Knowing-Tieto

Sellaista maailmanlopun tuovaa jättimäistä flare-purkausta ei ilmeisesti ole tapahtunut ainakaan viimeisen 1.000.000.000 vuoden aikana, joten en odottaisi tapahtuvan meidän elinaikanamme.

Jos maapalloon asti ulottuva flare olisi mahdollinen niin odottaisi havainnoista löytyvät useita esim. 1/10 siitä matkasta ulottuvia flareja. Auringon etäisyys on noin 150 miljoonaa kilometriä. Onko havaittu yhtään 15 miljoonan kilometrin mittaista flarea?

Kun tuollaista 10 kertaa auringon halkaisijan mittaista flarea ei lie havaittu, niin ...

Suurin historiallisesti tunnettu flare sattui 1800 luvulla. Samanlaisia sattuu keskimäärin kerran 500 vuodessa. Lähinnä ongelmia voisi tulla elektroniikalle sekä tietoliikenne- ja sähköverkoille.
http://en.wikipedia.org/wiki/Solar_storm_of_1859

Nykyään tuosta saadaan varoitus jo etukäteen, joten on ehkä aikaa suojata tietokoneet ja muu arempi elektroniikka.

Massiivinen gammapurkaus voisi Maahan osuessaan tappaa kaiken elollisen. Ilmeisesti tällaiset tapahtumat ovat avaruudessa harvinaisia ja purkauksen osuminen Maahan todennäköisyydeltään sellainen, että on moninverroin todennäköisempää saada yksin kymmenen perättäistä pääpottia lotosta.

Tuollainen leimahdus olisi niin huomiota herättävä, että varmasti olisi jäänyt tieto aikakirjoihin jos sellainen olisi joskus sattunut Auringosta lähes mihin suuntaan tahansa.

Jäätikköihin kertyneet jäämät kohonneesta säteilytasosta osoittaisivat vuoden 1859 aurinkomyrskyn tasoisen tapahtuman toistuneen historiassa noin 500 vuoden välein. Huomattavasti vahvemmista myrskyistä ei sen sijaan ole todistusaineistoa.

Kyllä!
Auringonpurkaus voi tapaa elämän,,
ei kuitenkaan todennäköistä. että koko planeetalta,, ne kestää yleensä vain tunnista muutamaan..

Suurempi huoli on electronisten laiteidan tai satenliitien tuhoutuminen..
Joka voisi viedä kivikaudelle koko planeetan!

"Siis..Kysymys kuuluukin..Voisiko tälläinen olla teoriassa mahdollista? Jos ei nyt,niin auringon vanhetessa?"

Nykytietämyksellä aurinko on varsin stabiilissa vaiheessa. Aurinkopilkkumaksimeja ja vastaavia pieniä jaksollisuuksia esiintyy mutta ei mitään sen kumoisempaa. Isommat muutokset ovat kaukana tulevaisuudessa eikä silloin ole enää ihmisiä niitä murehtimassa.

Hypernova

Teorian mukaan supermassiivinen tähti (yli 40 Auringon massaa) saattaa päättää päivänsä hypernovana. Tähden ydin romahtaa suoraan mustaksi aukoksi, muu osa tähdestä sinkoutuu avaruuteen ja samalla kaksi hyvin voimakasta energeettistä plasmasuihkua purkautuu pyöriviltä navoilta lähes valonnopeudella. Nämä suihkut lähettävät voimakasta gammasäteilyä napojen suuntaan. Hypernovia on ehdotettu selitykseksi gammasädepurkauksille (GRB). Minuutin aikana tällaisessa purkauksessa voi (näennäisesti) vapautua miljoonan galaksin säteilyenergia. On myös esitetty, että kahden neutronitähden törmäyksessä voi syntyä hypernova, ja lopputuloksena musta aukko.

On esitetty, että hypernovan laukaisema energiamäärä voisi olla riittävä hävittämään elämän Maasta. NASAn ja Kansasin yliopiston 2005 julkaiseman tutkimuksen mukaan ns. ordovikikauden massasukupuutto 450 miljoonaa vuotta sitten on voinut johtua Maahan osuneesta hypernovan gammasädepurkauksesta. Vain kymmenen sekunnin purkaus on riittänyt hävittämään Maan suojaavan otsonikerroksen. Otsonikerroksen tuhoutuessa Auringon ultraviolettisäteily on voinut surmata suuren osan maanpinnan ja meren pintakerroksen eliöstöstä, ja sotkea ravintoketjut niin, että seurauksena on ollut massasukupuutto.

Hypernovapurkaus saattaa olla elämälle vahingollinen vielä 6500 valovuoden päässä, jos Maa on tähden pyörimisakselin suunnassa[2].

Hypernovia arvioidaan tapahtuvan galaksissamme vain noin kerran 230 miljoonassa vuodessa. Jos hypernovia voi tapahtua vain supermassiivisissa, yli 40 Auringon massaisissa tähdissä, silloin Maan elämä on melko turvassa. Lähin hypernovakandidaatti, Eta Carinae, on yli 7500 valovuoden päässä Maasta. Se ei vaikuttaisi maanpäälliseen elämään suoraan atmosfäärin suojatessa gammasäteiltä ja magnetosfääri muilta kosmisilta säteiltä. Vaurio kohdistuisi todennäköisesti ylempään atmosfääriin ja otsonikerrokseen, avaruusaluksiin, mukaan lukien satelliitit ja astronautteihin avaruudessa.

Dinosauruksia ei tappanut meteori, vaan auringomyrsky!
Koska yksikään fossiili ei ole palanut palamalla!
vaan kuolleet eri kohtiin sijoiltaan, säteilyn vaikutuksesta.

Olipas sitten outo yhteensattuma että aurinkomyrskyn aikaan tömähtää Jukatanin niemimaalle murikkakin vielä lisäksi. Se nyt on ainakin todistettu.

Läheskään kaikki ei kuollut liekkeihin vaan tuhkapilven aiheuttamaan ydintalveen joka peitti auringon, tappoi kasvit, tappoi pieneläimet, tuli kylmyys ja ja ruoka loppui ja siten ravintoketjun huipuilla ei ollut myöskään paljoa aikaa jäljellä.

Meressä selvisi paremmin ja jotkut krokotiilit ja hait esimerkiksi eivät ole muuttuneet tuon jälkeen.

Aurinkomyrskystä olisi jäljet tuon ajan kerrostumissa mutta kun ei ole.

Niin ja vaikka heität pienemmänkin elukan nuotioon ja se palaisi siinä koko yön niin sen kudososat vaan kypsyy ja hiiltyy mutta ehjä luuranko sieltä sisältä löytyy kuitenkin kuten joulukinkusta.