tähän sopii hyvin kapin laatima runo joka menee pitkin nettiä
Haihtuivat toiveet niin kuni vierivä virta.
Kaikki on mennyt, lyö nyt jo kohtalon pirta.
Turhaan, oi turhaan tartuin ma hetkehen kiini;
riemua suonut ei kokoomusseura, ei viini.
Häipyivät taakse tahtoni ylpeät päivät.
Henkeni hurmat kauas jo jälkehen jäivät.
Yritin nousta; alemmas painui vain tieni.
Toivoni ainoo: olla ees puolue pieni.
Oppositiossa lupaukset suuret taas luodaan,
kun Keskustalle se osa jälleen nyt suodaan.
Kataisen eessä kun selkäni nöyrästi taipui,
Urpilaisen ja Soininkin suosion toivehet haipui.
Upposi mereen unteni kukkivat kunnaat.
Nyt olen köyhä: kalliit ol´ äänien lunnaat.
Kaikkeni annoin, hetken ma heilua jaksoin,
haaveiden kullat mieleni murheella maksoin.
Uupunut olen, ah, sydänjuurihin saakka.
Miksikö lieneekin pantu tää paatinen taakka?
Tai olen niitä, joilla on tahto, ei voima?
Työni ol` turhaa, sen tulos tuntoni soima.
Siis oli suotta kestetyt, vaikeat vaivat,
katkotut kahleet, poltetut rakkahat laivat.
Kaatua täytyi. Kannatus ollut ois tarpeen.
Jähmetyn jääksi. Haavani ei mene arpeen.
Toivoton taisto kansamme tahtoa vastaan!
Kaikuvi kannel; lohduta laulu ei lastaan.
Hallatar haastaa, soi sävel sortuvin siivin.
Rotkoni rauhaan kuin peto kuoleva hiivin.
Haihtuivat toiveet niin kuni vierivä virta.
Kaikki on mennyt, lyö nyt jo kohtalon pirta.
Turhaan, oi turhaan tartuin ma hetkehen kiini;
riemua suonut ei kokoomusseura, ei viini.
Häipyivät taakse tahtoni ylpeät päivät.
Henkeni hurmat kauas jo jälkehen jäivät.
Yritin nousta; alemmas painui vain tieni.
Toivoni ainoo: olla ees puolue pieni.
Oppositiossa lupaukset suuret taas luodaan,
kun Keskustalle se osa jälleen nyt suodaan.
Kataisen eessä kun selkäni nöyrästi taipui,
Urpilaisen ja Soininkin suosion toivehet haipui.
Upposi mereen unteni kukkivat kunnaat.
Nyt olen köyhä: kalliit ol´ äänien lunnaat.
Kaikkeni annoin, hetken ma heilua jaksoin,
haaveiden kullat mieleni murheella maksoin.
Uupunut olen, ah, sydänjuurihin saakka.
Miksikö lieneekin pantu tää paatinen taakka?
Tai olen niitä, joilla on tahto, ei voima?
Työni ol` turhaa, sen tulos tuntoni soima.
Siis oli suotta kestetyt, vaikeat vaivat,
katkotut kahleet, poltetut rakkahat laivat.
Kaatua täytyi. Kannatus ollut ois tarpeen.
Jähmetyn jääksi. Haavani ei mene arpeen.
Toivoton taisto kansamme tahtoa vastaan!
Kaikuvi kannel; lohduta laulu ei lastaan.
Hallatar haastaa, soi sävel sortuvin siivin.
Rotkoni rauhaan kuin peto kuoleva hiivin.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Kiitos. kiitos rakas nuolukoirani. Itseasiassa aloin kyllästyä uusi-ukkiin. Toki ukki imee hyvin ja ilman hampaita kuin hooveri, mutta kyllä haluan sinut ykköseksi, joka tunkee "kakkoseeni."Muuten harhautettiin ukki-höppänä hienosti viime kesänä Zeppeliinissä. Sanottiin, että mennään kahville Pulla-Pirtin kahvioon ja mentiinkin kiinalaiseen syömään.
Eihän Kempeleen kääkkä meitä sieltä löytänyt. Homoilemisiin!!
