"Tarvittaessa voidaan"

Tuo on hyvin ajankohtainen aihe, joka puhuttelee monia eläkeläisiä.
Lisääntyvät määrät tekevät välttämättömäksi lainsäädännöt, jotka turvaavat vanhusten avuntarpeen sivistysvaltiossa.

Kuuntelin mielihyvällä studio 55 Sipoon kunnanjohtajan Mikael Grannas'in haastattelua, missä ilmeni Sipoon Kunnan yhä olevan hyvä paikka vanhuksille asua.

Toimin aikanani kodinhoitotehtävissä 7 v. juuri Sipoossa, ja mieleeni on jäänyt tuo aika antoisana kanssakäymisenä vanhusten parissa.

Jo silloin järjestettiin säännöllistä toimintaa ikäihmisille, ja tänä päivänä on vapaaehtoisten määrä lisääntynyt kuulemma. Eikä vain vanhuksia ajateltu, kodinhoitajille oli myös kerran kk ns. purkauspaikka, missä mielenterveyshenkilö oli kuuntelijana ja neuvojana.

Hyvä yhteistyö oli myös johtavan sairaanhoitajan kanssa, jolle piti soittaa tilanteissa, missä oma apu ei riittänyt, ja paikalle sai apua samana päivänä.
Ei voi kun toivoa, että turvallinen vanhuus olisi jokaisen ulottuvilla, ja apua saatavilla tarvittaessa.
Täällä Espoossa pääsee suht. nopeasti lääkärille, viikko oli vain jonotusaikaa, kun viimeksi tarvitsin, hätätapauksissa päivystykseen voi mennä suoraan.

Vaimo joutuu usein miehensä omaishoitajaksi, siinä sitä sitten rakkaus onkin koetuksella hoitojan uupumisen rajoille asti. Yhteiskunta ajattelee vain tehköön vaimo pienellä korvauksella hoitotyön. Joskus asi on toisinpäin, miehet eivät ole niin pitkäjännitteisiä vaimojen hoidossa, pian portit aukeavat laitoshoitolaan.

MTV 3 sivuilla kerrotaan miten T.A.Mikkonen siirtyi kotihoitoon, ei voi muuta kun toivoa vaimolle voimia miehensä hoidossa, raskasta se on.

Jotenkin kaihertaa Timon sokeutumien. Ikään kuin se olisi rangaistus jostain....
On paha olla .......

Siispä mieti m.v. mitä tännekin kirjoittet, paina se kaiherrusnappi pysyvästi päälle.

Minäkin sanon oman omalaatuisen käsitykseni vanhenemisesta ja siihen liittyvistä ongelmista.

Ihmisiltä puuttuu valmiudet! Kuinka usein kuuleekaan kuinka onnettomia ovat erityisesti miehet, eivät osaa kunnolla vettä keittää jos vaimon tuki loppuu.

Itse jouduin kuin kodinhoitajaksi vanhemmilleni. Yhtään ei kyllä peloittanut ja aika äkkiä opinkin.

Lähes hurjalta koin työmäärän. Kahvinkeittoa ja ruuanlaittoa tuntui olevan aamusta iltaan ja tiskatakin piti.

Ainakin syntyi kunnioitus kodin hoitoa kohtaan tästäkin vähästä kokemuksesta.

Kun seuraa nykyisiä perheitä voi huomata huiman edistyksen. Miehet osallistuvat kaikkeen kodinhoitoon ja osaavatkin.

Vauvojen imetyksen jos vielä oppivat niin...

Tarvittaessa saadaan ostopalveluja yksityisiltä yrittäjiltä, kunhan rahaa riittää. Näin varakkaat tekevätkin.

Minäpä yllätyin iloisesti kun oli ongelma painepesurin kokoamisessa ja kytkemisessä.
Soitin K-rautaan tässä lähellä ja kysyin onko heillä asentajaa, ja lupasivat tulla pakalle. No, kaksi tosi nuorta poikaa tulikin, ja hetkessä se oli käyttökuntoinen.
Kysyin laskua, tuleeko se postissa, niin pojat sanoivat, eihän se mitään maksa, muista vaan mainostaa K-rautaa avuliaana aina tarvittaessa.

Mukavalta tuntui se nopea apu, vaikka en sieltä sitä ollut ostanutkaan.
Sitähän ei pojat tienneet, sama merkki heilläkin on myynnissä.

