"Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo( jatkuvassa preesensissä, = jatkuvasti kokoajan ), hukkuisi, vaan hänellä olisi ( jatkuvassa preesensissä, = jatkuvasti kokoajan ) iankaikkinen elämä. "
Jumalan Sanan ydin, pelastuksen jae, kuuluisa Johanneksen jae, ei sano niinkuin moni väärin sitä on opettanut; että kerran uskottuani Häneen, pelastun.
Sitävastoin Johannes kirjoitti kuuluisan jakeensa preesensin jatkuvassa muodossa, ; Joka (jatkuvasti, kokoajan) uskoo Häneen...., vaan hänellä (jatkuvasti ja kokoajan) olisi iänkaikkinen elämä!
Jae siis alkukiellä käyttää tässä "preesensin jatkuvaa" ( continous presense tense ) muotoa kuvaamaan verbiä jatkuvana. Ei uskoa hetkellisenä, vaan jatkuvana.
Koska minä tänään ja nyt uskon, on minulla tässä ja nyt jatkuvana iänkaikkinen elämä! Näin ollen, uskova ihminen on pelastuksen alla. Tiellä. Häntä pelastetaan!
Pysymällä uskossa Häneen me me olemme iänkaikkisessa elämässä!
Tätä apostolit opettavat ja Herra itse.
Pysykää Hänessä, uskokaa Häneen ( preesensin jatkuvassa muodossa ), vaeltakaa Hänessä, turvatkaa ( jatkuvasti kokoajan ) Häneen... Sama toistuu läpi Sanan:
"Pysykää minussa, niin minä pysyn teissä" ( Johannes )
"pysykää minun rakkaudessani." ( Johannes )
"Valvokaa, pysykää lujina uskossa" ( Korinttolaisille )
"Vapauteen Kristus vapautti MEIDÄT. Pysykää siis lujina, älkääkä antako uudestaan sitoa itseänne orjuuden ikeeseen." ( Galatalaisille )
Sama esiintyy myös kääntäen läpi apostolien opin;
Joka EI PYSY Hänessä:
"Jos joku ei PYSY minussa, niin hänet heitetään pois niinkuin oksa, ja hän kuivettuu; ja ne kootaan yhteen ja heitetään tuleen, ja ne palavat. " ( Johannes )
Sellainen joka ei koskaan Herran luokse ole tullut, eikä Häneen ole koskaan ollut oksastettuna ei ole sellainen joka "ei pysynyt" ja joka "heitettiin pois". Jeesus puhuu siis tässä niistä, jotka olivat Hänessä, mutta eivät pysyneet.
"Varokaa siis, VELJET ( = uudestisyntyneet uskovat ), ettei kukaan teistä ole sydämessään paha ja epäuskoinen ja näin luovu elävästä Jumalasta."
jatkuu....
Jumalan Sanan ydin, pelastuksen jae, kuuluisa Johanneksen jae, ei sano niinkuin moni väärin sitä on opettanut; että kerran uskottuani Häneen, pelastun.
Sitävastoin Johannes kirjoitti kuuluisan jakeensa preesensin jatkuvassa muodossa, ; Joka (jatkuvasti, kokoajan) uskoo Häneen...., vaan hänellä (jatkuvasti ja kokoajan) olisi iänkaikkinen elämä!
Jae siis alkukiellä käyttää tässä "preesensin jatkuvaa" ( continous presense tense ) muotoa kuvaamaan verbiä jatkuvana. Ei uskoa hetkellisenä, vaan jatkuvana.
Koska minä tänään ja nyt uskon, on minulla tässä ja nyt jatkuvana iänkaikkinen elämä! Näin ollen, uskova ihminen on pelastuksen alla. Tiellä. Häntä pelastetaan!
Pysymällä uskossa Häneen me me olemme iänkaikkisessa elämässä!
Tätä apostolit opettavat ja Herra itse.
Pysykää Hänessä, uskokaa Häneen ( preesensin jatkuvassa muodossa ), vaeltakaa Hänessä, turvatkaa ( jatkuvasti kokoajan ) Häneen... Sama toistuu läpi Sanan:
"Pysykää minussa, niin minä pysyn teissä" ( Johannes )
"pysykää minun rakkaudessani." ( Johannes )
"Valvokaa, pysykää lujina uskossa" ( Korinttolaisille )
"Vapauteen Kristus vapautti MEIDÄT. Pysykää siis lujina, älkääkä antako uudestaan sitoa itseänne orjuuden ikeeseen." ( Galatalaisille )
Sama esiintyy myös kääntäen läpi apostolien opin;
Joka EI PYSY Hänessä:
"Jos joku ei PYSY minussa, niin hänet heitetään pois niinkuin oksa, ja hän kuivettuu; ja ne kootaan yhteen ja heitetään tuleen, ja ne palavat. " ( Johannes )
Sellainen joka ei koskaan Herran luokse ole tullut, eikä Häneen ole koskaan ollut oksastettuna ei ole sellainen joka "ei pysynyt" ja joka "heitettiin pois". Jeesus puhuu siis tässä niistä, jotka olivat Hänessä, mutta eivät pysyneet.
"Varokaa siis, VELJET ( = uudestisyntyneet uskovat ), ettei kukaan teistä ole sydämessään paha ja epäuskoinen ja näin luovu elävästä Jumalasta."
jatkuu....
Vastaukset 82
Vanhimmat
Turvaanko siis siihen uskonratkaisuun jonka tein nuoruudessani, vai turvaanko tässä ja nyt, tänä päivänä Elävään Jumalaan, Herraan Häneen uskoen tässä ja nyt?!
Onko varmuuteni Herrassa sen teon varassa minkä aikoinani tein, vaiko sen, että minä NYT uskon?
Vanhurskas on elävä uskostansa. Tämä Raamatun yksi tunnetuimmista jonka profeetta Habakuk sai ja jota Luther voimakkaasti siteerasi puhuu yksin siitä, että he jotka Herran silmissä ovat vanhurskaita, elävät kunhan pysyvät uskollisina!
Meidän suhteemme Jumalaan tässä ja nyt määrittää sen, olemmeko Totuudessa tahi emme ja aivan samoin me saamme varmuuden uskostamme, Herrassa olostamme siitä, että Henki todistaa meille näin olevan.
Kun me tänäpäivänä pysymme Hänessä, Henki tänä päivänä todistaa meille kuuluvamme Hänelle.
"Henki itse todistaa meidän henkemme kanssa, että me olemme Jumalan lapsia" ( Roomalaisille )
Entä mitä Uusi Testamentti ja apostolit todellisuudessa tarkoittavat pelastuksella, pelastuimmeko täydellisesti tullessani uskoon?
Mitä sana "pelastus" merkitsee? Entä milloin se on tapahtunut kaikessa sen merkityksessään?
Pelastus on prosessi, se tarkoittaa koko merkityksessään paljon muutakin kuin yhdessä hetkessä tapahtuvaa asiaa. Vanhurskauttaminen toki tapahtuu hetkessä, mutta vanhurskauttaminen ei ole sama asia kuin mitä tarkoitetaan pelastuksella.
Pelastus on Raamatun mukaan itseasiassa prosessi jossa on selvät kolme vaihetta. Niistä on mm. käytetty eräiden saarnaajien toimesta seuraavanlaisia sananvalintoja;
Vanhurskauttaminen, pyhitys sekä kirkastuminen/kirkastus.
Tarkastelemalla Sanan valossa näitä vaiheita, huomaamme, että niistä ensimmäinen todellakin voi ja on tapahtuva hetkessä. Kun ihminen luetaan vanhurskaaksi, ihminen tulee vapaaksi synnin "palkasta", siitä rangaistuksesta. Velkaa ei lueta osaksemme.
Jumalan silmissä vanhurskas on virheetön, "maksu on maksettu".
Aiheena itse vanhurskauttaminen on niin laaja, joten käyn tässä vain sen hyvin pintapuolisesti läpi.
Vanhurskaus ei lueta osaksemme itsemme tähden, vaan yksin Kristuksen ristin tähden. "Hän teki, me saamme....". Näin ollen vanhusrkaus ei suinkaan ole omamme, vaan Jumalan!
Pyhitys on vaihe, jossa käsittelyyn tulee synnin käytäntö. Pyhityksessä vapaudutaan synnistä "käytännön tasolla", eli meidän "ei tarvitse tehdä syntiä". Pyhityselämä jatkuu läpi kristityn "vaelluksen".
Pietari puhuikin, että ilman pyhitystä kukaan ei ole näkevä Jumalaa.
Johannes puhui Tien kulkijoille kirjeissään synnistä mainiten;
"Lapsukaiseni, tämän minä kirjoitan teille, ettette syntiä tekisi; mutta jos joku syntiä tekeekin, niin meillä on puolustaja Isän tykönä, Jeesus Kristus, joka on vanhurskas."
Johannes myös jatkaa puhuen siitä, että joka ikinä pysyy jatkuvasti Kristuksessa, ei voi tehdä syntiä. Jälleen kyse preesensin jatkuvasta muodosta.
Viimeisessä, eli kirkastumisessa saavutetaan vaihe jossa lopulta jopa synnin mahdollisuus on poistunut. Silloin armotalouskaudet ovat päättyneet ja Herran omat pääsevät lopullisesti Kristuksen kaltaisuuteen. Paavali sanoikin, että Herra tuo pelastuksen heille jotka Herraa odottavat, sinä päivänä jolloin Hän on tuleva takaisin!
Sillon Tie on kuljettu loppuun, Saamme olla täydellisiä kaikkinensa, kirkastettuja, pyhiä!
Enään ei voi eikä tarvitse tehdä syntiä, saati tarvitse sitä vastustaa, sillä koko mahdollisuus on lopullisesti poistunut.
jatkuu....
Näin huomaamme, että pelastusta käsittävässä prosessissa tapahtuu niin synnin rangaistuksen poistuminen, sen vuoksi virheettömäksi lukeminen Kristuksen maksun tähden, synnin poistuminen "käytännön" tasolla, että mahdollisuuden tasolla.
