Li Andersson väitti että venäjänkielisiä on vain 1/10 osa ruotsinkielisistä Suomessa! Virallisen tilaston mukaan Suomessa on venäjänkielisiä n. 65 000 henkeä ja ns. ruotsinkielisiä n. 291 000 . Mutta epävirallisesti on arvioitu että venäjänkielisiä olisi jo todellisuudessa Suomessa n. 90-100 000 . Toisin sanoen kolmea ruotsinkielistä kohden on jo yksi venäjänkielinen ja venäjänkielisten määrä sen kun vain lisääntyy koko ajan, mutta ns. ruotsinkielisten määrä vähenee, vaikka kuinka yritettäisiin tehdä wanna-be hurreja kaiken maailman kampanjoilla. Jo vuonna 2030 kahta ns. ruotsinkielistä kohden on jo yksi venäjänkielinen ja vuonna 2050 yhtä ns. ruotsinkielistä kohden on yksi venäjänkielinen, eli Suomen ns. virallinen kaksikielisyyskin vetelee viimeisiään, jo venäjänkielistenkin takia..
Muunkielisten määrä ohittaa jo ns. ruotsinkielisten määrän vuonna 2014, ja silloin keskustelu ruotsinkielen asemasta alkaa aivan eri kulmasta kuin tällä hetkellä.
Omat sukujuureni ovat suomalaisvenäläisruotsalaiset, mutta äidinkieleni on suomi ja toinen "kotimainen" kieleni on englanti, sitä joudun/saan käyttää päivittäin, sekä työssäni että vapaa-aikanani. Tämä on tämän päivän faktaa Suomessa!
Muunkielisten määrä ohittaa jo ns. ruotsinkielisten määrän vuonna 2014, ja silloin keskustelu ruotsinkielen asemasta alkaa aivan eri kulmasta kuin tällä hetkellä.
Omat sukujuureni ovat suomalaisvenäläisruotsalaiset, mutta äidinkieleni on suomi ja toinen "kotimainen" kieleni on englanti, sitä joudun/saan käyttää päivittäin, sekä työssäni että vapaa-aikanani. Tämä on tämän päivän faktaa Suomessa!
Vastaukset 20
Vanhimmat
Hyvä, että oikaiset asiaa.
On ollut ikävää, että suomenruotsalaiset ovat jollain tapaa omineet maahanmuuttajaystävällisyyden, kun toisaalta he juuri pitävät kiinni siitä, ettei maahanmuuttajien tulo voi mitenkään muuttaa kieliasetelmaa, vaan kaikkien on edelleen opiskeltava ruotsia läpi koulupolun ja suoritettava pakkoruotsi, jotta virkatie aukeaisi.
Meidän suomenkielisten tulisi olla aktiivisempia maahanmuuttajien suhteen, sillä heistä tulee meidän lastenlastemme toisia isovanhempia. Kohdellaan heitä siis sillä periaatteella jo nyt ja huolehditaan lastenlastemme tulevista kielitarpeista vapaan kielivalinnan pohjalta.
Mutta tämä Li Andersson jäi minua vaivaamaan tuosta A-streamista. Hänen kaikki kommenteissaa oli useita virheellisyyksiä ja epäloogisuuksia, mutta hän laukoi niitä itsevarmasti ja paikalla ollut miestä suoraan häväisten: "sä haluut varmaan kaikki vieraat kielet pois koulusta". Mitä olisi tapahtunut, jos mies olisi huutanut samaa tälle Lille (sillä pakkoruotsipositiivisethan nimenomaan karsivat koulujemme kielivalikoimaa)?
Li Andersson puhui pakkofysiikasta kuin kielen voisi vaihtaa fysiikkaa ja kuin meillä oikeasti olisi korkeakouluihin jatkuva laaja fysiikka. Hän oli taitava puhumaan päälle, keskeyttämään, heittämään tunnepuhetta, kun olisi pitänyt analysoida ja keskustella.
MIkä hän oikein on? Mihin hän tavoittelee pääsevänsä?
Mistä kaikki juontaa..vähän faktaa.historiasta....LUE...
Ruotsin vallan aikana aatelisto ja iso osa ainakin varakkaammasta porvaristosta puhui ruotsia äidinkielenään. Aateliin tai valtaporvaristoon nousseet suomenkieliset ruotsinkielistyivät nopeasti.
