entisestä huorissa käynnistä kertominen?

no näin kuvittelin mutta prostituutio näyttää olevan avovaimolle iso punainen vaate. Onko se todella naisille niin iso juttu jos on tapahtunut vuosia sitten? Suhde on toiminut hienosti, mutta nyt kun tuo paljastui niin suhde meni ihan lukkoon. Mitä tehdä?

kertonut kirjoitti:

no näin kuvittelin mutta prostituutio näyttää olevan avovaimolle iso punainen vaate. Onko se todella naisille niin iso juttu jos on tapahtunut vuosia sitten? Suhde on toiminut hienosti, mutta nyt kun tuo paljastui niin suhde meni ihan lukkoon. Mitä tehdä?

Lue lisää

Itse siis olen nainen ja mun mielestä ei sitä oikein kannata menneitä alkaa uudestaan ns. aukomaan. Tapahtunu mikä tapahtunu. Näköjään jotkut naiset on herkkänahkasempia jollekin, mikä on tapahtunut ikuisuuksia sitten, vaikkei se heitä edes koskisi. Vai olisko osasyynä ehkä se, ettet kertonut asiasta ollenkaan..? Mene ja tiedä. :/

Onko se aikaisempi huorissa käynti naisille iso asia? Kertokaapa naiset

miksieiei kirjoitti:

Onko se aikaisempi huorissa käynti naisille iso asia? Kertokaapa naiset

No se kertoo jotain miehen arvomaailmasta. Ja sen vuoksi se on aika iso juttu. Huorien "ammatissa" on niitäkin surkeita tapauksia, joita kiristetään tekemään tuota työtä eikä se ole oma valinta, vaan rikos.

miksieiei kirjoitti:

Onko se aikaisempi huorissa käynti naisille iso asia? Kertokaapa naiset

On se iso asia, koska se kertoo että mies esineellistää naiset omien himojensa tyydyttämisen kohteeksi. Prostituoidutkin ovat jonkun tyttäriä, sisaria, äitejä, joskus puolisojakin. Kuinka moni mies haluaisi vieraiden miesten panevan omaa tytärtään tai siskoaan? Jos se olisi hänelle ok niin arvomaailmame olisivat aivan liian kaukana toisistaan. Jos taas hän ei haluaisi kuvitella läheistä ihmistään prostituoituna niin miten hän silloin voi puolustaa sitä, että itse on käyttänyt toista ihmistä seksuaalisesti hyväkseen?

Mutta asenteeni on myös se, että menneitä on turha penkoa. En kysyisi asiasta enkä todellakaan haluaisi siitä kuten en muistakaan menneistä tapahtumista oma-aloitteista purkautumista.

simasuuneiti kirjoitti:

On se iso asia, koska se kertoo että mies esineellistää naiset omien himojensa tyydyttämisen kohteeksi. Prostituoidutkin ovat jonkun tyttäriä, sisaria, äitejä, joskus puolisojakin. Kuinka moni mies haluaisi vieraiden miesten panevan omaa tytärtään tai siskoaan? Jos se olisi hänelle ok niin arvomaailmame olisivat aivan liian kaukana toisistaan. Jos taas hän ei haluaisi kuvitella läheistä ihmistään prostituoituna niin miten hän silloin voi puolustaa sitä, että itse on käyttänyt toista ihmistä seksuaalisesti hyväkseen?

Mutta asenteeni on myös se, että menneitä on turha penkoa. En kysyisi asiasta enkä todellakaan haluaisi siitä kuten en muistakaan menneistä tapahtumista oma-aloitteista purkautumista.

Lue lisää

Minulle taas tuo on niin iso asia, että haluaisin sen tietää. Se aika paljon kertoo siitä, millainen mies on ja mitä hän ajattelee. Samalla lailla merkitsee se, miten mies suhtautuu lapsiin tai eläimiin, yleensä se, miten suhtautuu heikompaansa.

Mutta tämä on vain minun mielipiteeni, toisilla on omansa. Siksi onkin aika lailla mahdoton kysymys, onko tuo naiselle tärkeä asia vai ei. Toisille ei ja tosille on. Jokainen varmaan tuntee sen oman puolikkaansa ja tietää, haluaako hän, että tuollaiset asiat kerrotaan. Minä itse tosiaan kannatan täydellistä, jopa raatelevaakin rehellisyyttä. Sen kanssa pystyn elämään, valehtelua en siedä.

miksieiei kirjoitti:

Onko se aikaisempi huorissa käynti naisille iso asia? Kertokaapa naiset

"Onko se aikaisempi huorissa käynti naisille iso asia? Kertokaapa naiset"

Se lienee samalla tavalla usi asia kuin miehelle on monesti ongelma, jos naisella on ollut paljon seksikumppaneita.

simasuuneiti kirjoitti:

On se iso asia, koska se kertoo että mies esineellistää naiset omien himojensa tyydyttämisen kohteeksi. Prostituoidutkin ovat jonkun tyttäriä, sisaria, äitejä, joskus puolisojakin. Kuinka moni mies haluaisi vieraiden miesten panevan omaa tytärtään tai siskoaan? Jos se olisi hänelle ok niin arvomaailmame olisivat aivan liian kaukana toisistaan. Jos taas hän ei haluaisi kuvitella läheistä ihmistään prostituoituna niin miten hän silloin voi puolustaa sitä, että itse on käyttänyt toista ihmistä seksuaalisesti hyväkseen?

Mutta asenteeni on myös se, että menneitä on turha penkoa. En kysyisi asiasta enkä todellakaan haluaisi siitä kuten en muistakaan menneistä tapahtumista oma-aloitteista purkautumista.

Lue lisää

Mies lakkasi puhumasta h-- kun nolasin hänet, itselläsi on tytär, haluaisitko hänen h-- , ihmiset nauroivat.
Toisaalta laittoi ajattelemaan, kun hän myönsi suoraan kun nainen on inhottava h--, se kiihottaa häntä, juuri inhontunne.
Vaivasi niin paljon että kysyin alan naiselta, hän vastasi kuka mistäkin saa kiksejä.
Jos ajatuksena loukkaa, siis naisena, minä en pitänyt sitä naista inhottavana, mutta kokemattomuuttani ihmettelin kun luulin yleensä miesten ihailevan puhtautta ja viattomuutta.
Nainen suuttui kun vasta pitkän ajan päästä kuuli tämän.

simasuuneiti kirjoitti:

On se iso asia, koska se kertoo että mies esineellistää naiset omien himojensa tyydyttämisen kohteeksi. Prostituoidutkin ovat jonkun tyttäriä, sisaria, äitejä, joskus puolisojakin. Kuinka moni mies haluaisi vieraiden miesten panevan omaa tytärtään tai siskoaan? Jos se olisi hänelle ok niin arvomaailmame olisivat aivan liian kaukana toisistaan. Jos taas hän ei haluaisi kuvitella läheistä ihmistään prostituoituna niin miten hän silloin voi puolustaa sitä, että itse on käyttänyt toista ihmistä seksuaalisesti hyväkseen?

Mutta asenteeni on myös se, että menneitä on turha penkoa. En kysyisi asiasta enkä todellakaan haluaisi siitä kuten en muistakaan menneistä tapahtumista oma-aloitteista purkautumista.

Lue lisää

Näin on. Ei vain saisi puhua totta, ja asian kääntöpuolta. Kunnioitan rehellisyyttä.

"Itse pidän prostituutiota (nykyään, nyt aikuisena ja asioista paremmin selvillä olevana) erittäin tuomittavana asiana"

Eli oletko vahvasti sitä mieltä, että nainen ei saa päättää omasta ruumiistaan?

sdf 345 35 kirjoitti:

"Itse pidän prostituutiota (nykyään, nyt aikuisena ja asioista paremmin selvillä olevana) erittäin tuomittavana asiana"

Eli oletko vahvasti sitä mieltä, että nainen ei saa päättää omasta ruumiistaan?

Lue lisää

Aika hienosti väännetty ;)

Olen selittänyt jo näkökantojani liikaakin liittyen tähän aiheeseen. Kerron vain sen, miten itse koen asian, ja sen, millaisia ominaisuuksia itse arvostan miehessä. Olen parhaimmalla mahdollisella tavalla yrittänyt selittää omaa näkökantaani ja sitä, että en usko "vapaaehtoiseen" prostituutioon. Sinulla on toki oikeus omaan mielipiteeseesi.

Kieltämättä hyvä pointti. Tämä pisti miettimään. Itse asiassa, en ole oikein yhdenyöjuttu-tyyppiä itse ja jos miehellä on, hmmm, villi menneisyys, niin tämäkin jossain määrin saattaisi vaikuttaa suhtautumiseeni mieheen. Riippuu tosin tilanteesta. Yhden yön jutut ovat kuitenkin siinä mielessä erilaisia, että kuvittelisin ne tasavertaisemmiksi panoiksi, kuin siinä tapauksessa, jos raha vaihtaa omistajaa. Jos harrastaisin yhden illan juttuja, niin kyllä siinä jotain ihastumista tai vetovoimaa pitäisi olla, että homma toimii, vaikkakin sitten hetkellistä.

Ajattelen sen niin, että se prostituoitu on jossain kohdassa saanut niin pahan "vamman" (on se sitten henkistä laatua tai jotain hetkellistä taloudellista hätää), että lähtee tuolle tielle. Sitä hätää sitten toinen häikäilemättä käyttää hyväkseen tyydyttääkseen omia tarpeitaan. Mielestäni prostituoitu tarvitsisi ihan muunlaista apua. Näin minä sen näen. Toki voidaan ajatella, että se asiakaskin on jollain tapaa henkisesti vammautunut, kun näitä palveluita käyttää. Voi hyvinkin olla näin. Sitten taas päästään siihen, haluaisinko tällä tavoin vammautuneen miehen itselleni, siis jossei sitä ns. vammaa ole parannettu (saatu hoitoa tms.).

Yleisesti ottaen olen ollut sitä mieltä, että aikuiset ihmiset saavat tehdä keskenään mitä tahansa, kunhan ketään ei satuteta. Sepä siinä vaan on, että eikö siinä todella satuteta? Mistä sen tietää, kuka on joutunut nuorena hyväksikäytön uhriksi? Tunnistaako ihmiskaupan uhrin päältäpäin? Miehet haluavat uskotella itselleen, että juuri se hänen panonsa ei ole uhri, vaan on siinä vapaaehtoisesti saamassa "hoitoa" vanhalta mieheltä, ihan keneltä tahansa. Ja se tyttö/nainen itse saattaa uskotella sekä itselleen että hoidolleen, että on siinä vapaaehtoisesti, vaikka totuus on toinen. Jos joku minulle rakas ihminen lähtisi tuolle tielle, yrittäisin hänelle antaa apua ja ohjata ratkaisemaan ongelmansa muilla keinoin.

Joka tapauksessa, kiitos tästä näkökannasta. Vaatii ehkä pidempääkin pohdintaa.

Akateeminna kirjoitti:

Kieltämättä hyvä pointti. Tämä pisti miettimään. Itse asiassa, en ole oikein yhdenyöjuttu-tyyppiä itse ja jos miehellä on, hmmm, villi menneisyys, niin tämäkin jossain määrin saattaisi vaikuttaa suhtautumiseeni mieheen. Riippuu tosin tilanteesta. Yhden yön jutut ovat kuitenkin siinä mielessä erilaisia, että kuvittelisin ne tasavertaisemmiksi panoiksi, kuin siinä tapauksessa, jos raha vaihtaa omistajaa. Jos harrastaisin yhden illan juttuja, niin kyllä siinä jotain ihastumista tai vetovoimaa pitäisi olla, että homma toimii, vaikkakin sitten hetkellistä.

Ajattelen sen niin, että se prostituoitu on jossain kohdassa saanut niin pahan "vamman" (on se sitten henkistä laatua tai jotain hetkellistä taloudellista hätää), että lähtee tuolle tielle. Sitä hätää sitten toinen häikäilemättä käyttää hyväkseen tyydyttääkseen omia tarpeitaan. Mielestäni prostituoitu tarvitsisi ihan muunlaista apua. Näin minä sen näen. Toki voidaan ajatella, että se asiakaskin on jollain tapaa henkisesti vammautunut, kun näitä palveluita käyttää. Voi hyvinkin olla näin. Sitten taas päästään siihen, haluaisinko tällä tavoin vammautuneen miehen itselleni, siis jossei sitä ns. vammaa ole parannettu (saatu hoitoa tms.).

Yleisesti ottaen olen ollut sitä mieltä, että aikuiset ihmiset saavat tehdä keskenään mitä tahansa, kunhan ketään ei satuteta. Sepä siinä vaan on, että eikö siinä todella satuteta? Mistä sen tietää, kuka on joutunut nuorena hyväksikäytön uhriksi? Tunnistaako ihmiskaupan uhrin päältäpäin? Miehet haluavat uskotella itselleen, että juuri se hänen panonsa ei ole uhri, vaan on siinä vapaaehtoisesti saamassa "hoitoa" vanhalta mieheltä, ihan keneltä tahansa. Ja se tyttö/nainen itse saattaa uskotella sekä itselleen että hoidolleen, että on siinä vapaaehtoisesti, vaikka totuus on toinen. Jos joku minulle rakas ihminen lähtisi tuolle tielle, yrittäisin hänelle antaa apua ja ohjata ratkaisemaan ongelmansa muilla keinoin.

Joka tapauksessa, kiitos tästä näkökannasta. Vaatii ehkä pidempääkin pohdintaa.

Lue lisää

Toit juuri sen asian esiin, siis toisen "satuttaminen", sillä tuo pelkkään seksisuhteeseen ryhtyvä voi hyvinkin olla myös loukattu tai muuten epävakaassa tilassa ja myöhemmin katua syvästikin, tehtyä. On siis hyvinkin mahdollista em tilanteessa, että jompikumpi tulee loukatuksi. Toisaalta "maksullinen" esim Suomessa on ehkä kuitenkin tietoisesti ryhtynyt "palveluiden" tarjoamiseen, eikä koe olevansa avun tai tuen tarpeessa. (Siis en edelleenkään puolusta prostituutiota).
Se, mitä prostituoidun palveluiden käyttö kertoo käyttäjästä on sitten eri juttu.

Huom kirjoitti:

Toit juuri sen asian esiin, siis toisen "satuttaminen", sillä tuo pelkkään seksisuhteeseen ryhtyvä voi hyvinkin olla myös loukattu tai muuten epävakaassa tilassa ja myöhemmin katua syvästikin, tehtyä. On siis hyvinkin mahdollista em tilanteessa, että jompikumpi tulee loukatuksi. Toisaalta "maksullinen" esim Suomessa on ehkä kuitenkin tietoisesti ryhtynyt "palveluiden" tarjoamiseen, eikä koe olevansa avun tai tuen tarpeessa. (Siis en edelleenkään puolusta prostituutiota).
Se, mitä prostituoidun palveluiden käyttö kertoo käyttäjästä on sitten eri juttu.

Lue lisää

Tuo on totta, mitä sanot seksisuhteista, MUTTA sanoisin, että itsestään kauppatavaran tekeminen aiheuttaa paljon isomman vaurion sieluun/päähän, kuin satunnaiset seksisuhteet. Ja sepä siinä on, että minä en oikein usko, että nämä suomalaisetkaan prostituoidut tekevät tuota täysin vapaaehtoisesti, vaikka niin kai yleisesti väitetään. Sitä tarkoitin niillä "vammoilla", että tyttö voi olla vaikka lapsuudessaan hyväksikäytetty tai muuten runneltu ja kaipaisi apua. Ei kukaan ns. normaali (tai edes sinnepäin) nainen ala tekemään tuollaista. Yleensä nämä tapaukset ovat jossain vaiheessa elämäänsä saaneet pahasti siipeensä.

En vaan voi sille mitään, että en vain pystyisi katsomaan miestä enää samalla tavalla, jos hänestä tuon puolen tietäisin. Taidan silti pitää yhden illan juttuja parempana ratkaisuna, vaikka en kyllä hyvänä sitäkään. Lisäksi, on niitä kaikenlaisia välineitä miehillekin, joilla pääsee onneen, jos ei kumppania ole, ei tarvitse toista alistaa sitä tehdessään.

Joku tuolla seuraavissa kommenteissa mainitis läheisyyden puutteen syyksi maksullisissa käymiseen. Hakeeko miehet todella läheisyyttä sieltä? Eikö se kuitenkin ole enemmän sitä pussien tyhjennystä? Ainahan yleistetään niin, että naiset kaipaavat seksin lisäksi haleja ja läheisyyttä, miehet kaipaavat vain seksiä. Ainakin omassa parisuhteessani se on niin, että minä kaipaan läheisyyttä, mies ei oikeastaan ollenkaan.

Akateeminna kirjoitti:

Tuo on totta, mitä sanot seksisuhteista, MUTTA sanoisin, että itsestään kauppatavaran tekeminen aiheuttaa paljon isomman vaurion sieluun/päähän, kuin satunnaiset seksisuhteet. Ja sepä siinä on, että minä en oikein usko, että nämä suomalaisetkaan prostituoidut tekevät tuota täysin vapaaehtoisesti, vaikka niin kai yleisesti väitetään. Sitä tarkoitin niillä "vammoilla", että tyttö voi olla vaikka lapsuudessaan hyväksikäytetty tai muuten runneltu ja kaipaisi apua. Ei kukaan ns. normaali (tai edes sinnepäin) nainen ala tekemään tuollaista. Yleensä nämä tapaukset ovat jossain vaiheessa elämäänsä saaneet pahasti siipeensä.

En vaan voi sille mitään, että en vain pystyisi katsomaan miestä enää samalla tavalla, jos hänestä tuon puolen tietäisin. Taidan silti pitää yhden illan juttuja parempana ratkaisuna, vaikka en kyllä hyvänä sitäkään. Lisäksi, on niitä kaikenlaisia välineitä miehillekin, joilla pääsee onneen, jos ei kumppania ole, ei tarvitse toista alistaa sitä tehdessään.

Joku tuolla seuraavissa kommenteissa mainitis läheisyyden puutteen syyksi maksullisissa käymiseen. Hakeeko miehet todella läheisyyttä sieltä? Eikö se kuitenkin ole enemmän sitä pussien tyhjennystä? Ainahan yleistetään niin, että naiset kaipaavat seksin lisäksi haleja ja läheisyyttä, miehet kaipaavat vain seksiä. Ainakin omassa parisuhteessani se on niin, että minä kaipaan läheisyyttä, mies ei oikeastaan ollenkaan.

Lue lisää

Olen kyllä hieman eri mieltä tuosta kauppatavaran tekemisestä itsestään. Monesti kait siihen ryhdytään kokeilulla ja siitä ajaudutaan syvemmälle. Ei sentään välttämättä mitään traumoja taustalla ole? En kyllä ole mikään asiantuntija!
Toisena seikkana, otan esiin myös sen, että eikö tuota voi tehdä muunkinlaisen taloudellisen hyödyn tai hyödykkeen saamisen takia, kuin selvän rahan.

Tuosta läheisyydestä,,, moni mies saattaa kokea tärkemmäksi siis fyysisen läheisyyden, kun esimerkiksi moni nainen ja kylläkin mieskin (kuten minä), kaipaa kokonaisvaltaista, myös henkistä läheisyyttä, eikö?

(mies.mina=Huom)

mies.mina kirjoitti:

Olen kyllä hieman eri mieltä tuosta kauppatavaran tekemisestä itsestään. Monesti kait siihen ryhdytään kokeilulla ja siitä ajaudutaan syvemmälle. Ei sentään välttämättä mitään traumoja taustalla ole? En kyllä ole mikään asiantuntija!
Toisena seikkana, otan esiin myös sen, että eikö tuota voi tehdä muunkinlaisen taloudellisen hyödyn tai hyödykkeen saamisen takia, kuin selvän rahan.

Tuosta läheisyydestä,,, moni mies saattaa kokea tärkemmäksi siis fyysisen läheisyyden, kun esimerkiksi moni nainen ja kylläkin mieskin (kuten minä), kaipaa kokonaisvaltaista, myös henkistä läheisyyttä, eikö?

(mies.mina=Huom)

Lue lisää

Niin, en minä oikeastaan osaa tätä keskustelua enää viedä eteenpäin, koska tavallaan liippaa liian läheltä. Kotona aihe tuli esiin ja siksi varmaan tähän keskusteluun nyt otin kantaa. Ja aihe tuli esiin niin, että mies, jota olen pitänyt arvomaailmaltaan omaani vastaavana, näyttääkin hyväksyvän prostituution (ei ole käyttänyt, tietääkseni, mutta eron tullessa voisi kuvitella käyttävänsä). Olen siis itse juuri sen tilanteen edessä, jolloin pitää päätää, onko tämä niin iso ero arvoissamme, että se lyö viimeisen niitin suhteellemme. Se voi olla, niin vääränä asiana tuota pidän. Ja siksi nyt olen jokusen viikon näitä parisuhde/ero ym. palstoja selaillut, vaikka en yleensä käy tällä sivustolla ollenkaan.