Moni uskova myös näkee niin, että tullessaan uskoon ja vanhurskautetuksi tultuaan on pelastunut JO siihen vedoten, että Jumala on voimallinen saattamaan loppuun sen työn minkä on aloittanut. Näin toki on, mutta samaan hengenvetoon on syytä muistaa, että sama Jumala on varoittanut nimenomaan totuudentuntoon tulleita siitä mahdollisuudesta, että ihminen itse kääntää selkänsä elävälle Jumalalle. Jeesuksen varoitukset helve-tistä annettiin nimeomaan heille jotka olivat jo totuudentunnossa. Jeesus nimenomaan opetti ja varoitti tästä kauhistuttavasta paikasta omille opetuslapsillensa.
Herran pelko on viisauden alku!
Miksi Sana sitten esittää pelastuksen prosessina?
Filemonin kirje antaa siihen parhaat eväät. Tämä Uuden testamentin lyhin kirje kertoo siitä mitä pelastus tarkoittaa koko merkityksessään ja suosittelenkin kirjeen lukemaan:
Filemon palautettiin hyödylliseksi herrallensa ja myöskin Herralle! Hänen nimensäkin tarkoittaa sitä!
Pelastus on sitä, että ihmiset palautetaan Jumalalle tarpeellisiksi, palautetaan Hänen kuvikseen, siihen tarkoitukseena joihin jokainen on alunperin tarkoitettu. Jumalalle kelpaaviksi!
Siksi tätä päämäärää kohden kulkemista on alusta lähtien kutsuttu Tien kulkemiseksi!
Paavali kirjoittaa näin;
"Ja tehkää tämä, koska tunnette tämän ajan, että jo on hetki teidän unesta nousta; sillä pelastus on nyt meitä lähempänä kuin silloin, kun uskoon tulimme." ( Roomalaisille )
Hebrealaiskirje kirjoittaa näin;
"samoin Kristuskin, kerran uhrattuna ottaakseen pois monien synnit, on toistamiseen ilman syntiä ilmestyvä pelastukseksi niille, jotka häntä odottavat."
Pietari puhuu samasta asiasta näillä sanoin;
"Sillä kirjoitettu on: "Olkaa pyhät, sillä minä olen pyhä".
Ja jos te Isänänne huudatte avuksi häntä, joka henkilöön katsomatta tuomitsee kunkin hänen tekojensa mukaan, niin vaeltakaa pelossa tämä muukalaisuutenne aika, tietäen, ettette ole millään katoavaisella, ette hopealla ettekä kullalla, lunastetut turhasta, isiltä peritystä vaelluksestanne,
vaan Kristuksen kalliilla verellä, niinkuin virheettömän ja tahrattoman karitsan,
hänen, joka tosin oli edeltätiedetty jo ennen maailman perustamista, mutta vasta viimeisinä aikoina on ilmoitettu teitä varten" ( 1. Pietari )
Pelastus ei ole siis vain sitä, että pelastumme helv-etiltä, vaan kyse on siitä, että Jeesus tuli maailmaan pelastamaan ihmiset synneistään!
Sana kertoo mihin synnintekijäin tie vie, mutta Kristus tuli nimeomaan pelastamaan syntisiä ihmisiä. Toisin sanoen niitä astioita joista oli tullut kelvottomia ja sen vuoksi vaarassa joutua pian heitettäväksi pois, Hän tuli tekemään jokaisesta jälleen kelvolliset, jalot astiat, palauttamaan ne pilalle menneet astiat takaisin alkuperäiseen loistoonsa. Tullen jälleen Jumalalle kelpaaviksi!
Tästä on kyse pelastuksessa!
Ja tämä kaikki on jokaisen osalta oleva valmis sinä päivänä kun on saava uuden kirkastetun ylösnousemusruumiinsa. Vasta silloin, kirkkaudessa, olemme päässeet perille. Vasta silloin olemme todellakin pelastuneita sanan koko merkityksessä.
"Minä olen hyvän kilvoituksen kilvoitellut, juoksun päättänyt, uskon säilyttänyt." ( 2. Tim. )
jatkuu....
Tämän tähden Sana opettaa painavin sanoin siitä, ettei kukaan kääntyisi pois, jäisi taipaleelle, luopuisi elävästä Jumalasta, sillä siihen ei ketään ole kutsuttu:
"Varokaa siis, VELJET ( = uudestisyntyneet uskovat ), ettei kukaan teistä ole sydämessään paha ja epäuskoinen ja näin luovu elävästä Jumalasta."
"Mutta Henki sanoo selvästi, että tulevina aikoina moniaat luopuvat uskosta ( alkukielellä = pistis vrt. Ilm. 14:12 )"
"PYYHITTÄKÖÖN heidät pois elämän kirjasta, älköönkä heitä kirjoitettako vanhurskasten lukuun." ( Ps. 69 )
"Joka voittaa, se näin puetaan valkeihin vaatteisiin, enkä minä pyyhi pois hänen nimeänsä elämän kirjasta" ( Ilm. )
Mutta lopuksi;
Kun me Hänessä olemme, Häneen katseemme lujasti kiinnitämme ja Hänessä vaellamme jokainen päivä turvaten, luottaen ja uskollisesti Hänelle, niin me saamme olle täydellisen turvallisin mielin, sillä Sana lupaa:
"Sillä minä olen varma siitä, ettei kuolema eikä elämä, ei enkelit eikä henkivallat, ei nykyiset eikä tulevaiset, ei voimat, ei korkeus eikä syvyys, eikä mikään muu luotu voi meitä erottaa Jumalan rakkaudesta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme." ( Roomalaisille )
Kun me Häneen, Herraan Jeesukseen uskomme, ei mikään voi meitä Hänen kädestänsä riistää! Pysykäämme siis Hänessä!
Niin Niko. Sinäkin olet yksi noista luoduista.
Kun olet antanut itsesi Jeesuksen käteen,
ei ole enää mitään mahtia, joka sinut voisi siitä irrottaa.
Kun olemme tulleet siihen suhteeseen Jeesuksen kanssa,
josta Jeesus sanoo:
"Minä tunnen omani, ja Minun omani tuntevat Minut",
niin silloin me olemme yhtä Jeesuksen kanssa.
Meidät on liitetty yhdeksi ruumiinjäseneksi Häneen.
Ei ole sellaista mahtia, joka irroittaisi Jeesuksesta paloja pois.
Jeesus sanoo ihmisistä, jotka ovat tulleet yhdeksi Hänen kanssaan:
"He eivät ikinä huku".
Niko parhaita saarnamiehiä, ja opettajia, sopis mielestäni ihan luterilaiseen kirkkoonkin. Kasteista en tiijä.
Aamen taas kaikelle Nikon raittiille ja raamatulliselle opille!
HYVÄ!
:O)
Niko hyvä. Tämä on keskustelufoorumi, ei saarnatuoli. Aloituksesi asian olisi toki voinut tuoda paljon lyhyemmin ja ytimekkäämmin esille.
Sinulla lienee paljon halua ja intoa olla opettaja, mutta siihen tarvitaan erityinen kutsu ja armoitus Jumalalta.
En pidä Nikon selvitystä minään saarnana.
Niko todisti Raamatulla totuuden, jota vastaan muutamat eksyneet ”opettajat” ovat täällä jankuttaneet. Uudestisyntynytkin voi luopua uskosta.
” Katsokaa, veljet (=uudesti syntyneet uskovat), ettei vain kenelläkään teistä ole paha, epäuskoinen sydän, niin että hän l u o p u u elävästä Jumalasta.”
Kiitos, Niko, hyvästä seikkaperäisestä selvityksestä.
Niko julisti evankeliumia, ja siihen hänellä on taito ja kyky.
Kiitos, Niko, innoittavasta sanasta, joka korotti Jeesusta ja sai ylistämään Hänen sovitustyötään! Hän on pelastus ja apu, jokaiseen päivään.
Rakas Niko, tavataan Perillä!
Kiitos sanoistasi!
Onko iyhmisellä,
joka on syntynyt uudesti ylhäältä Hengeestä,
paha, epäuskoinen sydän?
Sellaisenko me saamme, kun synnymme Hengestä?
"Ja minä annan teille uuden sydämen,
ja uuden hengen minä annan teidän sisimpäänne.
Minä poistan teidän ruumiistanne kivisydämen
ja annan teille lihasydämen."
Oikeasti uudestisyntynyt ihminen ei voi luopua uskosta, koska hänessä on Pyhä Henki.
"Katsokaa veljet" ei tässä tarkoita, että KAIKKI olisivat veljiä! Paavali ei tietenkään voinut nähdä kenenkään sydäntä, joten hän ei voinut todella tietää kuka on varmasti veli, eli oikeasti uudestisyntynyt ihminen. Hän kehoitti monessakin paikassa jokaista tutkistelemaan itseään, onko uskossa vai ei! Paavali ei sitä voinut heidän puolestaan tehdä!
Jokaisen meistä on tutkittava itseämme, olemmeko ottaneet vastaan oikean evankeliumin vai väärän. Väärää on nykyisin paljon tarjolla: esim. ota Jeesus vastaan, niin pääset huumeista, viinasta, sairaudesta yms. Se ei ole pelastava evankeliumi, mutta hyvin nykyaikainen! On monenlaista uskonlahkoa, mikä opettaa uskoa, jota ei voi apostoliseksi sanoa, esim. hengessa kaatuilut, siansaksakielet, Raamatun ulkopuoliset profetiat yms. eivät kuuluu apostoliseen pelastavaan uskoon.
Siksi Paavali kehoittaa tutkimaan sydäntä ja opetusta! Pitää tietää seuraako valheoppia, väärää opettajaa, onko tullut uskoon siksi, että saavuttaisi uskonnnon avulla maallista hyvää, onko pelkästään rituaaliuskova ilman raamatullista pohjaa yms.
