Onko täydellistä miestä edes olemassa?

kannattaa erota.

Ei ole täydellistä miestä vi.tun pösilö.

kovin yksinäinen noin parisuhteen ulkopuolella, eli onko sinulla tuota keskusteluhalua tyydyttäviä tuttavuuksia miehen lisäksi? Meilläkin on mieheni kanssa usein keskusteluissa eri maailmat, koska tykkään enemmän pohdiskella hyvin abstrakteja "maailmanparannuksia". (Yhdessäkin silti paljon puhutaan, mutta ne jutut on sitten toisen fiiliksiä kuunnellen ja niihinkin mukautuen.)

Meillä toimii ehkäpä juuri siksi, että omaan hyvin monipuolisen tuttavapiirin mieheni lisäksi, tiedostan olevani onnekas:) Parisuhteessa ehkä kaikkein tärkeintä on se yhteisen arjen sujuvuus, riidaton ja suhteellisen kaunaton yhteiselo, ei se tee parisuhdetta, vaikka molemmat oisi tosi fiksuja, mutta muu (kuten luonteva hellyys, seksi, toiminta puuttuu). Toki sitten on eri, jos tuntuu että aina juttelet aidasta silloin kun mies seipäästä, eli teillä on aivan erilaiset keskustelun tasot, etkä siksi voi arvostaa miestä kumppanina?

Niin ja...loppuun, kun kysyit täydellisyydestä. Onko maailman edes tarkoitus olla täydellinen, eihän sitä ole kukaan luonut vaan se on syntynyt sarjana sattumia. Se, jos mikä tekeekin maailmasta tutustumisen arvoisen paikan! Mukavaa kevättä!

Kyllä jokaisessa ihmisessä on jotain "vikaa". Sun miehes vika on vaan luonne ero, sitä ei kiinnosta samat asiat, eikä se silloin ota niistä selvää ja jaksa jutella. Etkö vois jutella syvällisiä jonkun kaverin kans, jos mies on muuten täydellinen. Ei kannata pilata hyvää suhdetta, huonoja miehiä on niin paljon, että on vaikee löytää sopiva ihminen, joka vielä tykkää susta.

Minä olen päälle 3-kymppinen mies ja haluaisin puolisoltani samaa: syvällisiä pohdintoja, keskustelua maailmaa koskevista asioista jne.

Itse omaan erittäin hyvän yleissivistyksen ja seuraan ajankohtaisia ilmiötä, että pysyisin mukana maailmassa ja tietenkin, että se kiinnostaa minua. Lisäksi tiedän erittäin paljon psykologiasta ja sosiaalipsykologista kokemuksieni kautta.

Puolisoni on hieman huono keskustelemaan kaikista. Arkisista asioista puhumme paljon ja lapsistamme. Meillä on muuten todella hyvä kommunikaatio, mutta puolisoni ei puheittensa mukaan jaksa mennä pintaa syvemmälle. No tässä on aikaa ja ehkä puolisoani alkaa kiinnostaa enemmän muukin ympärillä olevat jutut kuin oma perhe.

Jos aloittaisin parisuhteen uudestaan niin tärkemmäksi tulisi: keskustelutaito; se että osaa ja pystyy puhua/keskustella kaikesta ja siihen löytyy mielenkiintoa, seksi ja läheisyys/hellyys/romantiikka.

Ei ole. Eikä täydellistä naista.

Niin sitä saattaa pilata hyvän suhteen liikoja miettimällä. Sen kummempia miettimättä, voin sanoa, että olipas typerää tekstiä kerta kaikkiaan. Puolisosi täydellisyys on sinun omasta päästäsi kiinni... ehkä hän on liian hyvä sinulle.

Täydellisiä miehiä eikä täydellisiä naisia kuin ei myöskää täydellistä ihmistä ole olemassa, objektiivisesti ajateltuna. Luulisi sinun pohtijatyyppinä tämän hyvinkin ymmärtävän.

