Kun katselee puolueiden toimijoita, voi todeta Keskustan olevan paljon muiden yläpuolella. Elämänkokemusta ja viisautta riittää.
Keskusta, omaa luokkaansa
Sapiens dux
17114
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Siinäpä viisas mielipide. Vastaansanomattomasti perusteltu. Yhtä viisaita ja yhtä hyvin perusteltuja kuullaan vain keskustan poliitikoilta ((-;
Pitää kyetä näkemään puolueiden toimijat ja ynnäämään holistisen kuvan saamiseksi.
Vertaahan vaikka Kataista ja Sipilää. Kummalla ovat paremmin asiat hanskassa?
Kyllä asioita voi tarkastella objektiivisestikin, kunhan siihen on kykyä.
Väessä oikeat miehet pantiin vastuuseen vaativissa johtajatehtävissä. Esikunta-, viesti- yms tehtävät jätettiin heille, joilla ei ole muuhun kykyä. Heitä voisi kutsua myös korkeintaan puolisotilaiksi koska laaja kenttäkokemus puuttuu.
Oletkohan palvellut sotaväessä. Epäilyttää vahvasti. Varusmiehetkin tietävät, että kapiaiset kaikki aloittaa kentältä, upseerit ja ennen kanta-aliupseerit, nyt kai ne opistoupseereita on. Jos siellä vielä joku vanhempi on, hänen ei ole nähty pystyvän muuhun. Jokainen eisikunnissa palveleva on osoittanut kentällä kykynsä niin, että on kaytsottu kelvolliseksi esikuntaan suunnittelutehtäviin ja muuten laajempoaa kokemusta saamaan. Niin kapikin, jota tietysti tarkoitat. Upseerista tulee yleisesikuntaupseeri sitten, kun on sotakorkeakoulun käynyt. Se esikunta-sana puhuu puolestaan esikuntatyön arvosta ja merkityksestä.
Noinhan tietysti on kuin sanot, mitä sotaväen luonteeseen tulee. Esikunnistahan joukkoja johdetaan ja siellä niiden kaikkia toimintoja suunnitellaan, käskytetään ja valvotaan. Esikunnissa on eri toimintoihin erikoistuneita toimistoja, kuten koulutus-, komento-/henkilöstö- ja huoltotoimistot, sodan ajan joukoissa ja myös rauhanturvatehtävissä myös operatiiviset toimistot, mutta kaikkien toimistojen väki tulee yhteistoiminnan myötä myös tuntemaan toistensa tehtäviä, oppii ymmärtämään laajempia kokonaisuuksia, mikä on välttämätöntä tulokselliselle työlle. Jos kentällä muissa tehtävissä kuin yksikön päällikkönä tai vääpelinä (yksikköupseeri se nykyiseltä nimikkeeltään on) on vanhempia miehiä, ei heitä todellakaan ole kovin kehityskelpoisiksi katsottu. Nuo yleisesikuntaupseerit ovat muuten nykyään myös sotatieteen tohtoreita, sellaisiksi he valmistuvat Maanpuolustuskorkeakoulun ylimmältä asteelta; Sotakorkeakoulua ei enää ole..
Enpä oikein minäkään usko, että tuo sapiens dux – mikä nimi, sopivampi olisi lame duck - on koskaan ollut minkään sortin sotilas. Tänne hän tuli nimimerkillä ylil evp, ilmeisesti tehdäkseen vaikutusta minuun, koska tiesi minun olevan kapteeni. Sen jälkeen hän on jälestänyt minua jopa nikeilläänkin, mm. ylentäen itsensä kapteeniksi, ja kun minä käytin nikkiä harmajapantteri, hän otti nikikseen parempi pantteri! Ilmeisesti pelkkä pelle hän vaan on. Mutta jos on joskus ollut sotaväessä, niin varmasti kovin vaatimattomissa tehtävissä, ja kun ei ole päässyt esikuntiin, on siitä kovasti katkeroitunut. Hupaisaa, että hän esiintyy suurena johtajana, kun hän vasta viimeisinä palvelusvuosinaan kentällä on voinut päästä korkeintaan joukkueen johtajaksi. Siinä tehtävässä ei suuria johtamisvaatimuksia ole, riittää, kun täyttää yksikön päällikön käskyt, joita käskyjä päällikkö puolestaan saa esikunnasta.
(Kiva nikki, muuten, tiuo "kersonomi". Kun aikoinaan Siinailla tulin komentotoimiston toimistoupseeriksi, kyselin kaikilta alaisiltani toimistoaliupseereilta heidän taustojaan ja siviilikoulutustaan. Oli eräs "res. kersonomi", joka sanoi: yo-merkoholistihan minä olen;))
Huonostipas olet perillä kentän tapahtumista ja eri henkilöiden asemasta siellä. Kouluttaja ja johtaja on käytännön tilanteissa aina polttopisteessä ja määrittämässä omaa toimintaansa.