Suomenkieliset talonpojat esittivät valtiopäivillä usein pyyntöjä tulkki- ja kääntämispalveluista sekä suomen kielen huomioon ottamisesta valtion virkoja täytettäessä. Käytännön vaikutusta näillä pyynnöillä ei juuri ollut.[1]
Porthan ei pitänyt ongelmallisena, että maassa puhuttiin kolmea eri kieltä (suomea, ruotsia ja latinaa), ja että maassa sosiaalisen aseman kohoamiseen liittyi tuolloin automaattisesti kielen vaihto ruotsiin. Hän kuitenkin määritteli suomalaisuuden nimenomaisesti kielen perusteella.
Venäjän hallitsijat kuitenkin puolsivat suomen kielen asemaa, koska katsoivat aseman vahvistamisen maassa heikentävän maan siteitä entiseen emämaahansa Ruotsiin.
Suuriruhtinaskunnan aikana luotiin uusien eurooppalaisten nationalististen aatteiden innoittamana suomalainen identiteetti. Tämä suomalaisuusaate ei varsinaisesti ollut kielipoliittinen liike.
. Lait valmisteltiin ruotsiksi, ja vasta esitykset ja julkaistavat säädökset käännettiin suomen kielelle. Suomenkielinen lainvalmistelu alkoi yleistyä vasta vuoden 1906 eduskuntauudistuksen jälkeen.[1]
Pyrkimykset suomen kielen aseman ja suomenkielisten kielellisten oikeuksien parantamiseksi yhteiskunnassa johtivat 1840-luvulla sivistyksellisesti radikaalin fennomania-aatteen syntyyn,[7] Sen vaikutuksesta perustettiin Suomalainen puolue ja alettiin julkaista ensimmäistä varsinaista suomenkielistä sanomalehteä Suometarta.[5] Tämän jossain määrin radikalisoituneenkin liikkeen esittämien vaatimusten vastapainoksi syntyi myös joitain radikaaleja piirteitä omannut svekomania, jota edusti Ruotsalainen puolue, myöhemmin Ruotsalainen kansanpuolue.[5]
Molemmille ryhmittymille keskeinen ajatus oli, että kieli määrittelee kansallisuuden.[10]
Fennomaanien vaatimukset yhdestä yhteisestä kielestä Suomessa ja halu pakko-assimiloida maan rannikko-osien ruotsinkielinen väestö herättivät pelkoa ruotsalaiskansallisessa liikkeessä [11]. Ajateltiin, että ruotsin kieli ja ruotsalainen kulttuuri tuhoutuisi maasta kokonaan. Näitä pelkoja pyrittiin Clas Zilliacuksen mukaan torjumaan ylimielisyydellä.
Germaanisen rodun ylemmyyteen tarjosi tukea ruotsalaisen August Sohlmanin ja norjalaisen P. A. Munchin kirjoitukset, joiden mukaan suomalaiset olivat mongolien ja tataarien kanssa samaa rotua ja kykenemättömiä luomaan arjalaisen tasoista sivistystä.[13].
Jotkut svekomaanit, kuten ruotsalaisen liikkeen perustajiin kuuluva Axel Olof Freudenthal, saivat virikkeitä näistä rotuteorioista.[10] Freudenthalin kirjoituksissa ja hänen perustamassaan Vikingen-lehdessä suomenkieliset leimattiin toiseksi roduksi; suomessa oli kaksi kansallisuutta, joilla ei ollut verisiteitä toisiinsa. Suomenkielisten rodullisella alemmuudella perusteltiin sitä, miksi suomenkielisten ei kuulunut saada tasavertaisia oikeuksia. Suomen kielen katsottiin olevan alemmalla kehitysasteella, eikä se siksi kelvannut hallinnon ja kulttuurin kieleksi.[14] Freudenthal näki ruotsinkielisen väestönosan tulevaisuuden päämääränä, että se kehittäisi ja vahvistaisi tietoisuutta omasta kansallisuudestaan (ruotsalainen) ja oikeudestaan elää kansallisuusperiaatteen nojalla.
Vuonna 1850 annettiin kieliasetus, jossa kiellettiin muun kuin uskonnollisen ja taloudellisen kirjallisuuden julkaisemisen suomeksi. Lain tarkoituksena oli estää aikakauden eurooppalaisten vallankumouksellisten ajatusten leviäminen kansan keskuuteen.