Olen korkeastikoulutettu ja suht vaativassa työssä oleva keski-ikäinen nainen. Puolisoni on käytännönläheinen perinteinen mies, jolla on koulutusta keskikoulun verran ja jonkin verran ammattiinsa liittyvää koulutusta. Minä siis olen lukenut paljon enemmän ja yleistietoni on huomattavasti laajempi. Se ei silti tarkoita sitä, että olisin fiksumpi. Nimittäin näin ei ole - mieheni on minua ystävällisempi, empaattisempi ja usein fiksumpi vaikka minä kuinka tietäisin enemmän asioita.

Nykyään kunnioitan miestäni todella paljon ja tuntuu, että rakkaus on vain kasvanut viime vuosina kun olen tajunnut, että ihminen on niin paljon muutakin kuin koulutuksensa tai asemansa työelämässä. Mieheni on hyvin maskuliinen ja kuten totesin, hyvin konservatiivinen joten en osaisi kuvitellakaan, että hänen kanssaan pohtisimme syvällisiä ja analysoisimme vaikka seksielämäämme - pohdiskeluja ja keskusteluja varten minulla on läheisiä ystäviä.

En halua olla mieheni kaveri vaan haluan olla hänen vaimonsa. Meidän ei tarvitse olla samanlaisia vaan meillä onni syntyy pitkälti siitä, että täydennämme toisiamme.

Kaikkien ei tietenkään tarvitse ajatella näin ja kaikilla tälläinen selkeä ja perinteinen nais-mies parisuhde ja -jako ei onnistu.

Yhdessä olemme olleet 33 vuotta.

Paremmin asetettuna ongelma on siis se, milloin tietää, että tämä nykyinen siippa on suunnilleen niin hyvä, kuin voi saada.

Sama ongelma on pienemmässä mitassa, kun ostaa vaikka asunnon. Olisiko jossain samalla rahalla vielä nätimpi/parempi asunto kuin tämä. Järkevä kaupantekijä tekee pohjatutkimuksen mutta osaa myös lopulta tehdä kauppapäätöksen vakuuttuneena, että päätös on hyvä. Hän ei jää murehtimaan sitä, olisiko löytynyt parempi.

Hei TS!

Täydellisiä miehiä on yksi vähemmän kuin täydellisiä naisia.

Jos olet kiinnostunut tietämään kuka se nainen on ota peili käteen ja kurkista.


Ps.
Me vähemmän täydelliset rakastamme puolisoamme juuri sellaisena kuin on.

Aloittajan ongelma on mielestäni aika iso. Silti en väitä, että hänen kannattaisi erota miehestään. On vaikea löytää kumppania, joka vastaisi edes tärkeimpinä pitämiensä ominaisuuksien puolesta ihannekumppania. Yhteiselämän tulisi kuitenkin olla melko tyydyttävää. On kurjaa, jos tulee usein tunne, että harmittaa jokin toisessa.

Parisuhteen pitäisi tuoda hyviä asioita osapuolten elämään. Yhdessä pitää olla mukavampaa kuin mitä yksin olisi.

Kaikkea ei voi saada :) Vaatimuksilla on tapana hioutua iän myötä. Nyt 38 vuotiaana vaadin enää että nainen olisi suht. täysissä järjissään oleva ;D

Onko täydellistä ihmistä ylipäätään olemassa?
Onko reilua "vaatia" yhdeltä ihmiseltä kaikkea?

Voit tavata jossain henkilön, jolla kumppanisi kaikki hyvät ominaisuudet, sekä kaipaamasi asiat muutama uusi.. Mutta.. vastaavasti huonoja puolia voi olla niin paljon, ja niin vakavia, ettei niiden kanssa voi elää.

