Dramatiikkaa postikonttorissa

Kukapa uskoisi, että yhdestä postimerkistäkin voi syntyä draamaa.

Minullehan kävi aikaisemmin niin, että menin postiin viemään yhtä henkilökohtaista kirjettä ja en ehtinyt päivää sanoa, kun tämä virkailija sieppasi minulta kirjeen kädestä. Minä vain tuijotin saamatta sanaakaan suustani, kun virkailija löi leiman kuoreen ja kirjoitti kuulakärkikynällä ykkösen sanoen samalla määräävällä äänensävyllä seitkytviis senttiä.
Minä sanoin, että sininen merkki, kiitos, mutta hän ei ottanut kuuleviin korviinsa, vaan paiskasi kirjeen laatikkoon ja sanoi, että ykkönen ajaa saman asian. Olin loukkaantunut.

Seuraavalla kerralla olinkin viisaampi. Minulla oli kirje kädessä ja taas oli virkailija kynnet pitkällä sieppaamassa kirjettä kädestäni. Vetäydyin nopeasti taakse päin sanoen yksi kaunis postimerkki, kiitos. Virkailija huokaili, että mikä on kaunis, mutta näytti minulle yhtä arkkia. Kelpuutin sen ja pyysin vielä sinistä merkkiä. Sain senkin ja teippasin ne itse kuoreen ojentaen vasta sitten kirjeen hänelle.

En tiedä muista ihmisistä, mutta minulla on estetiikantajua.