Keisarin asettaman aikarajan alkaessa tulla vastaan Suomen slavofiilinen kenraalikuvernööri Fjodor Logginovitš Heiden pyrki asetusteitse saattamaan suomen toiseksi viralliseksi kieleksi. Hän kuitenkin törmäsi senaatin ruotsinmielisten senaattorien ja lakimiesten, ennen kaikkea prokuraattori Robert Montgomeryn, näkemykseen, jonka mukaan suomi oli vieras kieli, jota ei voitu käyttää oikeusistuimissa.
1800-luvun loppupuolella alkanut suomenkielisen koulutuksen kehittäminen johti 1900-luvun alkuun mennessä siihen, että maahan oli syntynyt suomenkielinen koulutettu väestöryhmä, ja 1910-luvulle tultaessa suomesta oli muotoutunut täysivaltainen kulttuurikieli. Ruotsi säilyi edelleen kansalliskielenä, mutta sitä ei enää voitu pitää koko kansakunnan kielenä vaan kielenä, jota puhui selvä vähemmistö maan kansalaisista. Tämä johti myös siihen, että ruotsinkielinen väestö alkoi nähdä itsensä aikaisempaa selkeämmin omana kansanryhmänään, johon kuului koulutetun ruotsinkielisen talous- ja kulttuurieliitin lisäksi myös tavallista rahvasta. Tämä toimi kimmokkeena Ruotsalaisen kansanpuolueen syntyyn vuonna 1906, johon vaikuttivat myös lisääntynyt kiistely kielikysymyksen ympärillä ja suomalaismielisten piirien pyrkimys saattaa suomi ainoaksi hallinnon ja korkeamman opetuksen kieleksi.[1]
Vuoden 1919 hallitusmuodon säännös, jossa suomi ja ruotsi todetaan maan kahdeksi kansalliskieleksi, oli kompromissi, johon päädyttiin pitkien neuvotteluiden päätteeksi.
Suomen itsenäistyminen vuonna 1917 nosti esiin kysymyksen Ahvenanmaan maakunnan asemasta niin Ahvenanmaalla kuin Ruotsissakin, jossa erityisesti oikeistopiirit pyrkivät liittämään sen osaksi Ruotsin valtakuntaa. Ruotsin kuningas otti vastaan vuonna 1918 yli 7 000 ahvenanmaalaisen allekirjoittaman adressin, jossa pyydettiin saariryhmän liittämistä Ruotsiin. Saksan hävittyä ensimmäisen maailmansodan Ruotsi otti asian esille voittajavaltioiden kanssa ja esitti, että saariryhmän kohtalo ratkaistaisiin Pariisin rauhankongressissa. Suomessa kiista sai myös sisäpoliittisia ulottuvuuksia, koska Ahvenanmaan siirtyminen Ruotsille olisi pienentänyt ruotsinkielisten osuutta väestöstä entisestään ja siten heikentänyt heidän asemaansa. Tästä syystä RKP vastusti sekä ahvenanmaalaisten että pohjalaisten separatistisia pyrkimyksiä.
Vuoden 1935 valtiopäivät olivat Suomen kielikiistojen huipentuma ja aitosuomalaisten viimeinen suuri esiintyminen. Pikkuhiljaa kansainvälinen tilanne, Neuvostoliiton ja mahdollisen sodan pelko pakotti myös voimakkaimmin aitosuomalaisen puolueen, maalaisliiton, muihin pohjoismaihin suuntautuneen ulkopolitiikan taakse ja Kokoomuksessa aitosuomalaisten vaikutusvalta väheni Paasikiven astuessa puolueen johtoon ja syrjäyttäessä puolueen oikeistosiiven vuonna 1934. Pohjoismaista ajateltiin saatavan ainakin poliittista ja ehkä myös aseellista tukea mahdollisen kriisin sattuessa.[1].....
Pariisin rauhansopimuksessa Suomen menettämien alueiden väestön uudelleen asuttamisessa kielipoliittiset kysymykset nousivat keskeiseen asemaan. Pakkoluovutettujen alueiden väestön, joka muodosti 12 prosenttia koko maan väestöstä, uudelleen asuttaminen oli sosiaalista agraaripolitiikkaa — kaikille halukkaille oli tarjottava mahdollisuus omaan maahan ja asuntoon. Tälle periaatteelle perustunut maanhankintalaki hyväksyttiin eduskunnassa vuonna 1945.[1]
Silloisen pääministerin, J. K. Paasikiven, vaatimuksesta maanhankintalakiin lisättiin kielipykälä, jonka mukaan siirtokarjalaisten asuttaminen ei saanut muuttaa kuntien kielisuhteita, mikä käytännössä esti evakkojen asutuksen ruotsinkielisiin ja kaksikielisiin kuntiin, koska ruotsinkielisiä evakkoja ei Porkkalan vuokra-alueen asukkaita lukuun ottamatta juuri ollut. Paasikiven näkemyksen mukaan evakot olisivat uhanneet ruotsinkielisten asutusta ja kulttuuria!!!!!!!!!!!!!!!!