Nämä kaikki väärään evankeliumiin perustavat ns. uskovaiset yleensä jonakin päivänä luopuvat "uskostaan", vaikka tosiasiassa eivät koskaan uskossa olleetkaan! He ovat Jeesuksen vertauksen mukaista kovaa maastoa, jossa siemen kasvoi vain hetken, mutta koska ei ollut juurta niin se kuivettui helteessä, eikä tuottanut hedelmää!
Aito usko on vakaa ja kestävä. Ne, jotka "luopuvat uskosta" todistavat vain sen, etteivät he koskaan olleetkaan uskossa. 1.Joh.2:19 Meistä he ovat lähteneet, MUTTA HE EIVÄT OLLEET YHTÄ MEIDÄN KANSSAMME, sillä jos he olisivat olleet yhtä meidän kanssamme, NIIN HE OLISIVAT MEIDÄN KANSSAMME PYSYNEET; mutta heissä oli tuleva ilmi, ETTÄ KAIKKI EIVÄT OLE YHTÄ MEIDÄN KANSSAMME."
Aidot pelastetut eivät koskaan lähde pois. He pysyvät uskollisina Jumalalle loppuun asti. Jumala vie pelastuksen aina loppuun asti. Minkä Jumala on Jeesukselle antanut, sitä ei kukaan saa Häneltä pois.
Tämä taistelu on Jumalan ja Saatanan välillä. Pelastumaton ihminen kuuluu Saatanalle ja vain Jumala voi pelastaa ihmisen Saatanan orjuudesta. Luuletteko tosiaan, että Saatana voisi ottaa jonkun ihmisen sielun pois Jumalan hallusta? Siis Saatana voittaisi Jumalan?
Niko, älä saarnaa väärää oppia ja väärää evankeliumia. Joudut siitä vastuuseen Jumalan edessä!
Niko: >>Pyhitys on vaihe, jossa käsittelyyn tulee synnin käytäntö. Pyhityksessä vapaudutaan synnistä "käytännön tasolla", eli meidän "ei tarvitse tehdä syntiä".
Pyhityselämä jatkuu läpi kristityn "vaelluksen". Pietari puhuikin, että ilman pyhitystä kukaan ei ole näkevä Jumalaa.
Uskovat on ikuisesti erotettu Jumalalle lunastuksessa,
"pyhitetyt Jeesuksen Kristuksen ruumiin uhrilla kerta kaikkiaan".
Ja vasta kun tämä on tapahtunut, me voimme elää pyhityselämää.
Aloituksen tekijä olisi voinut sanoa asiansa jopa yhdessä virkkeessä: Kerran pelastettu ei ole aina pelastettu. Sitä kai joku ylempänä tarkoitti.
Aloittajalla on tapana esittää asiansa monimutkaisesti.
Tapansa mukaan hän ryhtyy seuraavaksi jankuttamaan toisen vielä monimutkaisemman jankuttajan kanssa. Tuloksena on väittely josta kukaan ei tule niin sanotusti hullua hurskaammaksi. Vielä surkeampaa siinä jankutuksessa on se että harhaoppisen tolitus voi sekoittaa semmoisenkin pään jossa vielä siihen asti oli tervettä ymmärrystä.
Kerran pelastettu on aina pelastettu!
Vai uudestisyntyykö ihminen monta kertaa?
Pitää sitten varmasti mennä kasteellekin aina kun uudestisyntyy uudestaan, onkohan se Nikon tapa?
Kerran OIKEASTI pelastettu pysyy uskossa kuolemaansa asti. Sitten usko muuttuukin näkemiseksi. Aito pelastus on Jumalan työ, se ei mene pilalle tai epäonnistu, Jumalan ei tarvitse uusia pelastustyötään!
Ennen pelastusta ihminen on hengellisesti kuollut. Raamattu ei opeta, että pelastettu ihminen kuolee uudestaan hengellisesti, eli on uudestikuollut.
Onko helluntailaiset uudestisyntyneitä-uudestikuolleita-uudestisyntyneitä-uudestikuolleita-uudestisyntyneitä.....?
Onko teillä jokin enimmäisrajoitus siihen kuinka monta kertaa sama ihminen voi uudestisyntyä?
Niko ei tätä omaa oppiansa ole Raamatusta löytänyt, vaan jostain helluntai-karismaattisilta sivustoilta.
Luethan aloituksen kirjoitukset ajankanssa uudestaan, sillä tuollaisesta en ole kirjoittanut mitään, eikä Raamattu sellaista opeta, että uudesti syntynyt syntyisi monta kertaa uudestaan.
Raamattu opettaa, että uskova pelastetaan Sanan kuulemisen kautta syntyvän uskon Herraan Jeesukseen kautta kuolemasta Elämään. Tässä Elämässä, uusina luomuksina nyt pelastettuina, pelastuksen alla jokaisen tulee vaeltaa nöyrinä, Jumalan pelossa, Kristuksessa pysyen.
Raamattu myös opettaa, että uskova voi myös luopua uskostaan ja joka uskostansa luopuu, Kristuksen julkisesti kerran valoon tultuaan, kieltää on hebrealaiskirjoittajan mukaan mahdotonta johtaa takaisin parannukseen.
Raamattu myös opettaa, että lopunajassa on oleva suuria vainoja Hänen omiaan kohtaan ja moni luopuu silloin uskostansa, jopa valitut ovat vaarassa eksyä tuossa ajassa.
Jeesus sanoikin, että pysykää minussa, niin Hän pysyy meissä.
Sen tähden aihe on äärimmäisen tärkeä.
Sillä mahdotonta on niitä, jotka kerran ovat valistetut ja taivaallista lahjaa maistaneet ja Pyhästä Hengestä osallisiksi tulleet
ja maistaneet Jumalan hyvää sanaa ja tulevan maailmanajan voimia,
ja sitten ovat luopuneet-taas uudistaa parannukseen, he kun jälleen itsellensä ristiinnaulitsevat Jumalan Pojan ja häntä julki häpäisevät.
--
Kerran pelastettu aina pelastettu on täyttä puppua. Mitenkäs Juudaksen laita onkaan, seurasi Jeesusta ja sitten käänsi selkänsä.
Juudas oli p..kele alusta asti.
Hän ei ollut sydämessään koskaan kääntynyt.
Hän oli varas ja petturi.
Jeesus siis tiesi alusta asti, että Juudas oli Hänet kavaltava.
Silti Juudas sai maistaa ja jopa käyttää Pyhän Hengen voimaa.
Ei maistaminen tarkoita ratkaisun tekoa.
Jos vasta maistelet, voit vielä päättää olla syömättä.
Voi ja voi! Kuinka tätä Raamatun jaetta käytetään pelottelemaan uskoon tulleita Pyhän Hengen anteeksiantamattomalla synnillä.
Kysymyksessä on Sana jonka tausta ja sen syyt täytyy tietää ja ymmärtää ennen kuin sitä voi soveltaa tämän ajan suomalaisiin uskoviin, jos sitä voi soveltaa ollenkaan.
Tätä Sanaa on toinen selittänyt palstalla. Hänen selityksen olen liittänyt luvan saatuani omaan "Pyhän Hengen pilkka" kirjoitukseeni. Kirjoitukseni pitäisi vapauttaa tämän asian kanssa taistelevan uskovan http://www.jaikal.se/48683132
Älkää hyvät uskovat käyttäkö tuota sanaa syyllistääksenne uskovia. Se ei ole Jeesuksen tekoja teidän kauttanne. Jeesus on tullut vapauttamaan ja puolustamaan, ei sitomaan syntiin ja syyttämään anteeksiantamatomasta synnistä. Pyhä Henki ei koskaan pelottele eikä syytä ketään tästä synnistä. Muista tämä.
>> "Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo( jatkuvassa preesensissä, = jatkuvasti kokoajan ), hukkuisi, vaan hänellä olisi ( jatkuvassa preesensissä, = jatkuvasti kokoajan ) iankaikkinen elämä. "
Lueppa kalamos, mitä apostoli Johannes kirjoittaa Jumalan lapseudesta. Jos panet toivosi siihen, että olet Jumalan lapsi, niin sinun on JOKA PÄIVÄ puhdistettava itseäsi.
Puhdistautuminen ja pyhitys on oltava jatkuvaa. Määränpää ja tavoite on se, että meistä tulee puhtaita "niinkuin Hän on puhdas"!
"Ja jokainen, joka panee Häneen tämän toivon, puhdistaa itsensä, niinkuin Hän on puhdas." 1.Joh.3:3. TÄMÄ on Johanneksen todistus.
Sinun "jumalan lapsesi" saavat viestistäsi päätellen elää synnissä. He ovat siis tosiasiassa perkeleen lapsia viimeistään silloin, kun he synnintuntonsa menettäneinä ovat kuuliaisia sinun harhaopillesi.
"Joka syntiä tekee, se on perkeleestä," 1.Joh.3:8
"Me tiedämme, ettei yksikään Jumalasta syntynyt tee syntiä; vaan Jumalasta syntynyt pitää itsestänsä vaarin, eikä häneen ryhdy se paha." 1.Joh.5:18
Sanon vakavasti sinulle kalamos: mieti millaista antikristillista hapatusta sinä työksesi tällä palstalla viljelet. Perkeleelle sinä lapsia tuolla 'opillasi' kokoat. Mutta etpä totisesti ole ainoa lajissasi; maailma on pahan vallassa. Harhaoppien kirjo on suurempi kuin ikinä ennen maailmassa. Siinä rokassa sinä olet vain yksi pieni rikka.
PPS
Kysyin kerran sinulta, oletko sinä uudestisyntynyt.
Et halunnut vastata tuohon kysymykseen.
Nyt olisi revanssin paikka sinulle.
Voit seurustella halujesi mukaan aorististä. Tuskin se sinulle avautuu sen paremmin kuin Kristuksen ristikään.
Ristin sana ja totuuden kuuliaisuus Jeesuksen seuraajana on minun elämäni sisältö ja tarkoitus. Kaikki muu on toisarvoista.
Johannes puhuu kirjeessään synnissä elämisestä. Hän ei suinkaan sano että kristitty ei koskaan lankeaisi.