Läheisyyttä en usko kenenkään maksullisista oikeasti saavan. Sitä saa parisuhteesta. Tietenkään en voi tietää, koska en ole näitä palveluita saanut tai tarjonnut, mutta jotenkin vaikea uskoa, että siellä halitaan tai sinne sen takia mennään. Tiedän kyllä, että on miehiä, joille läheisyys, se henkinenkin, on tärkeää, mutta varsinkaan tuota jälkimmäistä ei rahalla saa.

Akateeminna kirjoitti:

Niin, en minä oikeastaan osaa tätä keskustelua enää viedä eteenpäin, koska tavallaan liippaa liian läheltä. Kotona aihe tuli esiin ja siksi varmaan tähän keskusteluun nyt otin kantaa. Ja aihe tuli esiin niin, että mies, jota olen pitänyt arvomaailmaltaan omaani vastaavana, näyttääkin hyväksyvän prostituution (ei ole käyttänyt, tietääkseni, mutta eron tullessa voisi kuvitella käyttävänsä). Olen siis itse juuri sen tilanteen edessä, jolloin pitää päätää, onko tämä niin iso ero arvoissamme, että se lyö viimeisen niitin suhteellemme. Se voi olla, niin vääränä asiana tuota pidän. Ja siksi nyt olen jokusen viikon näitä parisuhde/ero ym. palstoja selaillut, vaikka en yleensä käy tällä sivustolla ollenkaan.

Läheisyyttä en usko kenenkään maksullisista oikeasti saavan. Sitä saa parisuhteesta. Tietenkään en voi tietää, koska en ole näitä palveluita saanut tai tarjonnut, mutta jotenkin vaikea uskoa, että siellä halitaan tai sinne sen takia mennään. Tiedän kyllä, että on miehiä, joille läheisyys, se henkinenkin, on tärkeää, mutta varsinkaan tuota jälkimmäistä ei rahalla saa.

Lue lisää

En tiedä miten yleistä se on se läheisyyden saaminen, mutta kyllä saa. Tunnen ihan tavallisia miehiä, jotka eivät kaikki irstaile, rietastele ja vain käy huorissa siksi että saa pussit tyhjäksi. Siis, kyllä ne maksullisetkin ihmisiä on. Ja on olemassa ihmisiä, joille se syystä tai toisesta on läheisyyttä.
Täytyy aina muistaa ettei asiat ole niin mustavalkoisia. Sitä en voi tietää, mitä sinun miehesi on mieltä, miksi hän asian hyväksyy, mutta sen tiedän, että prostituoitu on oikea ihminen, nainen, ja siellä myös käydään juttelemassa, heillä on iltoja yhdessä, vitsejä keskenään ja tietyllä tapaa se voi joillekin olla eräänlainen "terapian muoto".

Sen mitä minulle on kerrottu (jep, olen outojen ihmisten uskottu), niin kyllä siellä jotkut myös halii... Ei kaikki tosiaan aina ole niin mustavalkoista ja helppoa. Seksikin on joillekin ennenkaikkea hyväksynnän ja läheisyyden muoto, pussithan voi tyhjentää halvemmalla, kun vetää käteen. Oli kuka tahansa, vaikka se sikaisin tyyppi, se tarvitsee naisen. Tajusi se sitä tai ei: jos sille riittäisi pelkkä orgasmi, se tekisi sen itse, ei se vaan saa samaa asiaa pelkällä omalla kädellä.
Eri asia on, tajuaako sitä arvostaa, mitä muuta luulee rahalla ostavansa, mitkä arvot oikeasti on, miten sen näkee ja totta, iso osa on varmaan narsistista oman edun yksipuolista tavoittelua. Siinä kohtaa tullaankin siihen, kun mietit onko tuo viimeinen niitti suhteellenne, siihen, mitkä ovat ne todelliset syyt hyväksyä prostituutio, millaisen näkee ostajan vastuun olevan, minkä prostituution ja milloin hyväksyy, jne. jne. jne. Monella varmaan se lopulta on väärä arvo, että naisenhan saa esineellistää ja huoriahan ne kaikki pohjimmiltaan on. Koska ikävä kyllä, osa ajattelee niinkin.

Mutta pitää muistaa jos ei puhuta ihmiskaupasta, vaan vapaaehtoisesta prostituutiosta, että se ei ole pakkovalinta. Se nainen ei ole kylmä, kone, tai epäihminen. Silloin seksissä on ihmisyys ja läheisyys läsnä jokatapauksessa.
Muistutan tosiaan että jollekin, vaikka sinulle, läheisyys on sitä halia. Mutta on olemassa toisenlaisia ihmisiä, ja kantoja. Minulle esimerkiksi, läheisyys on seksiä. Kun sinä ilmaiset itseäsi sanomalla "minä rakastan sinua" esimerkiksi (tai siis tällaisiakin ihmisiä on) minulle se ei oikeastaan merkkaa mitään... Minulle merkkaa teot. Minä en rakastu koskaan ennen seksiä.
Minun ei tarvitse kosketella ihmisitä koko ajan, mutta seksiä minä tarvitsen.
Joten oikeastaan ei voida lähteä siitä, että läheisyys olisi vain sinun tai "naisten" määrittelemää, ja että aina oikea läheisyys olisi ilman seksiä. Oikea läheisyys voi olla seksiä. Minulle seksi on henkistä läheisyyttä. Henkistä läheisyyttä voi olla monellakin tapaa, seksi on yksi niistä.

Ai niin. Olen nainen.

Hyvä aihe kyllä kirjoitti:

En tiedä miten yleistä se on se läheisyyden saaminen, mutta kyllä saa. Tunnen ihan tavallisia miehiä, jotka eivät kaikki irstaile, rietastele ja vain käy huorissa siksi että saa pussit tyhjäksi. Siis, kyllä ne maksullisetkin ihmisiä on. Ja on olemassa ihmisiä, joille se syystä tai toisesta on läheisyyttä.
Täytyy aina muistaa ettei asiat ole niin mustavalkoisia. Sitä en voi tietää, mitä sinun miehesi on mieltä, miksi hän asian hyväksyy, mutta sen tiedän, että prostituoitu on oikea ihminen, nainen, ja siellä myös käydään juttelemassa, heillä on iltoja yhdessä, vitsejä keskenään ja tietyllä tapaa se voi joillekin olla eräänlainen "terapian muoto".

Sen mitä minulle on kerrottu (jep, olen outojen ihmisten uskottu), niin kyllä siellä jotkut myös halii... Ei kaikki tosiaan aina ole niin mustavalkoista ja helppoa. Seksikin on joillekin ennenkaikkea hyväksynnän ja läheisyyden muoto, pussithan voi tyhjentää halvemmalla, kun vetää käteen. Oli kuka tahansa, vaikka se sikaisin tyyppi, se tarvitsee naisen. Tajusi se sitä tai ei: jos sille riittäisi pelkkä orgasmi, se tekisi sen itse, ei se vaan saa samaa asiaa pelkällä omalla kädellä.
Eri asia on, tajuaako sitä arvostaa, mitä muuta luulee rahalla ostavansa, mitkä arvot oikeasti on, miten sen näkee ja totta, iso osa on varmaan narsistista oman edun yksipuolista tavoittelua. Siinä kohtaa tullaankin siihen, kun mietit onko tuo viimeinen niitti suhteellenne, siihen, mitkä ovat ne todelliset syyt hyväksyä prostituutio, millaisen näkee ostajan vastuun olevan, minkä prostituution ja milloin hyväksyy, jne. jne. jne. Monella varmaan se lopulta on väärä arvo, että naisenhan saa esineellistää ja huoriahan ne kaikki pohjimmiltaan on. Koska ikävä kyllä, osa ajattelee niinkin.

Mutta pitää muistaa jos ei puhuta ihmiskaupasta, vaan vapaaehtoisesta prostituutiosta, että se ei ole pakkovalinta. Se nainen ei ole kylmä, kone, tai epäihminen. Silloin seksissä on ihmisyys ja läheisyys läsnä jokatapauksessa.
Muistutan tosiaan että jollekin, vaikka sinulle, läheisyys on sitä halia. Mutta on olemassa toisenlaisia ihmisiä, ja kantoja. Minulle esimerkiksi, läheisyys on seksiä. Kun sinä ilmaiset itseäsi sanomalla "minä rakastan sinua" esimerkiksi (tai siis tällaisiakin ihmisiä on) minulle se ei oikeastaan merkkaa mitään... Minulle merkkaa teot. Minä en rakastu koskaan ennen seksiä.
Minun ei tarvitse kosketella ihmisitä koko ajan, mutta seksiä minä tarvitsen.
Joten oikeastaan ei voida lähteä siitä, että läheisyys olisi vain sinun tai "naisten" määrittelemää, ja että aina oikea läheisyys olisi ilman seksiä. Oikea läheisyys voi olla seksiä. Minulle seksi on henkistä läheisyyttä. Henkistä läheisyyttä voi olla monellakin tapaa, seksi on yksi niistä.

Ai niin. Olen nainen.

Lue lisää

Niin, siis kyllä minäkin tarvitsen seksiä, varmasti enemmän kuin mieheni. En tarkoita, että tarvitsisin vain haleja, mutta myös se on minulle hyvin tärkeää. Lisäksi, vaikka tuosta ehkä saa erilaisen kuvan, olen maailman vähiten mustavalkoisin ihminen ;), yleensä, ja ymmärrän, että asioilla on puolensa ja puolensa. Mutta sitten on asioita, jotka vain henkilökohtaisesti ovat minun sydäntäni niin lähellä tai niin isoja juttuja, että niissä minun on vain vaikea ajatella... äh, ajatus ei oikein enää juokse, olen jotenkin niin sekaisin tunteitteni kanssa. Siis minulla on muutamia tärkeinä pitämiäni arvoja ja niiden kohdalla näen, että minun ei pidä niistä luopua ja koen, että en voi elää ihmisen kanssa, joka on näissä tärkeimmissä asioissa arvoiltaan eri laitaa kuin minä. Siihen riittää vaikka se, että muka käyttäisi vain niitä "vapaaehtoisia" prostituoituja. Mistä sen tietää? Onko heissä luomuleima? Toisaalta, sekin on toisarvoista. Pidän tuota hyväksikäyttönä enkä näköjään kykene ajattelemaan asiaa toisin, vaikka kuinka yritän (ja ennen ehkä ajattelinkin hieman toisin). On jotenkin järkyttävää huomata tuollaista ihmisestä, jonka luulet tuntevasi läpikotaisin.

Joka tapauksessa minun on hyvin vaikea edelleenkään uskoa sitä, että "vapaaehtoinenkaan" prostituutio olisi vapaaehtoista, tai että siinä olisi kyse läheisyydestä. Jälkimmäinen jo ihan sen puolesta, että onhan sen maksullisen naisen pakko kylmettää itsensä, että pystyy yleensä tuota työtään tekemään, eli näkee ne miehet vain rahapusseina. Näin minä asian näen. Ihmisiä he toki ovat, en muuta väittänytkään. Uskon vain, että he ovat vahingoittuneita ihmisiä ja tunnen sääliä ja halua auttaa, En kyllä hirveän paljon näe eroa myöskään avioliiton kautta itsensä prostituoiviin naisiin (naivat miehen rahan takia). Heitä minulla on muutama lähipiirissäni, ja näissäkin tapauksissa takana on melkoinen tunnevammautuminen (rakkaudeton lapsuus, hylkäämistä, kylmyyttä...) Minä vain olen niin voimakkaasti tunneihminen (ja idealisti), että minun on todella vaikea ymmärtää tuollaista kaupankäyntiä itsellään.

Ehkä tämä nyt riittää minun osaltani tästä aiheesta. Tuntuu vähän turhan pahalta.

Akateeminna kirjoitti:

Niin, siis kyllä minäkin tarvitsen seksiä, varmasti enemmän kuin mieheni. En tarkoita, että tarvitsisin vain haleja, mutta myös se on minulle hyvin tärkeää. Lisäksi, vaikka tuosta ehkä saa erilaisen kuvan, olen maailman vähiten mustavalkoisin ihminen ;), yleensä, ja ymmärrän, että asioilla on puolensa ja puolensa. Mutta sitten on asioita, jotka vain henkilökohtaisesti ovat minun sydäntäni niin lähellä tai niin isoja juttuja, että niissä minun on vain vaikea ajatella... äh, ajatus ei oikein enää juokse, olen jotenkin niin sekaisin tunteitteni kanssa. Siis minulla on muutamia tärkeinä pitämiäni arvoja ja niiden kohdalla näen, että minun ei pidä niistä luopua ja koen, että en voi elää ihmisen kanssa, joka on näissä tärkeimmissä asioissa arvoiltaan eri laitaa kuin minä. Siihen riittää vaikka se, että muka käyttäisi vain niitä "vapaaehtoisia" prostituoituja. Mistä sen tietää? Onko heissä luomuleima? Toisaalta, sekin on toisarvoista. Pidän tuota hyväksikäyttönä enkä näköjään kykene ajattelemaan asiaa toisin, vaikka kuinka yritän (ja ennen ehkä ajattelinkin hieman toisin). On jotenkin järkyttävää huomata tuollaista ihmisestä, jonka luulet tuntevasi läpikotaisin.

Joka tapauksessa minun on hyvin vaikea edelleenkään uskoa sitä, että "vapaaehtoinenkaan" prostituutio olisi vapaaehtoista, tai että siinä olisi kyse läheisyydestä. Jälkimmäinen jo ihan sen puolesta, että onhan sen maksullisen naisen pakko kylmettää itsensä, että pystyy yleensä tuota työtään tekemään, eli näkee ne miehet vain rahapusseina. Näin minä asian näen. Ihmisiä he toki ovat, en muuta väittänytkään. Uskon vain, että he ovat vahingoittuneita ihmisiä ja tunnen sääliä ja halua auttaa, En kyllä hirveän paljon näe eroa myöskään avioliiton kautta itsensä prostituoiviin naisiin (naivat miehen rahan takia). Heitä minulla on muutama lähipiirissäni, ja näissäkin tapauksissa takana on melkoinen tunnevammautuminen (rakkaudeton lapsuus, hylkäämistä, kylmyyttä...) Minä vain olen niin voimakkaasti tunneihminen (ja idealisti), että minun on todella vaikea ymmärtää tuollaista kaupankäyntiä itsellään.

Ehkä tämä nyt riittää minun osaltani tästä aiheesta. Tuntuu vähän turhan pahalta.

Lue lisää

Vielä pitää kuitenkin korjata, että myös minun mielestäni seksi on osa läheisyyttä, ehkä tärkein, mutta minulle ei riitä vain tyhjennys, tarvitsen myös muuta, sitä henkistä läheisyyttä ehkä eniten. Onhan se kaunein ja paras tapa, päästä toista todella lähelle.

Akateeminna kirjoitti:

Vielä pitää kuitenkin korjata, että myös minun mielestäni seksi on osa läheisyyttä, ehkä tärkein, mutta minulle ei riitä vain tyhjennys, tarvitsen myös muuta, sitä henkistä läheisyyttä ehkä eniten. Onhan se kaunein ja paras tapa, päästä toista todella lähelle.

Lue lisää

Vielä haluaisin lisätä kysymyksen: Kumpi asiassa loukkaa, se, että on erimieltä asiasta, vai se, että olet olettanut hänen olevan samalla kannalla, kuin itse olet?

mies.mina kirjoitti:

Vielä haluaisin lisätä kysymyksen: Kumpi asiassa loukkaa, se, että on erimieltä asiasta, vai se, että olet olettanut hänen olevan samalla kannalla, kuin itse olet?

Niin, tässä tapauksessahan asia on tavallaan sama, vaikka ymmärrän kyllä, mitä ajat takaa. Tämä nyt liittyy paljon isompaan ja monimutkaisempaan vyyhteen ja on vain yksi osa sitä. Siis se liittyy siihen, että ihminen, jonka kanssa olen elänyt hyvin, hyvin pitkään, tuntuu nyt ihan eri ihmiseltä ja meidän arvomaailmamme minulle tärkeissä asioissa ovat siirtyneet jotenkin ihan erilleen (onko tämä sitä erilleen kasvamista?). Siis mietin sitä, olenko elänyt valheessa kaikki nämä vuodet. Tätä on vaikea selittää. Tällä hetkellä tuntuu siltä, että kaikki, mitä olen luullut meillä olleen, ei ole ollutkaan totta. Ja siis se ei liity vain tähän asiaan, vaan tähän liittyy paljon muutakin. Kuten aiemmin totesin, tämä ehkä oli se ns. viimeinen niitti.

Eri mieltä saa olla (ja pitääkin olla, muuten elämä kävisi tylsäksi), mutta todella tärkeissä asioissa on hyvä olla samansuuntaiset "linjaukset". En tosiaan vaadi, että kaikessa pitää olla samaa mieltä, vaan tarkoitan sitä, että ihmisen arvot jokseenkin määrittävät sen, mitä se ihminen on sisältä ja minusta alkaa tuntua, että en pidä siitä ihmisestä, mikä nyt tuosta miehestä on kuoriutumassa ulos. Tämä ei nyt enää liity ollenkaan alkuperäiseen kirjoitukseen :)

Akateeminna kirjoitti:

Niin, tässä tapauksessahan asia on tavallaan sama, vaikka ymmärrän kyllä, mitä ajat takaa. Tämä nyt liittyy paljon isompaan ja monimutkaisempaan vyyhteen ja on vain yksi osa sitä. Siis se liittyy siihen, että ihminen, jonka kanssa olen elänyt hyvin, hyvin pitkään, tuntuu nyt ihan eri ihmiseltä ja meidän arvomaailmamme minulle tärkeissä asioissa ovat siirtyneet jotenkin ihan erilleen (onko tämä sitä erilleen kasvamista?). Siis mietin sitä, olenko elänyt valheessa kaikki nämä vuodet. Tätä on vaikea selittää. Tällä hetkellä tuntuu siltä, että kaikki, mitä olen luullut meillä olleen, ei ole ollutkaan totta. Ja siis se ei liity vain tähän asiaan, vaan tähän liittyy paljon muutakin. Kuten aiemmin totesin, tämä ehkä oli se ns. viimeinen niitti.

Eri mieltä saa olla (ja pitääkin olla, muuten elämä kävisi tylsäksi), mutta todella tärkeissä asioissa on hyvä olla samansuuntaiset "linjaukset". En tosiaan vaadi, että kaikessa pitää olla samaa mieltä, vaan tarkoitan sitä, että ihmisen arvot jokseenkin määrittävät sen, mitä se ihminen on sisältä ja minusta alkaa tuntua, että en pidä siitä ihmisestä, mikä nyt tuosta miehestä on kuoriutumassa ulos. Tämä ei nyt enää liity ollenkaan alkuperäiseen kirjoitukseen :)

Lue lisää

Siinä mielessä tämä liittyy alkuperäiseen, että onko kysymys tosiaan arvomaailmasta vai yhdestä yksittäisestä asiasta. Toinenhan saattaa pitää sitä juurikin jälkimmäisenä. Ymmärrän, jos näitä tämänkaltasia alkaa ilmetä parisuhteeseen useampiakin, kuten kohdallasi kerroit.
Itse, (tyypillisenä miehenä?), en nyt tällaisen asian antaisi "myrkyttää" koko parisuhdetta yksittäisenä asiana, tai pitäisi määritteenä koko arvomaailmasta.
Tuo arvomaailmojen eroavuus taasen on ehkä muuttuvakin ihmisessä. Onhan selvää, että "elämä opettaa" ja näin vääjäämättä muuttaa yksilön omaa arvomaailmaa. Oletko itseäsi tutkinut ja yrittänyt mahdollisimman objektiivisesti miettiä, kuinka paljon oma arvomaailmasi muuttunut, tai ainakin muuttanut tärkeysjärjestystä, vuosien varrella? Onko esimerkiksi nuo sinulle tärkeät asiat olleet aikoinaan yhtäläillä "pinnalla", kuin nyt.
En siis mitenkään syyttele tai moiti ketään, esitän vain mietteitä, jotka ovat nousseet esiin itseäni kohtaan myöskin.

mies.mina kirjoitti:

Siinä mielessä tämä liittyy alkuperäiseen, että onko kysymys tosiaan arvomaailmasta vai yhdestä yksittäisestä asiasta. Toinenhan saattaa pitää sitä juurikin jälkimmäisenä. Ymmärrän, jos näitä tämänkaltasia alkaa ilmetä parisuhteeseen useampiakin, kuten kohdallasi kerroit.
Itse, (tyypillisenä miehenä?), en nyt tällaisen asian antaisi "myrkyttää" koko parisuhdetta yksittäisenä asiana, tai pitäisi määritteenä koko arvomaailmasta.
Tuo arvomaailmojen eroavuus taasen on ehkä muuttuvakin ihmisessä. Onhan selvää, että "elämä opettaa" ja näin vääjäämättä muuttaa yksilön omaa arvomaailmaa. Oletko itseäsi tutkinut ja yrittänyt mahdollisimman objektiivisesti miettiä, kuinka paljon oma arvomaailmasi muuttunut, tai ainakin muuttanut tärkeysjärjestystä, vuosien varrella? Onko esimerkiksi nuo sinulle tärkeät asiat olleet aikoinaan yhtäläillä "pinnalla", kuin nyt.
En siis mitenkään syyttele tai moiti ketään, esitän vain mietteitä, jotka ovat nousseet esiin itseäni kohtaan myöskin.