Pakkoruotsin synty...1964-68!
Suomen yleissivistävä koulutus oli autonomian ajalta perustunut kaksihaaraiseen järjestelmään, jossa oppilaat kävivät ensimmäisen neljä vuotta yhteistä kansakoulua, jonka jälkeen osa ikäluokasta siirtyi teoreettispainotteiseen oppikouluun. Kansakoulun opetus painottui enemmän käytännön työelämässä vaadittaviin taitoihin.[1]
Eräs oleellinen ero kansa- ja oppikoulun välillä liittyi kieltenopetukseen. Vasta vuoden 1964 koulu-uudistuksen yhteydessä saattoi kansakoulu ottaa pysyviksi oppiaineikseen kaksi vierasta kieltä, joista toinen laissa mainittu niin sanottu toinen kotimainen kieli eli suomenkielisille ruotsi ja ruotsinkielisille vastaavasti suomi. Joissain kansakouluissa oli tosin annettu kielenopetusta jo tätä aikaisemmin vapaaehtoisena aineena. Kansakoulussa opiskeltiin aluksi lähes yhtä paljon ruotsia ja englantia, mutta pikkuhiljaa englanti syrjäytti ruotsin vieraan kielen opetuksessa. Tosin vain noin joka neljäs kansakoululainen opiskeli vieraita kieliä.[1]
Vuonna 1968 Suomen sovittiin peruskoulun kieltenopetuksesta toisin kun lain valmistelutyön aikana oli ajateltu. Laki koulujärjestelmän perusteista hyväksyttiin eduskunnassa sellaisena, että peruskouluun tuli kaikille pakollisiksi kaksi vierasta kieltä, joista toisen tuli olla niin sanottu toinen kotimainen. Tämän lisäksi yläasteella voitiin opiskella vielä yhtä vapaaehtoista kieltä.
Suomen peruskoulun opetussuunnitelmasta muodostui kansainvälisesti poikkeuksellisen kielipainotteinen, ja päätös kahdesta pakollisesta vieraasta kielestä aiheutti paljon arvostelua.
kyselytutkimusten mukaan kuitenkin enemmistö suomalaisista vastustaa koulujen pakollista ruotsinopetusta.[18][19]................
Ahvenanmaan itsehallintolain 40 § mukaan Ahvenanmaa on ruotsinkielinen alue, jossa "valtion ja maakunnan viranomaisten sekä kunnallishallinnon virkakieli on ruotsi". Suomen kansalaisilla on kuitenkin oikeus käyttää maakunnassa toimivassa oikeusistuimessa tai valtion viranomaisessa suomen kieltä. Maakunnan ja sen kuntien viranomaisissa tätä oikeutta ei ole. Maakunnan koulujen opetuskieli on ruotsi eikä kouluissa ole pakollista suomen opetusta.!!!
Zetterberg, Seppo (toim.): Suomen historian pikkujättiläinen. WSOY, 1987.
Entäpä sitten mikä on vastaavasti tilanne ruotsin kielisessä Ruotsissa,jossa syntyperältään suomalaisten määrä on paljon suurempi kuin
kuin suomenruotsalaisten määrä Suomessa: Tästä hiukan tietoa siitäkin(eikä kukaan Ruotsissa puhu Suomenkielen rikastavasta vaikutuksesta!)...
SR Sisuradio tilasi tilastolliselta keskustoimistolta SCB:lta (Statistiska Centralbyrån) tilaston, josta käy ilmi Ruotsin suomalaistaustaisen väestön määrä ensimmäisessä, toisessa ja kolmannessa polvessa kunnittain 31.12.2008. Kävi ilmi, että suomalaistaustaisia on Ruotsissa 675 000.
Mukana ovat:
Suomessa syntyneet, ne joiden vanhemmista vähintään toinen on syntynyt Suomessa sekä
ne, joiden isovanhemmista vähintään yksi on syntynyt Suomessa.
