oma vaimonkin tuntuu vieraalta

      • äö¨å

        Vaimosi ansaitsisi KUNNON miehen, ei tuollaista vätystä.

      • pukkisen kulkuset

        No sinähän sen sanoit. Tunnen yhden tuollaisen toivottoman pukkisen. Hänellä on avioa takana yli 30v. Ressu suunnittelee eroakin aina silloin tällöin, mutta mitäpä siitä tulee. On mies eukkonsa tossun alla ihan kertakaikkiaan. Käyttäytyy sillä tavalla uhmakkaasti, että esiintyy vapaana oriina ja yrittää saada pukille vapaita naisia. On joskus siinä onnistunutkin, mutta miten lie nyt, kun mittarissa on jo vuosia ihan eläkeiän kynnykselle saakka. Nimimerkillä kuulin ne kulkuset minäkin ;)

    • onnellinenmies3

      Yksi lisä sinänsä kattaviin ja fiksuihin vastauksiin:

      Kyky riidellä rakentavasti.Pientä ja joskus isompaakin känää syntyy aina.

    • mätiedän

      Riidan jälkeinen sovintopano on sitä parasta seksiä!

    • puukuski2

      Tuollainen aloittajan "YksVaimo" tapainen kelpais mullekkin!:) Mukava kuulla että tuollaisia unelma vaimoja ja kadehdittavia suhteita on olemassa. Kovin hukassa tuollaiset kyllä on, sen verran olen itsekkin kerennyt elämää nähdä, naimisissa ja poikamiehenä. 31vuotta oon elämää katellu, joista kymmenen vuotta samaa naamaa. Nyt parin vuoden etsiskelyn jälkeen tuntuu lähes toivottomalta löytää hyvää parisuhdetta..
      Tuollainen jos olisi, ei varmasti maailmasta parempaa paikkaa löytyisi kuin olla kyljessä kyhnöttämässä, yms..

    • roy orbison

      Suosittelen kuitenkin pettämistä, juonittelua, masennuksia, lihomista, ulosottokierrettä ja velkavankeutta jonka jälkeen voi sujuvasti siirtyä perheväkivaltaan ja raskaampiin päihteisiin.
      Näin päästään tuollaiseen keskivertoelämään käsiksi koska liika iloitseminen ei ole suomessa sallittua puhumattakaan onnelliset tarinat.

      -Anything you want, forget it.

    • YksVaimo

      Siis joo.. ekan kerran elämässään aikansa kuluksi hehkuttelee palstalle, niin kovastipa rupesi joitakin kiukuttamaan. Noloa kyllä päästä tänne aloitussivulta.. huhheijaa.

      Pahoittelen, kun joitakin niin kovasti kiehuttanut. Ikääkin on kyllä reilusti yli 30, että siitä voi sitten sitä nuoruuden intoilua miettiä. Arki se meilläkin on jo aikoja sitten tullut. Voi siitä miettiä mitä se alkuhuuma sitten oli.. hih.

      Olisi ilmeisesti aluksi pitänyt listata menneisyyden kusipää-petturit ym ja omat vakavatkin sairautensa. Siitä sitten voi miettiä miksi näen syytä nykyään hehkuttaa..

      Eikä nykyinen mieheni todellakaan ole ensimmäiseni :D

    • E

      Ei se parisuhde oo ollenkaan vaikeeta, kun kummatki ymmärtää, että sitä kotia pitää hoitaa, laskut maksaa ja siinä välissä vähän halia ja suukotella. Siinä kohdin on ihan yks vitun hailee kumpi tienaa enemmän ja onko mies vai nainen. Meillä laskut maksetaan sitä mukaan, kun toiselle on rahaa ja kun laskua pukkaa postiluukusta ja kotityöt on hoidetaan aika 50/50. Meidän perheessä pärjätään ihan pelkällä maalaisjärjellä.

    • suloista :)

      kolmatta vuotta...hah hah....ja kaikki hyvin... ah tuota alkuhuumaa!

    • Ihanaa

      Tehkää ne pennut vielä siihen, katsotaan loppuuko ihanuus...

    • Yksin kaksin

      En ole seksin varaan mitään rakentanut vaan tarkoitin sen kuuluvan rakkauteen. On vaikeeta hyväksyä, kun toinen kärsii.Kiitos sinulle "tahdon asia".