Jos rakastat kumppaniasi, olosi on turvallinen, etkä jää mistään elintärkeästä paitsi.. sopeudu. Rakasta häntä sellaisena kuin on, saatat löytää hyviä puolia lisääkin.

Tiedän liian monia, jotka ovat pilanneet elämänsä kuvaamasi kaltaisen tilanteen, ja hätiköityjen päätösten vuoksi.
Älä ole yksi heistä.

Tiedätkö, oletko itse kumppanillesi 100%:sen oikea?
Onko oikein vaatia yhdeltä ihmiseltä kaikkea?

Mutta tehän täydennätte toisianne! Miehelle tärkeitä ovat kodinläheiset, jokapäiväisen elämän pyorittämiseen liittyvät asiat, sinä taas näet ja koet kaiken globaalisemmin.

(Kuinka usein itse toivonkaan että EN tietäisi mitä maailmalla tapahtuu, harvemmin kuulee, näkee kovin positiivistä /mieltä ylentävää!)

Kenties miehesi alkaa kiinnostua ulkomaailmasta jos salaa pikkuhiljaa ruokit tiedomurusia sieltä, muruja jotka voit yhdistää teidän jokapäiväiseen elämään. Hei, eihän Roomaakaan päivässä rakennettu! :)

Oli miten oli, osaat antaa arvon hänen hyvyydelleen ja sisäiselle kauneudelleen, hänen korkealle moraalilleen ja rakastettavuudelleen. Tuo lista jo nyt on niin pitkä että teidän valitessanne toisenne, olette kumpikin voittajia!

Toisaalta, tee itsellesi kristallin kirkkaasti selväksi että ennenkuin annat hänelle elinikäisen lupauksen rakastaa myotä-ja vastoinkäymisissä, tarkoitat sitä myos.
Tuo mies on aivan liian rehellinen ja hyvä kenenkään petkutettavaksi.

Täydellisyyshakuisuus on korvienvälistä kiinni. Omista odotuksista. Kokeilkaapas joskus asettaa vähän vähemmän odotuksia toiselle ihmiselle. Hyväksyä ihminen ilman mittavia odotuksia.

:-)

Ei pidä paikkaansa, että miehesi olisi poikkeuksellinen siinä, että on kiltti ja empaattinen ja haluaa olla hyvä naiselle. Näitä miehiä on ihan liikaa, mutta he ovat näkymättömiä.

On olemassa myös paljon miehiä, jotka täyttävät noi hyvät kriteerit mutta ovat myös syvällisiä. Itse tunnen sellaisia useita ja noh... ennen lukeuduin myös noihin mutta enää en ole kiltti kun se ei oikein toiminut naisten kanssa niin kuin nykyinen asenteeni.

Olen huomannut, että näistä kilteistä ja koulutetuista miehistä ne saa naisia, joilla on hyvä ulkonäkö ja pieni pahan pojan imago kuitenkin vaikka kuoren alla ovat koiranpentuja.

En kuitenkaan suosittele nuoria miehiä panostamaan aloittajan mainitsemiin puutteisiin. Aloittaja on selvästi poikkeustapaus. Usein tuon ikäiset naiset eivät vielä ole kiinnostuneita mistään noista asioista. Eikä tarvitsekaan olla. Sitä varten on kaverit.

"Onko täydellisiä miehiä, vai onko aina jotain "puutteita", mitkä on vain hyväksyttävä?"

Ainoastaan sellainen ihminen on rehellinen ja täydellinen joka myöntää itsessään ja muissa ihmisissä puutteellisuuden ja epäkohdat. Täydellistä ei siis toisinsanoen ole olemassakaan.

