Tuleva kielistrategia Suomalaisuuden Liiton silmin

Ainoa etukäteistieto tulevasta kielistrategiasta löytyy Suomalaisuuden liiton sivuilta, joka on julkaissut lausuntonsa asiasta.
http://www.suomalaisuudenliitto.fi/?page_id=17

Kielistrategiatyöryhmän pääsihteeri Paulina Tallroth ilmoitti Liiton toimistonhoitajan Saila Savisen tiedustellessa asiaa 14.11.2012, että itse toimenpideohjelma ja visio ovat luottamuksellista tietoa. Näin ollen Liitto ei voi niitä julkaista, eikä aloittaa julkista ja avointa kansalaiskeskustelua asiasta. Suomalaisuuden Liitto ry totesi lausunnossaan kunnioittaen seuraavan:

1. Lausunnon lähtökohta

--- Kielistrategialuonnos on syntynyt yksipuolisesti, koska se seuraa Svenska Finlands Folktingin asettaman Ahtisaaren työryhmän esityksiä Suomen kansalliskielten, tässä tapauksessa tilaajan ja eturyhmän intressissä olevan ruotsin kielen säilyttämiseksi Suomessa. Kyseessä on hätävarjelun liioittelu, sillä ruotsin kieli voi Suomessa hyvin, jos tilannetta verrataan vastaavien kokoisten kielivähemmistöjen asemaan Pohjoismaissa tai EU-maissa. --- Kansalliskielistrategiassaon unohdettu täysin se vaara, jonka globalisaation ja verkottumisen kautta tapahtuva integroituminen aiheuttaa suomen kielen tulevaisuudelle pienenä kielenä. ---

2. Pohjoismainen integraatio ja suomen kieli

Suomen kielen asemaa on myös vahvistettava etenkin Ruotsissa valtioiden välisen kielellisen tasa-arvon ja vastavuoroisuuden pohjalta sekä saatava myös suomi viralliseksi kieleksi pohjoismaiseen yhteistyöhön sekä hyväksyttävä myös englannin kielen käyttö. --- Suomen virallinen kaksikielisyys hyödyttää --- liikaa ruotsalaisia yrityksiä ja henkilöitä verrattuna siihen, mitä Ruotsi vastaavasti tarjoaa suomenkielisille.---

3. Kansalliskielten osaaminen

--- Liitto katsoo, että poistamalla toisen kotimaisen kielen pakollisuus koulutuksen kaikilla tasoilla sekä käyttämällä näin vapautuvat tunnit äidinkielen, suomen tai ruotsin, vahvistettuun opiskeluun on omiaan ehkäisemään nuorten, etenkin poikien syrjäytymistä. --- Puutteellinen äidinkielen osaaminen johtaa syrjäytymiseen yhteiskunnasta.

Kokonaisuudessaan kansalliskielistrategiaan sisältyvät ruotsin asemaan paneutuvat ehdotukset vaikuttavat ”veden kantamiselta kaivoon”. Ottaen huomioon sen, miten vähän ruotsia on opittu kouluissa peruskoulusta korkeakouluihin viime vuosikymmeninä vaikuttaa siltä, että ruotsin kielen opetuksen epäonnistuttua hallintoa yritetään palauttaa kaksikieliseksi. Vai, onko tarkoitus varata korkeimmat hallintovirat ns. kaksikielisille samaan tapaan kuin ne olivat ruotsinkielisten hallussa sata vuotta sitten?
---

4. Mitä on kaksikielisyys?

Käsitteet ”kaksikielisyys ja kaksikielinen henkilö” tulisi määritellä ennen kuin perustetaan kaksikielisiä kouluja. --- Olisiko syytä huomioida myös maahanmuuttajien kaksikielisyys?

--- tulee voimakkaasti tukea eri alojen suomenkielisten perusoppikirjojen kustantamista, koska ruotsinkielisillä on tukemaan skandinaaviset oppikirjat entiseen tapaan.

--- Kielellisesti lahjakkaiden oppilaiden kohdalla ruotsin osaamisvelvollisuuden poistaminen lisäisi mahdollisuuksia kartuttaa Suomen kielivarantoa.

5. Kielikylvyt

Globalisaatiosta, etenkin kaupallisista, aiheutuvien tarpeiden tyydyttämiseksi tulee panostaa kielikylpy- ja kielisuihkumahdollisuuksiin muidenkin kuin de facto ruotsin kielen suhteen.

---

6. Uusia toimenpidesuosituksia

--- Ruotsin vallan ajan historian opetusta voidaan lisätä opetukseen, jos samalla kerrotaan, miten ankeaa se oli suomenkielisille kielellisesti, kulttuurillisesti ja sotilaallisesti.

Kansalliskielten osaamistason seuranta on nykyisin vähintäänkin riittävä. Valtiontalouden tasapainottaminen vaatii pikemminkin virkamieskunnan vähentämistä.
Luonnoksessa ei ole minkäänlaisia arvioita kielistrategian aiheuttamista välittömistä tai välillisistä kustannuksista.

7. Kielilain tarkistaminen

Suunnitteilla olevat kuntaliitokset aiheuttavat sen, että kielilain 5 § kielellisestä jaotuksesta on uusittava. Parhaiten se tapahtuu palaamalla 1950-luvulla voimassa olleisiin määräyksiin. ---

Toimenpiteiden toteutusaikataulu, vuoden 2013 alusta lähtien, on epärealistinen. Näin, koska kansalliskielistrategia, toimenpideluonnos ja todelliset kieliolosuhteet eroavat liikaa toisistaan.