Pietari sanoi uskoville, uudestisyntyneille kristityille, että ilman pyhitystä kukaan ei ole näkevä Jumalaa, joten pyrkikää pyhitykseen. Ei Pietari ei uskovia näillä sanoilla evankelioinut.
Jeesus sanoi, että joka Hänessä pysyy kantaa paljon hedelmää, mutta joka EI PYSY heitetään pois. Jälleen sanat oli kohdistettu Hänen seuraajilleen.
Billy Grahamilta kysyttiin kerran, mikä olisi hänen ensimmäinen ajatus tullessaan taivaaseen? Hän vastasi; Helpotus!
Hänellä oli sama nöyrä mieli vaelluksessaan kuin Paavalilla joka toivoi loppuun asti olevansa kerran osa sitä suurta joukkoa taivaan kodissa!
Henki antaa varmuuden siitä, että olemme Tiellä ja Totuudessa, Sana antaa samalla tälle tielle nöyryyden!
Luethan kalamos aloitukseni uudelleen ajatuksella.
Minäkin puhuin synnissä elämisestä.
Se on mahdottomuus Jumalasta syntyneelle.
Israelin kansan vaelluksen aikana oksia karsittiin kovalla kädellä. Erämaahan putosivat Joosuaa ja Kaaleppia lukuunottamatta kaikki oksat Moosesta myöten. Kukaan näistä ei siis saavuttanut luvattu Lepoa Kanaanin maassa. Mutta kyllä Mooses ja monet muut silti saivat paikan Aabrahamin helmassa. Mutta olkaamme me oksia, jotka kantavat hedelmää. Ettemme me putoaisi erämaahan.
Voisitko vastata kommenttiini
http://keskustelu.suomi24.fi/node/10885977/#comment-57013265
Miten luet tuon aoristimuodossa olevan verbin "uskoo".
Tuohon aoristiin sinä perustit avauksesi.
Olethan sinäkin syntynyt Jumalasta.
Kysymyshän ei ole ollenkaan sinun suorituksestasi.
Et sinä itseäsi synnyttänyt.
Se on Jumalan teko, että me uskomme.
Vain tuo usko, jonka Jeesus vaikuttaa, pelastaa.
Kysymys on kertakaikkisesta tapahtumasta.
Me saamme lahjaksi uskon.
Ja sitten me elämme Jumalan Pojan uskossa.
Siis kysymys on kyllä jatkuvasta
mutta samalla kertakaikkisesta tapahtumasta,
jonka alkuupanija, kantava voima ja täydelliseksi tekijä on Jeesus Kristus.
Usko syntyy kuulemisesta Jumalan Sanan kautta ja se, että uskomme on Hänen tekonsa. Emme me itse kykene itseämme pelastamaan.
Predestiaatio opettaa, että me olemme ennalta määrätyt Hänelle, pelastukseen ja kirkkauteen. Tämä kyllä onkin aivan niin, mutta samalla on hyväksyttävä se Sanan tosiasia, että ei Jumala ketään pakolla pelastukseen tuo saati siinä pidä.
Usko on Jumalan teko meissä, mutta myös meillä on oma osamme kaikessa siinä.
Jos me emme pysy Hänessä, meidät leikataan ja heitetään pois.
Otit puheeksi Israelin vaelluksen.
Kaikki lähtivät matkalle, vaelsivat pilven johtamina ihmeitä todistaen silmillänsä, Jumalan voiman alla, mutta kaikki eivät suinkaan päässeet perille.
Ei ole sattumaa, että Herra naulittiin ristiin. Risti symbolina on valtavan merkityksellinen. Se on risteys maallisen ja taivaallisen välillä ( pystypuu ) sekä risteys vanhan iiton, että uuden liiton välillä ( poikkipuu ). Se on samalla myös keskipiste, kaiken päämäärä, kaiken "ydin".
Aivan samoin kuin ihminen voi uudesta liitosta luisua takaisin vanhan liiton alle, voi ihminen luisua taivaallisesta takaisin maalliseen.
Senpä vuoksi hebrealaiskirjeen kirjoittaja kaikkensa teki, ettei kukaan kuulijoista menisi takaisin, joutuisi pois Elävästä Jumalasta, jäisi matkalle.
Aivan samoin kuin Billy Graham ymmärsi sen, että vasta perillä koittaa todellinen helpostus, aivan samoin tulisi jokaisen Kristuksen seuraajan vaeltaa maallisen majansa aika Jumalan pelossa, nöyrinä ja tehdä kutsumuksensa lujaksi kuten apostolit sanoivat!
Sana on kokonansa Totuus.
Aivan yhtä totta kuin on se, että joka huutaa avuksensa Herran nimeä, pelastuu on myös varoituksen uskoville siitä, miten on käyvä jos luopuu Elävästä Jumalasta. Sana on tässäkin asiassa siis otettava täysin kokonansa.
Minä olen syntynyt Jumalasta, sillä minä uskon tässä ja nyt Häneen, Elävään Jumalaan! Henki tässä ja nyt siitä minun hengelleni todistaa, joten jokainen jolla todistus on saa olla tuvallisin mielin ja varmana siitä, että on todellakin pelastuksen Tiellä.
Nyt Herrassa meidän tulee tulee pyrkiä pyhitykseen, tekemään kutsumuksemme lujiksi ja pysyä Hänessä. Ei vaeltaen lepsuina kristittyinä Herrassa, vaan nöyrinä Jumalan pelossa koko maallisen majamme ajan, jotta voimme kerran yhtyä kirkkaudessa siihen Billy Grahamin ajatukseen ja saada perillä todellisen helpotuksen!
Silloin olemme todellakin täydellisesti pelastetut!
"samoin Kristuskin, kerran uhrattuna ottaakseen pois monien synnit, on toistamiseen ilman syntiä ilmestyvä pelastukseksi niille, jotka häntä odottavat." ( Hebralaisille )
Ei Paavali suinkaan kuvitellu pelastuksen olevan hänen tekojensa seuraus, mutta hänen sydämensä asenne tämän maalisen vaelluksen ajan oli kohdillaan, sillä hän tiesi Herran Sanat ja varoitukset siitä, että joka "ei pysy, leikataan.."
Ja "pysykää minussa".
"Mutta kaiken minä teen evankeliumin tähden, että minäkin tulisin siitä osalliseksi." ( korintolaisille )
Joka uskoo Jumalan Poikaan, on syntynyt uudesti ylhäältä.
Avauksesi perusteella sinä luet (1 Jos 5:1) näin:
Jokainen, joka jatkuvasti uskoo,
että Jeesus on Kristus, on Jumalasta syntynyt.
Siis milloin ihminen on Jumalasta syntynyt?
Kuinka kauan ihmisen on täytynyt jatkuvasti uskoa,
että hän on Jumalasta syntynyt?
Eli mitä tapahtui vaikkapa Aaronille ja Moosekselle,
jotka kuivettuivat erämaahan eivätkä luvattua
eli lepoa Kanaanin maassa saavuttaneet?
Ovatko he nyt Aabrahamin helmassa vai tuonelassa?
Mitä tapahtuu niille kuiville oksille. heinille tai oljille,
jotka joutuvat tuleen Kristuksen tuomioistuimen edessä?
Ovatko he pelastettuja vai kadotettuja?
Kalamos, en suinkaan niin lue kuin yllä kirjoitat.
Minähän kerroin sinulle kuinka luen ja tässä ketjussa olen sitä parhaan kykyni mukaan Sanaa lainaten pyrkinyt sinulle kuin muillekin avaamaan!
En sanojani osaa paremmin jäsentää, pahoitteluni siitä. Toivon kuitenkin, että luet ketjun ajatuksella uudestaan.
Sinä sen sijaan tunnut ymmärtävän niin, että uudestisyntynyt ei voi kääntyä uskostansa pois, eikä voi millänsä enään luopua. Pelastus on siis jo varmistunut jokaisen kohdalla joka uskoi Häneen. Näinkö luet?
Kerro siis, milloin ihminen uudestisyntyy!
Olet siis vankkumattomasti sitä mieltä, että kerran uskottua, päämäärä ja pelastus on täydellisesti saavutettu. Ja jos niin kävikin, että päämäärää ei koskaan tullutkaan saavutettua, on auttamatta lopputulos se, ettei sellainen ihminen koskaan uskonutkaan...
Apostolit eivät näin opettaneet.
Jos uskot ihmisen uudesti syntyvän ylhäältä uskosta Herraan ja uskoon tullessaan Jumalan Pojan nimeen, onko apostolit varoittaneet Herran johdolla Sanassa turhaan heitä jotka Hänen nimeen ovat uskoneet? Onko kehoitukset Hänessä pysymisestä, kestämisestä kaikkinen varoituksineen ollet aivan muuta varten kuin sitä, että pelastuksen voi menettää ja Elävän Jumalan voi myös Totuuden tuntoon tulleet, kuten hebrealaiskirjeen kirjoittaja kirjoittaa, hyljätä.
Olihan avauksesi perustus tässä:
>> "Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut,
että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen
uskoo( jatkuvassa preesensissä, = jatkuvasti kokoajan )
Sanan vielä kertaalleen sen, että Herra varoitti ennenkaikkea kadotuksesta omia opetuslapsiaan, ei suinkaan "ei uskovia".
Kadotus on aihe jota ei tule käyttää niinkään evankelioimiseen, vaan ennenkaikkea se on sellaista mikä on jokaisen Kristuksen seuraajaan syytä pitää aina Jumalan pelossa, nöyränä mielen lähellä. Ei Jeesus turhaan omillensa siitä kertonut ja varoittanut.
On kauhistuttavaa tulla tuntemaan Elävä Jumala, Hänen Totuudessaa vaeltaa ja hyljätä Hänet. Sen vuoksi Jumalan pelko olkoon jokaisen mielessä tuoden viisautta ja nöyryyttä tämä maallisen majamme aika!
Väität siis, että Joh. 3:16 koskien sanoin jotain väärin? Eikö alkukieli tässä puhukaan jatkuvasta preesensistä, sitäkö pyrit sanomaan? Tarkistathan toki alkukielestä mitä Sana tässä sanoo.
