Olenko mä nyt ihan epäonnistunut tyttö kun en omista yhtäkään miespuolista kaveria? En voi sille mitään että olen tarkka millaisten ihmisten kanssa liikun... inhoan polttajia, ryyppääjiä, turhaan kiroilijoita ja esittäjiä (varsinkin sellaisia jotka kuvittelevat saavansa kenet tahansa). Minusta ei kukaan pidä, tytöt vain naureskelevat ja pojat eivät edes sitäkään. Musta tuntuu että musta puhutaan jatkuvasti jotain pahaa, kun ei kukaan halua edes tutustua muhun. Haluaisin olla kuin kaikissa nuorien esitteissä: teiniporukka istuu nurmella kesäisenä päivänä, juttelee mukavia ja naureskelee vitseille. Kaikialla sanotaan että nuorena olisi hyvä solmia suhteita vastakkaisen sukupuolen kanssa vaikkakin vain kaverimielessä että oppisi tuntemaan sitä. En vain halua hillua röökinpolttajien kanssa, ei siinä mielessä että pelkäisin itseni menevän mukaan, vaan se tympeä käytös ja HAJU, hyi kamala.
Haluaisin alkaa jo vähitellen sellaiseen ns. kaverisuhteeseen, jossa voisi pojan kanssa vaan jutella kaikesta. Kaikki muut kaverini ovatkin nykyään sellaisten poikien kanssa... en nyt siis tarkoita että haluan vain koska kaikki muutkin on... kaipaan vain niin paljon jotakuta joka rehellisesti pitäisi musta. Tytöt ovat usein (varsinkin nykyään) hirveitä selkäänpuukottajia, jos ei tosissaan pidetä niin esitetään vaan ja sitten puhutaan kaikki pienimmätkin virheet selän takana muille.
Kaksi kaikkein parasta ystäväänikin, jotka vielä kesällä valittelivat samaa, ovat löytäneet useamman poikakaverin (ja sitä myötä lisää tyttökavereitakin) ja nyt yhteydenpitomme on jäänyt vain netin kautta satunnaiseen keskusteluun. Minut on vain unohdettu. Koulu menee huonommin kuin koskaan enne vaikkei nyt ole kavereitakaan joita tavata koulun jälkeen...
En kaipaa vastauksia, piti vain kirjoittaa tämä johonkin sydäntä painamasta.
Säälittävyyden huippu tyttönä
22 Vastausta 305 Lukukertaa
mut oikeesti sillon ku mulla oli vielä tosi vähä kavereita muutenki ja vielä ku mun paraskaveri alko seukkaa tytön kaa josta oon tykänny jo 4.v ja se mun kaveri ties että se ei voi loukata mua ennää pahemmin.
Hyvää uuttavuotta!
Kukaan ei koskaan kutsu minua ulos. Ennen toki oli enemmän sellaista, mutta sitten kaverit alkoivat polttaa ja juopottelemaan ja minun mielestäni siinä ei ole mitään hienoa niin sitten minua ei enää pyydetty mihinkään.
Eniten minua harmittaa se että en etene sosiaalisesti mihinkään. Muut ovat saaneet jo aikoja sitten ensisuudelmansa, osa on jo nussinut ekaa kertaa, mutta minä en ole halannutkaan tyttöjä kuin ystävänpäivänä ja joskus ala-asteella pari kertaa. En oikein enää edes yritä. Kun ei kerran ketään kiinnosta kuin mun "hauskat" jutut, niin olkoot sitten. Kyllä netistä löytyy ihan tarpeeksi kavereita chatista. Joskus vaan harmittaa kun on kaikesta jäänyt paitsi.