Muutama vuosi sitten ryhdyin käymään koulupsykologilla. Erityisen paljon puhuimme isäsuhteestani, jota olen myöhemmin kyllä paikannut.
No vähän myöhemmin terveydenhoitaja oli mennyt vahingossa möläyttämään isälle minun käyvän psykologilla ja olin asiasta todella vihainen. Koska terkkari oli kuitenkin selvästi pahoillaan annoin asian olla. Terkkari oli pyytänyt isääni keskustelemaan kanssani asiasta, mutta mitään ei kuulunut. Asia hämmensi minua erittäin paljon.
No kun vajaat kaksi vuotta sitten siirryin lukioon toiseen kouluun, aloitin uuden psykologin kanssa. Tämä tapaus oli täysin erilainen ja kyseenalaistin ensimmäisen kaverin ammattitaidon jo tässä vaiheessa. Keväällä koulupsykologi laittoi minulle lähetteen nuorisopsykiatrian poliklinikalle, ja tässä vaiheessa asia piti tietenkin ottaa puheeksi taas vanhempien kanssa.
No isäni viimein avautui peruskouluaikaisista asioista. Kävi ilmi, että koulupsykologi oli soittanut isälleni vastoin tiukkaa kieltoani ja mikä pahinta haukkunut isäni huonoksi vanhemmaksi jne. Psykologi oli laittanut suuhuni paljon sellaista, mitä sieltä ei koskaan ole tullut, eikä tule tulemaankaan.
Tapaus kummittelee edelleen mielessäni. Joudun suhtautumaan varauksella kaikkiin psykologeihin ja uuden kanssa aloittaminen vie paljon aikaa. Minulla on myös ristiriitaisia tunteita asian käsittelyn suhteen. Tavallaan haluaisin ilmiantaa kyseisen psykologin ja varmistaa, että hänen uransa puoskarina olisi ohi. Toisaalta mieleni tekee käpertyä nurkkaan itkemään ja inistä kuinka minä olen uhri. Mietin usein, mitä tekisin jos tämä tapaus tulisi kadulla vastaan. Toisinaan haluan vääntää hänen kiveksensä irti, toisinaan vetää kunnolla turpaan ja järjestää sellaisen kohtauksen, ettei kenellekään jäisi epäselväksi mitä minä hänestä ajattelen. Toisinaan mieleni tekee sännätä vanhalle koululleni hakkaamaan psykologin ovea ja huutamaan "oletko nyt onnellinen kun pilasit elämäni?!"
Isäsuhteeni ei koskaan tule olemaan sellainen kuin ennen, vaikka olemme käsitelleet asiaa ja kumpikin viimein tietää mikä aiheutti toisen hämmentävän käytöksen.
Toivon hartaasti, ettei enää kukaan joudu puoskaripsykiatrin uhriksi. En kuitenkaan tiedä uskallanko minä itse tehdä asian eteen mitään. EHKÄ voisin kertoa asian nykyisen kouluni terveydenhoitajalle, joka voisi välittää terveiset tälle kusipäälle...
Kun psykologi rikkoo luottamuksen
12
746
Vastaukset
- vikateko julki
Tuo asia olisi saatava koulun johtajan ja alan ammtikunnan tietoon.
Sinä voit täydellisen hyvin tehdä ilmoituksen ammattisalaisuuden rikkomisesta. Sekä psykologi että terveydenhoitaja ovat toimineet täysin vasten säätojä ja lakeja.
Ellei heitä ilmoiteta, he tekevät saman tempun uudelleen ja uudelleen, saaden aikaan enemmän tuhoa kuin parannusta.
Ja se ei ole oikein. - Sirpaleina
Mielestäni terveydenhoitaja ei ole toiminut rangaistavasti, hän pyyteli anteeksi ja kertoi tapahtuneesta. Eikä missään tapauksessa ollut haukkumassa vanhempiani, yritti oikeasti auttaa. Mutta tuo psykologi oli kyllä selvästi tahallaan kiusaamassa minua ja perhettäni...
- ,
Koulussa ei toimi psykiatreja, eli siis erikoislääkäreitä, psykologeja sen sijaan toimii, kaksi täysin eri asiaa, vähän OT, mutta kuitenkin....
- Sirpaleina
Lukaisin tekstini uudestaan ja olen kyllä puhunut kaiken aikaa psykologista. Sen kerran kun psykiatriasta edes puhuttiin mainitsin saaneeni lähetteen nuorisopsykiatriaan.
- ??
Sirpaleina kirjoitti:
Lukaisin tekstini uudestaan ja olen kyllä puhunut kaiken aikaa psykologista. Sen kerran kun psykiatriasta edes puhuttiin mainitsin saaneeni lähetteen nuorisopsykiatriaan.