Sonnimieshän se siinä ja keskustalaisen märkä päiväuni. Olet sinä jotenkin lutuinen sonnari. Aina samat jutut.....
Onko sinulla keskustalainen homoystävä?
Kiitoksia, tähän mennessä palstan paras avaus! Kepulit pienenee kuin maataloustuki ennen markkinataloutta. Kepun risupaketti paloi taivaan tuuliin, Nuorisosäätiö on persauki, lesta Sipilä vetää kepulaisia kuin kuoriämpäriä, kuntauudistusta pukkaa, hajasijoituksiin ei ole vara! Hyvää uutta vuotta Ernestolle ja jatka kepujen kurittamista rautaisella otteella. sonnari eli sapiens sucks on aika hiljaista miestä. Kapi varmaan siemailee jossakin lämpimässä maassa herkullisia viinejä ja syö hyvää ruokaa kepulaisten einesten sijaan. Kyllä se tästä, olemme kohta kuin länsimaa!
kapi jutun röyhtäisi?
Puhuu jo kolmannessa persoonassa. Ootteko homo?
En ole kepulainen, vaan ehta hetero.
Myös oikeille heteroille toivotetaan hyvää uutta vuotta, no, myös kepulaisille kanssa. Katto ja seinät sen verran korkealla ja leveällä.
Kiitoksia, kiitoksia! Sitä samaa Sinulle, vaikka toivotukseni tulee hieman myöhässä! Eilen keskityin uuden vuoden vastaanottoon ystävättäreni kanssa, ihan kotioloissamme vain, mutta oikein kivalla ohjelmalla;))
Pikkukepuli näkyy kuvittelevan Sinun olevan se eräällä aivan muulla vakionikillä harvakseltaan esiintyvä kaveri, jonka kesällä tapasin Kempeleen Zeppelinissä. Pikkukepuli sairaassa mielessään kuvittelee meistä samaa, jota varmaan näkee minusta kanssaan märissä valveunissaan. Täytyyhän minun muistaa häntäkin. Kun tuossa eräällä vanhalla runollani toivotuksesi esität, teen minäkin sen runolla (vanhaa tuotantoani), jossa uskoakseni varsin hyvin pystyn samastumaan pikkukepulin mielenmaisemaan:
PIKKUKEPULIN TUNNUSTUKSIA
Olen pikkukepuli, en mä sitä kiellä,
vaikka joudun tunnustamaan sen nyt surumiellä.
Älyä ei minulle kai liiemmälti suotu,
mihin sitä tarvitsiskaan kepulaiseks luotu.
Peruskoulu kesken jäi, enkä työtä saanut,
siitä alkain enimmäkseen pankolla oon maannut.
Sitten löysin kepusaitin – vaikeudet pois suli!
Minusta nyt rikas mies ja oppinutkin tuli!
Armeijaan en kelvannut, tiedätte kai miksi.
Täällä pääsin johtajaksi, myöskin upseeriksi.
Kepua mä rakastin kuten mies vain naista,
uskonut en löytäväni toista samanlaista
kunnes täällä kapi tuli mua raukkaa vastaan,
siitä alkain aatellut oon häntä ainoastaan.
Eipä kepu aatoksissain ole enää juuri,
niin on minut vanginnut tuo vanha kapi suuri
Mielessäin nyt myllertää vain kapin munakarvat,
ovat ne niin kiihottavan harmaat sekä harvat
Nyt mä täällä päivystän vain kaikki pitkät päivät,
odottaen kapia, muut mielestäin pois jäivät.
Kapin kuvan kun vain nään, se kylliksi on mulle,
sen mä tahdon tunnustaa nyt tuolle kaivatulle!
Eipä ole aika mennyt täällä lainkaan hukkaan!
Kirjallinen ilmaisuni puhjennut on kukkaan!
Kukkasistain kauneimmat ain kapille mä annan,
sisimpäni paljastain ne etehensä kannan
Hyvää Uutta Vuotta Palstan Parhaalle. On sinun keskustalaiset kaivanneet, ilman sinua heillä ei ole oikeastaan mitään. Kaikkea Hyvää Herra Kapteeni!!