Nyt et kalamos selvästikään tahdo ymmärtää sitä mitä olen ketjussa sinulle pyrkinyt kertomaan.
Jos tuo lukutapasi jakeessa Joh 3:16
ei sovellu jakeeseen 1 Joh 5:1,
jossa aivan sama sana,
samassa taivutusmuodossa,
kirjain kirjaimelta, samalta kirjoittajalta,
niin silloin sinä olet lukenut väärin myös Joh 3:16.
PS
Edellä jo kerroin siitä, miten tuo aoristi tulee lukea:
Se on Jumalan teko, että me uskomme.
Ei Jumalan teko voi epäonnistua.
Vain tuo usko, jonka Jeesus vaikuttaa, pelastaa.
Ei Jeesus voi epäonnistua.
Kysymys on kertakaikkisesta tapahtumasta.
Me saamme lahjaksi uskon.
Ja sitten me elämme Jumalan Pojan uskossa.
Ei Jumalan lahja voi olla kelvoton.
Eikä sen kantava voima voi olla kyvytön.
Siis kysymys on kyllä jatkuvasta
mutta samalla kertakaikkisesta tapahtumasta,
jonka alkuupanija,
kantava voima
ja täydelliseksi tekijä
on Jeesus Kristus.
Jeesus puhui nimenomaan kadotuksesta,
kun Hän puhui omista lampaistaan sanoen:
"he eivät ikinä huku".
Siis yksikään Jeesuksen lammas ei joudu kadotukseen.
Ei ole yhtään Jeesuksen lammasta,
josta Jeesus on sanova:
Kerran tunsin sinut, mutta en enää tunne.
Toistetaan nyt vielä. Opettajaksi susta ei (vielä) ole Niko hyvä.
"Jumala on antanut meille iankaikkisen elämän, ja tämä elämä on Hänen Pojassansa. Jolla Poika on, sillä on elämä; jolla Jumalan Poikaa ei ole, sillä ei ole elämää"
Jälleen Johannes käyttää tässä preesensin jatkuvaa muotoa, ei aoristia.
Näin ollen, joka Pojassa Pysyy, Hänessä pysyy Elämä ja sama kääntäen.
Elämä ei ole ihmisessä itsessänsä vaan Pojassa ja siksi meille annetaan Elämä vain Hänen Pojassansa.
Sen vuoksi Jeesus kehoittaa opetuslapsiaan toistuvasti; olkaa Minussa.... pysykää Minussa....
Viinipuun oksalla ei ole elämää itsessänsä, vaan tämä elämä "virtaa" oksaan rungon kautta. Oksa joka ei pysy puussa, kuivettuu ja lopulta kuolee.
Ikuinen Elämä on siis jakuva suhde Elämän antajaan!
Vastaa kalamos aikasempaan kysymykseeni, milloin ihminen syntyy Jumalan lapseksi ja näet että luopumisen mahdollisuus on lopullisesti poistunut?
Ihminen syntyy Jumalan lapseksi siten,
että Pyhän Hengen kolkuttaessa sydämen ovelle,
ihminen avaa oven ja päästää Hänet sisälle.
Silloin Jeesus Kristus Pyhän Hengen kautta asuu ihmisessä.
Silloin tapahtuu udestisyntyminen.
Silloin Jeesus puhaltaa ihmiseen,
ja ihminen saa ottaa vastaan Elämän Hengen.
Opetuslapset syntyivät uudesti, kun Jeesus puhalsi heihin.
Silloin ihminen siirtyy kuolemasta Elämään,
saatanan vallasta Jumalan Rakkaan Pojan Valtakuntaan.
Ja tuossa Valtakunnassa ei enää vaikuta
synnin ja kuoleman laki
vaan Elämän Hengen ja Vanhurskauden laki.
Mutta ihminen voi tehdä toisenkin ratkaisun.
Jättää oven avaamatta.
Sillon ihminen luopuu tarjolla olevasta pelastuksesta.
Tarjous voi kyllä toistua.
Mutta ei ole viisasta luopua tarjouksesta.
Eli tänä päivänä, jos te kuulette ...
Tuossa hetkessä tapahtuu luopuminen,
tai toivottavasti ei tapahdu.
Näin ollen sinun täytyy lukea kaikki Sana kuvaukset luopuvista ja siitä varoittamisesta ja Herrassa pysymisestä kohdistetun uudestisyntymättömille?
Kalamos viesteissään Nikolle:
>>>Ja miten luet seuraavan (1 Joh 5:1)
"Jokainen, joka uskoo, että Jeesus on Kristus, on Jumalasta syntynyt"
Miten luet tuon aoristimuodossa olevan verbin "uskoo".
Tuohon aoristiin sinä perustit avauksesi.
Kalamos koskien 1.Joh.5:1:
>>>Edellä jo kerroin siitä, miten tuo aoristi tulee lukea:
Nostan hattua kalamokselle, joka on kerran pelastettu ja aina pelastettu. Hän ei voi uudestisyntyneenä koskaan langeta syntiin, mikäli oikein olen ymmärtänyt.
Kerran joku kysyi jaikalilta, oletko koskaan tehnyt syntiä uudestisynnyttyäsi. Kysymys jäi vastausta vaille.
Mitäpä sinä kalamos vastaat tuohon?
Sopiiko kysyä, vaikka keskusteletkin Nikon kanssa? Ja silloinhan eivät muut saa mielestäsi puuttua keskusteluun.
Herrassa pysyminen ja Jumalasta luopuminen
ovat kaksi eri asiaa.
Katsotaan ensin tuota jälkimmäistä.
Raamattu ei tunne ollenkaan käsitettä luopio.
Se on yksinomaan "kaanaankieltä", jota minä kartan.
Mutta Raamatussa on kyllä vastaava verbi,
joka muodostuu sanoista
(apo) pois (histemi) asettaa.
Eli kun Jumalan Valtakunta on tullut ihmistä lähelle,
ja Pyhä Henki kolkuttaa sydämen ovella,
niin silloin ihminen joko ottaa Hänet vastaan,
tai sitten ei ota ja asettaakin Jumalan sivuun.
Päättää "pysyä erillään" Hänestä.
Usein tuo heräämisvaihe
tai Jumalan kutsuvaihe voi olla pitkäkin,
ja ihminen on jonkun aikaa mukana kuvioissa,
mutta ei kuitenkaan tee lopullista ratkaisua.
Hän huomaa, kuinka Jumalan Sana avautuu,
kun sitä Pyhässä Hengessä julistetaan.
Hän saa maistiaisia Sanasta.
Hän saattaa kokea myös Jumalan voimaa
esimerkiksi siten,
että Pyhä Hengen voima parantaa Hänet.
Hän on saanut maistaa taivaallista voimaa.
Ja hän saattaa jopa todistaa tästä muille
ja alkaa muutenkin kertoa muillekin löydästään.
Mutta silti hän ei koskaan ole tehnyt ratkaisua.
Jumalan Valtakunta ei ole päässyt hänen sisimpäänsä.
Siis Jumalan hallitusvalta
ei tosiasiassa vielä ulotu hänen sydämeensä.
Pyhä Henki on siunannut ja koskettanut häntä
ja kirkastanut Kristuksen hänelle.
Hän on maistanut taivaallista hyvyyttä ja Jumalan Voimaa.
Mutta lopulta, hän kuitenkin päättää tehdä sen,
mitä tuo alketekstin ilmaisu afistemi tarkoittaa.
Hän päättää "pysyä erillään" Jumalasta.
Hän valitsee lopulta kuitenkin vanhan elämänsä,
ja asettaa itsensä Jumalan ulkopuolelle
pois Jumalan yhteydestä.
Mutta jos Hän tekee toisen ratkaisun, tulee ristin juurelle,
ja antaa itsensä Jeesukselle, niin silloin Pyhä Henki
tulee asumaan Häneen, ja on pantti/vakuus/sinetti
hänessä. Jumala on signeerannut hänet itselleen.
Jeesuksesta on tullut hänen Kuninkaansa, Hallitsijansa,
hän on Jeesuksen oma, jota Jeesus ei koskaan heitä pois.
Silloin on tapahtunut uudestisyntymisen ihme.
Hänestä on tullut Jumalan lapsi.
Lapsi voi olla tottelevainen tai tottelematon.
Mutta ei se muuta sitä tosiasiaa, että hän on isänsä lapsi.
Jos me pysymme Hänessä ja Hänen Sanassaan,
niin me tulemme todellisesti vapaiksi.
Mutta jos me emme pysy Hänen Sanassaan,
niin me emme pääse Hänen lepoonsa.
Ja vaelluksemme on silloin yhtä surkeaa
kuin Israelin kansan vaellus erämaassa.
Luvattuja hedelmiä näimme vain kerran vakoojien saaliina.
Tai saamme Mooseksen lailla vain kaukaa katsella luvattua.
Ja sitten me kuivina oksina putoamme erämaan hiekkaan.
Ja kerran kun seisomme
Kristuksen palkintotuomioistuimene edessä,
niin palkintoa ei tule. Ei kruunua.
Eikä asuinsijastamme jossain laitakaupungin hämärissä
löydy sinne kerättyä aarretta.
Emmekä me itse loista sellaista kirkkautta kuin toiset.
Meidät sijoitetaan hääaterialla jonnekin ihan muualle kuin
välittömästi Hänen oikealle tai vasemmalle puolelleen.
Olimme rakentaneet kestävälle perustukselle.
Kristuskalliolle.
Mutta rakensimme puusta, heinistä ja oljista.
Mikään ei kestänyt. Kaikki meni. Paitsi perustus.
Minä en missään tapauksessa halua kuulua tuohon joukkoon,
joka ei pysynyt Hänen yhteydessään.
Joka ei pysynyt Hänen Sanassaan.
Minä olen juossut uskon kilparadalla.
Joskus olen ollut kuuliainen Hänen äänelleen.
Monesti en ole uskaltanut tai rohjennut tehdä,
mitä olen kokenut Hänen minun tahtovan tehdä.