"Toivon hartaasti, ettei enää kukaan joudu puoskaripsykiatrin uhriksi" ????
- Sirpaleina
?? kirjoitti:
"Toivon hartaasti, ettei enää kukaan joudu puoskaripsykiatrin uhriksi" ????
Oho, tunnustan tappioni :D
Mutta tosiaan oikaistaan nyt, että tarkoitin tietenkin psykologia.
Ei sillä, kyllä psykiatrinkin olisi syytä osata asiansa, vaikken sellaisen uhri (ainakaan tietääkseni) ole.
Haluan kuitenkin sanoa, että turhan haloon vedit yhdestä typosta, kun kyllä teksitstä ymmärtää, mitä sillä on haettu.
- Oikeusvoittakoon..
Jos mitenkään jaksat viedä asiaa eteenpäin, se voisi auttaa sinua tunteiden kanssa ja ajatusten myös. Psykologi toimi ehdottoman väärin: hän rikkoinpsykologin ammattieettisiä sääntöjä useammalla tavalla ja rikkoi terveydenhoitohenkilökunnalle annettuja ohjeita.
Psykologiliittoon voit olla yhteydessä vaikka sähköpostilla, mikäli se auttaa sinua jaksamaan (ei siis tarvitse soittaa eikä menneä minnekään kertomaan asiasta). Laita liiton puheenjohtajalle suoraan viesti. Hän vastaa varmasti!!
Ajatukset ja tunteet, joista kirjoitit kuulostavat ymmärrettäviltä. Jos olisit oma lapseni, olisin raivon vallassa. Toivotan sinulle ja perheellesi jaksamista.- Sirpaleina
Kiitos tästä viestistä.
Psykologiliitto ei ole tullut mieleenikään, mutta voisin toki tiedustella asiaa sieltä. Haluaisin kuitenkin hoitaa asian mahdollisimman hiljaa, jotteivät ongelmani olisi kohta koko kansan tiedossa, mutta ehkä tuolla osataan neuvoa parhaan menettelytavan suhteen.
Asia on viimeaikoina jostain syystä noussut taas pintaan, ehkä kun mopoilukauden alettua olen päivittäin joutunut ajamaan edellisen kouluni ohitse. Siitä paikasta minulla ei pahemmin hyviä muistoja ole.
Minua muuten ihmetyttää, kun vanhempani eivät ole tehnee asialle mitään. Isän kanssa kävimme sen yhden keskustelun, eikä hän sitten ilmeisesti halunnut puolustaa miehistä kunniaansa, jota tämä idiootti oli loukannut. Pakko ihmetellä, mitä ihmettä hän oli puhelimessa oikein sanonut.
- Oikeusvoittakoon...
Voiko olla, että isän on vaikeaa puolustaa omia oikeuksiaan, kun kyseessä on kuitenkin sinusta lähtenyt asia; sinuun ja hyvinvointiisi kiinteästi liittyvä asia? Henkilökohtainen ja herkkä asia, joka sai sinut alunperin apua hakemaan. Jos asia olisi vaikka autokaupassa tehty ja ilmi tullut vääryys, olisi isän aivan erilaista lähteä asiaa puimaan ja oikeuksiaan peräämään. Tämä on vaikeampaa potenssiin 100.
Isäänkin on todennäköisesti sattunut ja ehkä sellaiseen kohtaan, joka on hänelle henkilökohtainen ja arka. Siis tarkoitan sitä, että sellainen kohta, jota sinun kanssasi on vaikea jakaa. Näin vanhempana (minulla on kaksi murrosikäistä poikaa) sitä joutuu joskus tiukoille: olenko ollut sellainen vanhempi, kuin mitä lapseni on ansainnut? Mikä on osuuteni lapseni ongelmissa (meidän toisella pojalla vaikeuksia ja käy nuorisopsykiatrian poliklinikalla) ja miten jaksan olla tukena, kun itsekin joskus ryven väsymyksessä, epätoivossa, omassa syyllisyydessä jne.
Toivon, että ajan myötä asia jotenkin teillä laukeaa. Jos saat asiallista vastausta Psykologiliitosta, voi olla, että ajatuksesi ja tunteesi nytkähtävät taas vähän eteenpäin. Jokainen pienikin "nytkähdys" voi rohkaista teitä käsittelemään asiaa myös kotona.
Tsemppiä sulle ja oikein kaunista kesää (nyt sataa tosin vettä)... - gekåhåkåekjå
Psykologeilla on joissai tilanteissa lupa tai jopa velvollisuus puhua asioista eteenpäin. Etenkään alaikäisiä koskevissa asioissa. En sitten tiedä mikä sinun tlanteesi on ollut ja mistä kyse. Mutta näin on kuitenkin asiat.