Lue lisää

Vastaan nyt palaten takaisin alkuperäiseen aiheeseen. Paremmalla ajalla saatan palata noihin suhdettamme koskeviin kysymyksiin.

Jos olisin eronnut ja nyt tapaisin uuden miehen ja minulle selviäisi, että hän hyväksyy prostituution (tai vaikka olisi käynyt maksullisissa/harkitsisi sinne menemistä), ei kuuntelisi minun kantaani asiaan tai ollenkaan suostuisi pohtimaan edes sitä, voiko siinä vaikka olla jotain negatiivista/väärää... Niin en haluaisi tutustua tuohon mieheen enempää. Tarkoitan siis niin, että hänellä on oikeus mielipiteeseensä, mutta jos hän olisi vakaasti sitä mieltä, että tuo on ihan ok tapa toimia, niin en usko, että meillä voisi olla tulevaisuutta, koska ajattelemme asioista ihan eri tavalla. Se väistämättä tuo suhteeseen ongelmia. Minä liitän prostituution yleisemmin kykyyn (tai tarpeeseen) käyttää heikompaa hyväkseen enkä oikein osaa sitä erottaa tästä ominaisuudesta, yksittäiseksi asiakseen. Ymmärrän, että esim. nuorena ihminen voi tehdä virheitä, kun ei ole vielä kypsynyt tarpeeksi, että kykenisi ymmärtämään asioita laaja-alaisemmin. Kypsältä(?) mieheltä minun on vaikeampi tällaista käytöstä ymmärtää. Ja ymmärrän sen, jos ihminen ei ole vain koskaan ajatellut asioita sen enempää (tai pyrin ymmärtämään), mutta jos esim. keskusteltuaan aiheesta edelleen on sitä mieltä, että tuo on ok, niin sitten minulle tuo taitaisi olla niin iso asia, että en siitä pääsisi yli.

Akateeminna kirjoitti:

Niin, siis kyllä minäkin tarvitsen seksiä, varmasti enemmän kuin mieheni. En tarkoita, että tarvitsisin vain haleja, mutta myös se on minulle hyvin tärkeää. Lisäksi, vaikka tuosta ehkä saa erilaisen kuvan, olen maailman vähiten mustavalkoisin ihminen ;), yleensä, ja ymmärrän, että asioilla on puolensa ja puolensa. Mutta sitten on asioita, jotka vain henkilökohtaisesti ovat minun sydäntäni niin lähellä tai niin isoja juttuja, että niissä minun on vain vaikea ajatella... äh, ajatus ei oikein enää juokse, olen jotenkin niin sekaisin tunteitteni kanssa. Siis minulla on muutamia tärkeinä pitämiäni arvoja ja niiden kohdalla näen, että minun ei pidä niistä luopua ja koen, että en voi elää ihmisen kanssa, joka on näissä tärkeimmissä asioissa arvoiltaan eri laitaa kuin minä. Siihen riittää vaikka se, että muka käyttäisi vain niitä "vapaaehtoisia" prostituoituja. Mistä sen tietää? Onko heissä luomuleima? Toisaalta, sekin on toisarvoista. Pidän tuota hyväksikäyttönä enkä näköjään kykene ajattelemaan asiaa toisin, vaikka kuinka yritän (ja ennen ehkä ajattelinkin hieman toisin). On jotenkin järkyttävää huomata tuollaista ihmisestä, jonka luulet tuntevasi läpikotaisin.

Joka tapauksessa minun on hyvin vaikea edelleenkään uskoa sitä, että "vapaaehtoinenkaan" prostituutio olisi vapaaehtoista, tai että siinä olisi kyse läheisyydestä. Jälkimmäinen jo ihan sen puolesta, että onhan sen maksullisen naisen pakko kylmettää itsensä, että pystyy yleensä tuota työtään tekemään, eli näkee ne miehet vain rahapusseina. Näin minä asian näen. Ihmisiä he toki ovat, en muuta väittänytkään. Uskon vain, että he ovat vahingoittuneita ihmisiä ja tunnen sääliä ja halua auttaa, En kyllä hirveän paljon näe eroa myöskään avioliiton kautta itsensä prostituoiviin naisiin (naivat miehen rahan takia). Heitä minulla on muutama lähipiirissäni, ja näissäkin tapauksissa takana on melkoinen tunnevammautuminen (rakkaudeton lapsuus, hylkäämistä, kylmyyttä...) Minä vain olen niin voimakkaasti tunneihminen (ja idealisti), että minun on todella vaikea ymmärtää tuollaista kaupankäyntiä itsellään.

Ehkä tämä nyt riittää minun osaltani tästä aiheesta. Tuntuu vähän turhan pahalta.

Lue lisää

"Joka tapauksessa minun on hyvin vaikea edelleenkään uskoa sitä, että "vapaaehtoinenkaan" prostituutio olisi vapaaehtoista"

Vapaaehtoisuudella on monta sävyä. Kaikki me olemme jonkinlaisen pakon ajamia. Käydään toissä, koska rahaa tarvitaan. Jotkut myyvät ruumistaan, jotta olisi varaa himoittuihin merkkivaatteisiin ja kehtaisi näyttää naamansa kavereiden keskuudessa. Joillekin ero yhden illan suhteilla ja itsensä myymisellä on ehkä tunteiden kannalta yhdentekevä -- mutta toisesta saa rahaa. Joitakuita ehkä imartelee se, että mies on valmis maksamaan isohkon rahan helposta, pikaisesta toimituksesta.

Minulle isoin ongelma prostituutioidun käyttämisessä on se, että minä en voi kuvitella nauttivani seksistä, jos en tunne, että toinen on oikeasti mukana touhussa. Siksi en näe eroa vaimolla, joka antaa miehen mieliksi, ja prostituoidulla, joka tekee sitä rahasta. Kumpikaan ei minulle kelpaa, vaan olen mieluummin ilman. Mutta iso joukko miehiä on yksinkertaisempia tapauksia; heille seksi on seksiä riippumatta naisen mielenliikkeistä.

Akateeminna kirjoitti:

Vastaan nyt palaten takaisin alkuperäiseen aiheeseen. Paremmalla ajalla saatan palata noihin suhdettamme koskeviin kysymyksiin.

Jos olisin eronnut ja nyt tapaisin uuden miehen ja minulle selviäisi, että hän hyväksyy prostituution (tai vaikka olisi käynyt maksullisissa/harkitsisi sinne menemistä), ei kuuntelisi minun kantaani asiaan tai ollenkaan suostuisi pohtimaan edes sitä, voiko siinä vaikka olla jotain negatiivista/väärää... Niin en haluaisi tutustua tuohon mieheen enempää. Tarkoitan siis niin, että hänellä on oikeus mielipiteeseensä, mutta jos hän olisi vakaasti sitä mieltä, että tuo on ihan ok tapa toimia, niin en usko, että meillä voisi olla tulevaisuutta, koska ajattelemme asioista ihan eri tavalla. Se väistämättä tuo suhteeseen ongelmia. Minä liitän prostituution yleisemmin kykyyn (tai tarpeeseen) käyttää heikompaa hyväkseen enkä oikein osaa sitä erottaa tästä ominaisuudesta, yksittäiseksi asiakseen. Ymmärrän, että esim. nuorena ihminen voi tehdä virheitä, kun ei ole vielä kypsynyt tarpeeksi, että kykenisi ymmärtämään asioita laaja-alaisemmin. Kypsältä(?) mieheltä minun on vaikeampi tällaista käytöstä ymmärtää. Ja ymmärrän sen, jos ihminen ei ole vain koskaan ajatellut asioita sen enempää (tai pyrin ymmärtämään), mutta jos esim. keskusteltuaan aiheesta edelleen on sitä mieltä, että tuo on ok, niin sitten minulle tuo taitaisi olla niin iso asia, että en siitä pääsisi yli.

Lue lisää

On tosi, että omaa mielipidettä/kantaa tietysti tulisi arvioida ja pohtia, sehän on osa aikuisuutta. On ainoastaan vahingollista juuri itselle, mikäli ei kuuntele ja arvioi niitä, kuunnellen muita ja etenkin puolison mielipidettä ja kantaa. Tällöinhän ihminen ajautuu yhä syvemmälle kapeakatseisuuteen.
Väittäisin kuitenkin, ilman minkäänlaista kokemusta tai fakta/tutkimus pohjaa, että useimmat prostutioidun käyttäjä, ei ajattele käyttävänsä hyväkseen heikompi osaista, vaan ainoastaan tekevänsä "businestä" . Ts. On "palvelun" tarjoaja ja sen ostaja, eikä miellä tuon palvelun tarjoajan olevan edustamassa koko sukupuolta, tai ihmisryhmää, tms. Kohtaa siis "maksullisen" yksinkertaisesti sen "ammattikunnan" edustajana.
Voidaanhan asiaa katsoa toiseltakin puolelta. Prostutioidulla on tarjota sellaista "palvelua", mitä asiakas haluaa niin, että on valmis maksamaan jopa merkitäviä summia, tai muuta taloudellista hyödykettä. Näin ajatellen, kumpi käyttää kumpaa hyödykseen?

mies.mina kirjoitti:

On tosi, että omaa mielipidettä/kantaa tietysti tulisi arvioida ja pohtia, sehän on osa aikuisuutta. On ainoastaan vahingollista juuri itselle, mikäli ei kuuntele ja arvioi niitä, kuunnellen muita ja etenkin puolison mielipidettä ja kantaa. Tällöinhän ihminen ajautuu yhä syvemmälle kapeakatseisuuteen.
Väittäisin kuitenkin, ilman minkäänlaista kokemusta tai fakta/tutkimus pohjaa, että useimmat prostutioidun käyttäjä, ei ajattele käyttävänsä hyväkseen heikompi osaista, vaan ainoastaan tekevänsä "businestä" . Ts. On "palvelun" tarjoaja ja sen ostaja, eikä miellä tuon palvelun tarjoajan olevan edustamassa koko sukupuolta, tai ihmisryhmää, tms. Kohtaa siis "maksullisen" yksinkertaisesti sen "ammattikunnan" edustajana.
Voidaanhan asiaa katsoa toiseltakin puolelta. Prostutioidulla on tarjota sellaista "palvelua", mitä asiakas haluaa niin, että on valmis maksamaan jopa merkitäviä summia, tai muuta taloudellista hyödykettä. Näin ajatellen, kumpi käyttää kumpaa hyödykseen?

Lue lisää

Ymmärrän, että toiset ihmiset ajattelevat noin. Minä en jotenkin vain osaa/pysty/halua. Minä uskon, että tuo täysin vapaaehtoinen prostituutio on vain illuusio, fantasia, johon sekä asiakas haluaa uskoa (ehkä myös se palveluntarjoajakin...). Ja tiedän sen, että moni sellainen, joka ajautuu harrastamaan irtosuhteita, on yhtä lailla ehkä sekaisin itsensä kanssa, kuin prostituoiduksikin ajautuva. Olen huomannut melkein kaikissa (ainakin naisissa), jotka harrastavat hyvin, hmmm, vapaata elämää, samantyyliset taustat. Yleensä taustalla on pahoja mielenterveysongelmia, jopa osastohoitoa vaativia, surkeita kohtaloita. Joku hukuttaa ongelmat päihteisiin ja tekee näin hiljaista itsemurhaa, toiset vuokraavat tai lahjoittavat ilmaiseksi vartalonsa hyväksikäytettäväksi, koska eivät usko ansaitsevansa parempaa. Minulle henkilökohtaisesti irtosuhteissa ja itsensä myymisessä on siltikin iso ero. Minä en haluaisi itse myydä itseäni kenenkään toisen käyttöön missään muodossa, en edes avioliitossa. Jossain vaikeassa tilanteessa pelkkä seksisuhde, tasavertainen ja molempia tyydyttävä sellainen, voisi ehkä tulla kysymykseen. Jaa, vaan voisiko sittenkään...?

Jatkan tuonne alemmas, koska siinä sivutaan tätä minun seuraavaa näkökohtaani melkoisen läheltä.

10 + 11 kirjoitti:

"Joka tapauksessa minun on hyvin vaikea edelleenkään uskoa sitä, että "vapaaehtoinenkaan" prostituutio olisi vapaaehtoista"

Vapaaehtoisuudella on monta sävyä. Kaikki me olemme jonkinlaisen pakon ajamia. Käydään toissä, koska rahaa tarvitaan. Jotkut myyvät ruumistaan, jotta olisi varaa himoittuihin merkkivaatteisiin ja kehtaisi näyttää naamansa kavereiden keskuudessa. Joillekin ero yhden illan suhteilla ja itsensä myymisellä on ehkä tunteiden kannalta yhdentekevä -- mutta toisesta saa rahaa. Joitakuita ehkä imartelee se, että mies on valmis maksamaan isohkon rahan helposta, pikaisesta toimituksesta.

Minulle isoin ongelma prostituutioidun käyttämisessä on se, että minä en voi kuvitella nauttivani seksistä, jos en tunne, että toinen on oikeasti mukana touhussa. Siksi en näe eroa vaimolla, joka antaa miehen mieliksi, ja prostituoidulla, joka tekee sitä rahasta. Kumpikaan ei minulle kelpaa, vaan olen mieluummin ilman. Mutta iso joukko miehiä on yksinkertaisempia tapauksia; heille seksi on seksiä riippumatta naisen mielenliikkeistä.

Lue lisää

Tuossa ylempänä otinkin (taas) kantaa tuohon vapaaehtoisuuteen, mutta jatkan täällä, koska huomasin, että tässä viestissä puhuttiin melko samasta asiasta.

Sitä olin kertomassa, että minulle tunteet(rakkaus) ja seksi liittyvät voimakkaasti yhteen. Jotta saan seksistä jotain irti (siis ihan kunnolla, ei mitään sipsuttelua), niin minulla myös on oltava jonkinlaisia tunteita sitä kumppania kohtaan. En tuomitse ihmisiä, jotka ajattelevat tai tuntevat toisella tavalla, kerron vain omaa kantaani asioihin. Ja juurikin tuota olen ajatellut, mitä sanoit " iso joukko miehiä on yksinkertaisempia tapauksia; heille seksi on seksiä riippumatta naisen mielenliikkeistä." Minä olen aina ajatellut, että mieheni on täysin kaltaisesi eikä kuulu tuohon isoon joukkoon. Olen niin käsittänyt, että hänelle toisen nautinto ja tunteet (samoin kuin omat) ovat tärkeitä, kun harrastetaan seksiä. Se onkin muuten varmaan suurempi syy siihen, miksi otan tämän näin vakavasti. Ihmettelen, mikä miehen on muuttanut. Vai onko hän muuttunut? Vai onko kaikki ollut vain jotain minun omaa iluusiotani? En oikein jaksa uskoa jälkimmäistä, ainakaan täysin.

Minä kuitenkin haluan miehen, joka tässä asiassa on kanssani edes jokseenkin samalla aaltopituudella ja mitä enemmän tästä aiheesta kirjoitan, sitä varmemmaksi tulen. Olen yrittänyt tutustua aiheeseen ("vapaaehtoiseen prostituuioon") ja miettiä eri näkökohtia (siksi tänne kirjoitankin) ja pohtia asiaa mieheni kannalta. Minä en kuitenkaan pysty muuttamaan omaa kantaani, koska vaikka miten luen maksullisten naisten kirjoituksia ja tutustun aiheeseen, niin silti näen sieltä takaa paistavan ongelman/hädän. En myöskään pysty tai halua muuttua sillä saralla, että äkkiä voisinkin erottaa tunteet ja seksin toisistaan, pidän itsestäni tällaisena. Se, miten pystyisin hyväksymään tuon muutoksen(?) miehessä, on taas ihan eri ketjun asia. Alkaa tuntumaan siltä, että en siihen pysty. Jos hän avautuisi enemmän ja selittäisi ajatuksiaan, nii en tiedä, ehkä sieltä löytyisi jokin selitys ja sitä kautta osaisin paremmin ymmärtää. Nyt pyörittelen asioita lähinnä yksinäni tai täällä palstalla ja ajattelen jo miehenkin puolesta ja asia menee vain pahemmin solmuun.

Akateeminna kirjoitti:

Ymmärrän, että toiset ihmiset ajattelevat noin. Minä en jotenkin vain osaa/pysty/halua. Minä uskon, että tuo täysin vapaaehtoinen prostituutio on vain illuusio, fantasia, johon sekä asiakas haluaa uskoa (ehkä myös se palveluntarjoajakin...). Ja tiedän sen, että moni sellainen, joka ajautuu harrastamaan irtosuhteita, on yhtä lailla ehkä sekaisin itsensä kanssa, kuin prostituoiduksikin ajautuva. Olen huomannut melkein kaikissa (ainakin naisissa), jotka harrastavat hyvin, hmmm, vapaata elämää, samantyyliset taustat. Yleensä taustalla on pahoja mielenterveysongelmia, jopa osastohoitoa vaativia, surkeita kohtaloita. Joku hukuttaa ongelmat päihteisiin ja tekee näin hiljaista itsemurhaa, toiset vuokraavat tai lahjoittavat ilmaiseksi vartalonsa hyväksikäytettäväksi, koska eivät usko ansaitsevansa parempaa. Minulle henkilökohtaisesti irtosuhteissa ja itsensä myymisessä on siltikin iso ero. Minä en haluaisi itse myydä itseäni kenenkään toisen käyttöön missään muodossa, en edes avioliitossa. Jossain vaikeassa tilanteessa pelkkä seksisuhde, tasavertainen ja molempia tyydyttävä sellainen, voisi ehkä tulla kysymykseen. Jaa, vaan voisiko sittenkään...?

Jatkan tuonne alemmas, koska siinä sivutaan tätä minun seuraavaa näkökohtaani melkoisen läheltä.

Lue lisää

Eikö yhtäläillä voida ajatella, että kuvailemasi kaltainen "tasavertainen irtoseksisuhde", on pelkää illuusiota?

Akateeminna kirjoitti:

Tuossa ylempänä otinkin (taas) kantaa tuohon vapaaehtoisuuteen, mutta jatkan täällä, koska huomasin, että tässä viestissä puhuttiin melko samasta asiasta.

Sitä olin kertomassa, että minulle tunteet(rakkaus) ja seksi liittyvät voimakkaasti yhteen. Jotta saan seksistä jotain irti (siis ihan kunnolla, ei mitään sipsuttelua), niin minulla myös on oltava jonkinlaisia tunteita sitä kumppania kohtaan. En tuomitse ihmisiä, jotka ajattelevat tai tuntevat toisella tavalla, kerron vain omaa kantaani asioihin. Ja juurikin tuota olen ajatellut, mitä sanoit " iso joukko miehiä on yksinkertaisempia tapauksia; heille seksi on seksiä riippumatta naisen mielenliikkeistä." Minä olen aina ajatellut, että mieheni on täysin kaltaisesi eikä kuulu tuohon isoon joukkoon. Olen niin käsittänyt, että hänelle toisen nautinto ja tunteet (samoin kuin omat) ovat tärkeitä, kun harrastetaan seksiä. Se onkin muuten varmaan suurempi syy siihen, miksi otan tämän näin vakavasti. Ihmettelen, mikä miehen on muuttanut. Vai onko hän muuttunut? Vai onko kaikki ollut vain jotain minun omaa iluusiotani? En oikein jaksa uskoa jälkimmäistä, ainakaan täysin.