En tiedä, olenko vielä lähelläkään voittopalkintoa,
tai saavutanko sitä ollenkaan.
Mutta yksi asia on varma.
Hän on minun, ja minä olen Hänen,
siitä hetkestä alkaen, kun annoin itseni Hänelle.
Hän ei minua hylkää eikä minua jätä.
Minä en ikinä huku. Hän on Pelastaja,
joka ei irrota yhdestäkään kädestä,
joka Hänen puoleensa on kerran ojentautunut.
Tietolähteeni oli siis Nikon käyttämä ilmaisu
jatkuva preesens, jonka ymmärsin väärin.
Luulin hänen käyttävän tuota ilmaisua aoristista,
mutta ei se tosiaan ollutkaan aoristi.
Käytetään nyt sitten vaikka nimitystä jatkuva preesens.
Siis kirjaimellisesti suomentaen "uskova".
Näin muuten aoristikin suomennettaisiin.
Mutta joka tapauksessa Joh 3:16 ja 1 Joh 5:1
sisältää täsmälleen saman verbin,
samassa taivutusmuodossa,
kirjain kirjailmelta, ja vieläpä samasta kynästä.
Ja silloin meillä on edessämme jakeessa 1 Joh 5:1
täysin käsittämätön virke, jos luemme tuon verbin
niinkuin Niko halusi sen luettavan jakeessa Joh 3:16.
"Jokainen, joka uskoo jatkuvasti koko ajan,
että Jeesus on Kristus, on Jumalasta syntynyt".
Ja jos vaikka sen noin lukisimmekin,
niin ei tuo virke pidä sisällään sitä mahdollisuutta,
että tänään uskova, huomenna ei-uskova.
Ei voi olla niin, että tänään pitää paikkansa,
että lapsi on syntynyt,
mutta huomenna se ei enää pidäkään paikkaansa,
lapsi ei ollutkaan syntynyt.
>>>Joka uskoo Jumalan Poikaan, on syntynyt uudesti ylhäältä.
En minä noin ole missään kirjoittanut.
Aivan päinvastoin olen kirjoittanut.
Israelin kansa pelastui Egyptin orjuudesta,
mutta jäi Moosesta myöten erämaahan.
Mitä lankeemuksiin tulee, niin en suinkaa ole kirjoittanut,
etten uudestisynnyttyäni koskaan lankeaisi syntiin.
Asiahan on aivan päinvastoin.
Kun en vielä ollut uudestisyntynyt,
minä en koskaan voinut langeta syntiin.
Tällä forumilla saa jokainen keskustella.
Mutta ei minun ole pakko jokaiselle vastata.
Enkä yksinekertaisesti jaksa niin tehdä,
vaikka haluaisinkin.
Ei tosiaan ollutkaan aoristi.
Kirjaimellinen suomennos on kuitenkin sama eli "uskova".
Oksa ei tietenkään itse kykene irrottamaan
itseään vanhasta puustaan.
Vielä vähemmän kiinnittymään uuteen.
Sen tekee Puutarhuri.
Ja kun se on tapahtunut,
tuosta oksasta on tullut viinipuun oksa.
Jos se kuitenkin syystä tai toisesta
kuivuu tai jää hedelmättömäksi,
niin se kuivuu ja kuolee
tai karsitaan puuta laihduttamasta
viinipuun oksana.
Vanhaan puuhun sitä ei enää oksasteta.
Kalamos:
>>>Tietolähteeni oli siis Nikon käyttämä ilmaisu
jatkuva preesens, jonka ymmärsin väärin.>Ei voi olla niin, että tänään pitää paikkansa, että lapsi on syntynyt,
mutta huomenna se ei enää pidäkään paikkaansa,
lapsi ei ollutkaan syntynyt.
Siis oliko mielestäsi tuhlaajapojan elämässä aikajakso,
jolloin hän ei ollut isästä syntynyt?
Mitä tuo kolmiosainen vertaus meille opettaakaan.
Toivon hartaasti,
että lukisit huolella läpi avaukseni ja kommenttini ketjusta:
http://keskustelu.suomi24.fi/node/10216054
Tulee uskoa Jeesus siksi joka Hän on. Hän itse sanoi niin.
En halua enempää häiritä, mutta tuossa "uskossa"
ei ole ollenkaan kysymys jonkun asian totena pitämisestä.
Sinun tapa kertoa Raamatun totuutta viehättää ja siunaa minua erikoisesti
Minä olen ymmärtänyt samalla tavalla kuin sinä tai ymmärrän nyt kun sinä kerrot.
Niko opettaa myös hyvin mutta sinulla on mielestäni selvempi opetus. Olen saanut paljon hyvää teksteistäsi ja uskon että monet muutkin lukijat saavat hyvää opetusta kauttasi. Minä myös koen kirjoituksissasi Hyvän Paimenen äänen. Ja se on ratkaisevaa. Nikoa ollenkaan väheksymättä, jaikal veljenne Kristuksessa Jeesuksessa.
Ps. Älkää poijat riidelkö tiellä.
"Asiahan on aivan päinvastoin.
Kun en vielä ollut uudestisyntynyt,
minä en koskaan voinut langeta syntiin. "
Aamen, kylläpäs sanoit nasevasti. Vain elävä voi langeta.
Jumalan on tehnyt eläviksi teidät jotka olitte kuolleet synteihinne ja rikoksiinne joissa te ennen elitte. Siis se, joka on Kristuksessa Jeesuksessa, on uusi luomus, vanha on kadonnut, katso uusi on tullut tilalle. Mutta kaikki on Jumalasta joka on sovittanut teidät itsensä kanssa.
Jaikal kirjoitti;
"Ps. Älkää poijat riidelkö tiellä."
Tämä on jaikal tähdellinen ja hyvä muistutus!
Vaikka kalamoksen kanssa mielenkiitoisia keskusteluja eri aiheiden / oppikysymysten tiimoilta olemme käyneet, tahdon tähdentää sitä, että olemme molemmat veljiä Herrassa ja keskustelu, välillä kiivaskin on molemmin puolin pyritty pitämään hyvässä hengessä.
Ei niin, että toisiimme olisimme loukkaantuneet ja näin riitaan yltyneet.
Mutta kehoitus on hyvä, sillä liha on heikko ja sen tähden onkin aina syytä pitää kirkkaana mielessä se, että kiivaskin keskustelu olisi aina toista osapuolta kunnioittavaa!
Kalamos hienosti toisella palstalla eräälle lukijalle tästä kaikesta, koskien meitä, todistikin ja siihen yhdyn kyllä täydestä sydämestäni!
Siunausta sinulle Jaikal, kuin kalamokselle, että muilekin lukijoille!
Herra meille jokaiselle Sanaansa valaiskoon ja antakoon viisautta meille tahtonsa mukaan!
>>>Tulee uskoa Jeesus siksi joka Hän on. Hän itse sanoi niin.
Ei ole hyvä jos uskosta osattomat ajattelevat uskovien riitelevän opeista.
Te olette molemmat Herraan uskovia taivaaseen matkalla jotenka välttäkää riitoja ja aihetta ihmisille syyttää teitä riitelyistä. Minä yritän itsekin välttää riitelyä varsinkin niiden ihmisten kanssa joita pidän Herraan uskovina. En siis mielellään ryhdy väittelemään ja ojentamaan pikkuasioissa toista usksovaa. Herra varjelkoon sellaisesta sillä riidan hedelmät eivät ole hyvät. Mutta teidän välinen keskustelu rakentaa lukijaa mikäli lukija on oikeassa hengessä ja kykenee ymmärtämään hengellisiä asioita. Eikä keskustelunne olekaan vielä suoraa riitelyä mutta kohta voidaan siitä jo teitä syyttää. Siksi toppuutan vähän teitiä.
Hänen Sanansa kertoo sen kuka Hän on.
Tulee siis uskoa siihen mitä Raamattu Sanoo.
Jos joku sanoo: "Minä rakastan Jumalaa",
mutta vihaa veljeänsä, niin hän on valhettelija.
Sillä joka ei rakasta veljeänsä, jonka hän on nähnyt,
se ei voi rakastaa Jumalaa, jota hän ei ole nähnyt.
Ja tämä käsky meillä on häneltä,
että joka rakastaa Jumalaa,
se rakastakoon myös veljeänsä.
Jokainen, joka uskoo, että Jeesus on Kristus,
on Jumalasta syntynyt;
ja jokainen, joka rakastaa häntä, joka on synnyttänyt,
rakastaa myöskin sitä, joka hänestä on syntynyt.
Merkillepantavaa mutta myös murheellista on todeta, miten aloittaja ei ole huomaavinaan minun tai Jonahin viestejä, joissa me tuomme kiitosta Raamatun mukaisesta ja hyvästä aloituksesta.
Emme ole eräissä merkittävissä kohdissa samanmielisiä Jonahin kanssa Kristuksen opista, mutta tähän aloitukseen me kumpikin vastasimme myönteisellä ja kiitollisella tavalla.
Niko sortteeraa kirjoittajat näköjään siihen malliin, että kalamoksen kaltaisen eksyttäjän kanssa voi 'väitellä' satojen viestien voimalla vaikka samassa ketjussa, mutta yksimielisen kiitolliset kommentit rohkeilta ja itsenäisesti ajattelevilta - kuten Jonah ja minä - jätetään tylysti 'no comments' linjalle.
Vaan mitäpä tuosta. Kunhan Kristuksen ristiä ja armon sanaa uskon kuuliaisuudessa puhtaasti julistetaan; se on pääasia.
Hyvää ja armorikasta syksyn alkua Nikolle ja muillekin "tutuille"!
Sanoinhan jo ylempänä, ettei Nikosta vielä ole opettajaksi. Toisilta opittua vain ja itsensä korottamista, ei itse vielä todeksi elettyä. Suunta kyllä oikea.
Johannes puhui Tien kulkijoille kirjeissään synnistä mainiten;
"Lapsukaiseni, tämän minä kirjoitan teille, ettette syntiä tekisi; mutta jos joku syntiä tekeekin, niin meillä on puolustaja Isän tykönä, Jeesus Kristus, joka on vanhurskas."