Olen odottanut kun " kuutanousevaa " että Suomi saa lain vanhusten hoidosta , kun se neuvolakin on toiminut niin mallikelpoisesti, jo monta sukupolvea.

Niin , jos se LAKI olisi tullut sinäaikana, kun itse vielä pustyisin ajattelemaan tulevaisuuttani . Olisin heti muuttanut takaisin Suomeen , ehkä johonkin hyvään Vanhusten toimitaloon jossa on oma asunto ,mutta kuitenkin pidetään silmällä vanhuksen jokapäiväistä vointia,
.
Pidän tärkeänä että vielä ikäihmisilläkin on itsemääräämisoikeus omiin asioihinsa.

Mutta aika rientää, en taida keritä saamaan toiveitani toteuttaa.

Kuuntelin minäkin tuota Sipoon kunnan johtajaa ja siellä tuntui vanhusten asiat olevan kohdallaan.

Mitä tuohon lakiin tulee, niin minä en oikein usko, että mikään laki pystyy todella vaikuttamaan asioitten hoitoon. Oli laki kuinka hyvä tahansa, sitä toteuttavia ihmisiä on monenlaisia.

Kuka sitä ehtii valvomaan, että kaikki menee lain kirjaimen mukaan. Ihmisistä se on kiinni. On vastuuntuntoisia ja empaattisia hoitajia, jotka varmaan tekevät parhaansa, mutta löytyy myös vastuuttomia hanttapulityöntekijöitä, jotka joten kuten hoitavat työnsä ja jos valitetaan, niin kyllä selityksiä löytyy.

Hoitohenkilölukumäärä jäi vanhuspalvelulaesta puuttumaan, mutta millä ihmeen rahalla kunnat hoitajia palkkaavat tarpeellisen määrän. Ehkäpä siksi lukumäärä jätettiin auki, koska sen toteutuminen on epävarma.

Hartain toiveeni on, että mahdollisimman kauan voisimme olla kotona ja pärjäisimme kehenkään turvautumatta. Nuo hoitokodit, joita tuntuu syntyvän yksityisten ihmisten toimesta, näyttävät olevan rahastuslaitoksia. Ei monikaan ikäihminen pysty niitä maksamaan.

Tässä asiassa olen pessimisti, vaikka yleensä ajattelen tulevaisuudesta positiivisesti.

Kun luin tuosta uudesta palvelulaista olin lentää kansanomaisesti perseelleni, onneksi istuin.

On käynyt jo pitkään selväksi, ettei pytytä edes ylläpitämään Köyhän Suomen aikaansaanoksia.

Tuo Suuri Osaamattomuus kätkeytyy kyllä itse ministeri Gutzenina Richardsoniin, tietämättömäksi tuo on osoittautunut, ellei peräti tyhmäksi.

Joukossa tyhmyys tiivistyy, sanottiin ennen, näyttääkin tiivistyvän Mariassa. Jos yksi ministeri on toimiensa takia jatkuvan pilkan kohteena, "jotain tarttis tehrä"!

Kummastuttaa todella uusi vanhuspalvelulain sisältö, kuten ketjun aloituksessa totesin " tarvittaessa voidaan" tehdä muutoksia puoleen tai toiseen ehkä säästösyyt painavat muutosta pohdittaessa enemmän.
Näyttää siltä että palvelut toimivat meillä liikaa järjestelmän eivätkä ihmisen ehdoilla. Näin myös näkyy uudessa palvelulain asetuksissa olevan, tosin siinä on monia myönteisiäkin mainintoja.

On totta kukaan ei jää hoitoa vaille, kysymys onkin minkälaatuista hoito ja huolto on ja tulee olemaan. Avihoito on päivän sana, valitettavast järjestelmän toimimattomuutta kuvaa hoitoon pääsyn turhan pitkää viivettä yleisellä sektorilla.

En halua tyrmätä lakiesitystä mutta ne "porsaan reiät" olisi hyvä tukita jo tässä vaiheessa. Jokainen ymmärtää mitä "tarvittaessa voidaan" sanoilla tarkoitetaan.

Yritetään pärjätä, porskutella eteenpäin omilla voimavaroilla, pitää itsemme elinvoimaisina hamaan tulevaisuuteen saakka jos terveys sen sallii.