Päälliköt ja esikunnat toki antavat käskyjä, mutta todellinen tulos tehdään ihmisten kanssa, välittömässä vuorovaikutuksessa. Se edellyttää erinomaista kykyä mm. vuorovaikutukseen.
Panehan nyt vähän itsekin miettien: Onko esikuntatyöskentely tosiaankin haastavampaa kuin välitön vuorovaikuksellinen johtaminen jopa satojen ihmisten parissa?
Mitens tämä ruskolivonta sitten. Tarkemmin muisteltuani on parikin tapausta, jotka ylenivät toimiupseerin korkeimpaan arvoon kummallisen nopeasti. Silloin kiersi huhu toverin kaverista, liekö myöskin patsastelija korhonen ollut kaveripiirissä? Ansioiden mukaan nuo ylennykset eivät kuitenkaan menneet.
P.S. Voisit muuten lopettaa toisten nimittelyn reppanaksi koska se sopii paremmin itseesi
Täytyneepä vielä kerrata lyhyesti tuota sotilasuraani, joka minulle on jo kaukaista menneisyyttä, kun niin paljon vähintään yhtä merkittävää on tapahtunut sen jälkeen aikana, joka on paljon pitempi kuin tuo urani oli:
Kenttäkouluttajana minäkin tietysti aloitin, jääkärikomppaniassa ja aliupseerikoulussa, ja joukkueen varajohtajaksi pääsin jo kersanttina. Viiden vuoden palveluksen jälkeen pääsin Huoltokoulun kanta-aliupseerien kurssille, ja sen käytyäni siirryin varuskunnan muonittajaksi ylikersantin arvoon kohonneena. Osan aikaa toimin myös huoltoupseerin sijaisena. Siinä arvossa ja tehtävässä ollessani kävin RUK:n, jonka läpäisin kiväärilinjan parhaalla todistuksella. Kolme vuotta tehtävässä UudJP:ssa palveltuani anoin ja pääsin PlTutkK:n esikuntavääpeliksi, vääpelin arvoon ylenneenä. PlTutkK:sta käsin tein ensimmäisen YK-reissuni, jolla palvelin yksikön vääpelinä ylivääpelin arvossa. Pian sieltä tultuani siirryin pyydettynä TopK:aan esikuntavääpeliksi ylivääpelin arvoon ylenneenä. Siellä palvellessani kävin mestarikurssin, esikuntalinjalla, ylenin sotilasmestariksi ja tehtäväni muuttui komentotoimiston päälliköksi. Sieltä pääsin ensimmäisen ltn-kurssin pääsykokeisiin ja ne läpäistyäni oppilaaksi Esikuntakouluun esikuntalinjalle, ja selvitin kurssin priimuksena. Kurssini jälkeen luutnantiksi ylenneenä jäin pyydettynä opinahjooni henkilöstöhallinnon opettajaksi, ylenin yliluutnantiksi ja neljän vuoden palvelusjaksoni päätteeksi toimin mestarikurssin johtajana. EsikK:sta lähdin toiselle YK-reissulleni Siinaille, siellä ylenin kapteeniksi, ja palattuani menin Pääesikuntaan, komento-osaston henkilötoimistoon tehtävänäni valtakunnallisten toimiupseeriasioiden hoito, Tuossa tehtävässä 1,5 vuotta palveltuani lähdin siviiliin heti, kun eläkkeeseen oikeuttavat vuoteni täyttyivät, ja menin Valiolle, jossa lähes 20 vuotta palvelin suomalaista talonpoikaa ja Pietari Brahen sanoja mukaillen ”olin taloon ja talo minuun tyytyväinen”.
Entäpä se oma urasi? Olisihan kiva kuulla yksityiskohtia, missä ja miten sinusta sillä kehittyi suuri johtaja ja sittemmin jopa viisas johtaja! No, sellaisen sinusta taisivat tulla vasta tällä palstalla.