Roomalaiskirje 8
34 Kuka voi tuomita kadotukseen? Kristus Jeesus on se, joka on kuollut, onpa vielä herätettykin, ja hän on Jumalan oikealla puolella, ja hän myös rukoilee meidän edestämme.
Heprealaiskirje 5
5 Niinpä Kristuskaan ei itse korottanut itseänsä ylimmäisen papin kunniaan, vaan hän, joka sanoi hänelle: "Sinä olet minun Poikani, tänä päivänä minä sinut synnytin";
6 niinkuin hän toisessakin paikassa sanoo: "Sinä olet pappi iankaikkisesti Melkisedekin järjestyksen mukaan".
7 Ja lihansa päivinä hän väkevällä huudolla ja kyynelillä uhrasi rukouksia ja anomuksia sille, joka voi hänet kuolemasta pelastaa; ja hänen rukouksensa kuultiin hänen jumalanpelkonsa tähden.
8 Ja niin hän, vaikka oli Poika, oppi siitä, mitä hän kärsi, kuuliaisuuden,
9 ja kun oli täydelliseksi tullut, tuli hän iankaikkisen autuuden aikaansaajaksi kaikille, jotka ovat hänelle kuuliaiset,
10 hän, jota Jumala nimittää "ylimmäiseksi papiksi Melkisedekin järjestyksen mukaan".
11 Tästä meillä on paljon sanottavaa, ja sitä on vaikea selittää, koska olette käyneet hitaiksi kuulemaan.
12 Sillä te, joiden olisi jo aika olla opettajia, olette taas sen tarpeessa, että teille opetetaan Jumalan sanojen ensimmäisiä alkeita; te olette tulleet maitoa tarvitseviksi, ei vahvaa ruokaa.
13 Sillä jokainen, joka vielä nauttii maitoa, on kokematon vanhurskauden sanassa, sillä hän on lapsi;
14 mutta vahva ruoka on täysi-ikäisiä varten, niitä varten, joiden aistit tottumuksesta ovat harjaantuneet erottamaan hyvän pahasta.
Roomalaiskirje 5
12 Sentähden, niinkuin yhden ihmisen kautta synti tuli maailmaan, ja synnin kautta kuolema, niin kuolema on tullut kaikkien ihmisten osaksi, koska kaikki ovat syntiä tehneet-
13 sillä jo ennen lakiakin oli synti maailmassa, mutta syntiä ei lueta, missä lakia ei ole;
14 kuitenkin kuolema hallitsi Aadamista Moosekseen asti niitäkin, jotka eivät olleet syntiä tehneet samankaltaisella rikkomuksella kuin Aadam, joka on sen esikuva, joka oli tuleva.
15 Mutta armolahjan laita ei ole sama kuin lankeemuksen; sillä joskin yhden lankeemuksesta monet ovat kuolleet, niin paljoa enemmän on Jumalan armo ja lahja yhden ihmisen, Jeesuksen Kristuksen, armon kautta ylenpalttisesti tullut monien osaksi.
16 Eikä lahjan laita ole, niinkuin on sen, mikä tuli yhden synnintekijän kautta; sillä tuomio tuli yhdestä ihmisestä kadotukseksi, mutta armolahja tulee monesta rikkomuksesta vanhurskauttamiseksi.
17 Ja jos yhden ihmisen lankeemuksen tähden kuolema on hallinnut yhden kautta, niin paljoa enemmän ne, jotka saavat armon ja vanhurskauden lahjan runsauden, tulevat elämässä hallitsemaan yhden, Jeesuksen Kristuksen, kautta. -
18 Niinpä siis, samoin kuin yhden ihmisen lankeemus on koitunut kaikille ihmisille kadotukseksi, niin myös yhden ihmisen vanhurskauden teko koituu kaikille ihmisille elämän vanhurskauttamiseksi;
19 sillä niinkuin yhden ihmisen tottelemattomuuden kautta monet ovat joutuneet syntisiksi, niin myös yhden kuuliaisuuden kautta monet tulevat vanhurskaiksi.
20 Mutta laki tuli väliin, että rikkomus suureksi tulisi; mutta missä synti on suureksi tullut, siinä armo on tullut ylenpalttiseksi,
21 että niinkuin synti on hallinnut kuolemassa, samoin armokin hallitsisi vanhurskauden kautta iankaikkiseksi elämäksi Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme, kautta.
On perceleestä tuo oppi kyllä..
Savonarola, Raamatunsanastako noin puhut, siivoa suus ja sydämes.
perceleestä se oppi eikä muusta..
JEESUS KUOLI POIS SYNNISTÄ!
Roomalaiskirje 6
1 Mitä siis sanomme? Onko meidän pysyttävä synnissä, että armo suureksi tulisi?
2 Pois se! Me, jotka olemme kuolleet pois synnistä, kuinka me vielä eläisimme siinä?
3 Vai ettekö tiedä, että me kaikki, jotka olemme kastetut Kristukseen Jeesukseen, olemme hänen kuolemaansa kastetut?
4 Niin olemme siis yhdessä hänen kanssaan haudatut kasteen kautta kuolemaan, että niinkuin Kristus herätettiin kuolleista Isän kirkkauden kautta, samoin pitää meidänkin uudessa elämässä vaeltaman.
5 Sillä jos me olemme hänen kanssaan yhteenkasvaneita yhtäläisessä kuolemassa, niin olemme samoin myös yhtäläisessä ylösnousemuksessa,
6 kun tiedämme sen, että meidän vanha ihmisemme on hänen kanssaan ristiinnaulittu, että synnin ruumis kukistettaisiin, niin ettemme enää syntiä palvelisi;
7 sillä joka on kuollut, se on vanhurskautunut pois synnistä.
8 Mutta jos olemme kuolleet Kristuksen kanssa, niin me uskomme saavamme myös elää hänen kanssaan,
9 tietäen, että Kristus, sittenkuin hänet kuolleista herätettiin, ei enää kuole: kuolema ei enää häntä vallitse.
10 Sillä minkä hän kuoli, sen hän kerta kaikkiaan kuoli pois synnistä; mutta minkä hän elää, sen hän elää Jumalalle.
JEESUS KUOLI POIS SYNNISTÄ!
JEESUS ELÄÄ JUMALALLE!
aloitus:
"Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo( jatkuvassa preesensissä, = jatkuvasti kokoajan ), hukkuisi,..."
Tässä taas tullaan synnittömän "jonkinlaisen rotupuhtaan" ihmisen käsitteeseen.
Kun kuulut meidän kastiin etkä tuohon toiseen, saat palkan. Jos liityt ja sitten luovut, saat kovemman kohtalon kuin liittymätön.
Tässä luodaan liittyjälle naula elämän arkkuun. Muuta ei ehkä nykyaikana voida kuin mitä esim. helluntailaiset tekevät. He he hylkäävät eronneen tykkänään. Eronnut olisi saastaa ja johon ei saa koskeakaan.
Toisekseen tässä on esillä synnittömän ihmisen oppi. Kun uskoo (Jeesukseen tai Jumalaan), saa aina palkkion eli miten tahansa. Siteerauksen kohta raamatusta sulkee moraalin uskon ulkopuolelle.
Aloituksen oppi, jota moni on esittäyt, myös helluntailaiset, on epäinhimillinen oppi, yli-ihmisen oppi. Taantumuksellista pataa.
Rehti uskova ei usko moiseen. Tai jos uskoo, häntä käy sääliksi.
"Katsokaa, VELJET, ettei vain kenelläkään teistä ole paha, epäuskoinen sydän, niin että hän LUOPUU elävästä Jumalasta, vaan KEHOITTAKAA toisianne JOKA PÄIVÄ, NIIN KAUAN kuin sanotaan: "tänä päivänä", ETTEI TEISTÄ KUKAAN synnin pettämänä paatuisi; sillä ME OLEMME tulleet osallisiksi Kristuksesta, KUNHAN VAIN PYSYMME luottamuksessa, joka meillä ALUSSA oli, vahvoina LOPPUUN ASTI. " ( Hebrealaisille )
Keitä siis olivat nämä veljet, jolle kirjeen kirjoittaja sanansa kohdisti?
Heistä veljistä, kirjoittaja sanoo myös näin:
"Veljet, MEILLÄ on siis täysi oikeus astua sisälle kaikkeinpyhimpään, koska Jeesus on uhrannut verensä"
sekä jatkaen:
"Astukaamme sen tähden Jumalan eteen vilpittömin sydämin ja varmoina uskossamme, sydän vihmottuna puhtaaksi pahasta omastatunnosta ja ruumis puhtaalla vedellä pestynä. Pysykäämme horjumatta tunnustuksessa ja toivossa, sillä hän, joka on antanut meille lupauksensa, on luotettava. 24 Pitäkäämme huolta toinen toisestamme ja kannustakaamme toisiamme rakkauteen ja hyviin tekoihin."
Ja kaikessa tässä nuhteessa kehotuksessa kirjeen kirjoittajan pääpaino on tässä:
"meidän tulee rohkaista toisiamme, sitä enemmän mitä lähempänä näette Herran päivän olevan. Jos me näet teemme syntiä ehdoin tahdoin, senkin jälkeen, kun olemme oppineet tuntemaan totuuden, ei ole enää mitään uhria syntiemme sovitukseksi."
Sen tähden, kuten yllä eilen jo kirjoitin, kirjoittaja kehoittaa veljiä jokainen päivä kannustamaan ja kehoittamaan pysymään Kristuksessa. Jakaen, että olemme osallisia Kristuksesta kunhan vain pysymme alussa omistamassamme luottamuksessa lujina loppuun asti!
Siis kunhan vain pysymme loppuun asti!
Kirjoittaja läpi kirjeen laskee itsensä kuulijoidensa joukkoon, sanoen jatkuvasti "me", näin tähdentäen sitä, että nämä kehoituksen ja nuhteen sanat ovat tähdelliset, niin heille, kuin hänelle kuin meille jokaiselle Herraa seuraavalle uskovalle.