Minä kuitenkin haluan miehen, joka tässä asiassa on kanssani edes jokseenkin samalla aaltopituudella ja mitä enemmän tästä aiheesta kirjoitan, sitä varmemmaksi tulen. Olen yrittänyt tutustua aiheeseen ("vapaaehtoiseen prostituuioon") ja miettiä eri näkökohtia (siksi tänne kirjoitankin) ja pohtia asiaa mieheni kannalta. Minä en kuitenkaan pysty muuttamaan omaa kantaani, koska vaikka miten luen maksullisten naisten kirjoituksia ja tutustun aiheeseen, niin silti näen sieltä takaa paistavan ongelman/hädän. En myöskään pysty tai halua muuttua sillä saralla, että äkkiä voisinkin erottaa tunteet ja seksin toisistaan, pidän itsestäni tällaisena. Se, miten pystyisin hyväksymään tuon muutoksen(?) miehessä, on taas ihan eri ketjun asia. Alkaa tuntumaan siltä, että en siihen pysty. Jos hän avautuisi enemmän ja selittäisi ajatuksiaan, nii en tiedä, ehkä sieltä löytyisi jokin selitys ja sitä kautta osaisin paremmin ymmärtää. Nyt pyörittelen asioita lähinnä yksinäni tai täällä palstalla ja ajattelen jo miehenkin puolesta ja asia menee vain pahemmin solmuun.

Lue lisää

Eihän "vapaaehtoinen" prostituutio, tarkoitakaan sitä, että ko henkilö sitä haluaisi, tai olisi tyytyväinen, vaan valitsee tuon saadakseen taloudellista hyötyä.
Olen aikaisemmin itsekin ollut erittäinkin jyrkkä mielipiteissäni, mutta nykyisessä "ammatissani", sijaisperheen isänä, olen joutunut sellaisten tosiasioiden eteen ja niiden kanssa elämään, että väkisinkin kulmat ovat pyöristyneet. Tässäkin maassa tapahtuu "vapaan valinnan" tuloksena sellaista, täysin ihmisarvon, minkäänlaisia kriteereitä täyttämättömiä asioita, ettei edes viitsi niistä kuultuaan kenellekään kertoa.
Kirjoituksistani ehkä paistaakin läpi se, ettei täältä suunnalta paljoa sympatiaa heru henkilölle, joka ryhtyy prostutioiduksi jättäen vauvansa tai lapsensa oman onnensa nojaan, vain tavoitellakseen taloudellista hyötyä, olkoonkin kuinka reppana hyvänsä. Toisaalta samaan kategoriaan asettuvat ne em. "palveluiden" käyttäjät, jotka vievät perheensä taloudelliset varat ja asettavat omat tarpeensa perheensä edelle.

mies.mina kirjoitti:

Eikö yhtäläillä voida ajatella, että kuvailemasi kaltainen "tasavertainen irtoseksisuhde", on pelkää illuusiota?

Kyllä varmaan voi. En tiedä. Irtoseksisuhteen kuitenkin näkisin kohdallani enemmän mahdollisena kuin prostituution, koska ensimmäinen mielestäni perustuu kuitenkin enemmän vapaaehtoisuuteen, ihmisten väliseen vetovoimaan, kemiaan. Siksi se on vähän helpompi hyväksyä (jos kyseessä on vapaat ihmiset). Tässä elämäntilanteessa vaikea sanoa, mitä sitä tekisi, jos olisi hyvin pitkään yksin. Olisiko kaipuu toista ihmistä kohtaan niin suuri, että ajautuisi ihan mihin tahansa. Tällä hetkellä tuntuu siltä, että jotain tunnetta siinä touhussa pitäisi olla mukana, kuten tuolla alempana selitän.

Akateeminna kirjoitti:

Kyllä varmaan voi. En tiedä. Irtoseksisuhteen kuitenkin näkisin kohdallani enemmän mahdollisena kuin prostituution, koska ensimmäinen mielestäni perustuu kuitenkin enemmän vapaaehtoisuuteen, ihmisten väliseen vetovoimaan, kemiaan. Siksi se on vähän helpompi hyväksyä (jos kyseessä on vapaat ihmiset). Tässä elämäntilanteessa vaikea sanoa, mitä sitä tekisi, jos olisi hyvin pitkään yksin. Olisiko kaipuu toista ihmistä kohtaan niin suuri, että ajautuisi ihan mihin tahansa. Tällä hetkellä tuntuu siltä, että jotain tunnetta siinä touhussa pitäisi olla mukana, kuten tuolla alempana selitän.

Lue lisää

Tuolla almpana "sdf sdf" esittää mielestän varsin osuvan näkökannan näihin irtosuhteisiin.
Itse henkilökohtaisesti en ryhtyisi kummankaan tyyppiseen suhteeseen, siis enempää maksulliseen, kuin irtosuhteeseenkaan.

mies.mina kirjoitti:

Tuolla almpana "sdf sdf" esittää mielestän varsin osuvan näkökannan näihin irtosuhteisiin.
Itse henkilökohtaisesti en ryhtyisi kummankaan tyyppiseen suhteeseen, siis enempää maksulliseen, kuin irtosuhteeseenkaan.

Lue lisää

Juu, no, tässä ollaan samoilla linjoilla. En itsekään tunneihmisenä irtosuhteita arvosta. Tarkoitin vain, että vaikea sanoa, miten sitä käyttäytyisi, jos jäisi yksin vaikka vuosiksi. Joka tapauksessa olen selkeästi parisuhdeihminen enkä pidä tällä hetkellä tuota irtosuhdevaihtoehtoa itsellänikään kovin todennäköisenä, mutta "never say never".

Akateeminna kirjoitti:

Juu, no, tässä ollaan samoilla linjoilla. En itsekään tunneihmisenä irtosuhteita arvosta. Tarkoitin vain, että vaikea sanoa, miten sitä käyttäytyisi, jos jäisi yksin vaikka vuosiksi. Joka tapauksessa olen selkeästi parisuhdeihminen enkä pidä tällä hetkellä tuota irtosuhdevaihtoehtoa itsellänikään kovin todennäköisenä, mutta "never say never".

Lue lisää

Tuokin kyllä totta, , , ,täytyypä hieman pehmentää, joten siis ainakaan näillä näkymin en ryhtyisi noihin suhteisiin.

Akateeminna kirjoitti:

Juu, no, tässä ollaan samoilla linjoilla. En itsekään tunneihmisenä irtosuhteita arvosta. Tarkoitin vain, että vaikea sanoa, miten sitä käyttäytyisi, jos jäisi yksin vaikka vuosiksi. Joka tapauksessa olen selkeästi parisuhdeihminen enkä pidä tällä hetkellä tuota irtosuhdevaihtoehtoa itsellänikään kovin todennäköisenä, mutta "never say never".

Lue lisää

Tunnistan itseni Akateeminnan ajatuksista. Minullakin on mies, jonka mielestä prostituutio on ok, jos kaikki on vapaaehtoista. Koskapa pidän yhtenäisyydestä jopa omia herkkiä tuntojani enemmän, olen tullut seuraavaan ajatukseen, joka sovittaa ristiriidan: Kaikkihan me olemme rikki. Enemmän tai vähemmän. Olen onnekas, jos voin olla niin ehyt, ettei prostituutio kosketa elämääni. Samoin olen onnekas, jos mieheni elämä on ollut niin hyvää, ettei hänen koskaan tarvitse mennä maksullisiin. Minä voin vaikuttaa siihen, ettei hän kenties sitä koskaan tee. Ja yrittää pitää itsestäni niin hyvää huolta, ettei ruumiini joudu hyväksikäytetyksi.

Ei kannata asettaa itseään niin korkealle, ettei kipu tunnu. Me ollaan lopultakin kaikki haavoittuvaisia. Monet kovat ajatukset pehmenee vain pehmeydellä.

Leuto kirjoitti:

Tunnistan itseni Akateeminnan ajatuksista. Minullakin on mies, jonka mielestä prostituutio on ok, jos kaikki on vapaaehtoista. Koskapa pidän yhtenäisyydestä jopa omia herkkiä tuntojani enemmän, olen tullut seuraavaan ajatukseen, joka sovittaa ristiriidan: Kaikkihan me olemme rikki. Enemmän tai vähemmän. Olen onnekas, jos voin olla niin ehyt, ettei prostituutio kosketa elämääni. Samoin olen onnekas, jos mieheni elämä on ollut niin hyvää, ettei hänen koskaan tarvitse mennä maksullisiin. Minä voin vaikuttaa siihen, ettei hän kenties sitä koskaan tee. Ja yrittää pitää itsestäni niin hyvää huolta, ettei ruumiini joudu hyväksikäytetyksi.

Ei kannata asettaa itseään niin korkealle, ettei kipu tunnu. Me ollaan lopultakin kaikki haavoittuvaisia. Monet kovat ajatukset pehmenee vain pehmeydellä.

Lue lisää

Olisinpa yhtä viisas tai hyväksyvä, kuin sinä. Tällä hetkellä tuntuu, että ajatus kiertää vain yhtä kehää. Toki taustalla on muitakin ongelmia tai vuoden, parin sisällä ilmenneitä muita eroavaisuuksia tärkeissä asioissa. Jossain kohtaa mainitsin, että ehkä helpottaisi, jos mies juttelisi aiheesta enemmän. En vaan oikein tiedä, miten saisin hänet selittämään kantansa ja avautumaan. Tällä hetkellä mielessäni pyörii vain se, että "en tunne tuota miestä, lapseni isää, pitkäaikaista kumppania, en tunne tuota miestä, paha paha mies, miten voin enää jatkaa eteenpäin?". Olen ihan umpikujassa näiden ajatusteni kanssa eikä toinen ymmärrä tätä tuskaani. Jos asia oikeasti puitaisiin loppuun, niin sitten ehkä. Hiljenemällä kaikki muuttuu vain pahemmaksi ja kasvaa suuremmaksi peikoksi.

Akateeminna kirjoitti:

Olisinpa yhtä viisas tai hyväksyvä, kuin sinä. Tällä hetkellä tuntuu, että ajatus kiertää vain yhtä kehää. Toki taustalla on muitakin ongelmia tai vuoden, parin sisällä ilmenneitä muita eroavaisuuksia tärkeissä asioissa. Jossain kohtaa mainitsin, että ehkä helpottaisi, jos mies juttelisi aiheesta enemmän. En vaan oikein tiedä, miten saisin hänet selittämään kantansa ja avautumaan. Tällä hetkellä mielessäni pyörii vain se, että "en tunne tuota miestä, lapseni isää, pitkäaikaista kumppania, en tunne tuota miestä, paha paha mies, miten voin enää jatkaa eteenpäin?". Olen ihan umpikujassa näiden ajatusteni kanssa eikä toinen ymmärrä tätä tuskaani. Jos asia oikeasti puitaisiin loppuun, niin sitten ehkä. Hiljenemällä kaikki muuttuu vain pahemmaksi ja kasvaa suuremmaksi peikoksi.

Lue lisää

Kylläpä veti hiljaiseksi kirjoituksesi luettuani, "Leuto"! Todella kypsästi ja kauniisti kirjoitit!
"Akateeminna", jokainen meistä tarvitsee vuorovaikutusta suhteessamme ja ymmärrän varsin hyvin, jollei saa puolison kanssa asioita keskusteltua, ajatukset tosiaankin alkavat kiertää kehää, eikä ulospääsyä ahdistuksesta ole helppo löytää. Omat kirjoitukseni ovatkin keskittyneet siihen, että asioiden mittakaavat tulisi selvittää, noiden "peikkojen" poistamiseksi.

Minusta prostituutiota ja satunnaissuhteita, yhden yön juttuja tai miten niitä haluaa kutsuakin, ei voi millään tapaa rinnastaa keskenään. Onhan ihan eri asia luovuttaa vartalonsa toisen, jopa vastenmielisen ihmisen käyttöön rahasta kuin harrastaa seksiä haluamansa kumppanin kanssa yhteisestä sopimuksesta ja niin, että se tyydyttää molempia.

simasuuneiti kirjoitti:

Minusta prostituutiota ja satunnaissuhteita, yhden yön juttuja tai miten niitä haluaa kutsuakin, ei voi millään tapaa rinnastaa keskenään. Onhan ihan eri asia luovuttaa vartalonsa toisen, jopa vastenmielisen ihmisen käyttöön rahasta kuin harrastaa seksiä haluamansa kumppanin kanssa yhteisestä sopimuksesta ja niin, että se tyydyttää molempia.

Lue lisää

Onko noissa satunnaissuhteissa kysymyksessä seksistä haluamansa kumppanin kanssa, etenkin, kun ei edes häntä tunne ja onko se molempia tyydyttävää? Ainakin näillä palstoilla on todella paljon kirjoituksia joissa niin ei ole ollut. Myöskin se, että onko se enemmänkin akti, jossa vain tyydytetään hetken tarve, ajattelematta toista osapuolta ollenkaan. Sekä, onko prostutioidun pakko suostua tuon vastenmielisen kanssa yhtään mihinkään? Eihän satunnaissuhteen kumppaninkaan vastenmielisyyttä itse seksissä voi tietää ennen kuin on "liian myöhäistä".

10 + 11 kirjoitti:

"Joka tapauksessa minun on hyvin vaikea edelleenkään uskoa sitä, että "vapaaehtoinenkaan" prostituutio olisi vapaaehtoista"

Vapaaehtoisuudella on monta sävyä. Kaikki me olemme jonkinlaisen pakon ajamia. Käydään toissä, koska rahaa tarvitaan. Jotkut myyvät ruumistaan, jotta olisi varaa himoittuihin merkkivaatteisiin ja kehtaisi näyttää naamansa kavereiden keskuudessa. Joillekin ero yhden illan suhteilla ja itsensä myymisellä on ehkä tunteiden kannalta yhdentekevä -- mutta toisesta saa rahaa. Joitakuita ehkä imartelee se, että mies on valmis maksamaan isohkon rahan helposta, pikaisesta toimituksesta.

Minulle isoin ongelma prostituutioidun käyttämisessä on se, että minä en voi kuvitella nauttivani seksistä, jos en tunne, että toinen on oikeasti mukana touhussa. Siksi en näe eroa vaimolla, joka antaa miehen mieliksi, ja prostituoidulla, joka tekee sitä rahasta. Kumpikaan ei minulle kelpaa, vaan olen mieluummin ilman. Mutta iso joukko miehiä on yksinkertaisempia tapauksia; heille seksi on seksiä riippumatta naisen mielenliikkeistä.

Lue lisää

"en näe eroa vaimolla, joka antaa miehen mieliksi, ja prostituoidulla, joka tekee sitä rahasta"

Vaimo on kuitenkin tehnyt "periaatepäätöksen" että mies kiinnostaa häntä seksuaalisesti, ja seksin harrastaminen miehen kanssa. Siinä on jonkunlainen, aika isokin, aste-ero sen kanssa, että harrastaa seksiä rahasta.

Akateeminna kirjoitti:

Niin, siis kyllä minäkin tarvitsen seksiä, varmasti enemmän kuin mieheni. En tarkoita, että tarvitsisin vain haleja, mutta myös se on minulle hyvin tärkeää. Lisäksi, vaikka tuosta ehkä saa erilaisen kuvan, olen maailman vähiten mustavalkoisin ihminen ;), yleensä, ja ymmärrän, että asioilla on puolensa ja puolensa. Mutta sitten on asioita, jotka vain henkilökohtaisesti ovat minun sydäntäni niin lähellä tai niin isoja juttuja, että niissä minun on vain vaikea ajatella... äh, ajatus ei oikein enää juokse, olen jotenkin niin sekaisin tunteitteni kanssa. Siis minulla on muutamia tärkeinä pitämiäni arvoja ja niiden kohdalla näen, että minun ei pidä niistä luopua ja koen, että en voi elää ihmisen kanssa, joka on näissä tärkeimmissä asioissa arvoiltaan eri laitaa kuin minä. Siihen riittää vaikka se, että muka käyttäisi vain niitä "vapaaehtoisia" prostituoituja. Mistä sen tietää? Onko heissä luomuleima? Toisaalta, sekin on toisarvoista. Pidän tuota hyväksikäyttönä enkä näköjään kykene ajattelemaan asiaa toisin, vaikka kuinka yritän (ja ennen ehkä ajattelinkin hieman toisin). On jotenkin järkyttävää huomata tuollaista ihmisestä, jonka luulet tuntevasi läpikotaisin.

Joka tapauksessa minun on hyvin vaikea edelleenkään uskoa sitä, että "vapaaehtoinenkaan" prostituutio olisi vapaaehtoista, tai että siinä olisi kyse läheisyydestä. Jälkimmäinen jo ihan sen puolesta, että onhan sen maksullisen naisen pakko kylmettää itsensä, että pystyy yleensä tuota työtään tekemään, eli näkee ne miehet vain rahapusseina. Näin minä asian näen. Ihmisiä he toki ovat, en muuta väittänytkään. Uskon vain, että he ovat vahingoittuneita ihmisiä ja tunnen sääliä ja halua auttaa, En kyllä hirveän paljon näe eroa myöskään avioliiton kautta itsensä prostituoiviin naisiin (naivat miehen rahan takia). Heitä minulla on muutama lähipiirissäni, ja näissäkin tapauksissa takana on melkoinen tunnevammautuminen (rakkaudeton lapsuus, hylkäämistä, kylmyyttä...) Minä vain olen niin voimakkaasti tunneihminen (ja idealisti), että minun on todella vaikea ymmärtää tuollaista kaupankäyntiä itsellään.

Ehkä tämä nyt riittää minun osaltani tästä aiheesta. Tuntuu vähän turhan pahalta.

Lue lisää

Tervetuloa todellisuuteen, omasta tahdostaan itseään myyviä on todellakin olemassa. Ja vaikka tämä nyt mikään unelma-ammatti ei ole kuin 0,001%:lle, niin mitäs se ketään haittaa jos itse seksin myyjälle asia on ok ja saa siitä elantonsa? On todella ylimielistä sanoa että ihminen on sairas jos hän ei näe seksuaalisuutta samoin kuin sinä ja kykenee myymään seksipalveluita ilman että se tuntuisi pahalta henkisesti. Hauskoja nämä feministit, jotka olevinaan ajavat naisten asiaa, mutta eivät hyväksy kuin tietynlaisia naisia. Seksin myyjällä pitää olla sen verran vastuullisuutta ja järkeä päässä, että ymmärtää lopettaa jos kyseinen palveluammatti alkaa tuntua ikävältä. Suurin ryhmä Suomessa tapahtuvassa prostituutiossa on yksinhuoltajat, opiskelijat ym. pienituloiset jotka tekevät hommaa väliaikaisesti lisätuloja saadakseen. Huoraaminen ei näy päälle, vaan vaikka se tavallinen naapurin tätikin voi olla maksullinen.

Eikä seksin myyminen sulje pois sitä että nauttii seksissä myös henkisestä tasosta. Se on vähän kuin vertaisi kaurapuuroa ja 5 ruokalajin gourmetillallista, toinen on vain fyysisten tarpeiden tyydyttämistä ja toisesta nautitaan pitkän kaavan mukaan.

Ihan näin jännänä faktana: maksullisessa seksissä on ihan kaikkea kylmästä rahatpois-panemisesta girlfriend experience -tyyppiseen hoitoon, jossa hellyys on pääasia. On surullista miten monet miehet tulevat hakemaan huoralta nimenomaan hellyyttä ja halimista, kun omassa parisuhteessa niitä ei saa.


Itsensä avioliittoon rahan takia kauppaavia en näe ollenkaan samana asiana kuin prostituutiota. On aivan eri asia myydä seksiä kuin myydä rakkautta. Tai eihän siinä rakkautta myydä, mutta jos oikeasti elämänkumppanin valintaan vaikuttaa raha niin aika tunnekylmä saa olla.

los martyros kirjoitti:

"en näe eroa vaimolla, joka antaa miehen mieliksi, ja prostituoidulla, joka tekee sitä rahasta"

Vaimo on kuitenkin tehnyt "periaatepäätöksen" että mies kiinnostaa häntä seksuaalisesti, ja seksin harrastaminen miehen kanssa. Siinä on jonkunlainen, aika isokin, aste-ero sen kanssa, että harrastaa seksiä rahasta.

Lue lisää

"Vaimo on kuitenkin tehnyt "periaatepäätöksen" että mies kiinnostaa häntä seksuaalisesti, ja seksin harrastaminen miehen kanssa. Siinä on jonkunlainen, aika isokin, aste-ero sen kanssa, että harrastaa seksiä rahasta. "

Olen pahoillani, mutten kykene näkemään suurta periaatteellista eroa.

Sitä paitsi kukaan ei voi päättää kiinnostuksistaan.