Tuosta ”ruskolivonnasta” vielä: Jo varusmiesaliupseerikoulussa ollessani sain viikon putkarangaistuksen esimiehen (typerästi käyttäytyneen santsarikokelaan) vastustamisesta – tosin se kokelaskin lähti putkaan esimiehelle sopimattoman käyttäytymisen vuoksi. Rangaistukseni kuitenkin varmaan aiheutti sen, että tuo aliupseerikoulu oli ainoa sotakouluni, josta en saanut kiitettävän papereita. Silti minusta tuli varusmieskersantti, yhtenä kolmesta koko pataljoonassa.Kanta-aliupseerikoulussa ollessani minulla meni eräässä maastoharjoituksessa välit hakaukseen harjoitusta johtaneen yliluutnantin kanssa sillä seurauksella, että hän pani minut ilmoittautumaan komppaniamme päällikölle. Kun kurssi oli jo lopuillaan ja varmasti tiedettiin minun saavan siltä priimustodistuksen, komppaniamme päällikkö-kapteeni muistutti minua, että ”tästä koulusta annetaan kaksi paperia, todistus ja aliupseeriarvostelu; vaikka todistus olisi miten hyvä, se aliupseeriarvostelu on yhtä painava”. Silloin minä paukautin ”jos Suomen armeijassa tulee aika, jolloin aliupseeri ei uskalla sanoa mielipidettään, vaikka tietäisi olevansa oikeassa, kummallakaan paperilla ei ole minulle mitään arvoa, en enää silloin aio olla aliupseeri”. En edes tiedä, millainen tuo aliupseeriarvostelu oli, mutta eipä tuo painanut urallani, kuten tiedät, ja myöhemmin sain tehtävistäni vain kiittäviä arvosteluja, kuten tiedät, kun olen niitä täälläkin esittänyt. Sotaväessä arvostetaan miehen omapäisyyttä, jos hänellä on näyttöjä sen tueksi.
Tarkoittamasi Toveri on kyllä hyvä ystäväni, olimme ”tovereita” jo kerhojemme puheenjohtajina, ja olimme myös samalla luutnanttikurssilla, ja olemme edelleen noissa evp-riennoissa, joissa sinä et taida mukana olla. Kyllä hänellä merkittävä ja vaikutusvaltainen tehtävä oli hoitaessaan Pääesikunnassa valtakunnallisia toimiupseeriasioita –siis samoja, joita minäkin vähän aikaa hoidin, mutta ehkä liian korkealle arvostat tuon tehtävän päätösvallan, jos oletat sen vaikuttaneen siihen, että pääsin ensimmäisten neljän joukossa kapteeniksi, johon joukkoon kuului tuo Toverikin; kyllä siinä ihan muut seikat kuin kaveruus ratkaisivat.
Että tällainen reppana täällä, millainen lieneekään siellä puskassa.
Herra Kapteeni täräytti lame duckin kanveesiin kerralla!! Toinen teistä kirjoittaa aiheesta josta tietää jotakin ja se olet sinä!
Olen jo työlääntynyt kertomaan itsestäni, kun minut ja historiani täällä jo tunnetaan, mutta tympihän taas kerran tuon tyypin aina samaa toistelevat täysin tyhjän päällä olevat höpötykset, että täytyi antaa tuo tietoisku. Erityisesti risoi tuo hänen hölötyksensä vuorovaikutuksesta. Melkoisesti olen ”vuorovaikuttanut”, varmasti enemmän kuin hän niin tehtävissäni sotaväessä kuin myöhemmin siviiliurallani, ja myös työyhteisöjeni henkilöstöjen yhdistyksissä, ja ”vuorovaikutan” edelleen, hän pyrkii vuorovaikutukseen vain täällä, erityisen innokkaasti minun kanssani.
Sinulla reppanalla ei ole ollut muuta uraa kuin tuulen huuhtoma persura.
Kyllä asiat Spilällä on paremmin hanskoissa kuin Kataisella, joka ei ole tehnyt muuta kuin politikoinut ja metsästänyt. En tiedä mitä K on saanut saaliiksi, ei varmaan mitään.
Kumpihan lienee vaativampaa? Paperien pyörittäminen rauhanajan rutiineissa vai hyvän reservin kouluttaminen ja johtaminen?Meillä siirrettiin ihan kelpo kapteeni kentältä pois kun hän ei enää jaksanut hektisessä ja vaativassa varusmieskoulutuksessa.
Täytyy kuitenkin muistaa, että kapi on vain rottakoulun lusinut evp aliupseeri reppana. Ei yhtään muuta. Lisäksi riuma ja lihava kuin rantapiru!
Kapi on käynyt muitakin kouluja kuin rottakoulun, ja sillä on ollut kokemusrikas elämä hyvänä opettajana. Niinpä siitä on tullut mies, jota sinä kadehdit ja yrittää jäljitellä tuo toinen, joka varmaan on vain rottakoulupohjalla pyörinyt koko elämänsä vaatimattomissa hommissa muiden kädestä neuvomana. Mutta onhan hän nyt täällä viisas johtaja;D
Asiaan perehtymättönä käytät vääriä termejä.
Oikeat ovat: Päällystöopisto, Maanpuolustusopisto ja Maasotakoulu.
Kaikista on valmistunut ammattilaisia tehtäviinsä.
Kapi näyttää olevan ammattimies isolla A:lla.
Hyvä ja hyvää jatkoa.
Miten tämä kirjoittelu meni entisten kapiaisten keskinäiseksi sormella osoitteluksi? Tämähän alkoi Keskustan oman luokkansa hienon politiikan esittelystä.