Kaikille kiusatuille t.exkiusaaja

Ei tosiaan ole, mutta usein niitä kiusaajia on jossain elämän vaiheessa itse kiusattu ja syntyy sellainen mielikuva että kiusaa tai ole itse kiusattu. Itse olin oikeen mallioppilas ekalla luokalla, sitten muutimme ja kouluni vaihtui.
Tokaluokkaan en sopeutunut ja alkoi mennä huonommin, tuli tappeluita muiden luokan oppilaiden kanssa, eikä luokassa ollut yhtään kaveria. Minulla oli vain yksi hyvä kaveri hän oli neljäs luokkalainen.
Olen oikeestaan aina tykännyt hengailla yhden kaverin kanssa kerrallaan. Kun en sopeutunut siihen luokkaan, kolmannelle luokalle mentäessä koulu taas vaihtui.
Se oli erityisluokka jossa oli ihan sikisokin siellä oli 2-6 luokkalaisia sekaisin muutama 6 luokkalainen oli jäänyt 2x luokalle joten ne vanhimmat oli 14v. Se oli sairas luokka siellä tapeltiin ja riehuttiin. Oppilaat oli ihan sekopäitä, en ollut yhtään niin kuin ne. Milloin joku uhkaili puukolla, milloin sain pataan siltä 14v punkkarilta joka harrasti vielä kaiken lisäksi nyrkkeilyä.
Kerrankin kävelin ruokalaan ja luokkani kuudesluokkalainen ihan yhtä äkkiä hyökkäsi kimpuuni ja alkoi hakata ja potkia.
Olin vasta kolmasluokkalainen ei ollut mitään saumaa tapella vastaan. Kuulin myöhemmin että tämä kyseinen henkilö laitettiin hoitoon leikattuaan tukkansa siiliksi ja viilettyään takaraivoonsa veitsellä hakaristin, taisi se myös kissansa laittaa mikroon. No selvisin sitten hengissä kolmannen luokan ja sitten taas muutimme ja jälleen kouluni vaihtui. Siirryin keskittymis häiriöistän luokkaan. Se oli paljon paljon parempi, mutta kolmasluokka oli tehnyt minuun paljon tuhoa(se kolmas luokka oli kuin vankila täynnä pelkoa ja väkivaltaa)
Olin oppinut kolmannelta huonoja käytösmalleja, koulut ei sujunut. Tappelin ja kiusasin, monet pelkäsi minua joten sain olla melko rauhassa. Pelkäsin itse joten minun piti pelottaa muita enemmän.
Näin jatkui kuudenteen asti. Seiskalla taas muutimme ja kouluni jälleen vaihtui. Minut integroitii normaali luokalle Helsinkiin, siellä meno lähti ihan lapasesta. Minulla oli aina paha kuva Helsingistä joten ajattelin, että nyt pitää pistää kaikki peliin.
Ekan koulu viikon aikana tuli jo eka tappelu, sitten niitä tuli lisää. Hallitsin taas pelolla muita, ettei minua kiusattaisi. Kerkesi tapella paljon kunnes sitten minut kotiutettiin puolessa välissä ja olin loppu puolivuotta kotiopetuksessa.
Kasilla taas uusi koulu ja siirryin käyttäytymishäiriöisten luokalle ja jouduin perhe tukikeskukseen asumaan kun käytin alkoholia joka viikonloppu jo 13 vuotiaasta alkaen.
Kasiluokka oli taas riehumista, välitunneilla käytiin kaupassa varastelemassa ja tuli siinä sivussa yksi asuntovaunukin räjäytettyä(kaveri heitti palavaa paperia sinne ja siellä sattu olemaan sellane 15-20 litran kaasukanisteri :S)
Skarppasin vähän silti kasilla koska olin siellä perhetukikeskuksessa niin siellä päätetään, että pääsekö takaisin kotiin vai joutuuko laitokseen 18 vuotiaaksi asti.
Ysillä taas uusi koulu ja se oli vihdoin hyvä koulu, siellä meni hyvin ainut vain että lukuvuoden lopussa kerrottiin poissa olot niin minulla oli niitä melkein puolivuotta pääsin silti vitosen keskiarvolla kun opettaja sanoi että näkee minussa potentiaalia.
Jouduin kuitenkin menemään kymppiluokalle kun en päässyt mihinkään.
Kymppiluokkakin meni hyvin, mutta ainut vaan että kävin vain 2 kertaa viikossa koulussa.
Siellä kiusasin paljon kun olin tylsistynyt ja ahdistunut, koska olin aloittanut kannabiksen polton ei siellä tullut oltua.
Maikka kuitenkin lopussa sanoi, että näkee minussa potentiaalia ja sain 7,3 keskiarvon.
Sitten olin muutamassa eri amiksessa, mutta ei niistä tullut mitään kun poltin joka päivä.
Sitten tuli eräiden luokkalaisten kanssa kränää ja siellä alettiin jo uhkailemaan, että minut puukotetaan.
Joten päätin lähteä armeijaan ja keskeytin koulut. Armeija vasta jännä paikka oli kun alkoholi ja kannabis oli aiheuttanut minulle sosiaalisten tilanteiden kammoa ja torikammoa. Siellä oli vain pakko voittaa ne pelot.
Puolivuotta meni hyvin, mutta sitten ajattelin että menen alikessuksi jotta voitaisin loputkin pelot. Ei kannattanut, en kestänyt sitä stressiä kun välillä piti seistä jopa 150 henkilön edessä. Kammoksuin myös opettamista, koska en pystynyt opettaa pelon tähden.
Myös minua stressasi se, että äidilläni todettiin syöpä ja minulla oli lomilla tullut paha tappelu josta pahimmassa tapauksessa olisin joutunut vankilaan(huom. puollustin kaveria).
Joten sairastuin keskivaikeaan masennukseen ja sain c-paperit. Olisi ollut enää..

Jatkuu..