11 + 3 kirjoitti:

"Vaimo on kuitenkin tehnyt "periaatepäätöksen" että mies kiinnostaa häntä seksuaalisesti, ja seksin harrastaminen miehen kanssa. Siinä on jonkunlainen, aika isokin, aste-ero sen kanssa, että harrastaa seksiä rahasta. "

Olen pahoillani, mutten kykene näkemään suurta periaatteellista eroa.

Sitä paitsi kukaan ei voi päättää kiinnostuksistaan.

Lue lisää

Meinasinkin "periaatepäätöksellä" sitä, että naisella on tietty peruskiinnostus olemassa ja hän on päättänyt ruveta kimppaan miehen kanssa. Siinä vaiheessa molemmat odottavat varmaan jonkinlaista yhteen hiileen puhaltamista: nainen esileikkiä ja mies sitä että seksiä on suhtkoht usein, ja molemmat sitä että saavat seksistä tyydytyksen.

inpraiseofbacchus kirjoitti:

Tervetuloa todellisuuteen, omasta tahdostaan itseään myyviä on todellakin olemassa. Ja vaikka tämä nyt mikään unelma-ammatti ei ole kuin 0,001%:lle, niin mitäs se ketään haittaa jos itse seksin myyjälle asia on ok ja saa siitä elantonsa? On todella ylimielistä sanoa että ihminen on sairas jos hän ei näe seksuaalisuutta samoin kuin sinä ja kykenee myymään seksipalveluita ilman että se tuntuisi pahalta henkisesti. Hauskoja nämä feministit, jotka olevinaan ajavat naisten asiaa, mutta eivät hyväksy kuin tietynlaisia naisia. Seksin myyjällä pitää olla sen verran vastuullisuutta ja järkeä päässä, että ymmärtää lopettaa jos kyseinen palveluammatti alkaa tuntua ikävältä. Suurin ryhmä Suomessa tapahtuvassa prostituutiossa on yksinhuoltajat, opiskelijat ym. pienituloiset jotka tekevät hommaa väliaikaisesti lisätuloja saadakseen. Huoraaminen ei näy päälle, vaan vaikka se tavallinen naapurin tätikin voi olla maksullinen.

Eikä seksin myyminen sulje pois sitä että nauttii seksissä myös henkisestä tasosta. Se on vähän kuin vertaisi kaurapuuroa ja 5 ruokalajin gourmetillallista, toinen on vain fyysisten tarpeiden tyydyttämistä ja toisesta nautitaan pitkän kaavan mukaan.

Ihan näin jännänä faktana: maksullisessa seksissä on ihan kaikkea kylmästä rahatpois-panemisesta girlfriend experience -tyyppiseen hoitoon, jossa hellyys on pääasia. On surullista miten monet miehet tulevat hakemaan huoralta nimenomaan hellyyttä ja halimista, kun omassa parisuhteessa niitä ei saa.


Itsensä avioliittoon rahan takia kauppaavia en näe ollenkaan samana asiana kuin prostituutiota. On aivan eri asia myydä seksiä kuin myydä rakkautta. Tai eihän siinä rakkautta myydä, mutta jos oikeasti elämänkumppanin valintaan vaikuttaa raha niin aika tunnekylmä saa olla.

Lue lisää

En tiedä, kenelle kommentoit, minnä minä päätin vastata, koska olen tähän aiheeseen niin paljon kommentoinut itse.

Ihmisillä on erilaisia mielipiteitä. Itse olen ainakin vain yrittänyt valoittaa omaa kantaa asiaani ja siihen, miten itse asian näen. Sille, mikä on oma käsitykseni tai mielipiteeni, en voi mitään, sen enempää kuin sinä omallesi. Asiasta keskustelin siksi, että saisin muitakin näkökohtia, mutta mitä enemmän aiheesta luen, sitä enemmän oma kantani vain vahvistuu. Helpottavaa olisi ajatella, että asiat oikeasti olisivat toisin.

Minulla alkaa jo olemaan jonkin verran elämänkokemusta ja olen aika paljon nähnyt sitä, miten ihmiset toimivat, miksi, mitä siellä taustalla on. Valitettavasti se vaan on niin, että sellaiset naiset (miksei miehetkin), joilla on ollut esim. rakkaudeton, ns. huono lapsuus tai muuten asiat selvästi normaalia huonommin, ajautuvat helpommin siihen tilaan, että eivät arvosta itseään ja joutuvat helpommin hyväksikäytön uhreiksi, ja tämä hyväksikäyttö voi tapahtu monin eri muodoin, prostituutio ei toki ole ainoa.

Olisi mielenkiintoista joskus lukea tästä aiheesta enemmänkin ja jutella sellaisten ihmisten kanssa, jotka tuohon vaihtoehtoon ovat ajautuneet. Olisi varmasti hyvä kuulla ihan aidosti näiden ihmisten suista, mitkä ne taustat ovat. Minulla on edelleen sellainen tuntuma, että puheet vapaaehtoisesta prostituutiosta ovat ns. mainospuheita, sitä fantasian ruokkimista, tai sitten prostituutiota käyttävien miesten puolustuspuheita. Tämänhetkiste tietojeni mukaan aika harva prostituoitu oikeasti selviää "työstään" täysin vammoitta (siis puhun nyt vain henkisistä vammoista).

Avioliiton kautta itsensä kauppaaja myy samalla lailla vartalonsa/itsensä toisen käyttöön, kuin prostituoitukin. Siinä on vain se erotus, että avioliiton mukana voi tulla vielä ekstrana vaikka tietty status ja joutuu antamaan itsensä vain yhden (ehkä miellyttävänkin) ihmisen käyttöön, ei tarvitse antautua kelle vaan. Ei siinä minun mielestäni rakkautta myydä, se keho ja molemminpuolinen status "vain". Molemmissa tilanteissa joutuu itsensä todennäköisesti turruttamaan niin, että lopulta ei kykene tuntemaan mitään. Tai sitten, jos ei ole täysin turta, sen oikean rakkauden osuessa kohdalle viimeistään joutuu kohtaamaan itsensä, tekonsa ja todellisuuden. Eikä se ole helppoa kummassakaan tapauksessa.

Minä ymmärrän kyllä hyvin sen, että ihmisillä on tarve selittää asiat itselleen parhain päin. sillä lailla elämä on helpompi kestää. Teen samaa itse, jos en halua joskus kohdata todellisuutta, tekojeni syitä/seurauksia. Mutta toisaalta taas minulla on hyvin raadollienn tapa ruotia näitä ja valitettavasti huomaan myös itsessäni sen, mistä mikäkin johtuu ja se on ikävää. Helpompaa olisi, kun voisi laittaa pään pensaaseen ja kuvitella, että kaikki on hyvin.

Jos joku tietää, että aiheesta on tehty ihan oikeita tutkimuksia - en nyt halua mitään mainospuheita, vaan aitoja, oikeita tutkimuksia - niin mielelläni otan tietoa vastaan, ja olen kyllä kykenevä hyväksymään asian, mikäli olen tässä asiassa väärässä.

Akateeminna kirjoitti:

En tiedä, kenelle kommentoit, minnä minä päätin vastata, koska olen tähän aiheeseen niin paljon kommentoinut itse.

Ihmisillä on erilaisia mielipiteitä. Itse olen ainakin vain yrittänyt valoittaa omaa kantaa asiaani ja siihen, miten itse asian näen. Sille, mikä on oma käsitykseni tai mielipiteeni, en voi mitään, sen enempää kuin sinä omallesi. Asiasta keskustelin siksi, että saisin muitakin näkökohtia, mutta mitä enemmän aiheesta luen, sitä enemmän oma kantani vain vahvistuu. Helpottavaa olisi ajatella, että asiat oikeasti olisivat toisin.

Minulla alkaa jo olemaan jonkin verran elämänkokemusta ja olen aika paljon nähnyt sitä, miten ihmiset toimivat, miksi, mitä siellä taustalla on. Valitettavasti se vaan on niin, että sellaiset naiset (miksei miehetkin), joilla on ollut esim. rakkaudeton, ns. huono lapsuus tai muuten asiat selvästi normaalia huonommin, ajautuvat helpommin siihen tilaan, että eivät arvosta itseään ja joutuvat helpommin hyväksikäytön uhreiksi, ja tämä hyväksikäyttö voi tapahtu monin eri muodoin, prostituutio ei toki ole ainoa.

Olisi mielenkiintoista joskus lukea tästä aiheesta enemmänkin ja jutella sellaisten ihmisten kanssa, jotka tuohon vaihtoehtoon ovat ajautuneet. Olisi varmasti hyvä kuulla ihan aidosti näiden ihmisten suista, mitkä ne taustat ovat. Minulla on edelleen sellainen tuntuma, että puheet vapaaehtoisesta prostituutiosta ovat ns. mainospuheita, sitä fantasian ruokkimista, tai sitten prostituutiota käyttävien miesten puolustuspuheita. Tämänhetkiste tietojeni mukaan aika harva prostituoitu oikeasti selviää "työstään" täysin vammoitta (siis puhun nyt vain henkisistä vammoista).

Avioliiton kautta itsensä kauppaaja myy samalla lailla vartalonsa/itsensä toisen käyttöön, kuin prostituoitukin. Siinä on vain se erotus, että avioliiton mukana voi tulla vielä ekstrana vaikka tietty status ja joutuu antamaan itsensä vain yhden (ehkä miellyttävänkin) ihmisen käyttöön, ei tarvitse antautua kelle vaan. Ei siinä minun mielestäni rakkautta myydä, se keho ja molemminpuolinen status "vain". Molemmissa tilanteissa joutuu itsensä todennäköisesti turruttamaan niin, että lopulta ei kykene tuntemaan mitään. Tai sitten, jos ei ole täysin turta, sen oikean rakkauden osuessa kohdalle viimeistään joutuu kohtaamaan itsensä, tekonsa ja todellisuuden. Eikä se ole helppoa kummassakaan tapauksessa.

Minä ymmärrän kyllä hyvin sen, että ihmisillä on tarve selittää asiat itselleen parhain päin. sillä lailla elämä on helpompi kestää. Teen samaa itse, jos en halua joskus kohdata todellisuutta, tekojeni syitä/seurauksia. Mutta toisaalta taas minulla on hyvin raadollienn tapa ruotia näitä ja valitettavasti huomaan myös itsessäni sen, mistä mikäkin johtuu ja se on ikävää. Helpompaa olisi, kun voisi laittaa pään pensaaseen ja kuvitella, että kaikki on hyvin.

Jos joku tietää, että aiheesta on tehty ihan oikeita tutkimuksia - en nyt halua mitään mainospuheita, vaan aitoja, oikeita tutkimuksia - niin mielelläni otan tietoa vastaan, ja olen kyllä kykenevä hyväksymään asian, mikäli olen tässä asiassa väärässä.

Lue lisää

Lähestyisin tätäkin asiaa, kuten monta muutakin, nimittäin siitä, että voimmeko määritellä toisen yksilön onnellisuuden tai vapaaehtoisuuden määrää? Omat käsityksemme ja arvostuksemme, ovat omiamme, perustuen ja määräytyen useista eri tekijöistä, miiten niitä voisi vertailla muiden vastaaviin. Toinen saattaa tuntea olonsa onnelliseksi oloissa, missä itse emme. Toisaalta tuo vapaaehtoisuus on myöskin venyvä käsite. Ryhtyyhän moni vapaaehtoisesti moniinkin sellaisiin tekoihin omasta vapaasta tahdosta, mihin itse emme missään tapauksessa ryhtyisi.

los martyros kirjoitti:

Meinasinkin "periaatepäätöksellä" sitä, että naisella on tietty peruskiinnostus olemassa ja hän on päättänyt ruveta kimppaan miehen kanssa. Siinä vaiheessa molemmat odottavat varmaan jonkinlaista yhteen hiileen puhaltamista: nainen esileikkiä ja mies sitä että seksiä on suhtkoht usein, ja molemmat sitä että saavat seksistä tyydytyksen.

Lue lisää

"naisella on tietty peruskiinnostus olemassa ja hän on päättänyt ruveta kimppaan miehen kanssa"

Se naisen peruskiinnostus on monimutkainen juttu. Arvelen, että useimmat naiset ovat rakastuneet mielikuvitusolentoon, jollaiseksi kuvittelevat miehensä muuttuvan. Kun todellisuus lopulta valkenee, kiinnostus lakkaa.

Ajattele nyt: kuinka paljon maailmassa on oikeasti naisia kiihottavia miehiä? Ei niitä ole kuin kourallinen. Pitää olla kuuluisa, rikas, komea, voimakas, hyvä keskustelija, älykäs, romanttinen, vaimolle ja perheelle sopivasti omistautunut. Normimies ei täytä ensimmäistäkään ehtoa.

17 + 9 kirjoitti:

"naisella on tietty peruskiinnostus olemassa ja hän on päättänyt ruveta kimppaan miehen kanssa"

Se naisen peruskiinnostus on monimutkainen juttu. Arvelen, että useimmat naiset ovat rakastuneet mielikuvitusolentoon, jollaiseksi kuvittelevat miehensä muuttuvan. Kun todellisuus lopulta valkenee, kiinnostus lakkaa.

Ajattele nyt: kuinka paljon maailmassa on oikeasti naisia kiihottavia miehiä? Ei niitä ole kuin kourallinen. Pitää olla kuuluisa, rikas, komea, voimakas, hyvä keskustelija, älykäs, romanttinen, vaimolle ja perheelle sopivasti omistautunut. Normimies ei täytä ensimmäistäkään ehtoa.

Lue lisää

Eikö tämä koko viestiketju suurimmalta osin käsittelekin juuri tuota? Tavatessamme ja ihastuessamma toiseen, muodostamme omassa mielessämme "kuvan" toisesta, ehkä "ruusunpunaisenkin" ja juuri, (niin kuin tässä ketjussa useassa kommentissa kirjoitetaan), herää epäilys ja pelkokin, että tuo "kuva" onkin erheellinen. (Koskee kumpaakin sukupuolta).

mies.mina kirjoitti:

Lähestyisin tätäkin asiaa, kuten monta muutakin, nimittäin siitä, että voimmeko määritellä toisen yksilön onnellisuuden tai vapaaehtoisuuden määrää? Omat käsityksemme ja arvostuksemme, ovat omiamme, perustuen ja määräytyen useista eri tekijöistä, miiten niitä voisi vertailla muiden vastaaviin. Toinen saattaa tuntea olonsa onnelliseksi oloissa, missä itse emme. Toisaalta tuo vapaaehtoisuus on myöskin venyvä käsite. Ryhtyyhän moni vapaaehtoisesti moniinkin sellaisiin tekoihin omasta vapaasta tahdosta, mihin itse emme missään tapauksessa ryhtyisi.

Lue lisää

Joka tapauksessa, oli asia niin tai näin, tulin siihen tulokseen, että olen itse onnellisempi, jos en enää tätä asiaa tutki. Ehkä minun ei tarvitse koko maailmaa "pelastaa" (tähän ei tarvitse puuttua). Tämä on kuitenkin sellainen asia, jota en voi muuttaa, vaikka miten haluaisin. Nyt vain pitää tosiaan miettiä ihan vaan oman elämän kannalta sitä, mitä olen valmis hyväksymään siltä osin kuin tämä koskettaa omaa elämääni. Täältä tähän...

Akateeminna kirjoitti:

Joka tapauksessa, oli asia niin tai näin, tulin siihen tulokseen, että olen itse onnellisempi, jos en enää tätä asiaa tutki. Ehkä minun ei tarvitse koko maailmaa "pelastaa" (tähän ei tarvitse puuttua). Tämä on kuitenkin sellainen asia, jota en voi muuttaa, vaikka miten haluaisin. Nyt vain pitää tosiaan miettiä ihan vaan oman elämän kannalta sitä, mitä olen valmis hyväksymään siltä osin kuin tämä koskettaa omaa elämääni. Täältä tähän...

Lue lisää

Joo, noin sun varmaan täytyy tehdä, koskapa asia sua vaivaa. On kuitenkin hyvä, jos pystyt suhteuttamaan ajatuksesi myös realistiselle tasolle, eikös? Ja oleellista lienee ihmisten todelliset teot, ei niinkään ajatukset, vaikka ajatuksista ne teot toki lähteekin. Kyllähän sitä itsensä voi saada kiinni vaikka mistä murhanhimoisista mietteistä, mutta ei ne silti teoiksi muutu ellei ihan outoja tapahdu.

Täydellisiä emme ole, ei miehesi eikä kukaan muukaan mies - tai nainen. Kukaan ei täysin vastaa ideaalikuvaamme puolisosta, kompromisseja kaikki tyynni. Eikö se juuri ole rakkautta, että näkee toisen hyvänä epätäydellisyydestä huolimatta?

Pitäisikö sun enemmän surra sun haavekuvan perään kuin miettiä miehen pahuuksia? Sure, sun tunnepuoli voi vaikka eheytyä. Kyllä mä tiedän, ettei siihen ole helppo nöyrtyä, kun idealismissa on niin paljon omahyväisyyttä mukana. Been there. ;)

Leuto kirjoitti:

Joo, noin sun varmaan täytyy tehdä, koskapa asia sua vaivaa. On kuitenkin hyvä, jos pystyt suhteuttamaan ajatuksesi myös realistiselle tasolle, eikös? Ja oleellista lienee ihmisten todelliset teot, ei niinkään ajatukset, vaikka ajatuksista ne teot toki lähteekin. Kyllähän sitä itsensä voi saada kiinni vaikka mistä murhanhimoisista mietteistä, mutta ei ne silti teoiksi muutu ellei ihan outoja tapahdu.

Täydellisiä emme ole, ei miehesi eikä kukaan muukaan mies - tai nainen. Kukaan ei täysin vastaa ideaalikuvaamme puolisosta, kompromisseja kaikki tyynni. Eikö se juuri ole rakkautta, että näkee toisen hyvänä epätäydellisyydestä huolimatta?

Pitäisikö sun enemmän surra sun haavekuvan perään kuin miettiä miehen pahuuksia? Sure, sun tunnepuoli voi vaikka eheytyä. Kyllä mä tiedän, ettei siihen ole helppo nöyrtyä, kun idealismissa on niin paljon omahyväisyyttä mukana. Been there. ;)

Lue lisää

Lisään vielä, ettei keskusteluissa niin täällä, kuin esim parisuhteessa saisikaan olla toisen mielipiteen muuttaminen, vaan uusien näkökulmien tuominen asioihin. Yksilö itse muodostaa oman mielipiteensä, puhumattakaan vakaumuksesta, asioihin. Useinhan esim. puolisoiden tulee syyllistyttyä keskusteluissa ainoastaan perustelemaan omaa mielipidettänsä ja näin estäen uusien näkökulmien sisäistämisen.

Leuto kirjoitti:

Joo, noin sun varmaan täytyy tehdä, koskapa asia sua vaivaa. On kuitenkin hyvä, jos pystyt suhteuttamaan ajatuksesi myös realistiselle tasolle, eikös? Ja oleellista lienee ihmisten todelliset teot, ei niinkään ajatukset, vaikka ajatuksista ne teot toki lähteekin. Kyllähän sitä itsensä voi saada kiinni vaikka mistä murhanhimoisista mietteistä, mutta ei ne silti teoiksi muutu ellei ihan outoja tapahdu.

Täydellisiä emme ole, ei miehesi eikä kukaan muukaan mies - tai nainen. Kukaan ei täysin vastaa ideaalikuvaamme puolisosta, kompromisseja kaikki tyynni. Eikö se juuri ole rakkautta, että näkee toisen hyvänä epätäydellisyydestä huolimatta?

Pitäisikö sun enemmän surra sun haavekuvan perään kuin miettiä miehen pahuuksia? Sure, sun tunnepuoli voi vaikka eheytyä. Kyllä mä tiedän, ettei siihen ole helppo nöyrtyä, kun idealismissa on niin paljon omahyväisyyttä mukana. Been there. ;)

Lue lisää

Minun ei enää pitänyt palata tähän, mutta jotenkin tämä ketju nyt vetää mukaansa (en jaksa pelkästään yksin pyöritellä asioita). Siis kyse ei _välttämättä_ ole haavekuvan murenemisesta, vaan toisessa tapahtuneesta muutoksesta. Tai sitten itsessä tapahtuneesta muutoksesta. Tätä nyt vielä yritän selvitellä itselleni. Meillä on takana todella pitkä suhde, jonka aikana molemmat olemme kasvaneet suuntaan jos toiseen (aikuisiksi) ja kyllä ne alkurakkauden haavekuvat ovat karisseet jo tuolla joskus 90-luvun puolella, ei tässä nyt siitä ole kyse. Mielestäni miehessä on viimeisten vuosien aikana tapahtunut muutosta, ja sen suunta on minusta poispäin ja suuntaan, joka on aika erilainen, kuin millainen hän oli ennen. Ihmiset kasvavat ja muutuvat, ei siinä mitään.