    • Onnellinen ja eheä

      Aloittajalle.. Suomalaiset ovat kateellista ja katkeraa kansaa! Elämä on paskaa, kaikki menee huonosti, vituttaa, kumppani on ihan paskiainen, stressaa, kakarat ovat hankalia, elämäntavat epäterveellisia.. nämä ovat aiheita, joita ihmiset haluavat lukea ja tämä on ihan tosi asia!!

      Kirjoitin itse aikanaan tekstin elämäni rakkauden löytymisestä ja kaikesta ihanasta mitä olen saanut elämääni. Ajattelin tuoda iloa ja toivoa muiden ihmisten elämää, mutta mitä tuli.. vastaukset olivat täynnä vihaa, kateutta ja katkeruutta. Minulle tehtiin selväksi, että "katos kyllä se arki vielä koittaa ja kaikki muuttuu paskaksi"..

      No eipä se minua paljoa haitannut:) Valtava yllätys oli se, että kuinka positiivinen kirjoitus voi herättää niin paljon negatiivisia tunteita ihmisissä.

      Nauti onnestasi ja ilostasi. Elämän kuuluu olla IHANAA! :) Jokainen on itse vastuussa omasta elämästään ja onnellisuudestaan. Harva ihminen vain kykenee kasvamaan ja kehittymään ihmisenä niin pajon, että pystyis luomaan itselleen hyvän elämän.

    • YksVaimo

      aika moni ääliö vastaaja meni avauksen Troliini! aika moni ääliö vastaaja meni avauksen Troliini! aika moni ääliö vastaaja meni avauksen Troliini! aika moni ääliö vastaaja meni avauksen Troliini! aika moni ääliö vastaaja meni avauksen Troliini! aika moni ääliö vastaaja meni avauksen Troliini! aika moni ääliö vastaaja meni avauksen Troliini! aika moni ääliö vastaaja meni avauksen Troliini! aika moni ääliö vastaaja meni avauksen Troliini! aika moni ääliö vastaaja meni avauksen Troliini! aika moni ääliö vastaaja meni avauksen Troliini! aika moni ääliö vastaaja meni avauksen Troliini! aika moni ääliö vastaaja meni avauksen Troliini! aika moni ääliö vastaaja meni avauksen Troliini! aika moni ääliö vastaaja meni avauksen Troliini! aika moni ääliö vastaaja meni avauksen Troliini! aika moni ääliö vastaaja meni avauksen Troliini! aika moni ääliö vastaaja meni avauksen Troliini! aika moni ääliö vastaaja meni avauksen Troliini! aika moni ääliö vastaaja meni avauksen Troliini! aika moni ääliö vastaaja meni avauksen Troliini! aika moni ääliö vastaaja meni avauksen Troliini! aika moni ääliö vastaaja meni avauksen Troliini! aika moni ääliö vastaaja meni avauksen Troliini! aika moni ääliö vastaaja meni avauksen Troliini! aika moni ääliö vastaaja meni avauksen Troliini! aika moni ääliö vastaaja meni avauksen Troliini! aika moni ääliö vastaaja meni avauksen Troliini! aika moni ääliö vastaaja meni avauksen Troliini! aika moni ääliö vastaaja meni avauksen Troliini! aika moni ääliö vastaaja meni avauksen Troliini! aika moni ääliö vastaaja meni avauksen Troliini! aika moni ääliö vastaaja meni avauksen Troliini! aika moni ääliö vastaaja meni avauksen Troliini! aika moni ääliö vastaaja meni avauksen Troliini! aika moni ääliö vastaaja meni avauksen Troliini! aika moni ääliö vastaaja meni avauksen Troliini! aika moni ääliö vastaaja meni avauksen Troliini! aika moni ääliö vastaaja meni avauksen Troliini! aika moni ääliö vastaaja meni avauksen Troliini! aika moni ääliö vastaaja meni avauksen Troliini! aika moni ääliö vastaaja meni avauksen Troliini! aika moni ääliö vastaaja meni avauksen Troliini! aika moni ääliö vastaaja meni avauksen Troliini! aika moni ääliö vastaaja meni avauksen Troliini! aika moni ääliö vastaaja meni avauksen Troliini! aika moni ääliö vastaaja meni avauksen Troliini! aika moni ääliö vastaaja meni avauksen Troliini! aika moni ääliö vastaaja meni avauksen Troliini! aika moni ääliö vastaaja meni avauksen Troliini! aika moni ääliö vastaaja meni avauksen Troliini! aika moni ääliö vastaaja meni avauksen Troliini! aika moni ääliö vastaaja meni avauksen Troliini! aika moni ääliö vastaaja meni avauksen Troliini! aika moni ääliö vastaaja meni avauksen Troliini! aika moni ääliö vastaaja meni avauksen Troliini! aika moni ääliö vastaaja meni avauksen Troliini! aika moni ääliö vastaaja meni avauksen Troliini! aika moni ääliö vastaaja meni avauksen Troliini! aika moni ääliö vastaaja meni avauksen Troliini! aika moni ääliö vastaaja meni avauksen Troliini! aika moni ääliö vastaaja meni avauksen Troliini! aika moni ääliö vastaaja meni avauksen Troliini! aika moni ääliö vastaaja meni avauksen Troliini! aika moni ääliö vastaaja meni avauksen Troliini! aika moni ääliö vastaaja meni avauksen Troliini! aika moni ääliö vastaaja meni avauksen Troliini!