Tähän löytyy hyvin loogiset perustelut. Sitä myötä kun ihmisen tietoisuus asioista kasvaa, ymmärtää ihminen toimineen aiemmin väärin. Tämä edellyttää sitä että ihmisen tulee myöntää toimineensa väärin ja muuttaa omaa toimintamallia. Tällöin ihminen ei ikinä ole ollut täydellinen koska hän joutuu jatkuvasti korjaamaan omia näkemyksiään elämästä eikä tule ikinä saavuttamaan täydellisyyttä. Mitä pidemmälle tiede menee, sitä enemmän virheellisiä käsitteitä löytyy menneisyydestä. Lopulta ihmiselämä päättyy eikä ihminen ole ikinä saavuttanut täydellisyyttä.

Onhan meitä. Mut tää on todella käänteistä, hyvät miehet saa todella kieroja naisia, hyvät naiset saa todella kieroja miehiä. Elämän käänteispsykologia on aika pyllystä. Juttelisit minun kanssa niin aivan varmasti usko hyviin miehiin nousisi. Olen itsekin ajatellut tätä ja totesin että FakIt, ihan sama jotain joskus sitten jos on tullakseen. Olen mukava, hellä, kirjoitan runoja naiselleni, päivittäin, mitä enemmän saan, sitä enemmän annan. Nyt olen tosin sinkku koska sain tarpeekseni koko sukupuolesta, olen todennut että minulle jää vain lusikka käteen.

oma yleistietoni on keskitason yläpuolella, seuraan maailmantapahtumia jne.jne. mutta ikinä en ole kiinnostunut naisesta joka on korkeasti koulutettu tai ajattelee elämää liialla järjellä, hyi sentään...

Uskon vahvasti löytäneeni itselleni täydellisen miehen. Hän on toisin sanoen paras mahdollinen. Hänessä on vikoja ja hän ärsyttää minua välillä, muttei mitään sellaista, joka saisi minut rakastamaan häntä yhtään vähemmän. Samalla tavalla hän hyväksyy minut juuri tällaisena vikoineni. Kyse on nimenomaan siitä, että hän sopii minulle ja päinvastoin. Siedämme toistemme huonot puolet, koska on paljon enemmän kaikkea sellaista, mikä yhdistää meitä, eikä sitä kokonaisuutta löydy kenestäkään toisesta.

Eiköhän täydellisiä miehiä ole niin paljon kuin me naiset annetaan olla? Se mitä toinen pitää vikana pitää toinen toivottuna, pitää miettiä onko vika itsessä vai toisessa.. Aika iso plussa on jo se, että ollaan toisille rehellisiä ja kilttejä, voidaan luottaa. Sellainen suhde antaa paljon ja vaatii paljon, mutta on sen arvoinen. Vai mieluummin pettävä mies, joka osaa puhua? Mieheni ei ole täydellinen, enkä ole minäkään. Ei olla täydellisiä toisillemme, mutta me ei haeta täydellisyyttä. Kun toiseen voi täysin luottaa, viihdytään parhaiten yhdessä ja meillä on sama arvomaailma, niin erilaisuus on vain plussaa. Itse haaveileen taivaisiin saakka ja mies ei keksi yhtäkään toivetta. Se niistä yhteisistä haaveista, mut ainaki meil on lapset, yhteinen koti ja elämä, avioliitto, .. :)

vikoja, vaan monia "ominaisuuksia", kuten ranskalaisissa autoissa ;-)

Minä arvostan miehessä enemmän sydämen sivistystä (empaattisuus, hellyys, toisen huomioonottaminen), kuin kirjasivistystä. Tulevaa perhettä ajatellen myös. Jos ongelma kasvaa ylitsepääsemättömäksi, tietysti sitten harkitsisin uudestaan. Vaikka jostain löytyisi pohdiskelevampi ja keskustelevampi mies kuin nykyinen, saattaa hänessä olla muita "vikoja", jotka tulevat esteeksi suhteeseen. Kuuntele sydämesi ääntä. Se, että löytää rakkauden on jo iso asia.

jooo,toisilla se epäkohta on viina ja väkivalta kun sinä mietit sitä että miehesi ei osaa kanssasi argumentoida oikein.Voi hyvät hyssykkät....