Ihmisten erilaisuuden ja epätäydellisyyden tiedostan, ja olisihan se tylsää, jos kaikki olisivat muka-täydellisiä. Ymmärrän senkin, että kompromisseja on aina tehtävä. Olen kuitenkin yrittänyt koko ajan sanoa (eikä nyt tuijoteta pelkästään tätä yhtä asiaa), että jos ihmisten arvomaailmat ovat kovastikin toisistaan poikkeavat, niin kuinka paljon tällaista poikkeamaa pystyy sietämään ja sen kanssa elämään? Siis tavallaan, eikö se rakkaus perustu kuitenkin siihen, että ihmisessä on jotain sellaista, mitä arvostaa, ominaisuuksia joita toisissa ihmisissä ei ole, asioita jotka viehättävät juuri hänessä. Ja jos vaikka kyseiset asiat ovat olleet niitä, miksi alunperin on lähdetty hommaan mukaan ja mitkä ovat saaneet ihastumisen kasvamaan rakkaudeksi ja miksi on vuosikymmeniä pysytty yhdessä... jos näitä asioita ei vaikka enää olekaan, niin miksi silloin jatkaa yhdessä?

Ja toisaalta, tavallaan ihan sama, ovatko ne vain haavekuvia vai joskus siinä ihmisessä olleita ominaisuuksia/arvoja: jos ei niitä enää ole, niin onko sitä rakkauttakaan? Eikö silloin pitäisi antaa sen miehen mennä haavekuvan mukana? Minä en oikeastaan edes oleta, että kukaan tätä minun vaikeaa ajatuksenjuoksuani ymmärtäisi, varsinkaan tällaisen nettikirjoittelun perusteella, yritän vain tässä jäsennellä mietteitä ehkä itsellenikin. Käyn täällä keskustelua, joka pitäisi käydä kotona.

Mietin liikaa asioita, vaadin paljon itseltäni ja näköjään myös kumppaniltani. Tai sanotaan niin, että mielestäni jossain tulee se raja vastaan, milloin pitää miettiä, onko tuossa ihmisessä enää mitään sellaista jäljellä, johon on joskus rakastunut vai onko parisuhteessa enää vain tottumuksesta / onko se pelkkää vääntöä ja kärsimystä. Edelleen korostan, että kyse ei ole vain ja pelkästään tästä yhdestä asiasta. Tämä vain sattui olemaan näistä viimeisin.

Sen kyllä myönnän, että on sitä arvomaailman siirtymää tapahtunut jossain määrin minussakin, mutta ei sekään muuta asiaa toiseksi... Se on vain mietitttävä, onko tässä nyt yhdessä kaksi sellaista ihmistä, jotka edelleen tänä päivänä haluavat olla yhdessä ja joilla on sellaiset arvot ja ominaisuudet, joita he kumppaneiltaan haluavat, puolin ja toisin.

Otan kuitenkin nuo esittämäsi asiat mietintään, koska ne ovat viisaita ajatuksia, pelkäänpä, etteivät vaan täysin päde tähän meidän tilanteeseemme. Taidan ottaa myös aikalisän tähän asiaan, jos vain siinä onnistun. Jollain ihmeen keinolla pitäis nyt kyetä näkemään tämä asia ulkopuolelta (järjellä) eikä taas mennä niin tunteella.

Akateeminna kirjoitti:

Minun ei enää pitänyt palata tähän, mutta jotenkin tämä ketju nyt vetää mukaansa (en jaksa pelkästään yksin pyöritellä asioita). Siis kyse ei _välttämättä_ ole haavekuvan murenemisesta, vaan toisessa tapahtuneesta muutoksesta. Tai sitten itsessä tapahtuneesta muutoksesta. Tätä nyt vielä yritän selvitellä itselleni. Meillä on takana todella pitkä suhde, jonka aikana molemmat olemme kasvaneet suuntaan jos toiseen (aikuisiksi) ja kyllä ne alkurakkauden haavekuvat ovat karisseet jo tuolla joskus 90-luvun puolella, ei tässä nyt siitä ole kyse. Mielestäni miehessä on viimeisten vuosien aikana tapahtunut muutosta, ja sen suunta on minusta poispäin ja suuntaan, joka on aika erilainen, kuin millainen hän oli ennen. Ihmiset kasvavat ja muutuvat, ei siinä mitään.

Ihmisten erilaisuuden ja epätäydellisyyden tiedostan, ja olisihan se tylsää, jos kaikki olisivat muka-täydellisiä. Ymmärrän senkin, että kompromisseja on aina tehtävä. Olen kuitenkin yrittänyt koko ajan sanoa (eikä nyt tuijoteta pelkästään tätä yhtä asiaa), että jos ihmisten arvomaailmat ovat kovastikin toisistaan poikkeavat, niin kuinka paljon tällaista poikkeamaa pystyy sietämään ja sen kanssa elämään? Siis tavallaan, eikö se rakkaus perustu kuitenkin siihen, että ihmisessä on jotain sellaista, mitä arvostaa, ominaisuuksia joita toisissa ihmisissä ei ole, asioita jotka viehättävät juuri hänessä. Ja jos vaikka kyseiset asiat ovat olleet niitä, miksi alunperin on lähdetty hommaan mukaan ja mitkä ovat saaneet ihastumisen kasvamaan rakkaudeksi ja miksi on vuosikymmeniä pysytty yhdessä... jos näitä asioita ei vaikka enää olekaan, niin miksi silloin jatkaa yhdessä?

Ja toisaalta, tavallaan ihan sama, ovatko ne vain haavekuvia vai joskus siinä ihmisessä olleita ominaisuuksia/arvoja: jos ei niitä enää ole, niin onko sitä rakkauttakaan? Eikö silloin pitäisi antaa sen miehen mennä haavekuvan mukana? Minä en oikeastaan edes oleta, että kukaan tätä minun vaikeaa ajatuksenjuoksuani ymmärtäisi, varsinkaan tällaisen nettikirjoittelun perusteella, yritän vain tässä jäsennellä mietteitä ehkä itsellenikin. Käyn täällä keskustelua, joka pitäisi käydä kotona.

Mietin liikaa asioita, vaadin paljon itseltäni ja näköjään myös kumppaniltani. Tai sanotaan niin, että mielestäni jossain tulee se raja vastaan, milloin pitää miettiä, onko tuossa ihmisessä enää mitään sellaista jäljellä, johon on joskus rakastunut vai onko parisuhteessa enää vain tottumuksesta / onko se pelkkää vääntöä ja kärsimystä. Edelleen korostan, että kyse ei ole vain ja pelkästään tästä yhdestä asiasta. Tämä vain sattui olemaan näistä viimeisin.

Sen kyllä myönnän, että on sitä arvomaailman siirtymää tapahtunut jossain määrin minussakin, mutta ei sekään muuta asiaa toiseksi... Se on vain mietitttävä, onko tässä nyt yhdessä kaksi sellaista ihmistä, jotka edelleen tänä päivänä haluavat olla yhdessä ja joilla on sellaiset arvot ja ominaisuudet, joita he kumppaneiltaan haluavat, puolin ja toisin.

Otan kuitenkin nuo esittämäsi asiat mietintään, koska ne ovat viisaita ajatuksia, pelkäänpä, etteivät vaan täysin päde tähän meidän tilanteeseemme. Taidan ottaa myös aikalisän tähän asiaan, jos vain siinä onnistun. Jollain ihmeen keinolla pitäis nyt kyetä näkemään tämä asia ulkopuolelta (järjellä) eikä taas mennä niin tunteella.

Lue lisää

Pohdit ihan samoja asioita, kuten muutkin, minä ainakin. En ole saanut noihin seikkoihin täyspäteviä vastauksia enempää pohtimalla, kuin muualtakaan. On varmaan monen meistä juuri se syy, miksi kirjoittelemme tänne ja lueskelemme näitä. Haluankin edelleenkin esittää kysymyksiä ja näkökantoja myös omien epävarmuuksien selvittämiseksi. En tiedä kuuluuko se tähän ikään 40 ja 50 ikävuoden välillä, kun tulee kyseenalaistettua lähes kaikki ja ennenkaikkea haluaa epätoivoisestikin vastauksia.

mies.mina kirjoitti:

Lisään vielä, ettei keskusteluissa niin täällä, kuin esim parisuhteessa saisikaan olla toisen mielipiteen muuttaminen, vaan uusien näkökulmien tuominen asioihin. Yksilö itse muodostaa oman mielipiteensä, puhumattakaan vakaumuksesta, asioihin. Useinhan esim. puolisoiden tulee syyllistyttyä keskusteluissa ainoastaan perustelemaan omaa mielipidettänsä ja näin estäen uusien näkökulmien sisäistämisen.

Lue lisää

Juu, toisen mielipidettä ei saa tai voi muuttaa. Siihen voi vaikuttaa, miten paljon ja millä tavoin sen asian antaa vaikuttaa omaan elämäänsä.

Minä olen nyt ihan aidosti yrittänyt ottaa selvää asioista, koska haluaisin ymmärtää. Valitettavasti se vain pahentaa asiaa... Alllekirjoitan kuitenkin tuon viimeisen lauseesi: yleensä meillä tehdään molempien kohdalla sitä, että härkäpäisesti pidetään kiinni omista näkemyksistämme ja unohdetaan se kuunteleminen.

mies.mina kirjoitti:

Pohdit ihan samoja asioita, kuten muutkin, minä ainakin. En ole saanut noihin seikkoihin täyspäteviä vastauksia enempää pohtimalla, kuin muualtakaan. On varmaan monen meistä juuri se syy, miksi kirjoittelemme tänne ja lueskelemme näitä. Haluankin edelleenkin esittää kysymyksiä ja näkökantoja myös omien epävarmuuksien selvittämiseksi. En tiedä kuuluuko se tähän ikään 40 ja 50 ikävuoden välillä, kun tulee kyseenalaistettua lähes kaikki ja ennenkaikkea haluaa epätoivoisestikin vastauksia.

Lue lisää

Minä kuulun vuosikymmentä alempaan ikähaarukkaan, mutta tässä on tietynlainen aikuistuminen tapahtunut minulla viime vuosina (myös). Olen vasta ymmärtänyt sen, että minulla on oikeus tuntea niin kuin tunnen ja vaatia parisuhteeltani sitä, että siinä on oikeasti hyvä olla. Tässä on tiettyä etsimistä ja miettimistä siis muutenkin. Haluan jokaisella elämäni saralla ensisijaisesti nyt lähteä siitä, onko tämä minulle hyväksi enkä hyväksy vastaukseksi sitä "kun näin on aina ollut". Avaan suuni ja sanon, jos haluan asioiden olevan toisin.

Olen kyllä muutenkin melkoinen kyseenalaistaja luonteeltani ja mietin syntyjä syviä, ilmiöitä ja asioita tapahtumien takana tai ihmisten käytökseen vaikuttavia juttuja, joten ei tässä sinänsä uudesta ilmiöstä kyse. Nyt vain olen itsenäistynyt jotenkin ja voimakkaammin uskon siihen, että myös minulla on oikeus olla onnellinen jne.

Tämä keskustelu pitäisi siirtää pois tämän otsikon alta ja jatkaa sitä jossain muualla, koska en enää haluaisi enempää kyseessä olevaan asiaan ottaa kantaa, mutta minusta olisi edelleen mielenkiintoista miettiä ja pohtia yleensä tällaisia pitkän suhteen käännekohtia.

Akateeminna kirjoitti:

Minun ei enää pitänyt palata tähän, mutta jotenkin tämä ketju nyt vetää mukaansa (en jaksa pelkästään yksin pyöritellä asioita). Siis kyse ei _välttämättä_ ole haavekuvan murenemisesta, vaan toisessa tapahtuneesta muutoksesta. Tai sitten itsessä tapahtuneesta muutoksesta. Tätä nyt vielä yritän selvitellä itselleni. Meillä on takana todella pitkä suhde, jonka aikana molemmat olemme kasvaneet suuntaan jos toiseen (aikuisiksi) ja kyllä ne alkurakkauden haavekuvat ovat karisseet jo tuolla joskus 90-luvun puolella, ei tässä nyt siitä ole kyse. Mielestäni miehessä on viimeisten vuosien aikana tapahtunut muutosta, ja sen suunta on minusta poispäin ja suuntaan, joka on aika erilainen, kuin millainen hän oli ennen. Ihmiset kasvavat ja muutuvat, ei siinä mitään.

Ihmisten erilaisuuden ja epätäydellisyyden tiedostan, ja olisihan se tylsää, jos kaikki olisivat muka-täydellisiä. Ymmärrän senkin, että kompromisseja on aina tehtävä. Olen kuitenkin yrittänyt koko ajan sanoa (eikä nyt tuijoteta pelkästään tätä yhtä asiaa), että jos ihmisten arvomaailmat ovat kovastikin toisistaan poikkeavat, niin kuinka paljon tällaista poikkeamaa pystyy sietämään ja sen kanssa elämään? Siis tavallaan, eikö se rakkaus perustu kuitenkin siihen, että ihmisessä on jotain sellaista, mitä arvostaa, ominaisuuksia joita toisissa ihmisissä ei ole, asioita jotka viehättävät juuri hänessä. Ja jos vaikka kyseiset asiat ovat olleet niitä, miksi alunperin on lähdetty hommaan mukaan ja mitkä ovat saaneet ihastumisen kasvamaan rakkaudeksi ja miksi on vuosikymmeniä pysytty yhdessä... jos näitä asioita ei vaikka enää olekaan, niin miksi silloin jatkaa yhdessä?

Ja toisaalta, tavallaan ihan sama, ovatko ne vain haavekuvia vai joskus siinä ihmisessä olleita ominaisuuksia/arvoja: jos ei niitä enää ole, niin onko sitä rakkauttakaan? Eikö silloin pitäisi antaa sen miehen mennä haavekuvan mukana? Minä en oikeastaan edes oleta, että kukaan tätä minun vaikeaa ajatuksenjuoksuani ymmärtäisi, varsinkaan tällaisen nettikirjoittelun perusteella, yritän vain tässä jäsennellä mietteitä ehkä itsellenikin. Käyn täällä keskustelua, joka pitäisi käydä kotona.

Mietin liikaa asioita, vaadin paljon itseltäni ja näköjään myös kumppaniltani. Tai sanotaan niin, että mielestäni jossain tulee se raja vastaan, milloin pitää miettiä, onko tuossa ihmisessä enää mitään sellaista jäljellä, johon on joskus rakastunut vai onko parisuhteessa enää vain tottumuksesta / onko se pelkkää vääntöä ja kärsimystä. Edelleen korostan, että kyse ei ole vain ja pelkästään tästä yhdestä asiasta. Tämä vain sattui olemaan näistä viimeisin.

Sen kyllä myönnän, että on sitä arvomaailman siirtymää tapahtunut jossain määrin minussakin, mutta ei sekään muuta asiaa toiseksi... Se on vain mietitttävä, onko tässä nyt yhdessä kaksi sellaista ihmistä, jotka edelleen tänä päivänä haluavat olla yhdessä ja joilla on sellaiset arvot ja ominaisuudet, joita he kumppaneiltaan haluavat, puolin ja toisin.

Otan kuitenkin nuo esittämäsi asiat mietintään, koska ne ovat viisaita ajatuksia, pelkäänpä, etteivät vaan täysin päde tähän meidän tilanteeseemme. Taidan ottaa myös aikalisän tähän asiaan, jos vain siinä onnistun. Jollain ihmeen keinolla pitäis nyt kyetä näkemään tämä asia ulkopuolelta (järjellä) eikä taas mennä niin tunteella.

Lue lisää

Kirjoitit: "Ja toisaalta, tavallaan ihan sama, ovatko ne vain haavekuvia vai joskus siinä ihmisessä olleita ominaisuuksia/arvoja: jos ei niitä enää ole, niin onko sitä rakkauttakaan? Eikö silloin pitäisi antaa sen miehen mennä haavekuvan mukana?"

Realistisesti (huom) ajateltuna - ei pitäisi. Viisas nainen varmasti rakastaisi sydämessään sitä ihanaa kuvaa koko loppuelämänsä, vaikka ei mieheen kuvaansa aina liittäisikään totuuden nimissä. Miksi? Rakkaudesta omaa uskollisuuttaan kohtaan. Sitä kohtaan, että tuossa miehessä sen prinssin joskus kohtasi. Mistä tietää, ehkä se mies vanhemmiten taas tulee enemmän siksi mieheksi, jota on helppo rakastaa. Tämän ajatuksen mä luen - anoppini silmistä. Ei ole siis omani. Eri asia, kuka haluaa ja valitsee olla viisas? Ja tätä toivon maailman myrskyissä ennen kaikkea itselleni.

Noh, mitä mäkin näitä neuvon, vasta 35v, ihan nuppu teihin nähden! :) Onnea valintoihin.

Akateeminna kirjoitti:

Minä kuulun vuosikymmentä alempaan ikähaarukkaan, mutta tässä on tietynlainen aikuistuminen tapahtunut minulla viime vuosina (myös). Olen vasta ymmärtänyt sen, että minulla on oikeus tuntea niin kuin tunnen ja vaatia parisuhteeltani sitä, että siinä on oikeasti hyvä olla. Tässä on tiettyä etsimistä ja miettimistä siis muutenkin. Haluan jokaisella elämäni saralla ensisijaisesti nyt lähteä siitä, onko tämä minulle hyväksi enkä hyväksy vastaukseksi sitä "kun näin on aina ollut". Avaan suuni ja sanon, jos haluan asioiden olevan toisin.

Olen kyllä muutenkin melkoinen kyseenalaistaja luonteeltani ja mietin syntyjä syviä, ilmiöitä ja asioita tapahtumien takana tai ihmisten käytökseen vaikuttavia juttuja, joten ei tässä sinänsä uudesta ilmiöstä kyse. Nyt vain olen itsenäistynyt jotenkin ja voimakkaammin uskon siihen, että myös minulla on oikeus olla onnellinen jne.

Tämä keskustelu pitäisi siirtää pois tämän otsikon alta ja jatkaa sitä jossain muualla, koska en enää haluaisi enempää kyseessä olevaan asiaan ottaa kantaa, mutta minusta olisi edelleen mielenkiintoista miettiä ja pohtia yleensä tällaisia pitkän suhteen käännekohtia.

Lue lisää

Samaa mieltä, kuin kirjoituksesi viimeisessä kappaleessa kirjoitit. Mihin?

mies.mina kirjoitti:

Samaa mieltä, kuin kirjoituksesi viimeisessä kappaleessa kirjoitit. Mihin?

Avasin uuden ketjun tänne parisuhteisiin. Otsikossa taisi olla jotain "pitkästä suhteesta" tms. Löytyy varmasti.

Leuto kirjoitti:

Kirjoitit: "Ja toisaalta, tavallaan ihan sama, ovatko ne vain haavekuvia vai joskus siinä ihmisessä olleita ominaisuuksia/arvoja: jos ei niitä enää ole, niin onko sitä rakkauttakaan? Eikö silloin pitäisi antaa sen miehen mennä haavekuvan mukana?"

Realistisesti (huom) ajateltuna - ei pitäisi. Viisas nainen varmasti rakastaisi sydämessään sitä ihanaa kuvaa koko loppuelämänsä, vaikka ei mieheen kuvaansa aina liittäisikään totuuden nimissä. Miksi? Rakkaudesta omaa uskollisuuttaan kohtaan. Sitä kohtaan, että tuossa miehessä sen prinssin joskus kohtasi. Mistä tietää, ehkä se mies vanhemmiten taas tulee enemmän siksi mieheksi, jota on helppo rakastaa. Tämän ajatuksen mä luen - anoppini silmistä. Ei ole siis omani. Eri asia, kuka haluaa ja valitsee olla viisas? Ja tätä toivon maailman myrskyissä ennen kaikkea itselleni.

Noh, mitä mäkin näitä neuvon, vasta 35v, ihan nuppu teihin nähden! :) Onnea valintoihin.

Lue lisää

Tuskinpa tämä(kään), ikäkysymys on sinänsä, etkä tuossa nyt ketään neuvonutkaan, esitit omia mielipiteitäsi. "Akateeminna" esitti tuossa edellä kyllä mielestäni oikean ajatuksen, ettei nämä jutut oikein enää ole tähän viestiketjuun kuuluvia, silti näissä on ainesta pidenpäänkin pohdiskeluun. Toivoisin, että sitä voisi jatkaa muualla, mutta missä?
Nimimerkkiini ja sen sähköpostiin kyseisen kaltaiset pohdiskelut ovat enemmän kuin tervetulleita, joskin silloin ne ovat piilossa yleisestä keskustelusta

Akateeminna kirjoitti:

En tiedä, kenelle kommentoit, minnä minä päätin vastata, koska olen tähän aiheeseen niin paljon kommentoinut itse.

Ihmisillä on erilaisia mielipiteitä. Itse olen ainakin vain yrittänyt valoittaa omaa kantaa asiaani ja siihen, miten itse asian näen. Sille, mikä on oma käsitykseni tai mielipiteeni, en voi mitään, sen enempää kuin sinä omallesi. Asiasta keskustelin siksi, että saisin muitakin näkökohtia, mutta mitä enemmän aiheesta luen, sitä enemmän oma kantani vain vahvistuu. Helpottavaa olisi ajatella, että asiat oikeasti olisivat toisin.

Minulla alkaa jo olemaan jonkin verran elämänkokemusta ja olen aika paljon nähnyt sitä, miten ihmiset toimivat, miksi, mitä siellä taustalla on. Valitettavasti se vaan on niin, että sellaiset naiset (miksei miehetkin), joilla on ollut esim. rakkaudeton, ns. huono lapsuus tai muuten asiat selvästi normaalia huonommin, ajautuvat helpommin siihen tilaan, että eivät arvosta itseään ja joutuvat helpommin hyväksikäytön uhreiksi, ja tämä hyväksikäyttö voi tapahtu monin eri muodoin, prostituutio ei toki ole ainoa.

Olisi mielenkiintoista joskus lukea tästä aiheesta enemmänkin ja jutella sellaisten ihmisten kanssa, jotka tuohon vaihtoehtoon ovat ajautuneet. Olisi varmasti hyvä kuulla ihan aidosti näiden ihmisten suista, mitkä ne taustat ovat. Minulla on edelleen sellainen tuntuma, että puheet vapaaehtoisesta prostituutiosta ovat ns. mainospuheita, sitä fantasian ruokkimista, tai sitten prostituutiota käyttävien miesten puolustuspuheita. Tämänhetkiste tietojeni mukaan aika harva prostituoitu oikeasti selviää "työstään" täysin vammoitta (siis puhun nyt vain henkisistä vammoista).

Avioliiton kautta itsensä kauppaaja myy samalla lailla vartalonsa/itsensä toisen käyttöön, kuin prostituoitukin. Siinä on vain se erotus, että avioliiton mukana voi tulla vielä ekstrana vaikka tietty status ja joutuu antamaan itsensä vain yhden (ehkä miellyttävänkin) ihmisen käyttöön, ei tarvitse antautua kelle vaan. Ei siinä minun mielestäni rakkautta myydä, se keho ja molemminpuolinen status "vain". Molemmissa tilanteissa joutuu itsensä todennäköisesti turruttamaan niin, että lopulta ei kykene tuntemaan mitään. Tai sitten, jos ei ole täysin turta, sen oikean rakkauden osuessa kohdalle viimeistään joutuu kohtaamaan itsensä, tekonsa ja todellisuuden. Eikä se ole helppoa kummassakaan tapauksessa.

Minä ymmärrän kyllä hyvin sen, että ihmisillä on tarve selittää asiat itselleen parhain päin. sillä lailla elämä on helpompi kestää. Teen samaa itse, jos en halua joskus kohdata todellisuutta, tekojeni syitä/seurauksia. Mutta toisaalta taas minulla on hyvin raadollienn tapa ruotia näitä ja valitettavasti huomaan myös itsessäni sen, mistä mikäkin johtuu ja se on ikävää. Helpompaa olisi, kun voisi laittaa pään pensaaseen ja kuvitella, että kaikki on hyvin.

Jos joku tietää, että aiheesta on tehty ihan oikeita tutkimuksia - en nyt halua mitään mainospuheita, vaan aitoja, oikeita tutkimuksia - niin mielelläni otan tietoa vastaan, ja olen kyllä kykenevä hyväksymään asian, mikäli olen tässä asiassa väärässä.

Lue lisää

Tämä keskustelu kuuluisi oikeastaan prostituutiopalstalle, joten anteeksi vain kun vähän rönsyilen.

Jos on avioliittossa rahasta, myy illuusiota rakkaudesta, ja joutuu jakamaan elämänsä ihmisen kanssa jota ei oikeasti rakasta. Pahimmillaan menettää mahdollisuuden aitoon rakkauteen kokonaan.Sellainen vuosia kestävä näytteleminen vasta vahingollista onkin, tuskin kukaan normaaliin parisuhteeseen pystyy sen jälkeen ihan tuosta vain. Ei sellaista petosta edes voi verrata seksin myymiseen, joka ei ole juuri hierontaa kummempi juttu.

Mutta edelleen, se että sinusta seksin myyminen tuntuu pahalta ei ole mikään syy tuomita sitä. Ei tässä kukaan yritä väittää että seksin myyminen olisi jokin unelma-ammatti tai että se soveltuisi kaikille. Todella alentavaa väittää että jos naiselle seksin myyminen on ihan ok tapa ansaita rahaa, on hän jotenkin viallinen. Seksin myyjistä yritetään aina väkisin tehdä uhreja näissä keskusteluissa, ja heidän ei anneta puhua omasta puolestaan vaan muut väittävät tietävänsä paremmin mikä heille on hyväksi.

Prostituoituna (tai siis kuka hitto minut on "prostituoinut", yksityisyrittäjä kun olen?) minulle aiheuttaa enemmän henkisiä vammoja nämä feministit jotka yrittävät leimata minut jotenkin vialliseksi naiseksi, kun saan vähän leveämpää leipää harrastamalla seksiä maksusta. Ei kukaan enää homojakaan paheksu jos joitakin uskonnollisia hihhuleita ei lasketa, mutta seksityöläisille ei riitä ymmärrystä. Tutkimusten mukaan seksityöläisille juurikin leimautuminen ja ennakkoluulot ovat ongelma työhön liittyen, ei itse työ.

Kuka väitti seksin myyjän on suostuttava kaikkeen? Käsityksesi seksin myynnistä taitaa perustua amerikkalaisiin leffoihin eikä arkitodellisuuteen. Useimmilla seksin myyjilla on muutamia vakioasiakkaita, ja luottamuksellinen, hyvä asiakassuhde on tärkeä. Ei maksullisessa seksissä itseään mitenkään turruttaa tarvitse. Se on vain seksiä, eikä muuta tarvitse näytelläkään.

Tätä asiaa on tutkittu vasta vähän (esim. Anna Kontula), sillä asia on tietysti hyvin paljon tunteita herättävä. Mutta keskustelua ei todellakaan auta se että ihmiset muodostavat mielipiteensä ennakkoluulojensa mukaan eivätkä ajattele kriittisesti faktoihin perustuen.

inpraiseofbacchus kirjoitti:

Tämä keskustelu kuuluisi oikeastaan prostituutiopalstalle, joten anteeksi vain kun vähän rönsyilen.

Jos on avioliittossa rahasta, myy illuusiota rakkaudesta, ja joutuu jakamaan elämänsä ihmisen kanssa jota ei oikeasti rakasta. Pahimmillaan menettää mahdollisuuden aitoon rakkauteen kokonaan.Sellainen vuosia kestävä näytteleminen vasta vahingollista onkin, tuskin kukaan normaaliin parisuhteeseen pystyy sen jälkeen ihan tuosta vain. Ei sellaista petosta edes voi verrata seksin myymiseen, joka ei ole juuri hierontaa kummempi juttu.

Mutta edelleen, se että sinusta seksin myyminen tuntuu pahalta ei ole mikään syy tuomita sitä. Ei tässä kukaan yritä väittää että seksin myyminen olisi jokin unelma-ammatti tai että se soveltuisi kaikille. Todella alentavaa väittää että jos naiselle seksin myyminen on ihan ok tapa ansaita rahaa, on hän jotenkin viallinen. Seksin myyjistä yritetään aina väkisin tehdä uhreja näissä keskusteluissa, ja heidän ei anneta puhua omasta puolestaan vaan muut väittävät tietävänsä paremmin mikä heille on hyväksi.

Prostituoituna (tai siis kuka hitto minut on "prostituoinut", yksityisyrittäjä kun olen?) minulle aiheuttaa enemmän henkisiä vammoja nämä feministit jotka yrittävät leimata minut jotenkin vialliseksi naiseksi, kun saan vähän leveämpää leipää harrastamalla seksiä maksusta. Ei kukaan enää homojakaan paheksu jos joitakin uskonnollisia hihhuleita ei lasketa, mutta seksityöläisille ei riitä ymmärrystä. Tutkimusten mukaan seksityöläisille juurikin leimautuminen ja ennakkoluulot ovat ongelma työhön liittyen, ei itse työ.

Kuka väitti seksin myyjän on suostuttava kaikkeen? Käsityksesi seksin myynnistä taitaa perustua amerikkalaisiin leffoihin eikä arkitodellisuuteen. Useimmilla seksin myyjilla on muutamia vakioasiakkaita, ja luottamuksellinen, hyvä asiakassuhde on tärkeä. Ei maksullisessa seksissä itseään mitenkään turruttaa tarvitse. Se on vain seksiä, eikä muuta tarvitse näytelläkään.

Tätä asiaa on tutkittu vasta vähän (esim. Anna Kontula), sillä asia on tietysti hyvin paljon tunteita herättävä. Mutta keskustelua ei todellakaan auta se että ihmiset muodostavat mielipiteensä ennakkoluulojensa mukaan eivätkä ajattele kriittisesti faktoihin perustuen.

Lue lisää

"Seksin myyjistä yritetään aina väkisin tehdä uhreja"

Nykyään. Se toinen, perinteisempi suhtautuminen on tehdä heistä kivitettäviä kodinrikkojia. Kumpi miellyttää enemmän?

(Paitsi, jos he tekevät työtä temppelille, jolloin papit saavat sutenöörinosuutensa ja vastineeksi nostavat seksityöläisen Vestan neitsyeksi. Tätähän vielä harrastetaan Intiassa.)

simasuuneiti kirjoitti:

Minusta prostituutiota ja satunnaissuhteita, yhden yön juttuja tai miten niitä haluaa kutsuakin, ei voi millään tapaa rinnastaa keskenään. Onhan ihan eri asia luovuttaa vartalonsa toisen, jopa vastenmielisen ihmisen käyttöön rahasta kuin harrastaa seksiä haluamansa kumppanin kanssa yhteisestä sopimuksesta ja niin, että se tyydyttää molempia.

Lue lisää

Usein nainen suostuu (ehkä kuvitellun) painostuksen alla sänkyyn parisuhteen saamisen tai pitämisen toivossa ja joutuu pettymään. Prostituoidulle jää sentään käteen jotain jälkeenpäin.

inpraiseofbacchus kirjoitti:

Tämä keskustelu kuuluisi oikeastaan prostituutiopalstalle, joten anteeksi vain kun vähän rönsyilen.

Jos on avioliittossa rahasta, myy illuusiota rakkaudesta, ja joutuu jakamaan elämänsä ihmisen kanssa jota ei oikeasti rakasta. Pahimmillaan menettää mahdollisuuden aitoon rakkauteen kokonaan.Sellainen vuosia kestävä näytteleminen vasta vahingollista onkin, tuskin kukaan normaaliin parisuhteeseen pystyy sen jälkeen ihan tuosta vain. Ei sellaista petosta edes voi verrata seksin myymiseen, joka ei ole juuri hierontaa kummempi juttu.

Mutta edelleen, se että sinusta seksin myyminen tuntuu pahalta ei ole mikään syy tuomita sitä. Ei tässä kukaan yritä väittää että seksin myyminen olisi jokin unelma-ammatti tai että se soveltuisi kaikille. Todella alentavaa väittää että jos naiselle seksin myyminen on ihan ok tapa ansaita rahaa, on hän jotenkin viallinen. Seksin myyjistä yritetään aina väkisin tehdä uhreja näissä keskusteluissa, ja heidän ei anneta puhua omasta puolestaan vaan muut väittävät tietävänsä paremmin mikä heille on hyväksi.

Prostituoituna (tai siis kuka hitto minut on "prostituoinut", yksityisyrittäjä kun olen?) minulle aiheuttaa enemmän henkisiä vammoja nämä feministit jotka yrittävät leimata minut jotenkin vialliseksi naiseksi, kun saan vähän leveämpää leipää harrastamalla seksiä maksusta. Ei kukaan enää homojakaan paheksu jos joitakin uskonnollisia hihhuleita ei lasketa, mutta seksityöläisille ei riitä ymmärrystä. Tutkimusten mukaan seksityöläisille juurikin leimautuminen ja ennakkoluulot ovat ongelma työhön liittyen, ei itse työ.

Kuka väitti seksin myyjän on suostuttava kaikkeen? Käsityksesi seksin myynnistä taitaa perustua amerikkalaisiin leffoihin eikä arkitodellisuuteen. Useimmilla seksin myyjilla on muutamia vakioasiakkaita, ja luottamuksellinen, hyvä asiakassuhde on tärkeä. Ei maksullisessa seksissä itseään mitenkään turruttaa tarvitse. Se on vain seksiä, eikä muuta tarvitse näytelläkään.

Tätä asiaa on tutkittu vasta vähän (esim. Anna Kontula), sillä asia on tietysti hyvin paljon tunteita herättävä. Mutta keskustelua ei todellakaan auta se että ihmiset muodostavat mielipiteensä ennakkoluulojensa mukaan eivätkä ajattele kriittisesti faktoihin perustuen.

Lue lisää

Minun ei pitänyt palata tähän asiaan enää, mutta tämän yhden viestin vielä kirjoitan.

Jos oikeasti olet alalla, tiedät siitä jotain ja olet aikuinen ihminen (siis ihan oikeasti aikuinen, joka kykenee tekemään koko loppuelämäänsä vaikuttavia ratkaisuja ja puntaroimaan ratkaisujensa eri puolet), niin minun puolestani voit harjoittaa hommiasi niin paljon kuin haluat, kunhan se ei vaikuta minun elämääni tai läheisteni elämään negatiivisella tavalla. Pitää kuitenkin muistaa, että monille ihmisille ei esim. yhden yön suhteet tai puolison pettäminen tai varattujen ihmisten kanssa vehtailu ole hyväksyttäviä asioita. Monesti prostituutioon liitetään myös nämä puolet, ihmiskaupasta ja toisen alistamisesta puhumattakaan. Ja tässähän keskusteltiin alunperin siitä, miten suhtautuu siihen, jos saa tietää puolisonsa käyttäneen maksullisia. Nuo asiat monella vaikuttavat tähän suhtautumiseen.

Itse valotin vain omaa kantaani asiaan/suhtautumiseeni, en ole prostituutiota kieltämässä. Olen vain nähnyt, miten hajalla moni sellainen ihminen on, joka kokee tarvetta elää hyvinkin, tuota, epäsovinnaisesti (en nyt puhu tässä mistään pienistä jutuista, vaan vähän radikaaleimmista ratkaisuista), että se värittää käsitystäni asiasta. Joka tapauksessa, aikuiset ihmiset savat mielestäni tehdä mitä haluavat keskenään niin kauan kuin ketään ei siinä samalla tai ohessa satuteta tai se ei minun elämääni vaikuta.

Tätä asiaa tutkiessani ja "alan" sivustoilla vieraillessani minua todella häiritsi se, että siellä 18-19-vuotiaat pulassa olevat, melkein kokemattomat tytöt etsivät ratkaisua ongelmiinsa prostituutiosta, ja heitä tähän kannustettiin, vaikka vastuullinen aikuinen yrittäisi ohjata heidät hakemaan apua ensisijaisesti jostain muualta. Nuoren tytön äitinä toivoisin, että joku näin tekisi, jos oma tyttäreni joskus tuonne päätyisi kysymään neuvoja. (Tosin toivon todella, että hän ei koskaan koe olevansa niin pulassa, ettei voisi ensin kääntyä minun tai isänsä puoleen, nettisivujen sijaan.) Käsi sydämelle, kykeneekö tuon ikäinen todella tekemään noin isoja, loppuelämää koskevia päätöksiä? Ja kyllä, suhtautumiseni mieheen, joka haluaa käyttää noin nuorta tyttöä tyydyttääkseen omia halujaan, muuttuisi ja kovasti. En usko, että voisin olla sellaisen ihmisen kanssa suhteissa, oli kyse sitten prostituutiosta tai ei. Jos taas kyse olisi siitä, että palveluntarjoajana on ollut aikuinen (yli 25), varmasti vapaaehtoisesti alalle lähtenyt ja siellä oleva ihminen ja miehellä olisi vaikka vaikea aika elämässä ollut eikä hän olisi ollut silloin parisuhteessa ja homma olisi hoidettu turvallisesti, niin joo, ehkä minä pystyisin asian hyväksymään. Ja siis samalla lailla negatiivisesti minulla voisi suhtautumiseen vaikuttaa se, että mies on pettänyt aiemmin puolisoaan jonkun satunnaisen hoidon kanssa. Itse asiassa, kyllä, se vaikuttaisi ihan samalla tavalla. Näiden kanssa voin vain jossitella, mutta sen tiedän, että suhde loppuisi ihan varmasti siihen, jos näistä asioista minulle valehdeltaisiin ja myöhemmin selviäisi totuus.

Mielestäni homous ei kuulu tähän keskusteluun millään tavalla. Jos ihmiset rakastavat toisiaan ja haluavat olla yhdessä, tasavertaisessa parisuhteessa eikä ketään siinä satuteta, niin se taas ei kuulu kellekkään ja on aika lailla eri asia.

akateeminna kirjoitti:

Minun ei pitänyt palata tähän asiaan enää, mutta tämän yhden viestin vielä kirjoitan.

Jos oikeasti olet alalla, tiedät siitä jotain ja olet aikuinen ihminen (siis ihan oikeasti aikuinen, joka kykenee tekemään koko loppuelämäänsä vaikuttavia ratkaisuja ja puntaroimaan ratkaisujensa eri puolet), niin minun puolestani voit harjoittaa hommiasi niin paljon kuin haluat, kunhan se ei vaikuta minun elämääni tai läheisteni elämään negatiivisella tavalla. Pitää kuitenkin muistaa, että monille ihmisille ei esim. yhden yön suhteet tai puolison pettäminen tai varattujen ihmisten kanssa vehtailu ole hyväksyttäviä asioita. Monesti prostituutioon liitetään myös nämä puolet, ihmiskaupasta ja toisen alistamisesta puhumattakaan. Ja tässähän keskusteltiin alunperin siitä, miten suhtautuu siihen, jos saa tietää puolisonsa käyttäneen maksullisia. Nuo asiat monella vaikuttavat tähän suhtautumiseen.

Itse valotin vain omaa kantaani asiaan/suhtautumiseeni, en ole prostituutiota kieltämässä. Olen vain nähnyt, miten hajalla moni sellainen ihminen on, joka kokee tarvetta elää hyvinkin, tuota, epäsovinnaisesti (en nyt puhu tässä mistään pienistä jutuista, vaan vähän radikaaleimmista ratkaisuista), että se värittää käsitystäni asiasta. Joka tapauksessa, aikuiset ihmiset savat mielestäni tehdä mitä haluavat keskenään niin kauan kuin ketään ei siinä samalla tai ohessa satuteta tai se ei minun elämääni vaikuta.

Tätä asiaa tutkiessani ja "alan" sivustoilla vieraillessani minua todella häiritsi se, että siellä 18-19-vuotiaat pulassa olevat, melkein kokemattomat tytöt etsivät ratkaisua ongelmiinsa prostituutiosta, ja heitä tähän kannustettiin, vaikka vastuullinen aikuinen yrittäisi ohjata heidät hakemaan apua ensisijaisesti jostain muualta. Nuoren tytön äitinä toivoisin, että joku näin tekisi, jos oma tyttäreni joskus tuonne päätyisi kysymään neuvoja. (Tosin toivon todella, että hän ei koskaan koe olevansa niin pulassa, ettei voisi ensin kääntyä minun tai isänsä puoleen, nettisivujen sijaan.) Käsi sydämelle, kykeneekö tuon ikäinen todella tekemään noin isoja, loppuelämää koskevia päätöksiä? Ja kyllä, suhtautumiseni mieheen, joka haluaa käyttää noin nuorta tyttöä tyydyttääkseen omia halujaan, muuttuisi ja kovasti. En usko, että voisin olla sellaisen ihmisen kanssa suhteissa, oli kyse sitten prostituutiosta tai ei. Jos taas kyse olisi siitä, että palveluntarjoajana on ollut aikuinen (yli 25), varmasti vapaaehtoisesti alalle lähtenyt ja siellä oleva ihminen ja miehellä olisi vaikka vaikea aika elämässä ollut eikä hän olisi ollut silloin parisuhteessa ja homma olisi hoidettu turvallisesti, niin joo, ehkä minä pystyisin asian hyväksymään. Ja siis samalla lailla negatiivisesti minulla voisi suhtautumiseen vaikuttaa se, että mies on pettänyt aiemmin puolisoaan jonkun satunnaisen hoidon kanssa. Itse asiassa, kyllä, se vaikuttaisi ihan samalla tavalla. Näiden kanssa voin vain jossitella, mutta sen tiedän, että suhde loppuisi ihan varmasti siihen, jos näistä asioista minulle valehdeltaisiin ja myöhemmin selviäisi totuus.

Mielestäni homous ei kuulu tähän keskusteluun millään tavalla. Jos ihmiset rakastavat toisiaan ja haluavat olla yhdessä, tasavertaisessa parisuhteessa eikä ketään siinä satuteta, niin se taas ei kuulu kellekkään ja on aika lailla eri asia.

Lue lisää

Niin, mutta jos kaksi aikuista ihmistä haluaa harrastaa seksiä keskenään ja siinä vaihdetaan rahaa, niin se yhtäkkiä ei olekaan enää vain näiden kahden välinen asia, vaikka asia ei muihin vaikuta millään tavalla? Homoihin vertaaminen liittyi vain siihen että miten ylipäätään suvaitaan erilaisuutta seksuaalisuudessa. Ei homoista kukaan valita vaikka itseä ällöttäisi harrastaa seksiä samaa sukupuolta olevan kanssa, mutta seksin myynti on jostain kumman syystä kauhistuttavaa, vaikka se ei muihin ihmisiin mitenkään vaikuttaisikaan.

Voi tietysti miettiä onko seksipalveluiden myyminen varatulle asiakkaalle väärin, mutta itse en lähtisi syyttämään huoraa siitä jos aviomies rikkoo liittonsa käyttämällä seksipalveluita, harvoin niitä kukaan tulee kotiovelle väkisin tyrkyttämään. Yhdenyönjuttu voi olla huonompi vaihtoehto kuin seksin ostaminen, sillä siinä pelottavan usein turvaseksi unohtuu, ollaan kännissä ja jälkikäteen voi tulla nurinaa jos kokee tulleensa hyväksikäytetyksi. Yksi iso asiakasryhmä onkin ne nuoret miehet, jotka haluavat satunnaista seksiä sinkkuna ollessaan mutta eivät halua/ehdi hakea seuraa baareissa kännisiltä baarilutkilta.

Itse olen törmännyt keskusteluissa pikemminkin siihen että viimeiseen asti yritetään vakuuttaa alalle hakeutuvalle nuorelle että muitakin vaihtoehtoja on. Mitäpä intressejä seksin myyjällä olisi saada lisää kilpailijoita :P Kyllä 18-vuotiaan tulee olla aikuinen, sillä kyllähän sen ikäinen vastaa jo lain edessäkin omista tekemisistään. Jos ei ole niin joutuu oppimaan kantapään kautta. Kauppakeskuksissa norkoilevat teinit ovat tietysti ihan oma lukunsa, ei alle 18v voi myydä seksiä.

Seksin myyntiin ajautuneille on tarjolla apua ja tukea, ja sosiaaliturvakin on kohtalaisen hyvä, niin suomalaisissa on äärimmäisen vähän sellaisia jotka joutuvat tekemään seksityötä vasten tahtoaan. Valtaosalle seksityö on tilapäinen sivutoimi, eikä niinkään pysyvä ammatti. Opiskelijoiden parissa asia on jo opintotuen vähentämisestä johtuen niin yleinen että sitä ei edes enää ihmetellä. Voit siis olla kohtalaisen varma että miehesi ei ole mihinkään ihmiskauppaan tai hyväksikäyttöön osallistunut, jos se nyt yhtään tekee asiaa helpommaksi sietää.

inpraiseofbacchus kirjoitti:

Niin, mutta jos kaksi aikuista ihmistä haluaa harrastaa seksiä keskenään ja siinä vaihdetaan rahaa, niin se yhtäkkiä ei olekaan enää vain näiden kahden välinen asia, vaikka asia ei muihin vaikuta millään tavalla? Homoihin vertaaminen liittyi vain siihen että miten ylipäätään suvaitaan erilaisuutta seksuaalisuudessa. Ei homoista kukaan valita vaikka itseä ällöttäisi harrastaa seksiä samaa sukupuolta olevan kanssa, mutta seksin myynti on jostain kumman syystä kauhistuttavaa, vaikka se ei muihin ihmisiin mitenkään vaikuttaisikaan.

Voi tietysti miettiä onko seksipalveluiden myyminen varatulle asiakkaalle väärin, mutta itse en lähtisi syyttämään huoraa siitä jos aviomies rikkoo liittonsa käyttämällä seksipalveluita, harvoin niitä kukaan tulee kotiovelle väkisin tyrkyttämään. Yhdenyönjuttu voi olla huonompi vaihtoehto kuin seksin ostaminen, sillä siinä pelottavan usein turvaseksi unohtuu, ollaan kännissä ja jälkikäteen voi tulla nurinaa jos kokee tulleensa hyväksikäytetyksi. Yksi iso asiakasryhmä onkin ne nuoret miehet, jotka haluavat satunnaista seksiä sinkkuna ollessaan mutta eivät halua/ehdi hakea seuraa baareissa kännisiltä baarilutkilta.

Itse olen törmännyt keskusteluissa pikemminkin siihen että viimeiseen asti yritetään vakuuttaa alalle hakeutuvalle nuorelle että muitakin vaihtoehtoja on. Mitäpä intressejä seksin myyjällä olisi saada lisää kilpailijoita :P Kyllä 18-vuotiaan tulee olla aikuinen, sillä kyllähän sen ikäinen vastaa jo lain edessäkin omista tekemisistään. Jos ei ole niin joutuu oppimaan kantapään kautta. Kauppakeskuksissa norkoilevat teinit ovat tietysti ihan oma lukunsa, ei alle 18v voi myydä seksiä.

Seksin myyntiin ajautuneille on tarjolla apua ja tukea, ja sosiaaliturvakin on kohtalaisen hyvä, niin suomalaisissa on äärimmäisen vähän sellaisia jotka joutuvat tekemään seksityötä vasten tahtoaan. Valtaosalle seksityö on tilapäinen sivutoimi, eikä niinkään pysyvä ammatti. Opiskelijoiden parissa asia on jo opintotuen vähentämisestä johtuen niin yleinen että sitä ei edes enää ihmetellä. Voit siis olla kohtalaisen varma että miehesi ei ole mihinkään ihmiskauppaan tai hyväksikäyttöön osallistunut, jos se nyt yhtään tekee asiaa helpommaksi sietää.

Lue lisää

Hahaa, en malta pysyä poissa (tulin laittamaan tänne yhtä linkkiä, mutta vastaan nyt silti).

"Niin, mutta jos kaksi aikuista ihmistä haluaa harrastaa seksiä keskenään ja siinä vaihdetaan rahaa, niin se yhtäkkiä ei olekaan enää vain näiden kahden välinen asia, vaikka asia ei muihin vaikuta millään tavalla?"
Sitähän minä yritin sanoa, että ainakin omalla kohdallani tämän pystyn nyt hyväksymään, kun tässä ollaan juteltu. Yritinpä vain kertoa, miksi prostituutiota voi olla vaikea hyväksyä, jos ei hyväksy aiemmassa viestissä luettelemiani asioita. Tai siis tosiaan, miksi niitä asiakkaita on vaikea hyväksyä. Tietääkseni oma mieheni ei ole käyttänyt, ei ainakaan tunnustanut, joten omakohtaisista kokemuksista nyt ei ole kyse. Kyse oli teoriatasolla siitä, että hän hyväksyy vapaaehtoisen prostituution. Ehkä nyt paremmin ymmärrän myös hänen kantansa.

Mutta sitten..."Voi tietysti miettiä onko seksipalveluiden myyminen varatulle asiakkaalle väärin, mutta itse en lähtisi syyttämään ****** siitä jos aviomies rikkoo liittonsa käyttämällä seksipalveluita, harvoin niitä kukaan tulee kotiovelle väkisin tyrkyttämään. "
Se on totta, että parisuhteessa oleva ihminen on pääasiassa vastuussa omista teoistaan eikä tuosta voi kai sitä kolmatta osapuolta suoranaisesti syyttää. Kuitenkin omalta kannaltani näen asian niin, että kaikki ovat vastuussa teoistaan, myös se parisuhteen ulkopuolinen, seksillä tai muualla suhteella parisuhteeseen sekaantuva ihminen, oli sitten maksullinen tai ei. Minä en itse osaa kuvitella tilannetta, missä kykenisin sekaantumaan parisuhteessa elävään ihmiseen, koska olen vain niin hirveän empaattinen ihminen, minulle tulisi siitä todella paha olo. Toiset osaavat vähän paremmin olla välittämättä siitä mitä itsen ulkopuolella tapahtuu tai on. Ja siis tätä kautta myös suhtautuminen prostituutioon tai lähinnä prostituoituja käyttäviin miehiin (siis parisuhteen aikana käyttäviin miehiin, vaikka se ei olisi se oma parisuhde), on negatiivinen.

18-vuotias toki on lain edessä aikuinen, mutta henkinen kasvu ja kyky ottaa vastuuta asioista on vielä aika lapsen kengissä. Toivoisin, että varsinkin tuossa alle parikymppisten ikäluokassa pysyttäisiin erossa noista hommista. Ja on minusta aika hurjaa, että opiskelijatytöt joutuvat elääkseen myymään itseään. Jotain on silloin pielessä, koska näin on. Siis tarkoitan, että sosiaaliturvassamme on asiat pahasti pielessä.

Laitan nyt tähän sen linkin, mitä tulin laittamaan. Tässä prostituoituja käyttäviin miehiin suhtautuminen ja lähinnä heitä arvomaailmojaan kuvaava asia on sanottu niin kuin itse yritin sitä aiemmin selittää: "One man in the study explained why he likes to buy prostitutes: “You can have a good time with the servitude,” he said. A contrasting view was expressed by another man as the reason he doesn’t buy sex: “You’re supporting a system of degradation,” he said." http://www.thedailybeast.com/newsweek/2011/07/17/the-growing-demand-for-prostitution.html

Jälkäimmäinen mies on se, jonka kanssa minä haluan jakaa elämäni, ensimmäinen ei. Siksi.

Akat. kirjoitti:

Hahaa, en malta pysyä poissa (tulin laittamaan tänne yhtä linkkiä, mutta vastaan nyt silti).

"Niin, mutta jos kaksi aikuista ihmistä haluaa harrastaa seksiä keskenään ja siinä vaihdetaan rahaa, niin se yhtäkkiä ei olekaan enää vain näiden kahden välinen asia, vaikka asia ei muihin vaikuta millään tavalla?"
Sitähän minä yritin sanoa, että ainakin omalla kohdallani tämän pystyn nyt hyväksymään, kun tässä ollaan juteltu. Yritinpä vain kertoa, miksi prostituutiota voi olla vaikea hyväksyä, jos ei hyväksy aiemmassa viestissä luettelemiani asioita. Tai siis tosiaan, miksi niitä asiakkaita on vaikea hyväksyä. Tietääkseni oma mieheni ei ole käyttänyt, ei ainakaan tunnustanut, joten omakohtaisista kokemuksista nyt ei ole kyse. Kyse oli teoriatasolla siitä, että hän hyväksyy vapaaehtoisen prostituution. Ehkä nyt paremmin ymmärrän myös hänen kantansa.

Mutta sitten..."Voi tietysti miettiä onko seksipalveluiden myyminen varatulle asiakkaalle väärin, mutta itse en lähtisi syyttämään ****** siitä jos aviomies rikkoo liittonsa käyttämällä seksipalveluita, harvoin niitä kukaan tulee kotiovelle väkisin tyrkyttämään. "
Se on totta, että parisuhteessa oleva ihminen on pääasiassa vastuussa omista teoistaan eikä tuosta voi kai sitä kolmatta osapuolta suoranaisesti syyttää. Kuitenkin omalta kannaltani näen asian niin, että kaikki ovat vastuussa teoistaan, myös se parisuhteen ulkopuolinen, seksillä tai muualla suhteella parisuhteeseen sekaantuva ihminen, oli sitten maksullinen tai ei. Minä en itse osaa kuvitella tilannetta, missä kykenisin sekaantumaan parisuhteessa elävään ihmiseen, koska olen vain niin hirveän empaattinen ihminen, minulle tulisi siitä todella paha olo. Toiset osaavat vähän paremmin olla välittämättä siitä mitä itsen ulkopuolella tapahtuu tai on. Ja siis tätä kautta myös suhtautuminen prostituutioon tai lähinnä prostituoituja käyttäviin miehiin (siis parisuhteen aikana käyttäviin miehiin, vaikka se ei olisi se oma parisuhde), on negatiivinen.

18-vuotias toki on lain edessä aikuinen, mutta henkinen kasvu ja kyky ottaa vastuuta asioista on vielä aika lapsen kengissä. Toivoisin, että varsinkin tuossa alle parikymppisten ikäluokassa pysyttäisiin erossa noista hommista. Ja on minusta aika hurjaa, että opiskelijatytöt joutuvat elääkseen myymään itseään. Jotain on silloin pielessä, koska näin on. Siis tarkoitan, että sosiaaliturvassamme on asiat pahasti pielessä.

Laitan nyt tähän sen linkin, mitä tulin laittamaan. Tässä prostituoituja käyttäviin miehiin suhtautuminen ja lähinnä heitä arvomaailmojaan kuvaava asia on sanottu niin kuin itse yritin sitä aiemmin selittää: "One man in the study explained why he likes to buy prostitutes: “You can have a good time with the servitude,” he said. A contrasting view was expressed by another man as the reason he doesn’t buy sex: “You’re supporting a system of degradation,” he said." http://www.thedailybeast.com/newsweek/2011/07/17/the-growing-demand-for-prostitution.html

Jälkäimmäinen mies on se, jonka kanssa minä haluan jakaa elämäni, ensimmäinen ei. Siksi.

Lue lisää

Tuo näkemys, minkä "inpraiseofbacchus" esitti kirjoituksensa alussa tuossa yllä, on kyllä pohdinnan arvoinen.
Syylllisyys pohdintaan: Voitaisiinko ajatella, parisuhteessa olevan "pettäjän" vastuun olevan suurempi, käyttäessään maksullista palvelua, kuin satunnaissuhteessa, teon ollessa selvästi "harkitumpi"?
Tuohon "Akat." viimeiseen osuuteen, suhtautumisessa prostituutioon, voitaisiin myös ajatusta laajentaa. Ostammehan vaatteitakin ja muita tuotteita, mitkä ovat valmistettu lapsityövoimalla ja aiheuttavat kärsimyksiä, jne. (Huom ei oma mielipiteeni, mutta ajatusmalli, jota osa varmasti soveltaa kyseessä olevaan asiaan)

Hyi helvetti. Ja veikkaanpa, että mies on ollut joku tatskattu nahkapää, joka käy salilla ja koulutus on luokkaa rakennusmies :)

Surkeampaa miestä ei olekaan, joka tuo vielä jostain huoracitystä vaimon kotimaahan ja lähettelee rahaa horoille ulkomaille. En ikinä, ikinä, koskisi tikullakaan.

"kuka oikeasti JOUTUU maksamaan seksistä, muuten kuin sellaiset jotka eivät saa sitä muualta"

Joku kuuluisa mies sanoi, että ongelma ei ole seksin saaminen vaan seksikumppanista eroon pääseminen. Se onnistuu helposti prostituoidun kanssa.

Toisaalta meitä on paljon, jotka eivät saa seksiä koskaan mistään.

Kuvitteletko että seksin saaminen naiselta, jonka kanssa synkkaa hyvin, on jotenkin helppoa? Ei ole. En ole edes mitenkään ruma, mutta joskus on pitkiä, "kuivia" kausia.

"Ongelma on se, että prostituutioon liittyy maailmalla ihmiskauppaa, rikollisuutta, naisten ja lasten väkivaltaa ym. "pieniä" ihmisoikeusrikkomuksia. Ihan sama, olisko se miehen käyttämä maksullinen nainen ollut kotoinen Martta tai Zing Xyo Aasiasta. "

Yhdenillanjuttuihin liittyy niin paljon hyväksikäyttöä, raiskauksia ja kaikkea muuta vastaavaa, joten en voi missään nimessä hyväksyä naista joka on semmoisia harrastanut, ihan sama vaikkei hänelle olisi koskaan mitään sattunut.

Aika hauska, että sitten Hollannin mallin mukaan alat lieventämään asioita. Nimittäin, on ihan uutisoitukin fakta että nimenomaan punaiset valot ovat aiheuttaneet ongelmia: kun on laillisia bordelleja niin nimenomaan niiden sivussa sitten on helppo pyörittää laittomiakin. Näitten alueitten ongelmana on alkanut olla rikollisuus, koska rikolliset käyttävät paljon palveluja ja koska huumeet liikkuvat näillä alueilla. Bordelleja käytetään myös rahan pesuun. Nyt kun se on "keskitettyä" eli on näitä "työterveyspalveluita" se ei ole suinkaan poistanut ongelmia vaan kasannut niitä.

Kun joku vaikka täällä tekee työtä rehellisesti, jopa yrityksenä, hän on todella yksityisyrittäjä. Hän ei kasaa ympärilleen huumerinkiä, valitsee asiakkaansa jne. hänellä on myös se eläke minkä hän itselleen maksaa, kuten muillakin yrittäjillä, ja samoin kuin hänellä on työterveysvähennysoikeus. Vaikka se rehellinen työ olisi rehellisesti h*uraamista. Itsepähän päättää.

Siinä mielessä ei ole ollenkaan sama onko se Martta, Zing vai Hollannin kukka, ja jos on ehdoton, niin pitäisi sitten myös ottaa asioista selvä tai edes kuunnella uutisia.
Prostituution keskittäminen on pahasta eikä Hollannin prostituutio ole ongelmatonta ollenkaan.
Asia saadaan järjestettyä kun jokaisella on oikeus päättää omasta kehostaan ja olla yrittäjä. Ihmisoikeuksia ei noudateta aina laillisissakaan isoissa yrityksissä, joten mitenkäs ne toimisi kun kyseessä on tämä ala? Iso bordelliko sen takaa, vai takaako se vain välittäjät ja paremman tavan pestä rahaa, piilottaa pakotettuja, tehdä välissä kaikkea muuta ja kasata ongelmat yhteen nippuun...

Joku tuolla puhui "rikkinäisistä" mutta naisista useat katsoo pornoa. Pornossa myydään seksiä sille vastanäyttelijälle joka on palkattu. Sekin on hieman tekopyhää, porno on prostituutiota ja moni sielläkin sortuu huumeisiin (vaikka liekki ei olisikaan sortunut, se ei muuta maailman tosiasioita), ja on sielläkin hyväksikäytettyjä, köyhiä, ajautuneita. Seksibisnes on semmoista bisnestä, että siellä liikkuu yhtä ja toista. Moni katsoo pornoa ja pitää sitä jotenkin parempana, tai huonona vaan oman mustasukkaisuutensa takia. Noin vaan, että prostituutiota on myös monenlaista.

Maailmalla onkin, samoin täällä paljolti ulkomaalaisten ollessa mukana, ihmiskauppaa ja jonkin sortin hyväksikäyttöä ainakin. Ihmiskauppa on kuvottavaa, tapahtui kenelle vain. Se on rikoksista yksi hirveimmistä, se on raiskaus, väkivaltaa, kiduttamista ja ihmisen helvettiin tuomitseminen. Siksi olisi syytä olla eri asioina se, harrastaako seksiä laillisen prostituoidun ja siis yrittäjän kanssa, vai meneeko minne vaan, mistä saa.
Jos tähän ei tehdä ensin eroa, niin samahan se sitten on. Ehkä sillä että jonkun prostituution tekisi päivänvaloa kestäväksi, voisi ne loput saada tuomittaviksi paremmin. Minun mielestäni sillä on tosiaankin eroa, kenellä käy. Jos siltä saa kuitin, se on jo askel parempaan.

Mutta mitkään bordellit eivät tosiaankaan paranna naisten oikeuksia, huoratalo on sitä itteään ja kehoaan pitää hallita yksi ja vain yksi ihminen ja se on sen kehon omistaja. Siihen ei saa kuulua ensimmäistäkään välittäjää eikä välikättä.

Yksilön "historia", on aina osa häntä itseään, joten jos haluaa toisen tuntea kokonaisena ihmisenä, on tunnettava myös hänen historiansa.
Sen arvosteleminen ja puhumattakaan tuomitseminen on sitten eri asia.