Olen todella hukassa!!

Olen seurustellut poikaystäväni kanssa 2,5 vuotta. Vähän aikaa sitten en enää ollut niin varma tunteistani ja ilmoitin hänelle, että haluaisin pitää vähän taukoa. Emme siis enää varsinaisesti ole yhdessä, mutta näämme melko usein ihan kaverimielessä. Saatan olla kiinnostunut toisesta miehestä. Exäni sanoi, että siihen asti voimme olla kavereita, kunnes löydän jonkun uuden. Hänelle ero oli ja on edelleen todella kova paikka. Toisaalta ymmärrän, ettei hän halua nähdä minua uuden miehen kanssa ja siksi ei haluaisi olla tekemisissä jos uuden löytäisin. Minulla on jonkinlaisia tunteita, tottakai, exääni. Eihän 2,5 vuoden tiiviin yhdessäolon jälkeen toista voi noin vain unohtaa.
Toisaalta haluaisin jatkaa tuttua ja "turvallista" suhdetta, mutta meidän suhteemme ei ole aina ollut mitään ruusuilla tanssimista. Hän on useasti käynyt minuun väkivaltaisesti (ihan pienten riitojen yhteydessäkin) jja hän on todella mustasukkainen. Minun ei tarvitse kuin jutella jollekkin miespuoliselle tutulle niin heti aletaan epäillä jotain.
Mietin, että olisiko minulla parempi tulevaisuus ilman häntä ja joskus sitten vähän myöhemmin jonkun muun miehen kanssa. Aina kun olen ilman häntä, olen todellakin sitä mieltä, että nyt minun pitää jatkaa elämääni, siis ilman häntä ja suunnata uusiin tuliin. Mutta aina kun hän on seurassani, tulee jotenkin epävarma olo. Olen niiin hukassa! Ajatus siitä, että hänen kanssaan joskus olisi yhteisiä lapsia, yhteinen koti, ehkä häät, kutkuttaa. Mutta jos suhteemme on jo näin lyhyen yhdessäolon jälkeen ollut monesti karilla, niin mitä se myöhemmin voi olla?
Sanoin hänelle eromme yhteydessä, että ehkä meillä voi joskus olla jotain, mutta se ei välttämättä ole viikon, kuukauden tai ehkä vuodenkaan päästä. Nyt aina kun näemme, hän tivaa minulta, voiko meillä enää olla mahdollisuuksia ja minun pitäisi tietää heti. Ja kun en tiedä! Jos sanon, että ei tai en tiedä, hän kuulemma pistä välit poikki, koska ei halua nähdä minua enää. Välit poikki siksi, koska hän kuulemma miettii asiaa usein ja se vaivaa häntä. Toisaalta ymmärrän, mutta ei hän voi minua painostaa tekemään päätöstä nyt tällä sekunnilla. Mitä te tekisitte minun tilanteessani? Hän on kuitenkin minulle sen verran tärkeä, että haluaisin kaveri hänen kanssaan olla, mutta se ei käy. Kertokaa mielipiteitänne ja antakaa neuvoja!
Ei tekisi mieli roikkua vanhassa suhteessa, mutta ei kai uskalla päästää irtikään... Toivottavasti oli selkeästi artikuloitu, niin kaikenlaisia ajatuksia päässä, että ei oikein osaa sanoiksi pukea. Kiitos!