Usein ihannekumppanilta odotetaan myös sitä että olisi kaikki samat kiinnostuksen kohteet ja niistä voisi syvällisesti keskustella. Itse en koe tätä kuitenkaan välttämättömäksi, pystyn parantamaan maailmaa ihan tarpeeksi hyvien ystävien kanssa ja miehen kanssa sitten on muita syvällisiä keskusteluita, joita taas ei kaverien kanssa ole.

Kumppanin valinnassa on mulle paljon tärkeämpää ne asiat mitkä vaikuttaa arkeen kuin se että onko hän kiinnostunut ihan kaikista asioista mistä minäkin. Mutta sellaisen miehen kanssa en voisi olla, jolla ei ole mitään tavoitteita tai jotain asiaa mitä hän harrastaa intohimoisesti, esim. musiikki, piirtäminen tai ihan mikä vaan mikä tuo elämään muutakin sisältöä kuin sen kahdeksasta neljään duunia ja tv:n eteen -meiningin. Kunhan on sen verran älyä päässä ja yleissivistystä että pystyy esim. yhdessä katotusta dokumentista keskustelemaan jotakin :D Se olisi myös kamalaa, jos miestä ei edes pätkääkään kiinnostaisi oppia lisää yhtään mistään.

Minä olen myös suhteessamme se, joka on korkeammin koulutettu ja omistan oikein hyvän yleissivityksen jne, mieheni taas on vain ammattikoulun käynyt. Hän ei ole missään nimessä tyhmä, mutta joissakin pienissä asioissa (esim. oikeinkirjoitus, matematiikka) hän on aika pihalla. Välillä se ärsyttää kovastikin ja kaipaisin älyllisempiä keskusteluja. Onneksi sitä varten minulla on hyviä, myös akateemisesti koulutettuja ystäviä, joiden kanssa voin keskustella. Rakastan miestäni, vaikka hänessä on puutteitakin, mutta hän on aivan ihana ihminen. Hellä, huomaavainen, fiksu, mukava, tietenkin hyvännäköinen, ei tahdo lapsia jne: hän on oikeastaan kaikkea sitä mitä mieheltä toivoisinkin.
Toista ei voi muuttaa, ja minusta aloittajan kannattaisi vain hyväksyä se, ettet välttämättä voi "parantaa maailmaa" miehesi kanssa - mutta sitä vartenhan sinulla on myös ystäviä! Älä anna noin pienen asian pilata hyvää suhdetta.

Olenko sitten poikkeuksellinen nainen mutta arvostan miehessä sitä että kemiat kohtaa sängyssä ja seksi on hyvää:) Sillä jaksaa pitkälle! Muita tarpeita voi tyydyttää ystävien, työkavereiden ym. kanssa ja saada syvällistä keskustelukaveruutta myös muualta. Seksi on asia josta en tingi! Ja se että toinen saa minut nauramaan. Se johtaa rentoutumiseen ja hyvään seksiin lopulta!

Näin yksinkertaiset ovat minun toiveet. Miksi tehdä asioista monimutkaisempia?

Eroa ihmeessä ja etsi täydellinen jos luulet löytäväsi.
Voin kertoa että, et löydä jokaisessa on puutteita jotka täytyy osata hyväksyä.

Kaikissa puutteita on? Mua haukuttiin siitä että olin sellainen mitä ap haluaisi miehen olevan. Olisi kuulemma pitänyt olla semmoinen perusjamppa joka röyhtäsee ruuan päälle ja painuu illaksi autotalliin. Erohan siinä tuli. Pian kuitenkin eksä alkoi ruinata takas kun perusjampat olikin vähän turhan "perusmalleja" ajattelultaan eli tylsää oli kun mistään ei voinut puhua...

Täydellinen mies on sellainen joka ei petä ja lyö. Ja minä en petä ja lyö, joten olen täydellinen