Eikä suinkaan ole kyse kirjeen vastaanottajien kohdalla siitä, että ksyeessä olisi vielä uudesti syntymättömistä, sellaisista jotka vasta ovat kiinnostuneet Sanasta, mutta eivät vielä ole Herran opetuslapsia.
Sillä apostolit eivät kutsuneet veljiksi ketään muuta kuin Herran omia. Samoin, ei ole kirjeen kuulijoiden kohdalla kyse uskon "kynnyksellä" olevista, sillä kirjoittaja kiittäen kehuukin heidän aikaisempaa taivalta Herrassa sanoin:
"Muistakaa, millaista oli ennen, silloin kun te juuri olitte päässeet valoon. Te kestitte silloin monet kärsimykset ja kamppailut. Toisia teistä pilkattiin ja piinattiin katselijoiden huviksi, toiset jakoivat toveriensa kovan osan. Te kärsitte yhdessä vankilaan teljettyjen kanssa, te suostuitte iloiten siihen, että omaisuutenne riistettiin, sillä te tiesitte omistavanne parempaa, omaisuuden joka pysyy.
Älkää siis heittäkö pois rohkeuttanne, sillä se palkitaan kerran runsaasti. Kestävyys on teille tarpeen, jotta pystyisitte täyttämään Jumalan tahdon ja siten saisitte omaksenne sen, minkä hän on luvannut."
Kirjoittaja siis painottaa MUISTAMAAN sen mitä heillä oli alussa, se palo vaelluksessa juuri kuin olivat valoon ( lue Kristukseen ) päässeet!
Siihen hän kehoittaa heitä palaamaan, pysymään ensirakkaudessa!
Siksi hän sanoi aiemmin heille:
"KUNHAN VAIN PYSYMME luottamuksessa, joka meillä ALUSSA oli, vahvoina LOPPUUN ASTI."
Aivan samaa Jeesus sanoo Kristuksen seurakunnalle:
"Mutta sitä en sinussa hyväksy, että olet luopunut ensi ajan rakkaudesta. Muista siis, mistä olet langennut, käänny ja palaa tekemään ensi ajan tekoja. Ellet tee parannusta, minä tulen luoksesi ja siirrän lamppusi paikaltaan." ( Ilmestyskirja )
Jeesus sanoikin; "pysykää minussa"
Heprealaiskirjeessä on kysymys
kaiken luottamuksen panemisesta Jeesukseen.
Eli kirjoittaja asettaa tuossa luvussa 3
rinnakkain Mooseksen ja Jeesuksen.
Jeesus on se Elävä Jumala, josta heprealaiset
olivat aikeissa luopua eli kirjaijmellisesti kääntäen
laittamassa Jeesuksen sivuun palatakseen takaisin Moosekseen.
Efeson seurakunnan ensirakkauden sammumisesta
ja sen seurakuksesta olen kirjoittanut ketjussani
Mitä Henki seurakunnille sanoo
http://keskustelu.suomi24.fi/node/10122098/#comment-51233104
Kerran pelastettu, toisinaan pelastettu!
:O)
Tahdon nostaa ajankohtaisen kirjoituksen esille, sillä tämän aihepiirin Raamatullinen ymmärtäminen on avain niin moneen teologiseen pohdiskeluun. Jos pelastuksen pohja vuotaa, se vaikuttaa suorasti tahi epäsuorasti aivan kaikkeen... oppiin kasteista, kadotuksesta, kristityn vaelluksesta, valvomisesta, että lopunajasta jne.
että nostit ja totuus tuli esiin.
> Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut,
> että hän antoi ainokaisen Poikansa,
> ettei yksikään, joka häneen uskoo
> (jatkuvassa preesensissä = jatkuvasti kokoajan),
> hukkuisi, vaan hänellä olisi
> (jatkuvassa preesensissä = jatkuvasti kokoajan )
> iankaikkinen elämä.
Eikä meillä tietenkään voi ollakaan iankaikkista elämää
muutoin kuin jatkuvassa preesensissä.
Iankaikkinen elämä on jatkuva elämä, se ei voi olla loppuva elämä.
Mitä järkeä on väitellä "kerran pelastettu on aina pelastettu" aiheesta?
Yksikään vannoutunut kalvinisti ei muuta mieltään. Liikehdintää tapahtuu vain kalvinismin suuntaan, ei pois siitä. Kalvinistit tietävät tämän ja yrittävät käännyttää muita kristittyjä väsymättä oman uskontonsa edustajiksi.
Miksi joku kääntyy kalvinistiksi?
Siksi, että se ottaa "uskovalta" vastuun pois omasta elämästään. Kalvinismi on siis vastuun pakoilemista ja turvautumista valheoppiin, joka antaa yliluonnollisen pelastusvarmuuden, joka apostoleiltakin puuttui (ks. 1kor 9:27).
Vaikka kalvinisti pakoilee vastuuta, elää hänkin pelon vallassa ja tekee kaikkensa osoittaakseen omalla elämällään, että hän on "valittu". Jos hän nimittäin luopuisi uskonnostaan ja palaisi takaisin syntielämään, paljastuisi hän valheveljeksi. Tästä syystä kalvinistit ovat elämäntavoiltaan ulospäin hyvin raittiita ja hurskaita, mutta läheskään kaikki heistä eivät ole uudestisyntyneitä Jumalan lapsia. Tarkempi tutustuminen heihin osoittaa tämän todeksi: heissä on eri henki.
On silti kalvinisteja, joita pidän Jumalan lapsina. En saanut armoa tunte John Bunyania, mutta hänen elämäkertansa perusteella hän oli Jumalan lapsi. Erikoista on se, että hänen kirjastaan "Kristityn vaellus" ei pysty päättelemään hänen edustaneen kalvinistista näkemystä vaan itse asiassa päinvastoin. Yllätyinkin, kun luin hänen olleen kalvinistinen ajatuksiltaan.
Omituinen on myös joidenkin hellareiden ja vapaiden suuntien uskovien käsitys, jonka mukaan uskoon voidaan tulla ja uudestisyntyä monta kertaa. Heidän mukaansa on mahdollista syntyä Jumalan lapseksi ja luopua Herrasta, niin että tullaan taas perkeleen lapseksi: pyhä henki saadaan ja sitten menetetään. Sitten on taas mahdollista tulla uskoon ja syntyä uudesti Jumalan lapseksi, niin että kerran menetetty pyhä henki saadaan takaisin. Näin voi heidän mukaansa tapahtua lukemattomia kertoja: pyhä henki sisään, pyhä henki ulos, pyhä henki sisään, pyhä henki ulos, jne.
En pidä tätä opetusta totuudenmukaisena.
Kirjoitit;
"Mitä järkeä on väitellä "kerran pelastettu on aina pelastettu" aiheesta? "
On tärkeää pitää esillä Raamatun ilmoitus aiheesta kuin aiheesta, tarkastella niitä Sanan kokonaisvaltaisen ilmoituksen valossa, tuoda ilmi alkutekstiliset muodot vaikeiden Sanankohtien edessä ja näin yhdessä pysyä Sanaan nojaten kiinni siinä apostolisessa evankeliumissa jossa alusta asti seurakunta on pyrkinyt harhaoppien keskellä pysymään.
Olet oikeassa siinä, että kenties he, jotka vankasti ovat oman näkemyksensä puolustajia eivät edes halua opistansa luopua saati pyrkiä näkemään siinä olevia ristiriitoja Raamatun ilmoituksen valossa. Näin kenties on. Mutta kenties edes muutama joka vielä etsii, löytäisi vankan totuuspohjan uskon tiellensä siitä, että pidämme esillä Raamatun ilmoittamaa totuutta.
Kuten kirjoitin, se että pohja on epäraamatullinen ketjun kysymyksen kanssa , heijastuu niin moneen oppikysymykseen. Se näkyy aina eskatologisiin kysymyksiin asti siinä, että sivuutetaan se oppi, jota Herra että apostolit opettivat lopunajan luopumuksesta, että aina siihen, miten hebrealaiskirjettä luetaan sivuuttaen varoituksen Herran kieltämisestä, vaelluksesta ja aina Kristuksen omien kirjeiden varoituksiin asti, jossa Hän voimakkaasti nuhtelee omiaan.
On äärimmäisen tärkeää huomata kuinka aihe on äärettömän tärkeä Kristiksen seurakuntien opissa. Sen väärän opin ja ymmärryksen seuraamukset menevät syvemmälle kuin moni ensinäkemältä huomaakaan...
Pietari sanoikin kirjeessään, että meidän jokaisen tulee vaeltaa Jumalan pelossa tämä maallisen majamme aika. Näin totisesti on, sillä joka nöyränä Jumalan pelossa vaeltaa Kristuksessa, ei horju, ei uinu, ei veltostu eikä ole oppien heiteltävänä vaan silloin on viisauden alku oleva käsiemme lamppu kaikessa!
Ja milloinkahan meinaat Niko ymmärrettävällä suomenkielellä lausua oman kantasi aloitusotsikon kysymykseen? Onhan sinua jo muistutettu:
http://keskustelu.suomi24.fi/node/10885977#comment-57022269-view
"On tai Ei, selkeästi 1.9.2012 18:20
Aloittajalla on tapana esittää asiansa monimutkaisesti.
Tapansa mukaan hän ryhtyy seuraavaksi jankuttamaan toisen vielä monimutkaisemman jankuttajan kanssa. Tuloksena on väittely josta kukaan ei tule niin sanotusti hullua hurskaammaksi. Vielä surkeampaa siinä jankutuksessa on se että harhaoppisen tolitus voi sekoittaa semmoisenkin pään jossa vielä siihen asti oli tervettä ymmärrystä."
Onpa selvästi sanottu. Luulisi tuosta Nikollekin jotain aukeavan.
Kirjoitit;
"Ja milloinkahan meinaat Niko ymmärrettävällä suomenkielellä lausua oman kantasi aloitusotsikon kysymykseen?"
Eikö aloitukseni kiroitus tuonut kantaani selväksi?