Tilasto perustuu SCB:n vuosittain laatimaan väestötilastoon, eikä siitä siksi käy ilmi suomalaistaustaisten äidinkieli. Toisin kuin Suomessa, ei Ruotsissa ole koskaan tilastoitu maan asukkaiden äidinkieltä.
Ruotsin vähemmistöpolitiikka toteutuu edelleen heikosti kunnissa ja maakäräjissä. Näin toteaa Tukholman Lääninhallitus ja Saamelaiskäräjät vuotuisessa raportissaan hallitukselle.
http://sverigesradio.se/sida/default.aspx?programid=2258
nimimerkki Marja Simola on vastannut Li Anderssonin blogiin 24.3.2012 12:44
http://www.liandersson.net/2012/02/perussuomalaisia-demoneja/
Tämä teksti on varmasti paras paikka selvittää, miksi Perussuomalaiset saivat viime vaaleissa suuren jytkynsä! Kevät 2012 on ollut oiva esimerkki siitä, mitä suhmurointia ja kansan hämäämistä eduskunnassa harrastetaan, ellei sinne äänestetä puoluetta ja henkilöitä, jotka tuovat nämä epäoikeudenmukaisuudet päivänvaloon. Äänestäjien mitta on täyttynyt “vanhojen puolueiden” toiminnasta.
Eilinen (23.3.2012) keskustelu TVI A-streamilla oli yksi osoitus siitä, että me suomenkieliset emme ole saaneet “vanhojen” puolueiden kautta sanomaamme esille. Se oli myös osoitus siitä, että te suomenruotsalaiset ette ymmärrä omaa asemaanne ettekä meidän suomenkielisten tilannetta nyky-Suomessa.
Maailma on muuttunut siitä, kun kielilait Suomessa laadittiin ja ne tulisi uudistaa siten, että ne vastaisivat nykytodellisuutta. Suomi ei ole kaksikielinen maa, vaan Suomessa asuu pieni suomenruotsalainen vähemmistö. Me muut yli 90% väestöstä olemme täysin yksikielisiä. Me emme ole missään emmekä koskaan tekemisissä suomea osaamattomien suomenruotsalaisten kanssa. Me elämme täysin suomenkielisessä ympäristössä. Siksi koko käsite “kaksikielinen Suomi” on meille suuri valhe. Viime vuosisadan alussa säädetty kielilaki ei ole koskaan ollut totta meidän suomenkielisten näkökulmasta. Laki on silloisen suomenruotsalaisen virkakoneiston aikaansaama. Siitä on kiistelty läpi viime vuosisadan milloin kiivaammin tai taipuen hallitsevien päättäjien alistamiksi.
Tämän ajan tietoyhteiskunta on antanut mahdollisuuden kenelle tahansa ottaa selvää, mitä meidän kielikysymyksistämme missäkin hallintoelimessä päätetään ja se on avannut myös mahdollisuuden suomenkielisille ryhtyä ajamaan kielellisiä oikeuksi omassa maassamme. Me suomenkieliset emme pidä tarpeellisena opiskella ruotsia, joka on toinen pieni kieliryhmä maailmassa kuten suomikin. Me koemme ruotsin opiskelun vievän meiltä yhden vieraan kielen opiskelun mahdollisuuden. Meillä on peruskoulussa vain rajallnen määrä tunteja ja haluamme, että voimme silloin antaa suomenkielisille mahdollisuuden hankkia valmiuksia muihin “suurempiin” kieliin.
Suomi on muutettava yksikieliseksi Ruotsin mallin mukaan ja teille suomenruotsalaisille annettakoon maassamme vähemmistökielen asema kuten suomalaisilla on Ruotsissa.
Yksikielisessä Suomessa me saamme vapaasti valita ne kielet, joita haluamme opiskella. Suomenkielisten ei tarvitse pakko-opiskella ruotsia, jotta olisimme kelvollisia valtion tai kuntien virkoihin eli virkamiespakkoruotsi poistuu ammatillisesta koulutuksesta ja yliopistotutkinnoista, joissa se on ratkaisevasti vaikuttanut opintoaikojen pidentymiseen.
Ruotsi ratkaisi kielikysymyksen siksi, että sillä ei ollut muita taloudellisia mahdollisuuksia. Kaksikielisyys tulee myös Suomessa kalliiksi, koska meillä on ns. kaksoisbyrokratia.