    • pöaå

      Jep niin se menee.

      Jos sanoo elävänsä onnellisessa liitossa----->kulissi
      Jos sanoo, että mies on uskollinen ------> ei voi olla, varmasti panee jotakin
      Jos sanoo, että on normaalipainoinen------> siiderivalas
      Jos sanoo pitävänsä kotitöiden tekemisestä ------> tahdoton orja ym
      Jos ei halua lapsia ------> omaan napaan tuijotteleva pintaliitäjä
      Jos sanoo, että seksi on ihanaa ja sitä on paljon------> ei voi olla, kukaan ei pane noin paljon... Ukko ajattelee varmasti joitain pornotähtiä seksin aikana.

      Tuommoisia kommentteja täällä saa. Älkää missään nimessä olko onnellisia tai jos olette pitäkää se omana tietonanne.
      Onneksi täällä oli kuitenkin muutama ihana poikkeus, jotka toivottivat toisille ihanaa elämää :)
      Onnellista kesän odotusta!

    • onnitäällävaihtelee

      wanha viisaus : KELL` ONNI ON,SE ONNEN KÄTKEKÖÖN.

      Sitä ei kannata hehkuttaa koko maailmalle,se kyllä näkyy päällepäin, jos sitä on

    • aattele

      Olipa MINÄ painoitteinen kirjoitus. Ei jäänyt epäselväksi kuka on taloutenne ja liittonne pomo !

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Takaisin ylös

    Luetuimmat keskustelut

    1. Ruotsissa uusi vakava ongelma: Vanhusten seksuaalinen hyväksikäyttö

      palvelutaloissa ja kotihoidossa. Tämäkin on ihan puhtaasti väärän maahanmuuton vaikutusta, sillä tekijät ovat kaikki keh
      Maailman menoa
      92
      2205

    2. Työeläkkeiden maksaminen lopetettava ASAP.

      "Vanhimmat sukupolvet ovat saaneet vastinetta eläke­maksuilleen monin­kertaisesti nykyisiin ja tuleviin sukupolviin verr
      Maailman menoa
      154
      1820

    3. Millä kolmella sanalla

      Kuvailisit kaivattuasi?
      Ikävä
      173
      1343

    4. Miltä se tuntuu olla

      vihattu ja kukaan ei puolusta?
      Ikävä
      233
      826

    5. Mitä mietit juuri nyt?

      🤔
      Ikävä
      65
      764

    6. Kyllä mä oon valmis jos sä oot

      Vaikka ja mihin... mutta paikka on väärä.
      Ikävä
      62
      749

    7. Järkytys uutisten ystäville - Huomenta Suomen kesään iso muutos

      Huomenta Suomi on monen suomalaisen vakio-ohjelma. Suorana nähtävä Huomenta Suomi seuraa päivän tärkeimpiä uutisia, pol
      Maailman menoa
      10
      741

    8. Trumpille jälleen voitto

      Trump ensin tuhosi Iranin ydinohjusprojektin, jotta ko. terroristivaltio ei voisi aiheuttaa ydinsotaa. Ja nyt Trump pako
      Maailman menoa
      212
      623

    9. Aurinkoni...

      On ikävä sua ❤️
      Ikävä
      49
      597

    10. Haluan teidät molemmat elämääni

      Toista rakastan todella syvästi, ja toinen on kuin paras ystävä minulle. En voi luopua kummastakaan... </3
      Ikävä
      49
      591
    Aihe
    TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt