Pakko purkaa ajatuksia!! pettäminen?

Elämä on täynnä valintoja ja niiden kanssa on vain elettävä. Sinä valitsit nyt väärin, mutta se ei ole ykkösesi, eikä kakkosmiehesi naisen vika, että valitsit väärin, joten et voi heitä rangaista "viemällä kakkosta pitemmälle ja katsomalla, josko kakkonenkin ihastuisi myös sinuun ja haluaisi olla kanssasi".
Sinä valitsit ykkösmiehen, jonka kanssa se lämmitetty soppa ei maistunutkaan enää sille, mille tuoreena, joten jos et ole tyytyväinen elämääsi ykkösen rinnalla, eroa. Ole YKSIN ja opettele elämään hetki itsesi kanssa ja nauttimaan elämästä täten. Mutta anna myös kakkosen olla rauhassa, jos yhtään kunnioitat parisuhdetta ja tätä kakkosta, niin annat hänen elää omaa elämäänsä. Jos teidät on oikeasti tarkoitettu yhteen, niin odotat aikasi, jos kakkonen eroaa nykyisestä tyttöystävästään, niin go for it ja nappaa mies itsellesi, mutta muuten unohda ja etsi joku toinen kakkonen. Ei elämä ole pelkkää miesten pyörittämistä ympyrässä ja valitsemista kunkin kohdalla silloin kun siltä tuntuu, että joku on sillä hetkellä paras. Sinä olet todnäk rikkonut myös kakkoselta pienen osan itsetuntoa, joten en ihmettele, ettei uskalla lähteä säätöön kanssasi...eihän hän voi tietää, koska jälleen palaat ykkösen tai jonkun kolmosen kainaloon. Ja älä ainakaan tee sitä virhettä, minkä lauseesi:" En halua jättää ykköstä ihastuksen takia varsinkaan kun ihastus itse ei ole eroamassa." että roikut ykkösessä sen takia, että kakkonen ei ole eroamassa, nauti elämästäsi, tämä on kuitenkin ainoa elämä mikä sinulla on, miksi tuhlata se ykkösen kainalossa, missä et ole onnellinen ja odottaa vain hetkeä, että kakkonen kertoo eroavansa ja sitten dumppaat ykkösen.
Ota oma elämä haltuusi, tee siitä nautittava ja onnellinen, niin eiköhän se sieltä selviä millaisen miehen kanssa haluat elämäsi elää ja mistä tietää, vaikka joku vielä ihanampi astuisi kuvioihin, mutta kerrankin ei ole ketään "tiellä pyörimässä ja estämässä" ihanan suhteen alkua!

Ei shaatana.. huhhuh.. Onko sua kukaan sanonut koskaan bimboksi?

Unohda molemmat miehet. Ole jonkin aikaa yksin. Sitten voit miettiä uutta suhdetta. Sittenhän tilanne saattaa olla se, että myös tämä ns. kakkonen on vapaa ja voitte yrittää uudelleen. Tosi outoa on, jos nyt olet taas valmis tuhoamaan ihmissuhteen, jotta sinulla olisi mukavaa.

Etkö oppinut jo: vanhaa suhdetta ei kannata yrittää uudelleen lämmittää.

Jätä molemmat taaksesi, nauti sinkkuelämästä ja sitten kun tulee vastaan ihminen joka vie jalat alta niin aloita ihan puhtaalta pöydältä.

Kiva jutella monenlaisia ajatuksia tekstistä. Olette varmasti oikeassa siinä, että kakkonen pitää jättää nyt rauhaan, että edes hän saa elää ja nauttia parisuhteestaan. Tässä viikon aikana ajatus siitä, että on olemassa muita miehiä minulle on vain vahvistunut. Olisiko aivan pöljää ajatella, että ykkönen on minulle hyvä mies. Meillä on mukavaa ja elämä on turvallista, vain intohimo ja fyysinen kosketus puuttuu. Myöskin mies antaa minulle liian vähän huomiota. Mutta muuten meillä on hyvä tulevaisuus ja en halua pilata sitä. Onko siitä sitten jotain pahaa jos on ihastunut muihin kuin omaan mieheen ja pitää näiden kanssa hauskaa, jos se auttaa minua jaksamaan omassa parisuhteessa. Mitä sitten jos saan sen hellyyden joltain muulta, kun oma mies ei anna?
En tiedä. En aio erota, ainakaan vielä, mutta olen antanut itselleni luvan olla ihastunut kakkoseen tai johonkin muuhun. Ihastuminen on ihana tunne, ja kivaa kun on pitkästä aikaa perhosia mahassa. Kun tulee ykkösen kanssa riitaa tai muuten paha mieli niin uusi ihastus auttaa minua jaksamaan ja pitämään mielen avoimena. En tiedä meneekö ihastus koskaan pidemmälle mutta ainakin aion nauttia siitä nyt täysin rinnoin. Olen ehkä tosi huono ihminen, mutta näin minä elän!

Hyi helvetti mitä naisia maa päällään kantaa! En taida haluta koskaan naista... ainakaan Suomesta... on nimittäin aika itsekeskeistä ja sikamaista menoa, hyi vittu!

Hei! Olen itse siinä tilanteessa, että vähän aikaa erosin suht pitkän seurustelun jälkeen (minä halusin erota, tai ainakin pitää taukoa). Siinä välissä kerkesin vehtaamaan juuri tuollaisen hurmurin kanssa..Jota olen alkanut tuntea sen verran, ettei hänkään ole mikään "naistenkaataja". Olen ihastunut häneen, mutta hänen tunteistaan en ole ihan varma. Nyt kuitenkin exäni ilmoitti haluavansa mennä kanssani kihloihin. Idea siitä, kun puhuimme tilanteestamme ja sanoin, että jos meinataan vielä olla yhdessä, tilanteeseen pitää tulla jotain uutta, koska muuten vanha p*ska vain jatkuisi. Noh...sanoin miettiväni asiaa ja nyt alkaa olla aika lopussa..Oikeastaan ihan sama, olisiko sitä aikaa ollut sitten päivä tai vuosi, en kuitenkaan olisi saanut mitään päätöstä aikaan. Meillä on ollut todella ihania hetkiä exäni kanssa, mutta myös niitä huonoja...Vuoden alusta saakka (kun tutustuin tuohon "kakkos" mieheen) suhteemme on mennyt alamäkeä.. Olen siis aikalailla samassa tilanteessa kuin ap :D Olisi kiva jutella enemmän!

Kuulostat aika sex and the city -naiselta. Sulla on ensimmäisen maailman ongelmia.

Moi! Älä lue näitä trollaajaviestejä ollenkaan muuten, itse kirjoittelen ihan vakavasti ajatellen viestiäsi. Olet joutunut aika kiperään tilanteeseen ja ymmärrän kyllä, kuinka siihen voi ajautua vaikka tuossa tilanteessa pitäisi mielestäni laittaa stoppi. Mies ja seurustelu saattavat olla sinulle itseisarvoja, mutta ehkä sinun kannattaisi erota siitä ykkösestä ja viettää hetki aikaa ajatellen nyt vain itseäsi. Tämä kakkonen olisi minusta hyvä unohtaa, et ehkä enää muista edes miksi teidän suhteenne ei riittänyt sinulle, miksi ykkönen vaikutti paremmalta. Nyt kun sinulla on ykkönen, haikailet taas kakkosta. Ties vaikka haikailisit taas ykköstä tai jotakuta kolmosta jos päädyt kakkosen kanssa yhteen. Pysähdy. Pystytkö olemaan yksin? Mikäli tuntuu pelottavalta ajatukselta, ajattele asiaa aloittaen lapsuudesta ja nuoruudesta, pelkäätkö kenties että sinut hylätään tai ei hyväksytä? Ne ongelmat olisi ehkä ratkaistava itse yksin, parisuhde ei varmaan auta. Itse olen löytänyt omasta lapsuudestani tällaisia pelkoja jotka ovat vaikuttaneet parisuhde-elämässänikin. Ei niin että olisin pettänyt tai väkisin seurustellut, mutta olen kuitenkin päätynyt seurustelemaan liian helposti. Nyt kun minut jätettiin puolitoista kk sitten, pysähdyin kokonaan ja päätin olla seurustelematta vuosiin, rakennan elämäni kokonaan ilman miestä ja jos joku siinä rinnalla sitten joskus haahuilee, niin okei, mutta en halua olla riippuvainen miehestä missään tilanteessa.