Suomenkielisen enemmistön edustajana katson, että kaksikielisyydestä on voitava keskustella avoimesti ja suomenruotsalaisten on pysyttävä katsomaan tilannetta myös suomenkielisten näkökulmasta. Me suomenkieliset elämme Suomessa alistetussa asemassa. Olemme oikeastaan rotusorron kohteena suomenkielisen syntyperämme takia. Me emme EU-aikakaudella tarvitse missään ruotsia, koska ruotsalaiset osaavat englantia ja kommunikointi sujuu siten myös silloin, kun on kyse Pohjoismaisesta yhteistyöstä. Meidän kielemme on kelvattava tasavertaisena kielenä Pohjoismaissa, koska se kelpaa EU:ssakin.
Vaatimus Suomen muuttamiseksi yksikieliseksi käy entistä paremmin selviöksi, kun katsoo Suomen karttaa, jossa on esitetty alueet, joilla asuu suomenruotsalaisia. Kaikilla muilla alueilla asuu siis yli 90% suomalaisista, joiden äidinkieli on suomi ja vain suomi, emme ole kaksikielisiä!
Perussuomalaiset on toistaiseksi ainoa mahdollisuus suomenkielisille saada äänensä kuuluviin, joten toivon myönteistä ja ymmärtävää suhtautumista meidän asemamme korjaamiseksi.
Samassa keskustelussa kuin edellinen
Bajen är best 25.3.2012 00:00
Li! millä tavoin vasemmistoliiton kielipoliittiset linjaukset poikkeavat RKP:n kielipoliittisista linjauksista?
Riikinruotsalaisesta mediasta minulla on oma kohtaisia kokemuksia, koska olen antanut näille juttu vinkkejä suomesta ja jokin vuosi sitten annoin DN:lle hyvän aiheen, josta julkaistiin iso juttu “myös paperiversiossa”
Tällöin lähteeksi oli ilmoitettu suomenruotsalaisen mediatalon nimi, vaikka alunperin jutun lähde tuli minulta. Eli juttu ns tarkistettiin ennen julkaisua suomenruotsalaiselta mediatalolta.
Jos ja kun riikinruotsalaiset toimittajat ovat suomenruotsalaisen lehdistön ja FST:n varassa, niin kuva suomesta ei voi olla muuta kuin vääristynyttä ja varsinkin kielipolitiikassa erittäin valheellista.
Itse olen lopettanut suomenruotsalaisten lehtien tilaukset jo vuosia sitten, koska jatkuva valehtelu ja historian vääristely lehdissä alkoi sapettamaan liikaa.
Marja Simola osuu asian ytimeen kirjoituksessaan kokonaisuutena ja varsinkin loppuosassa siinä, että perussuomalaiset ovat valitettavasti ainoa puolue joka tosissaan ottaa tämän kieliasian vakavasti suomenkielisten kannalta.
Li minusta on erittäin pöyristyttävää ja loukkaavaa, että ruotsinkielen opetuksen aikaistamista perustellaan sillä, että tällöin lapsen vanhempien tai ympäristön asenteet eivät vielä ehdi vaikuttaa lapseen kielteisesti suhteessa ruotsinkielen oppimiseen ym… tämähän pitää sisällään ajatuksen, että pakkoruotsin vastustamisessa olisi kyse jostain likaisesta ja epämoraallisesta asiasta. Tällaista näkökulmaa en voi pitää muuna kuin vihapuheena ja loukkaavana mustanmalauksena.
Lopuksi hypoteesi! Venäläiset vapauttivat suomen 1809 ruotsin monisatavuotisesta riisto ja alistamisvallan alta!!!
Jos olisi käynnytkin niin, että ruotsi olisi voittanut sodan, niin jokainen voi miettiä tahollaan, miten paljon ruotsi nimisen valtion(johon suomi kuuluisi) kansasta olisi suomenkielisiä ja olisiko ruotsissa pakkosuomea, virkamiessuomea ym…. tai olisiko ruotsissa edes suomen maakunnassa suomenkielisiä koululaitosta???
Edelleen saman blogin keskustelua
Marja Simola 25.3.2012 14:02
Edellinen kirjoittaja kysyi, minkälainen on Vasemmistoliiton kielipoliittinen ohjelma. Itseäni kiinnostaa sama asia ja lisäksi ihmetyttää, miten Vasemmistoliiton intresseihin kuuluu tukea nykyistä RKP:n harjoittamaa kielipoliittiikkaa.
Onko puolueen kielipoliittinen ohjelma koko jäsenistön tiedossa ja tuoko Vasemmistoliitto selkeästi linjansa esille aina vaalien alla?
Itse hämmästyin viime eduskuntavaalien alla, että sellaiset Vasemmistoliiton ehdokkaat, joita siihen asti olin pitänyt puhtaasti suomenkielisinä ja heidän asioitaan ymmärtävinä, osoittautuivat RKP:n kielipolitiikan kannattajiksi. Tämä kävi ilmi vain ruotsinkielisissä julkaisuissa, suomenkielisille asiasta ei haluttu informoida.
Toni ps 25.3.2012 20:41
Li: “Ihmiset oppivat nuorimpina helpommin vieraita kieliä ja asenteet eivät ole vielä muodostuneet niin jyrkän kielteiseksi kuin yläasteella.”
Siis sun mielestä ihmiset oppivat uusia kieliä nuorempina helpommin? Mutta miten se ihan oikeasti onkaan?
Lapsena (alle 4v) kykenee omaksumaan montakin kieltä. Mutta 7v jälkeen uuden kielen oppiminen ei ole yhtään helpompaa kuin 12v ikäisenä. Itseasiassa aikuisena uuden kielen oppiminen on helpompaa niille, jotka haluavat sen oppia.
Eräskin tutkimus kertoo:
“Ikä ei myöskään merkitse, että kaikki taidot ruostuisivat. Vaikka fyysinen kyky vähenee, ja laskupää heikkenee, niin esimerkiksi kyky oppia uusia kieliä sekä päätöksenteko paranevat. “
Ja edelleen saman blogin satoa
Kielikys 26.3.2012 12:58
Jos Vasemmistoliitolla on oma kielipoliittinen ohjelma, olisi mielenkiintoista tietää sen sisältö ja se, eroaako ohjelma RKP:n tavoitteista. Puolueen sivistyspoliittisessa ohjelmassa ei mielestäni löytynyt mainintaa muusta kuin lähikouluista ja kultturikysymyksistä, mitkä ehkä viittaavat kielikysymykseen.
Ohjelmassa korostettiin suvaitsevaisuutta ja demokratiaa. Mielestäni nuo kysymykset eivät toteudu Vasemmistoliiton toiminnassa eduskuntatyöskentelyssä. Kysyttäessä puolueen eduskuntaehdokkailta ruotsin kielen opetuksen pakollisuudesta Vasemmistoliiton ehdokkaista 58% oli sitä mieltä, että pakkoruotsi voitaisiin poistaa. Wallin- jupakan yhteydessä Annika Lapintie katsoi, että Perussuomalaisten toiminta oli aivan tarpeetonta ja Wallin toimi siis aivan oikein, eikä kyseessä ollut suomenruotsalaisten suosiminen tai kielipolitiikka. Asian voi ymmärtää niin, että Vasemmistoliiton kielipolitiikka on siis yhteneväinen RKP:n kanssa.
Sivistypoliittisessa ohjelmassa otettiin esille myös erityisoppilaat ja heille koulussa annettava kaikinpuolinen tuki. Puolueen ja tekstin kirjoittajien tarkoitus on varmasti hyvä, mutta periaateohjelma on ristiriidassa todellisuuden kanssa. Tekstin kirjoittajat eivät todennäköisesti ymmärrä erityioppilaiden vaikeuksia. Monilla heistä on ongelmia oman äidinkielensä oppimisessa, mutta silti kaikkien heidän on opiskeltava pakollisena kahta vierasta kieltä ja toinen niistä vain Suomen pientä kielivähemmistöä, suomenruotsalaisia, varten. Jokaisen asioista päättävän pitäisi ymmärtää, että kaikille koululaisille on nykypäivänä opetettava englantia ja sitä niin hyvin, että he osaavat sitä myös käyttää. Kaikki mahdollinen aika tulisi siis suunnata englannin opettamiseen eikä tunteja pitäisi tuhlata ruotsin kielen opettamiseen. Sama asia pätee muuten kaikkiin peruskoululaisiin!
Jotta suomenkieliset eivät kokisi vääryyttä, pitäisi kaikkien maahanmuuttajien osata molemmat maan pääkielet eli suomi ja ruotsi. Vai onko oikein, että vain ja ainoastaan suomenkielisiltä vaaditaan ruotsinkielen taito valtion viroissa ja toimissa. Oletettavasti ennemmin tai myöhemmin myös maahanmuuttajien edellytetään työskentelevän noissa tehtävissä.
Jos Vasemmistoliitolla on kielipoliittinen ohjelma, niin sen luulisi tukevan suomalaisten menestymistä maailmalla eikä vaikeuttavan meidän mahdollisuuksiamme opiskella maailmankieliä. Meidän kouluruotsiamme ei tarvita edes Ruotsissa, vaan sielläkin voimme käyttää englantia.
Viime vaalien alla selvästi yli 50% eduskuntaehdokkaista oli sitä mieltä, että pakkoruotsi olisi syytä lopettaa ja siirtyä vapaaseen kielivalintaan. Yli puolet valituista kansanedustajista on samaa mieltä ja Perussuomalaisista jopa 97%. Onko nyt niin, että kaikki muut puolueet paitsi Perussuomalaiset, pettävät suomenkieliset äänestäjät tälläkin vaalikaudella!
Vastaako Li?
Li on jo saanut rahaa Rkp:n rahastoista kuntavaalikampanjaansa. Hänen on siten nuoltava Rkp:tä.
Onpa taas pakkoruotsipersuja kiusattu televisiossa. Pakkoruotsipersut ovat väsänneet taas tähänkin ketjuun pikkulasten juttuja oikein pitkän kaavan mukaan.
Ruotsinkieli on Suomen toinen kansalliskieli, perustuslaissa turvattu. Kaikki muu onkin sitten pikkulasten höpinää tässäkin ketjussa.
Kyllä RKP:n torakat inhoavat päivänvaloa.
On hienoa nähdä hyviä kommentteja blogikeskusteluissa. Huomaa, että kielikeskustelu on lähtenyt kunnolla käyntiin. Ja sillähän ei voi olla kuin yksi lopputulos eli kielivapaus.
Kyllähän puhetta ja tekstiä maailmaan mahtuu vaikkapa pakkoruotsista! Muuta ei sitten tapahdukkaan!
MInäkin kiinnitin huomiota kommenttien tasokkuuteen. Pakkoruotsin kannattajat eivät ole kyenneet vastaamaan muuta kuin nostamalla ääntään liturgiaa huudellessa. Missä ovat pakkoruotsipuolen älyköt? Vaivautuneina hiljaa?
Minä kiinnitin samaan asiaan huomion. Pakkoruotsipersujen kommenttien taso on mykistävä, laittaisinko lottolappuun viisi rastia vai kuusi rastia? No laitan viisi, koska silloin on vähemmän vääriä numeroita! Pakkoruotsipersujen höpinät ovat yhtä järkeviä.
Ja kuin vastauksena svekopuolen keskustelun tasokkuuden puutteeseen tämä idiootti "pakkoruotsipersu"-sveko tuli päästämään aivopierunsa!
Etkö trolli huomaa itse naurettavuuttasi?
Mutta mahtava huomata että pakkoruotsittajatorakat alkavat hermostua.
Kommentit ovat aina vain epätoivoisemmin vähätteleviä.
Niistä tulee mieleen DDR:n hölmistyneet ja pöllämystyneet kommaripökiöt, kun aidat kaatui ja muurit murtui. Juuri samaa vastapuolen vähättelyä, mitätöintiä ja yliarviointia omasta asemasta juuri ennenkuin koko homma romahti.
"Koko" kansan tuki, se oli kommunismilla DDR:ssä ja pakkoruotsilla Suomessa.
Ihmetyttää, että vasemmisto on liittoutunut äärioikeiston , RKP:n kanssa !
Silloin, kun vasemmistoliiton edeltäjän Suomen kommunistisen puolueen puheenjohtajana oli Taisto Sinisalo ja RKP:n puheenjohtajana Georg C. Ehrnrooth, ei olisi tullut kuuloonkaan että äärivasemmisto olisi liittoutunut äärioikeiston eli RKP:n kanssa missään asiassa.
Olen liikkuva äänestäjä, ja olen joskus kannattanut jopa vasemmistoliittoa . Nyt häpeän tätä, enkä voisi enää mistään hinnasta tehdä samaa.
Vasemmistoliitto ei tosiasiassa ole köyhän kansan asialla, se on RKP:n sen miljardisäätiöiden ja RKP:läisten optioherrojen asialla !