voiko lapsi olla tärkein vai oma tyttöystävä ?!

Kuulostaa siltä ettet ole itsekkään varma haluatko niitä lapsia vai et, koska ajattelet kuitenkin että mielesi voi muuttua.

Kannattaa käydä, vaikka oudolta kuulostaakin, ihan ammatti ihmisellä pihumassa tuosta, ettet halua lapsia juuri koulukiusaamisen ja masennuksen takia. Mielestäni noista on hyvä päästä irti, jo oman itsesi takia, mutta myös tulevaisuuden takia. Koska entä jos kun saat nuo asiat käsiteltyä mielessäsi ja haluatkin lapsia, eikö sinusta tuntuisi silloin pahalta että olisit eronnut nykyisen poikaystäväsi kanssa?

Mielestäni reilua on kuitenkin kertoa poikaystävällesi ettet lapsia halua, jos siis oikeasti olet sitä mieltä ettet niitä varmasti halua.

Itse meinaa olen 25 ja olen täysin varma etten lapsia halua. En halua olla äiti, en halua että mahassi kasvaa mitään saatikka en halua synnyttää tai saada sitä vastuuta mitä lapsi tuo tullessaan.

Olet kuitenkin ainut ihminen joka seisoo oman onnesi tiellä.

Kenen häihin hän haluaa?

Elä, kasva, koe, näe, kuule, käsitä, ymmärrä ... Unohda lapset ja vaikka pojatkin niin kauaksi aikaa, että saat selville, mitä itse tahdot ja halajat. Sitten alkaa helpottaa.

"Vai kertoa hänelle sitten etten halua lapsia jos sattuu tämä asia tulemaan puheeksi viellä ? Voiko käydä niin ettei hän haluakkaa olla mun kanssa enää, jos sanon etten halua."

Ei sitä tarvitse hirveästi korostaa, mutta kyllä on tuossa asiassa tärkeä olla rehellinen. Ja vaikka kuinka kumpikin rakastaa, se voi johtaa eroon. Sen kuuluukin johtaa eroon.

Et saa yrittää itsekkäästi pitää itselläsi ihmistä, jonka elämänsuunnitelmat eivät sovi yhteen sinun kanssasi. Onneksesi maailma on täynnä, jotka mielellään jättäytyvät lapsettomiksi.

Täydellisen tarpeettomasti mietit lapsen hankintaa vielä! Jatka vain rauhassa opintojasi, liity ryhmiin joissa muiden kanssa teet asioita; liityi ne sitten urheiluun, taiteeseen, matkailuun, tieteisiin, politiikkaan, uskontoon..... aivan mihin tahaansa.

On hyvä olla muidenkin kanssa tekemisissä (jos vielä eri ikäisiä, sitä parempi) ja saada ajatusvirikkeitä niin monelta taholta kuin mahdollista. Eikä se haittaa lainkaan vaikka heistä ei tulisikaan kavereita, jo osallistua yhteiseen puuhaan heidän kanssaan on terapeuttista!

Nauti poikaystäväsi seurasta aina kun olette yhdessä, parantakaa maailmaa, tehkää yhdessä ulkomaailmaan liittyviä asioita. Se on normalia nuorten elämää, kukaan ei estä sinua elämästä sitä.

JA lakkaa suremasta menneisyyttä, se on historiaa, se on jo ohitse. Kun ne ajatukset pulpahtavat mieleesi, paina DELETE/POISTA nappulaa.

Minä meinasin kuolla ensimmäiseen synnytykseen. Meni viikkotolkulla että siitä tokenin. Toisessa oli tulossa alkuvaiheessa sama ongelma, mutta en halunnut aborttia, vaikka olin peloissani, ja kohdun asiat korjautuivat. Ihme sekin. Kohtu kuitenkin lopulta repesi ja taas oltiin aika sairaita. Mutta jos uusi mies lapsen haluaisi, niin kyllä minäkin, jos lääkärit vaan näyttäisivät vihreää valoa. Pelkoa voi olla, mutta elämä on kuitenkin elämää ja me joudumme ottamaan riskejä. Joskus pitää ottaa riski sen toisen ihmisen vuoksi. Sitä paitsi, olet vasta 20 v. Miten voit tietää, ettet halua lasta? Jospa vaan eläisitte ja se aika tulee kun tulee. Olet vaan liian nuori. En minäkään vielä 20 v olisi ollut valmis, en todellakaan. Ei sinun tarvitse vielä päättää yhtään mitään eikä luopua poiskaystävästä sen takia.

Parisuhdetta ei kannata perustaa jonkin ulkoisen tekijän varaan: ulkonäkö, status, raha, mieoltymykset, lapset, kesämökki, asunto, sosiaalisen piirin hyväksyntä, parisuhde itsessään. Jne. Jos arvot menee kumppanin ohi, ei kumppani henkilönä ole tärkeä. Se tulee näkymään ennen pitkää. On kuin esineenä kohtelisi. Onnea vaan niille kenelle se sopii. Tuo näkyy paljon treffipalstoilla ja deittailussa. Haetaan tietynlaista kumppania eikä anneta arvoa kumppanin omalle persoonalle. Kunhan täyttää joitain vaatimuksia. Oma kihlattuni on kyllä monenlaista mitä en olisi uskonut, ja on paljon ristiriitaa mikä ei sovi oman arvomaailmani kanssa. Rakastan häntä silti ehkä juuri noiden piirteiden takia. Hyväksytään toisemme, kunnioitetaan erilaisuutta ja tehdään kompromisseja suurissakin asioissa. Rakastuin häneen päätä pahkaa kun ekan kerran kohdattiin. Jos olisin joltain deittipalstalta lukenut profiilin, olisin kiertänyt kaukaa ja menettänyt elämässäni paljon.

Aloittaja syyttelee poikaystävää ja tämän toivetta yhteisistä lapsista omasta pahasta olostaan, viihtymättömyydestään. Jos et ole parhaillaan jossakin terapiassa, käy juttelemassa pahasta olostasi, niin tee se ensi tilassa. Vaikuttaa siltä, että sinua on todella onnestanut ja kohdallesi on osunut harvinaisen sitoutuva ja välittävä nuorimies. Ja mitä tekee neiti: valittaa mutku mä en taho, toi toinen pakottaa jne.
Itselläsi on vielä pitkä kivinen tie onnelliseksi, tasapainoiseksi naiseksi. Mutta sellainen sinusta tulee, kunhan otat itseäsi ja masennustaipumustasi niskasta. Elämän onnen ohjat ovat omissa käsissäsi. Sinä valitset, heitätkö hyvän ja rakastavan ihmissuhteen menemään päätyäksesi huonoon, riistävään suhteeseen jonkun toisen kanssa. Menneessä rypeminen on varmin tapa pilata nykyhetki ja tuleva. Opiskeletko, käytkö työssä, mitä muuta elämääsui kuuluu kuin poikaystävä ja yksi ainut ystävä?

20-vuotiaana viiden kuukauden seurustelun jälkeen ei ole aika panikoida yhteisten suunnitelmien tai niiden puutteen takia. Palataan asiaan viiden vuoden kuluttua.

Opiskelen viellä. Opiskelut ei oikein suju ja alan vaihtoa taitaa tulla yhä useammin. Oikeata alaa ei ole viellä kyllä tullut esiin. Noh, sitä kannattaa varmaan miettiä enemmän tulevaa kunhan töitä löytyy jne. Kiitos teille vastauksistanne. Kyllähän noi helpottanu.