- Sirpaleina
Tässä tapauksessa psykologilla ei missään tapauksessa ole ollut lupaa, eikä silloinkaan olisi saanut mennä haukkumaan vanhempiani. Lastensuojelurikoksesta ei ollut kyse, en ollut itsetuhoinen tai vaaraksi muille, eikä alaikäisen tietoja saa luovuttaa vanhemmille, varsinkaan kertomatta siitä lapselle ja ilman tämän suostumusta.
- Oikeusvoittakoon...
Ei se oikeasti ihan noinkaan mene.
Aina (!) on kunnioitettava asiakasta. Mitään ei pidä mennä puhumaan eteenpäin ilman, että siitä on asiakkaan kanssa sovittu ja ainakin keskusteltu. Asiakas ei mitenkään voi luottaa hoitavaan ihmiseen, joka ei näin toimi. Aikuisen kohdalla tilanne on aina ihan selvä: kaikki on vaitiolon alaista ellei asiakas erikseen pyydä ja anna lupaa olla yhteydessä muihin virnaomaisiin/omiin läheisiinsä/muihin tahoihin. Silloinkin on huolellisesti sovittava, mistä asioista hoitava henkilö saa kertoa ja mistä ei ole syytä puhua. Puhutaan siis vain siitä, mikä on tarpeen asiakkaan mielestä.
Vain lastensuojelulliset seikat ohittavat vaitiolon; silloin hoitavan viranomiaisen tulee siltä osin rikkoa vaitiolovelvollisuutensa, joka auttaa todennäköisessä vaarassa olevaa lasta.
Tiedonsaantioikeus eli hoidossa käsitetyjen ja kirjattujen asioiden tarkastusoikeus koskee paitsi henkilöä itseään, niin alaikäisen osalta myös hänen huoltajaansa. Terveydenhuollossa tästä voidaan kuitenkin poiketa seuraavin perustein. Potilaslain 9 pykälässä "Tiedonsaantioikeus ja toimivalta" säädetään:
Jos alaikäinen potilas ikäänsä ja kehitystasoonsa nähden kykenee päättämään hoidostaan, hänellä on oikeus kieltää terveydentilaansa ja hoitoansa koskevien tietojen antaminen huoltajalleen tai muulle lailliselle edustajalleen."
Alaikäisen itsemääräämisoikeudelle terveydenhuollossa ei siis ole asetettu mitään ikärajaa, vaan alaikäisen kypsyys arvioidaan tilannekohtaisesti.
Ei ole mitenkään asiallista tai perusteltua kertoa mitään nuoren ihmisen asioita hänen vanhemmilleen ellei nuori ole tilassa, jossa hän on vakavassa vaarassa (esimerkiksi ei realiteetteissa ja itsetuhoinen). Aivan asiatonta ja ammattieettinen virhe on nuoren vanhempien haukkuminen ja valheelliset puheet siitä, mitä nuori on vastaanotolla puhunut.
Jos siis ollaan yhteydessä, vain sovitusti tai jos nuori on tulkinnan mukaan esimerkiksi hengenvaarassa, niin kerrotaan vain sen verran, kuin tämän asian hoitaminen vaatii (eli että nuoren elämä tulee turvattua). Mitään muuta hoitosuhteessakäsiteltyä ei ole syytä levitellä vanhemmillekaan.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Miksei voitaisi vaan puhua asiat selväksi?
Minulla on ollut niin kova ikävä sinua, etten oikein edes löydä sanoja kuvaamaan sitä. Tuntuu kuin jokainen hetki ilman501703Sunnuntai terveiset kaivatulle
Maa on vielä valkoinen vaikka vappu lähestyy, otetaan pitkästä aikaa pyhä terveiset kaivatullesi tähän ketjuun !!761375- 391279
Olen päivä päivältä vain varmempi siitä että rakastan sinua
Onhan se tällä tuntemisen asteella jokseenkin outoa, mutta olen outo ja tunne on tunne. 😊891134Verovähennysten poisto syö veronkevennykset pieni- ja keskituloisilta
Kokoomuslaiset ja perussuomalaiset kansanedustajat jakavat kilvan postauksia, jossa kerrotaan miten kaikkien työssäkäyvi1591027- 891006
Ai miehillä ei ole varaa maksaa
Treffejä naiselle johon on ihastunut? Ihanko totta dusty miehet? Tekosyy. Haluatko laittaa 50/50 kaikki kulut parisuhtee198984Hei rakas mies. Olisi yksi kysymys, mielellään rehellinen vastaus edes täällä..
Mitä sinä minusta haluat?71884Olet mielessäni
viimeisenä illalla ja ensimmäisenä aamulla. Ihastuin sinuun enkä voi tunteilleni mitään. Jos uskaltaisin, tunnustaisin s20881- 82851