En voi noin vain jättää ykkösmiestäni. Suunnittelemme talon ostamista (tai hän suunnittelee), meillä on koti ja lemmikki. Elämä on raiteillaan ja kaikki on päällisinpuolin hyvin, vain minun sisälläni on ongelma. En voi jättää häntä, särkeä hänen sydäntään ja jättää koko hyvän elämäm taakseni. On totta, että en uskalla olla yksin. Asiassahan ei olisi mitään epäselvää jos voisin olla ilomielin yksin. Mutta pelkään sitä niin paljon. Toisaalta rakastan olla sinkkuna, elämä on ihanaa ja vapaata ja ystävät ovat koko ajan läsnä. Mutta sitten ne yksinäiset illat ovat nii karmivia, että ei kiitos. Jos yksinoleminen ei olisi ongelma, jättäisin kai ykkösen ja miettisin hetken mitä haluan. Mutta nyt kun en sitä uskalla tehdä niin mietin mitä haluan, mutta hiljaa päänsisälläni ja salassa mieheltäni. Hän on minulle etäinen eikä anna hellyyttä, minä en kuitenkaa voi elää ilman miehen kosketusta ja siksi kai tämä kakkonen pongahti uudestaan mieleeni ja on siellä lähes koko ajan. Mietinkin, että jos ykkösmieheni todella on niin tyhmä eikä nää, että olen tässä suhteessa täysin hänen takiaa, häntä säälien, koska en halua jättää niin omapa on ogelmansa. Jotenkin siis koen olevani oikeutettu hyppäämään kakkosen syliin edes yhdeksi yöksi. Kakkonen vaan on niin ristiriitainen: hän haluaa minua, mutta hän ei halua pettää nykyistä tyttöystäväänsä. Niinkuin en minäkään periaatteesa halua pettää! Haluan vain että minulla olisi kerrankin jotain säpinää, ja tämä ihastukseni kakkoseen on todellakin auttanut minua pysymään pinnalla. Vaikka oma suhde on kuinka kylmä tahansa niin pään sisällä hymyilen koko ajan ja loistan koska olen ihastunut ja se on ihana tunne! Kukaan ei voi viedä sitä minulta pois :) Niin kuin eräs ystäväni sanoi "antakaa minun olla ihastunut kerrankin!"

Sinä, jota ex-mies pyysi kihloihin, on suuret valinnat edessä. Minä en ole menossa kihloihin, mutta minulla saattaa olla kohta yhteinen omistusasunto miehen kanssa, jota en ehkä enää rakasta. Mutta koska en voi olla asiasta varma, enkä voi olla varma mitä elämä olisi ilman häntä (joko ihanaa tai aivan kamalaa) niin tartun haasteeseen ja ostan sen asunnon. Kyllähän siitä eroon sitten pääsee. Sisälläni saan kuitenkin haaveilla kenestä haluan, vaikka sitten siitä kakkosesta.

Hyvä ap!

Eikö sinulla jo "kerrankin" ollut sitä säpinää ilman että kuitenkaan olisit ollut onnellinen. Ja mitä se puhe "niinkuin en itsekään periaatteessa halua pettää" tarkoittaa.
Olet minusta todella epärehellinen jos jatkat ex-miehen kanssa ja ostatte (sinä tai hän maksaa?) yhteisen asunnon kun samalla mietit hänen pettämistään.

Miten ihmeessä voit kuvitella että suhteenne koskaan paranisi jos et itse panosta siihen? Ja olisit ilomielin valmis suhteeseen kakkosen kanssa jos hän olisi valmis pettämään tyttöystäväänsä.

En usko että tulet olemaan onnellinen kenenkään kanssa ennenkuin tiedät mitä itse haluat. Olisi ehkä parempi jos eläisit sinkkuna (jopa yksinäisten iltojen uhalla) ja pääsisit selville itsestäsi. Oletko koskaan ajatellut miltä heistä joita olet valmis pettämään tuntuu kun istuvat niinä yksinäisinä iltoina miettimässä toilauksiasi.